Lue keskustelun säännöt.
Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?
01.04.2018 |
Minulla on hyvä, mutta hiukan jännitteinen suhde anoppiini. Lapset ovat vielä pieniä. Olen taitava väistelemään ristiriitatilanteita. Riitoja ei siis hirveästi ole, mutta varuillaan saa anopin seurassa olla.
Onko jollain täällä sellaista kokemusta, että tämä valtataistelu olisi loppunut johonkin? Esimerkiksi lasten kasvamiseen vähän vanhemmiksi yms.? Vai pitääkö minun asennoitua siten, että tälläisena tämä suhde anoppiin nyt näin lasten syntymän jälkeen tulee jatkumaan vuodesta toiseen?
Kommentit (500)
Juu kaikilla ei ole varmaan noin onnellisesti. Mutta lopeta se joutava vääntäminen ja elä omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä taas tulee esiin miten mustasukkaisia nuoret äidit ovat lapsistaan. Etenkin isän puoleiseen mummoon nähden. Mummo ei saa sylitellä, leikkiä, ulkoiluttaa ettei vaan " omi lasta. " Jos mummo sanoo että mummin kulta se on välit poikki heti nuoren äidin kanssa.
Sit taas kuitenkin muistellaan miten oma mummi oli rakas , anoppi-mummo ei helli lasta eikä luo suhdetta häneen..
Aikuistukaa! Muuttakaa omaan asuntoon sieltä anopin nurkista niin ei se anoppi ole imetystä vahtaamassa.
Ei täällä kukaan halua asua eikä asu anopin nurkissa. Kyllä lapsiperheet asuvat nykyisin ihan omassa kodissa.
Onneksi anoppilaan on välimatkaa. Ajattelen kauhulla niitä lapsiperheitä, joitten hankalat appivanhemmat asuvat naapurissa tai samalla paikkakunnalla. Appivanhemmat pilaavat nuoren parin parisuhteen, perhe-elämän, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen, jos heille ei laiteta rajoja.
Niin se vaan on monessa perheessä, että miehen äiti eli anoppi on se ei-toivottu isoäiti. Anoppi on kateellinen aikuisesta pojastaan ja yrittää omii lapsenlapsia. Katkera ja pahansuopa anoppi on kuin Hannun ja Kertun noita-akka ja pieniä dalmatiankoirapentuja jahtaava Cruella de Vil samassa hahmossa. Oman äidin kanssa ei tarvitse vääntää samoista asioista kuin noita-akan kanssa.
Vierailija wrote:
Tässä taas tulee esiin miten mustasukkaisia nuoret äidit ovat lapsistaan. Etenkin isän puoleiseen mummoon nähden. Mummo ei saa sylitellä, leikkiä, ulkoiluttaa ettei vaan " omi lasta. " Jos mummo sanoo että mummin kulta se on välit poikki heti nuoren äidin kanssa.
Sit taas kuitenkin muistellaan miten oma mummi oli rakas , anoppi-mummo ei helli lasta eikä luo suhdetta häneen..
Aikuistukaa! Muuttakaa omaan asuntoon sieltä anopin nurkista niin ei se anoppi ole imetystä vahtaamassa.
Paras kommentti. Hankala anoppi ja hankala appiukko ei muutu paremmaksi.
Vierailija wrote:
Se loppuu vasta jommankumman kuolemaan. Jos asiat tapahtuvat luonnollisessa järjestyksessä, anopin.
Se loppuu aivan heti kun ei ole missään tekemisissä anopin kanssa. Mies voi olla äitinsä kanssa niin paljon kuin lystää, mutta sinä ja lapset lopetatte kanssakäymisen hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä anoppiavaus saa olla täällä? Usein ne poistetaan, kun joku triggeröityy.
Vierailija wrote:
Miksi tämä anoppiavaus saa olla täällä? Usein ne poistetaan, kun joku triggeröityy.
Älä nyt, kaikki anoppivihaa tulvivat keskustelut saa olla vuosikausia esillä. Se on vauvan lempiteema.
Mutta kirjoitas että miniäni sitä tai tätä, varttitunnin päästä keskustelu poistettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi tämä anoppiavaus saa olla täällä? Usein ne poistetaan, kun joku triggeröityy.
Älä nyt, kaikki anoppivihaa tulvivat keskustelut saa olla vuosikausia esillä. Se on vauvan lempiteema.
Mutta kirjoitas että miniäni sitä tai tätä, varttitunnin päästä keskustelu poistettu.
