Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän viisikymppiset miehet tällaisia?
31.03.2018 |
Mieheni täytti alkuvuodesta 50 v ja tuntuu, että on muuttunut yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin oli ennen. Muutos alkoi pari vuotta sitten, mutta tuntuu kiihtyvän koko ajan. Mies ei välitä enää yhtään terveydestään, on lopettanut ihan kaiken liikunnan ja syö mitä sattuu, paino on noussut parissa vuodessa yli 10 kg ja on jo ylipainon puolella.
Illalla mies väsähtää jo kahdeksalta ja nukkumassa on viimeistään klo 22 ja ylös nousee kuudelta, myös viikonloppuna on tämä sama rytmi. Mikään ei oikein enää kiinnosta, eikä mitään jaksa, ei halua tavata ystäviä eikä sukulaisia, on vihainen, jos pitää mennä vaikka jonnekin häihin tai yo-juhliin. Haluaisi aina olla vain kotona, joka telkkarin ääressä, netissä tai lukea kirjaa.
On myös usein vähän ärtynyt ja valittaa kaikesta, varsinkin työasioista. Tähän asti on tykännyt työstään. Seksi ei enää kiinnosta juuri ollenkaan, jos minä teen aloitteen, niin ei kieltäydy, mutta ei vaikuta enää niin innokkaalta, eikä tee itse aloitteita ollenkaan. Ei myöskään enää pyydä syliin, ei halaile ohimennessä, ei suukottele.
Suoraan sanottuna on muuttunut parissa vuodessa ihan papaksi, pukeutuukin kotona kalsareihin ja villasukkiin eikä käy joka päivä suihkussa. Minusta tämä on rasittavaa, kun itse olen aika aktiivinen ja tykkään kutsua vieraita ja käydä kyläilemässä, ulkoilla, harrastaa, käydä konserteissa ja elokuvissa, ulkona syömässä ja koko ajan on jotain uusia kivoja suunnitelmia. Toinen sitten vain makaa sohvalla ja sanoo, no mene sinä..no tee sinä, pyydä jotain ystävääsi kaveriksi tms. Ei ole kivaa. En ole koko ajan vaatimassa seuraksi, mutta joskus olisi kiva tehdä jotain yhdessä, niinkuin ennen. Meillä on muuten asiat ok, ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, lapset aikuisia/aikuistuvia. Miehen mielestä kaikki on hyvin, eikä tässä ole mitään puhumista ja hän on ihan tyytyväinen.
Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (110)
Ei ollenkaan. Mies on jo vuosia huolehtinut syömisistään ja kunnostaan. Pukeutuu aina hyvin ja käyttää värejä, ei mitään pappatyyliä todellakaan.
Ei ole koskaan ollut mikään halailija ja seksikin väheni välillä runkkaamisen takia mutta mun vain täytyy mennä ja tehdä aloite, kyllä se siitä. Tylsäähän se on mutta en aio jäädä kärvistelemään ilman.
Muuten meidän elämä on ihan yhtä aktiivista kuin ennenkin, en ole huomannut muutosta. Työ stressaa välillä mutta niinhän se kaikilla.
Mies täyttää kohta 53v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella pelottavan kuuloista elämää viettää ap:n mies. Siinä mielessä pelottavaa kun olen itse reilu 30-v mies ja oireet täsmäävät monelta osin. Saan esimerkillisesti käytyä töissä ja hoidan kaikki kotityöt mutta sen lisäksi haluaisin vain olla (mieluiten yksin). Liikunta on myös loppunut ja painoa tullut hieman lisää. Olen jo pitkään epäillyt alkavaa kakkostyypin diabetestä mutta aina sanoo vaimo vain höpöhöpö.
Enää ei vain tunnu mitkään erikoisemmat jutut siltä, että voisi innostua. Vanhan kaveriporukan tapaaminen peruuntui, ja olin vain helpottunut kun niin kävi. Seksi on mieletöntä mutta ehkä nippanappa kerran vkossa haluamalla haluan sitä. Muuten ajatus seksistä lähinnä uuvuttaa. Vaimo nukkuu vieressäni ja on sanonut minulla olevan uniapnea??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viidenkympin kriisi? Tajusi, että on kohta elämänsä ehtoopuolella ja masentui?
