Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän viisikymppiset miehet tällaisia?
31.03.2018 |
Mieheni täytti alkuvuodesta 50 v ja tuntuu, että on muuttunut yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin oli ennen. Muutos alkoi pari vuotta sitten, mutta tuntuu kiihtyvän koko ajan. Mies ei välitä enää yhtään terveydestään, on lopettanut ihan kaiken liikunnan ja syö mitä sattuu, paino on noussut parissa vuodessa yli 10 kg ja on jo ylipainon puolella.
Illalla mies väsähtää jo kahdeksalta ja nukkumassa on viimeistään klo 22 ja ylös nousee kuudelta, myös viikonloppuna on tämä sama rytmi. Mikään ei oikein enää kiinnosta, eikä mitään jaksa, ei halua tavata ystäviä eikä sukulaisia, on vihainen, jos pitää mennä vaikka jonnekin häihin tai yo-juhliin. Haluaisi aina olla vain kotona, joka telkkarin ääressä, netissä tai lukea kirjaa.
On myös usein vähän ärtynyt ja valittaa kaikesta, varsinkin työasioista. Tähän asti on tykännyt työstään. Seksi ei enää kiinnosta juuri ollenkaan, jos minä teen aloitteen, niin ei kieltäydy, mutta ei vaikuta enää niin innokkaalta, eikä tee itse aloitteita ollenkaan. Ei myöskään enää pyydä syliin, ei halaile ohimennessä, ei suukottele.
Suoraan sanottuna on muuttunut parissa vuodessa ihan papaksi, pukeutuukin kotona kalsareihin ja villasukkiin eikä käy joka päivä suihkussa. Minusta tämä on rasittavaa, kun itse olen aika aktiivinen ja tykkään kutsua vieraita ja käydä kyläilemässä, ulkoilla, harrastaa, käydä konserteissa ja elokuvissa, ulkona syömässä ja koko ajan on jotain uusia kivoja suunnitelmia. Toinen sitten vain makaa sohvalla ja sanoo, no mene sinä..no tee sinä, pyydä jotain ystävääsi kaveriksi tms. Ei ole kivaa. En ole koko ajan vaatimassa seuraksi, mutta joskus olisi kiva tehdä jotain yhdessä, niinkuin ennen. Meillä on muuten asiat ok, ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, lapset aikuisia/aikuistuvia. Miehen mielestä kaikki on hyvin, eikä tässä ole mitään puhumista ja hän on ihan tyytyväinen.
Onko tämä ihan normaalia?
Kommentit (110)
Ei kuullosta tutulta. Täällä aikalailla päinvastoin. Parissa vuodessa tiputtanut 15 kiloa pois, kuntoilee 4-5 kertaa viikossa, käy joka päivä suihkussa ja potenssi on huikeasti parempi kuin vuosi/pari sitten. Seksiä ilmeisesti haluaisi joka päivä, ja minun ei ole tarvinnut aloitteita tehdä ainakaan vuoteen. Mikähän tuohon on iskenyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sokeriarvot mitattu? Voisi olla alkava Diabetes.
Niinkö? Onko siinä tuollaiset oireet? En kyllä tiedä miten saisin miehen mihinkään tutkimuksiin, kun hän on sitä mieltä, että kaikki on ok. Pitää yrittää puhua. Kiitos vinkistä. ap
Mitään ”viidenkympin” (tai neljänkympin jne) kriisiä ei ole olemassa. Toki ihmisten tarpeet muuttuvat elämän aikana, ja moni voi pitkiäkin aikoja viihtyä kotioloissa. Puolisollesi kuitenkin on ok, että sinä käyt erilaisissa riennoissa omien ystäviesi kanssa - miksi sinä sen sijaan patologisoit hänen toiveitaan?
Vierailija kirjoitti:
testosteronin vajaus. lääkärille mittauttamaan arvot. Jos arvot ovat rajamailla, suosittelen kokeilemaan pistoshoitoa silti. Testosteronin puute tekee aloitekyvyttömäksi ihan kaikessa.
Niin, voisi olla tietysti, liittyy varmaan vaihdevuosiin? En kyllä tiedä miten asian esittäisin miehelle, hän varmasti loukkaantuu. Lääkärissä on tainnut viimeksi joskus 90-luvulla, että ei ihan pienestä mene. Olisikohan mitään luonnollista keinoa nostaa testosteronitasoja? ap
Vierailija kirjoitti:
Oliskohan vaihdevuodet?
Aivan, andropaussi. Siihenkin saa lääkitystä. Jollain se menee ohi ja toisilla ei.
Mun lauhkea isäni oli tuossa iässä ärtynyt ja lyhytpinnainen. Sitä kesti pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uupumukselta. Kysy suoraan, onko mies huomannut itse burn outin merkkejä. Ei tuo ole mikään ikäkysymys.
Olen koettanut kysellä, mutta sanoo, että ei työ väsytä vaan v-tuttaa. Haluaisi vaihtaa työpaikkaa ja on hakenutkin paria paikkaa, mutta ei tullut valituksi. Se otti koville, totuus vaan on, että nuoremmat rynnii ohi. Ennemmin sanoisin, että mieheni on ns. leipääntynyt työhönsä, on ollut siinä niin kauan. ap
Työn vitutus ja leipiintyminen on käytännössä sama asia kuin työuupumus. Itselläni oli ihan samanlaiset oireet. Helpotti, kun löysin uuden työpaikan. Olisi varmasti vain pahentunut, jos olisin joutunut jatkamaan vanhassa paikassa, joka vitutti ja ahdisti joka päivä. Olin loppuvaiheessa täysin toimintakyvytön, jaksamaton, elämäniloton ja haluton tekemään yhtään mitään. Nyt olen saanut taas tarmoani vähän takaisin.