Ei ne keskustelut poistu. Ne häviää näkyvistä, kun niihin ei tule kommentteja.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Miksi tämä anoppiavaus saa olla täällä? Usein ne poistetaan, kun joku triggeröityy.
Älä nyt, kaikki anoppivihaa tulvivat keskustelut saa olla vuosikausia esillä. Se on vauvan lempiteema.
Mutta kirjoitas että miniäni sitä tai tätä, varttitunnin päästä keskustelu poistettu.
Ei ne keskustelut poistu. Ne häviää näkyvistä, kun niihin ei tule kommentteja.
Kyllä poistuvat. Hakemalla googlen kautta sen näkee.
Satoja? anoppikeskusteluja sen sijaan on vuoskausilta tallessa ja löytyy. Ja samat ihmiset samoin lausein kertoo juttujaan.
"Anoppi ei itse hoitanut lapsiaan, nyt ei hoida meidän lapsia, narsisti, tulee avaimilla sisällä, tuo roinaa "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tämä paljon yleisempää maalla? Anoppi lipsahti ehtimiseen emännän rooliin ja puhui talon "nuoremmasta emännästä" tarkoittaen minua. Tuli paikalle neuvomaan remonttimiehiä, keskusteli naapurien kanssa tilanhoidosta. Suunnitteli omia juhliaan päärakennukseen, kysymättä että sopisiko meille (tottakai sopi, ja oltiin jo suunniteltu itsekin ja mehän ne maksettiinkin). Piti sitten puheen siitä miten hän emäntänä sitä ja tätä, mutta on nuoristakin (meistä) paljon apua. Mieheni suhtautui aika neutraalisti, nössö.
Anoppi oli muuten hyvä ihminen ja korjasin kärsivällisesti häntä. Välimme pysyivät aina hyvinä Jossain vaiheessa selitin että olin nähnyt ulkona hiippareita, niin että sain syyn pitää oven lukossa öisin vaikka mieheni naureskeli heikkohermoisuudelle. Tosiasiassa ainoa "hiippari" oli anoppi jonka pelkäsin astuvan makuuhunoeeseen juuri kun tehdään hälle lastenlapsia.
Sitten se kuoli, ja nyt kaipaan sitä paljon, sillä pohjimmiltaan se oli kiva ja kristillinen ihminen.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi muuttui vasta kun sairastui vakavasti. Lopussa oli jo hyvinkin lämpimät välit.
En nyt tarkoita pahalla, mutta voi helvetti että tällainen on ärsyttävää. Ensin ollaan hankalia vuosikymmeniä, mutta kun sairastutaan ja loppu lähestyy, aletaankin mielistelemään ja odotetaan palvelua. Ei ne ihmisen tekemiset ja tekemättä jättämiset mihinkään enää muutu, vaikka kuinka olisi sen viimeisen sairasvuotensa kuinka ystävällinen tahansa.
Totta. En mä kuitenkaan anopin loukkauksia koskaan unohda, mutta oli ihan mukavaa huomata sen inhimillinenkin puoli.
Mun anoppi on loukannut mua niin pahasti, että en todellakaan aio häntä auttaa, kun omat voimat, osaaminen ja jaksaminen ei enää meinaa riittää asumiseen epäkäytännöllisessä.
Ei se anoppi välttämättä viru pitkään kuolinvuoteella. Useat kuolevat yhtäkkisesti. Silloin et pääse kostamaan :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen anoppi ja minut canceloitiin kokonaan. Ei ollut mitään valtataistelua edes eikä yritystäkään ottaa mihinkään perheen elämään mukaan vaikka autoin voimavarojeni mukaan enkä puuttunut mihinkään, jos kysyttiin neuvoa, neuvoin. Jos pyydettiin apua, autoin. En saanut selville mikä vika minussa on mutta mikään ei tuntunut käyvän. Se etten päässyt käymään, ei hyvä. Se että kävin, ei hyvä. Nyt siellä klaani sitten nähtävästi on onnellinen ja lapsenlapseni kasvavat ilman mummoaan. Ilmeisesti jos olisin rikas niin kärkyttäisiin mielin kielin perintöä mutta kun sellaista ei ole tulossa, niin ei niin väliä miten kohdellaan. Tästä mummon pakastevirasta katsottuna hyvä jos edes riidellään eli ollaan vielä väleissä eikä kylmävarastoon siirrettynä.