Jotain tällaista ajattelin, viidenkympin kriisiä ja siksi kyselinkin, että onko jollain samanlaista. Mutta kun itse ajattelen, että tässähän on vielä ehkä puolet tai ainakin lähes puolet elämästä elämättä ja juuri se helpompi puolikas olisi edessä. On ammatti hankittu, töitä tehty, talo rakennettu ja maksettu, lapset kasvatettu. Tässä voi yhä enemmän tehdä mitä haluaa. Vai onko se sitten tuo mitä mies nyt haluaa, olla vain? Mietin, että pitääkö huolestua ja tehdä jotain vai antaa vai olla? Itselle on vaan hankalaa, kun olisi niin mukava tehdä kaikkea yhdessä nyt, kun lapset on jo isoja. Ja tällainen seksielämäkään ei ole mistään kotoisin. Ja juuri kun siihenkin olisi taas aikaa ja mahdollisuuksia. Harmittaa. ap
Meillä meni miehen eli nykyisen ex-miehen kanssa päinvastoin. Mies täytti 50 v ja sit hänen isänsä kuoli seuraavana vuonna niin miehelle tuli kriisi. Käsitteli sen ilmoittamalla voimaantuneensa, olleensa täysin onneton viimeiset 25 vuotta ja aloittavansa "oikean" elämän.
Muutti yhteisestä kodista yksinkertaisesti kävelemällä sieltä ulos muutaman matkalaukun kanssa. Muutti itseään 22 vuotta nuoremman naisen luo jonka kanssa voi kuulemma elää "täyttä elämää" ja se on pakko tehdä koska "hänellä on vaan yksi elämä" eikä aio viettää loppuelämäänsä tekemällä töitä vanhan rypistyvän vaimon vuoksi ja lapsetkin on melkein aikuisia (15, 17 ja 22 v), kyllä ne pärjää ja onhan se parempi lapsillekin kun iskä on onnellinen! No eihän tämä uusi puoliso sitten mikään uusi ollutkaan, kävi myöhemmin ilmi että olivat seurustelleet jo puolisen vuotta.
Nyt ihmettelee miks mä olen surullinen ja katkera ja miksi lapset ei halua tavata, ei puhu hänelle mitään eikä ymmärrä arvostaa sitä, että heillä on niin verevä isä että kelpaa nuorille ja kauniille naisille vielä yli viiskymppisenäkin.
Tuo sohvaperunaksi muuttunut mies ei kuulostanut hyvältä mut ei tää mukaan kohdalle osunu vaihtoehto herkkua ole.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärissä on tainnut viimeksi joskus 90-luvulla, että ei ihan pienestä mene. ap
Korkea verenpaine aiheuttaa sellaista yleistä vetämättömyyttä. Verenpainemittari kotikäyttöön ei ole kovin kallis. Mitaa omasi ja yritä houkutella miehesikin mittaamaan.
Minulla tuli mieleen myös tuon kirjoittajan 44 teema, meillä on vain tämä yksi elämä. Jos mies on suorittanut tähän saakka elämäänsä, tehnyt sellaisia valintoja (esim. työ) jotka eivät ole hänen ominta itseään ja muutenkin ollut kuuntelematta itseään. Sitten jossain vaiheessa sitä tajuaa, että mitä ihmettä minä elämältäni oikeastaan haluan - kun jäljelläkään ei ole enää puoliakaan siitä mitä on jo mennyt!
Ei tarvitse olla masentunut tai vakavasti sairas, vaikka haluaakin vetäytyä sohvan nurkkaan kalsongeissa. Ehkä hänellä nyt on omasta mielestään aikaa rauhoittua, himmata vähän? Ehkä hän onkin enemmän rauhaa ja hiljaisuutta kaipaava tyyppi syvällä sisimmässään?
Mielestäni se ajatus, että pysyisimme muuttumattomina läpi elämän, on jotenkin outo. Eri ikävaiheisiin kuuluu muutokset, omien arvojen tarkistus, identiteetinkin kyseenalaistaminen. Ei näitä tarvitse paniikissa lääkitä tai muutenkaan huolestua, jos kokee olevansa terve. Ympräistöltä/puolisolta vaaditaan kyllä sopeutumiskykyä, mutta joustava persoona yleensä sopeutuu.
Itse olen iän kertyessä kokenut melko vahvastikin sen, että haluan karsia elämästäni kaiken sellaisen pois, mistä en aidosti saa mielihyvää tai mikä ei kiinnosta - riippumatta siitä mitä yleisesti "odotetaan" tai "miten pitäisi tehdä". Samalla olen päättänyt kulkea yhä enemmän kohti sitä, mitä aidosti haluan. Se on hirveän vapauttavaa.
