Miten kestätte sokeritonta elämää?

En elä täysin ilman sokeria, mutta todella vähän käytän. En juo kahvia ja tee sokerin tai hunajan tai minkä tahansa makeutuksen kanssa on kamalaa, muuten hyvää. Joskus juon kaakaota (siis sokeritonta) ja teen sen kauramaitoon, se on vähän makeaa, juuri sopivasti. Syön kyllä makeaa; hedelmiä, kesällä marjoja, juuri äsken söin luomumämmiä, sokeritonta, mutta sehän on todella makeaa luonnostaan. Tummaa suklaata syön palan-pari päivässä. Yleensä käytän makeutukseen agave-siirappia.

Ei ole vaikeaa, mulla ei ole enää vuosiin ollut mitään makeanhimoa. En tiedä, johtuuko siitä, että olen vegaani ja syön aika paljon hiilareita. Silloin sokerinhimoni kuitenkin laantui kuin aloin vegaaniksi. 

Kokeile hunajaa ripauksella agavea. Agaveen ei kannata siirtyä kokonaan, koska se lihottaa, se muuttaa kuitenkin hunajan makua. Hunajan makuun kyllä tottuu, itse en voinut sietää aiemmin hunajaa ja nyt se on hyvää. Kannattaa myös maistella eri hunajalaatuja, sillä mauissa on valtava ero.

Vaihdoin sokerin rasvaan ja elämä on nyt huomattavasti parempaa ja nautittavampaa.

Toi teen ja kahvin sokerittomuus on ihan tottumuskysymys. Käytin ennen sokeria tai teessä vaihtehtoisesti hunajaa, enää en.  Kun päätin jättää sokerin pois, mun makuaisti muuttui niin, että nykyään tee ja kahvi ilman sokeria maistuu paaaljon paremmalta kuin sokerin kanssa. Maitoa tai soijamaitoa kyllä käytän, sekä teessä että kahvissa - cafe latte tai capuccino on herkkua. Sokeri niissä pilaisi nautinnon.

Myös jogurteista ja rahkoista opettelin tykkäämään sokerittomina. Makuaistia voi tosiaan treenata haluamaansa suuntaan. Karkit ja jätskit kyllä maistuu mun suussa ihan liian hyvältä edelleen, niistä en oo vielä oppinut eroon... mut parempi kait se osittainenkin parannus tavoissa kuin ei ollenkaan :)

Makeuttamaton rahka kuulostaa kyllä aika hard corelta. Voi kun oppisikin! Vai tarkoittaako tää että vaihdetaan keinomakeutukseen?

Ehkä mä vähän huijaan ottamalla sokerin muulla tavalla kuin lisättynä. Esim. pähkinäpussiin olen laittanu sekaan rusinoita. Aamupalaksi syön pirtelön, jota makeuttaa banaani. Tänään ostin kaksi vauvanruokapurkkia, nehän on tosi makeita, vaikkei lisättyä sokeria olisikaan.

Oon ollu melkein viikon lähes kokonaan ilman lisättyä sokeria, mutta tuntuu paljon pitemmältä ajalta.

Makeanhimoa välttelen pitämällä itseni kylläisenä eli syömällä tiheään, jopa 2 tunnin välein.

Jos alkaa tehdä mieli jotain tiettyä herkkua, niin sen sijaan että yrittäisin sulkea sen pois mielestäni, yritän kuvitella mahdollisimman realistisesti syöväni kyseistä herkkua. Niin että voin melkein haistaa ja maistaa sen. Teen näin, koska jos yritän sulkea mielikuvat pois, niin lopulta sorrun vaan tosi pahasti, kun lopulta on "pakko" antaa periksi.

Kaljaa tilalle jos makeanhimo yllättää iltaisin. Kyllä se kahvi myös menee kun totuttelee.

Itse en laita kahviin tai teehen sokeria enkä tykkää sokerijogurteista. Pullaa ja keksejä syön harvoin. Mehuja en juo mutta makuvissyä menee. Kun tekee mieli makeaa, syön vähän karkkia tai pari palaa suklaata ja teen sen hyvällä omallatunnolla. Täysi sokerittomuus tuntuu jotenkin kohtuuttomalta.

Helposti. Tosin mulla on himona suola- ja hiilihydraattipitoiset eväät.