Vierailija wrote:
Nosta ketjua, kirjoitin tähän itsekin puolitoista vuotta sitten ja palasin taas lukemaan. Lapset ovat kasvaneet, eikä heitä voi enää ottaa väkisin syliin ja viedä toiseen huoneeseen äitiä pakoon. Tilanne on tullut ammatillisuuteni väheksyminen, ei apelta, vaan nimenomaan anopin tekemänä. Hän kertoi erään sukulaisen tapauksesta kahvipöydässä, tyyliin lainopillinen tilanne. Hänen käsityksensä olivat täysin vääriä, ja hän puhui niistä totena. En tiedä tekikö hän tämän tahallaan, sotki termit ja kaiken, sain nimittäin keväällä graduni valmiiksi ko. alalta. Tuntui, että oli pakko oikaista nätisti graaveimmat väitteet, koska kuulijoita oli useampia. Ehkä anoppi kerjäsikin juuri sitä, tajusin jälkikäteen. Hän kysyi, olenko käynyt tämän kaupungin käräjäoikeudessa, vastasin etten juuri siihen rakennukseen ole tutustunut. Silloin hän rehahti nauruun ja puolihuutaen totesi, että "kuule Jenna, me ei tiedetä sun kanssa näistä asioista
Sinä tunnut halveksivan syvästi lähihoitajia. Onko tittelisi noussut hattuun???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä jututhan on ihan pääntautisia. Heti ensimmäisellä sivulla on esimerkkejä kuten Pakkosyötetään makeita leivonnaisia, Ei päästetä ullakolle ja Riidellään kuka vie lapsen tapahtumaan. Yksikään näistä ei ole normaalien ihmisten tekemisiä.
Tässä keskustelussa on ollut parhaimpia vastauksia mitä olen nähnyt tähän ongelmaisia anoppeja keskevaan aiheeseen liittyen.
Painajaismaisen sosiopaattisen anoppini henkinen pahoinpitely sai jatkua kohdallani 9 vuotta, ennen kuin tuli seinä vastaan ja laitoin välit poikki 8 kuukautta sitten. Hetkeäkään en ole katunut, anopin aiheuttamien traumojen käsittely jatkuu varmaankin vielä vuosia. Mies yritti puhua äidilleen lukuisia kertoja hänen käytöksestään kuulemani mukaan. Normaali ihminen olisi tajunnut, kun oma lapsi puuttuu asiaan ja korjannut käytöstään ja ollut huolestunut miniänsä loukkaamisesta. Normaali ihminen ei halua tietoisesti loukata jatkuvasti muita. Välit olisi pitänyt laittaa poikki jo vuosia sitten.
Meilläkin vain paheni ja paheni. Lopulta räjähti kunnolla. En ole käynyt siellä nyt moneen vuoteen. Lapset käyköön isänsä kanssa.
Anoppi yrittää tuputtaa julkisesti, puolisalaa ja salaa ruoka-aineallergiselle lapselle juuri niitä ruokia, mitä äiti ja isä on kieltänyt antamasta lapselle. Anopin mielestä "EI se haittaa, jos vähän maistaa". Vanhuus ja viisaus ei valitettavasti asu samassa isoäidissä!
Utelias anoppi kyttää vieressä vauvaansa imettävää äitiä. Ilkeä anoppi yrittää repiä vauvan äitinsä rinnalta. Jääräpäinen anoppi EI ymmärrä nykyajan suositusta lapsentahtisesta imetysksestä. "EI niitä vauvoja ennenkään jatkuvasti imetetty".
Anopin ikäiset naiset eivät ole halunneet imettää lapsiaan. Pieniä vauvoja on itketetty ja pidetty nälässä. "Lapsen keuhkot vahvistuvat, kun lapsi itkee". Vauvoille on annettu korviketta, maitoa, mehuja ja sokerivettä neljän tunnin välein. Vauvan huvituttia on kastettu hunajaan ja sokeriveteen. Äiti ja isä on nuoleskellut lattialle pudonnutta lapsen tuttia suussaan. Hyi helvetti!
Pieniä vauvoja on viety päivähoitoon jopa 2-3 kuukauden ikäisenä. Nykyään kukaan järkevä ja vastuullinen äiti ja isä ei veisi 2-3 kuukauden ikäistä, pientä vauvaansa kodin ulkopuolelle hoitoon!