Anna Ap puolisollesi tilaa ja aikaa. Kaikki eivät välttämättä osaa ajatella niin tietoisesti ratkaisujensa tai toimiensa syitä, kun antavat tunteilleen enemmän tilaa. Keskustelut varmaan auttavat, jos kyse on tämän tyyppisestä muuttumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuullosta tutulta. Täällä aikalailla päinvastoin. Parissa vuodessa tiputtanut 15 kiloa pois, kuntoilee 4-5 kertaa viikossa, käy joka päivä suihkussa ja potenssi on huikeasti parempi kuin vuosi/pari sitten. Seksiä ilmeisesti haluaisi joka päivä, ja minun ei ole tarvinnut aloitteita tehdä ainakaan vuoteen. Mikähän tuohon on iskenyt...
Kuulostaa ihan minun mieheltä. Hän kävi lääkärissä ja alkoi saada säännöllisiä testosteronipistoksia parin viikon välein.
Sinun miehesi ei vaan ole kehdannut kertoa sinulle että käy pistoksilla. Ei miesten vaihdevuosissa ja hormonihoidoissa ole mitään hävettävää.
Kuulostaa mun ex-mieheltä. Se oli tollanen jo alle kolmekymppisenä ja siitä vaan vähensi liikuntaa ja lisäsi sohva-aikaansa. Kalja maistui useamman kerran viikossa, vaikkei siitä totta puhuen juuri huomannut eroa, oliko kännissä / selvänä / hereillä/ nukkui.
Lähdin, koska tuollainen elämäntyyli esti ja hidasti minua, tunsin pilaavani elämäni tuollaisessa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Miehesi on menettänyt elämänilonsa. Mitä oot oikein tehny, että elämä ei enää maistu hänelle. Katso peiliin ja mieti siinä miksi miehesi elämänilo kadonnut.
Mun mies on ollut tollanen jo kymmenen vuotta ja ikääkin vasta 45. Ainut että mikään muu ei kiinnostaisi kun seksi. Itsellä ristiriitaiset tunteet kun ei yhtään haluja tuollaista selkärangatonta vätystä kohtaan. Luonto ei vaan ole antanut periksi erota kun ei riidellä, muuten vaan ajdistaa kun elämä lipuu ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia viiskymppisvitutusta. Tohon auttaa vain nuorempaan naiseen vaihto.
Olen hieman alle 50-vuotias nainen ja miehesi kaltainen. Ennen jaksoin vaikka mitä ja tykkäsin käydä mm. ravintoloissa ja konserteissa. Nykyään en jaksa lähteä enää mihinkään. En vaan saa samaa mielihyvää näistä tapahtumista tai ihmisten tapaamisista kuin aiemmin. Minua ei oikeammin kiinnosta enää muiden ihmisten asiat tai kuulumiset. Nautiskelen nykyään aivan erilaisista asioista. Lukemisesta, kävelystä ja luonnon tarkkailusta. Sosiaalisuuteeni on vähentynyt ja viihdyn nykyään ihan yksin vaikka kuinka monta päivää.
En tiedä ehkä olen muuttunut vanhaksi ja tylsäksi. Itse koen vaan energiani vähentyneen ja luonteeni seestyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
testosteronin vajaus. lääkärille mittauttamaan arvot. Jos arvot ovat rajamailla, suosittelen kokeilemaan pistoshoitoa silti. Testosteronin puute tekee aloitekyvyttömäksi ihan kaikessa.
Niin, voisi olla tietysti, liittyy varmaan vaihdevuosiin? En kyllä tiedä miten asian esittäisin miehelle, hän varmasti loukkaantuu. Lääkärissä on tainnut viimeksi joskus 90-luvulla, että ei ihan pienestä mene. Olisikohan mitään luonnollista keinoa nostaa testosteronitasoja? ap
Omituista ettei työpaikalla ole mitään ikätarkastuksia. Meillä on kolmen vuoden välein isompi tarkastus. Ei sinne toki pakko ole mennä. Sillä kuitenkin fyysiset jutut suljettaisiin pois.