Eipä siinä mitään kestämistä ole. Joskus nipoilin sokerin kanssa niin etten syönyt yhtään mitään missä oli vähänkään lisättyä sokeria, enkä syönyt myöskään monia hedelmiä niiden korkean sokeripitoisuuden vuoksi. Se oli aika rankkaa ihan jatkuvasti, kun ei esim. voinut syödä ulkona tai kylässä. Mitään kakkuja tai pullia ei koskaan, ainoastaan niitä viinejä joissa on vain jämämäärä sokereita. 

Mutta nyt kun en välttele pieniä, niin ei siinä mitään. Totuttelu on kurjaa, ylläpito vaivatonta.

Tähänkin pätee se, että määrä tekee myrkyn. Kahvia osaan jo juoda ilman sokeria, mutta maitoa tai kermaa siinä pitää kyllä olla. Teessä pitää olla sokeria tai hunajaa, mutta vähemmän kuin ennen. En oikeasti näe mitä harmia voisi olla yhdestä sokeripalasta iltateen seassa, joten sallin sen itselleni.

Olen pyrkinyt siirtämään itseni sokeripolttoisesta rasvapolttoisesti ja tässä kyllä onnistunutkin, mutta tietyt asiat haluan edelleen syödä ja juoda sokerin kanssa. Jugurttiin laitoin aina ennen sokeria, mutta nykyään syön sen vain marjoilla. Kahvipullan vaihdoin ensin suolaiseen syömiseen ja sittemmin sen on korvannut se, että aloin juomaan kahvia kermatilkalla ja ruoan kanssa tai heti ruoan jälkeen jälkiruokana. Niin ja kahvin kanssa toimii hyvin myös sellaiset voista, kahvista, tummasta kaakaojauheesta ja kookoshiutaleista pyöritellyt pallerot, näissäkin makeutuksena pieni määrä vaniljasokeria. Jäätelöä syön mutta ei sitäkään tarvitse mättää koko pakettia. Suklaan vaihdoin tummaan suklaaseen ja sitäkin syön mieluummin aterian jälkeen vaikka kahvin kanssa jälkkärinä, niin ei tule syötyä koko levyä kerralla. Salmiakkia tms. karkkia syön korkeintaan kerran viikossa, kun ennen mässytin joka päivä.

Oikeastaan mitään näitä ei tee mieli silloin, kun ateria sisältää sopivassa suhteessa rasvaa, proteiinia ja hiilaria. Silloin kun rasvan määrä on runsas, proteiinia maltillisesti ja hiilaria niukasti, ei tule ehkä koko päivänä tarvetta syödä muuta kuin sitä hyvin rasvattua ruokaa. Silloin jopa iltateen ja sen sallitun sokeripalan kaipuukin jää kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Makeuttamaton rahka kuulostaa kyllä aika hard corelta. Voi kun oppisikin! Vai tarkoittaako tää että vaihdetaan keinomakeutukseen?

Eiii mitään keinomakeutuksia, ne pitää yllä sokerinhimoa! Maustamattomaan rahkaan laitan yleensä kourallisen pakastemarjoja, mustaherukat on parhaita, ja vaikka saksanpähkinää ja/tai kookoshiutaleita. Alussa maistui joo vähän happamalta, mutta nykyään mä nautin siitä. Makeutetut rahkat, joista ennen tykkäsin tosi paljon, kuulu nykyään plääh -osastolle. Makuaisti herkistyy niin, että se marjojen makeus riittää.

Minulla on kyllä itsekuria niin paljon, että kykenen elämään sokeritonta elämää vaikka sen vuoden tai parikin. Minä vain en totu millään sokerittomaan elämään edes niin pitkässä ajassa. Karkkia en sinänsä kaipaa ja siitä kyllä oppii nopeasti pois, mutta kahvi tai tee sokerittomana ja paljaaltaan ilman pullaa tai piparia tms. on vain niin kerta kaikkiaan ilotonta elämää, että ihmettelen aina, kuka kykenee elämään niin. Hunajasta en pidä. Mies pitää, ja meillä on aina 15 eri makua hunajaa kaapissa. Aiemmin laihduttaessani laitoin makeutusainetta kahviin, mutta eihän se ole sama asia kuin aito sokeri. Hedelmiä ja juureksia syön paljon jo valmiiksi, joten niillä en pysty paikkaamaan makean vajetta.

Joo, pieni on tämä murhe elämässä ja monella muulla on isompia murheita (ja toki itselläkin). Ihailen kyllä niitä ihmisiä, joille on ihan ok elää sokerittomasti. Kauramaito kuulostaa kivalta mutta ei sovi minulle kaura-allergian takia. Soija taas maistuu ällölle, ainakin soijajäätelö.

Ap