Olen nähnyt, kuinka rannalla juoruavat, välinpitämättömät isovanhemmat jättävät uimataidottomat, pienet lapset yksin veteen. "EI niitä lapsia ennenkään jatkuvasti vahdittu". Ei vahdittu lapsia ennen kunnolla ja valitettavasti moni lapsi hukkui.
Hankalat ja ilkeät anopit ja appiukot pilaavat parisuhteen ja lastenkasvatuksen!
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä kukaan halua asua eikä asu anopin nurkissa. Kyllä lapsiperheet asuvat nykyisin ihan omassa kodissa.
Onneksi anoppilaan on välimatkaa. Ajattelen kauhulla niitä lapsiperheitä, joitten hankalat appivanhemmat asuvat naapurissa tai samalla paikkakunnalla. Appivanhemmat pilaavat nuoren parin parisuhteen, perhe-elämän, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen, jos heille ei laiteta rajoja.
Niin se vaan on monessa perheessä, että miehen äiti eli anoppi on se ei-toivottu isoäiti. Anoppi on kateellinen aikuisesta pojastaan ja yrittää omii lapsenlapsia. Katkera ja pahansuopa anoppi on kuin Hannun ja Kertun noita-akka ja pieniä dalmatiankoirapentuja jahtaava Cruella de Vil samassa hahmossa. Oman äidin kanssa ei tarvitse vääntää samoista asioista kuin noita-akan kanssa.
Vierailija wrote:
Tässä taas tulee esiin miten must
"Valtataistelu anopin kanssa. Loppuuko se koskaan?"
Valtataistelu anopin kanssa loppuu. Jos mies ei halua, osaa ja viitsi laittaa hankalalle ja rajattomalle äidilleen rajoja, niin pariskunnalle tulee usein ero. Joskus valtataistelu loppuu vain anopin sairastumiseeen ja kuolemaan.
Kun pariskunta saa ensimmäisen lapsen, niin hankala anoppi - miehen äiti - yrittää tunkea itsensä väkisin äidin ja vauvan väliin. Ei tule onnistumaan! Anoppi pamahtaa ilmoittamatta kylään ja kyttää vauvan hoitoa ja imetystä. Anoppi kommentoi, että hän ei ole imettänyt ja ennen vauvoille juotettiin tuttipullosta maitoa. Anopin aikana vauvalle annettiin ruokaa neljän tunnin välein. Itkettäminen vahvistaa vauvan keuhkoja. Lasta ei kannata pitää sylissä, ettei lapsesta tule hemmoteltu. Anoppi jakaa iänikuisia neuvojaan ja määräyksiään ja saa miniän raivon partaalle.
Anoppi yrittää pilata lastenkasvatuksen. Kun äiti ja isä kieltävät lapselta jotain, niin isoäiti ja isoisä myöntää. "Eikö se äitisi ja isäsi anna sitä ja tätä, onpas se ilkeä. Kyllä isoäiti ja isoisä antaa." Ruoka-aineallergiselle lapselle tuputetaan julkisesti, puolisalaa ja salaa ruokia, jotka on lapselta kielletty. Lasta ei voi jättää hetkeksikään ilman valvontaa isovanhempien seuraan.
Isomman lapsen suosiota yritetään ostaa lepsuilulla, rahalla ja tavaralla. Valtataistelussa anopin kanssa ei ole kyse siitä, ovatko lapset pieniä vai isoja. Anopin käytös on epäkohteliasta, ilkeää, rajatonta ja röyhkeää. Miniän ei tarvitse sietää jatkuvaa kotirauhan rikkomista ja puhelinterroria, vaan anopille tulee laittaa rajat!
Vierailija kirjoitti:
Nämä valtataisteluminiät on varmaan pienten lasten äitejä. Ei ole vielä perspektiiviä. Kyllä äiti saa ihan tarpeeksi viettää aikaa lapsen kanssa. Vaikka lapsi meni välillä pitämään hauskaa mummin kanssa. Teinin äitinä ajattelee jopa itsensä sen anopin asemaan
Hassuja neuvoja. "Pidä kodin ovi lukossa " millä vuosisadalla miniät oikein elävät?
Ja vaikka välimatkaa on vain 100 km en toki tuppaile kylään ilmoittamalla saati ilmoittamatta. Lapsia olen pyynnöstä mennyt katsomaan jos kipeinä eikä vanhemmat voi jäädä kotiin.
Miniä pikemminkin kerran moitti, jos äiti olis ollut päivän täällä kyllä se olis pessy ikkunat lasten nukkuessa päiväunia. Minä paha anoppi en.