Jos miestä työ v-ttaa, olisi selkeästi työhön liittyvä olotila. Itsellä ollut jo tuollainen olo kohta 5 vuotta. En silti halua työpaikkaa vaihtaa mutta tuolloin oli tosi rankka vuosi töissä enkä ole siitä toipunut. Olin sellaisessa tilassa etten jaksanut edes vastata puhelimeen kun ystävä soitti. Nyt jo sentään. Mutta liikuntaa en ole saanut takaisin enkä juuri muutakaan. Saatan olla koko vkl sisällä, en vie edes roskapussia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkava muistisairaus..? Oireista päätellen. Tai ehkä on vain kyllästynyt sinuun , oletko itse lihonut paljonkin, nalkutatko, ... Vaikuttaa että miehelläsi voi olla toinen tai ainakin on kiinnostunut , ja harkistee eroa mielessään.
Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin siitä tulee itselleen armollinen. Suorittaminen tai toisille näyttäminen ja mielistelyntarve häviää.
Onko hänellä todettu diabetes. Jos ei kannattais käydä sokerirasitustestissä
Oma mies täyttää 50 kesällä ja on suureksi hämmästyksekseni lopettanut alkoholin käytön lähestulkoon kokonaan. Hänellä meni monena arki-iltanakin pari puolen litran olutta ja viikonloppuisin enemmän. Katsoin sitä tissuttelua 18 vuoden ajan enkä koskaan oikein tottunut siihen, se oli itselleni niin vierasta touhua. Mies oli huomannut että jo niistä parista oluesta saattoi olla seuraavana päivänä vähän huono olo. Itse pelkäsin että on kovasti riippuvainen alkoholista mutta on jo puolisen vuotta ollut lähestulkoon ilman. Alkoholittomia oluita juo kyllä.
Mikään urheilija hän ei koskaan ole ollut, mitä nyt työmatkapyöräillyt kausittain. Nyt on työpaikka niin lähellä ettei tuo 10 minuutin kävelymatka kuntoilusta käy. Eilen hän kävi ulkoilemassa meren jäällä ja luistelemassa ja olin sen jäljiltä ties mitä kramppia ja vaivaa. Tyypillistä miehille, ettei osata pitkän tauon jälkeen aloittaa rauhallisesti vaan vedetään hampaat irvessä ja ollaan sen jälkeen vaivaisia.
Minunkin mies viihtyy kotosalla ja tietokoneen äärellä, mutta jaksaa myös kiinnostua ruuanlaitosta. Hän on hankkinut sirkulaattorin, jolla kypsennetään lihaa vakuumissa ja pihveihin paistopinta tehdään sitten nopeasti pannulla tai liekinheittäjällä. Muutaman kerran on tehnyt osso bucoa jota on haudutellut 24-48 tuntia ja muitakin kokeiluja on ollut. Tämä on ollut ihan mukavaa, kun olen itse enempi sellainen pikakokki. Ja se, että näkee toisella olevan mieluisia harrastuksia.
Painonhallinta on sellainen missä molemmilla on vähän vaikeuksia ja sitten välillä aina otetaan ryhtiliikettä. Nyt meillä on menossa taas ryhtiliike, ei mikään kuuri vaan sellainen että syödään terveellisemmin ja nälässä kituuttamatta. Paino on tippunut todella hitaasti ja pää ei välillä meinaa kestää tätä hitautta (17kg juhannuksesta) mutta toisaalta muistuttelen itseäni siitä, että suunta on oikea ja me syödään nyt siihen malliin että voidaan syödä näin koko loppuelämämme.
Yhteistä puuhaa meillä on veneily ja mökkeily. Elokuviin jaksetaan harvoin, vaikka nekin on vain muutaman ratikkapysäkin (tai 20 minuutin kävelyn) päässä. Ulkona käydään syömässä harvoin, koska se on kallista ja tuntuu että pitää olla joku Erityinen Syy.
Mies on käynyt työterveyslääkärillä ja siellä testot olivat vähän alakantissa, mutta normaalin rajoissa. Mitään seksiä meillä ei ole ollut pariin vuoteen ja sitäkin ennen harvakseltaan (muutama kerta vuodessa).
Vierailija kirjoitti:
Se on introvertti
Melkein kaikkeen löytyy jokin keino tai lääke (esim. avanne), mutta introvertti on kyllä peli menetetty lopullisesti. Se on tot563a, napanöyhdän tuijotusta ja ihmispelkoa sitten loppuun asti.
Alue: Aihe vapaa
Ehdotan, että puhut miehellesi. Älä syyllistä vaan kerro, että olet todella huolissasu miehestäsi ja mahdollisesti yhteisestä elämästänne. Muistuta, että yhdessä selviätte tästäkin, mutta pitäähän sun tietää missä mennään.