No ei kuulosta kyllä hyvältä.
Minun mies on 54 vuotias, minä 51. Yhdessä oltu teinistä asti, joten tiedän 35 vuoden kokemuksella, minkälainen hän on ollut aiemmin.
Mieheni on hoikka ja hyväkuntoinen. Käy salilla viidesti viikossa, lihaksikas ja kiinteä. Syö terveellistä kotiruokaa, huolehtii itsestään ja hygieniastaan. Huomioi minua yhtä hyvin, kuin nuorempanakin.
Vietämme edelleen kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja lisäksi olemme toistemme parhaat kaverit.
Seksielämä on meillä ollut aina aktiivista ja sitä se on edelleen, mutta se on jopa nykyään paljon parempaa, kuin nuorena.
Olemme kahden pienen isovanhempia, mutta pappamainen mieheni ei ole mitenkään.
Koita saada säpinää makuuhuoneeseen vaikkapa uusilla kujeilla, istukaa yhdessä iltaa hyvän aterian merkeissä. Tutustukaa uudelleen toisiinne ja löytäkää se kadoksissa oleva kipinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään ”viidenkympin” (tai neljänkympin jne) kriisiä ei ole olemassa. Toki ihmisten tarpeet muuttuvat elämän aikana, ja moni voi pitkiäkin aikoja viihtyä kotioloissa. Puolisollesi kuitenkin on ok, että sinä käyt erilaisissa riennoissa omien ystäviesi kanssa - miksi sinä sen sijaan patologisoit hänen toiveitaan?
Muut kriisit on seiskalehtien keksintöjä, mutta hormonimuutokset on totta.
Miehelle voisi ehdottaa yleisluontoista tsekkausta, ihan vaan varmuuden vuoksi. Vaikka sen todistamiseksi, että kondiksessa ollaan (muka). Muistaisin että hormonilaastareita on, jos ei halua piikitellä itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mitään ”viidenkympin” (tai neljänkympin jne) kriisiä ei ole olemassa. Toki ihmisten tarpeet muuttuvat elämän aikana, ja moni voi pitkiäkin aikoja viihtyä kotioloissa. Puolisollesi kuitenkin on ok, että sinä käyt erilaisissa riennoissa omien ystäviesi kanssa - miksi sinä sen sijaan patologisoit hänen toiveitaan?
No enemmän olen huolissaan esim. painonnoususta, siitähän koituu vaikka mitä ikävyyksiä ajan mittaan. Ja kun tämän ikäinen on pari vuotta liikkumatta, niin niitä kremppoja alkaa tulemaan. Ja ruokailutottumukset ovat myös huonontuneet, eli ennen kelpasi illalliseksi salaatti ja papusoppa, nyt pitää lisäksi paistaa muutama makkara. Aina saunan jälkeen olut tai kaksi. Kahvia menee aina vähintään 5-6 mukillista päivässä ja pullaa joka päivä. Autossa on aina tyhjiä karkkipusseja ja suklaakääreitä. Työpaikkalounas on nykyään usein jotain pikaruokaa, vaikka työpaikalla on ihan hyvää ja kohtuullisen terveellistä ruokaa.
Ja en toki ole miestä kinuamassa aina mukaani, mutta olisi kiva käydä joskus yhdessä vaikka ulkona syömässä, hiihtämässä, konsertissa tai vaikka sieniretkellä. Minä vaan tykkään miehestäni ja kaipaan hänen seuraansa kuten ennenkin. On kuin jotain puuttuisi, kun koskaan ei enää tehdä yhdessä mitään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut miehestäni. Hän on juuri tuollainen. Nytkin nukkunut jo klo 21 alkaen ja herää klo 5-6 aamulla. Työ viduttaa ja siitä kuulee koko ajan. Ostin pääsisäisen kunniaksi keksejä, tuplapaketin, hän söi kaiken muutamassa tunnissa. Myös teinien lemppari, mustikkarahka, meni mihene napaan että heilahti. Hän siis syö koko ajan, ei huolehdi tai jaksa välittää itsestään.
En kuitenkaan usko että hän on masentunut, enkä oikeastaan usko diabetekseenkään. Itse haluaisin joskus käydäkin jossain ja nautin suunnattomasti kun mies on reissutyössä. Viikolla käyn kuuntelemassa luentoja ym. rokkikonserteissa tykkäisin käydä, olen musiikki-ihminen. Mies pitää sitä aivan turhana. Itse asiassa olen ihan erilainen, kun mies ei ole maisemissa, iloisempi vaikka olisisn ihan vaan kotosalla.
Vierailija kirjoitti:
No ei kuulosta kyllä hyvältä.
Minun mies on 54 vuotias, minä 51. Yhdessä oltu teinistä asti, joten tiedän 35 vuoden kokemuksella, minkälainen hän on ollut aiemmin.
Mieheni on hoikka ja hyväkuntoinen. Käy salilla viidesti viikossa, lihaksikas ja kiinteä. Syö terveellistä kotiruokaa, huolehtii itsestään ja hygieniastaan. Huomioi minua yhtä hyvin, kuin nuorempanakin.
Vietämme edelleen kaiken vapaa-aikamme yhdessä ja lisäksi olemme toistemme parhaat kaverit.
Seksielämä on meillä ollut aina aktiivista ja sitä se on edelleen, mutta se on jopa nykyään paljon parempaa, kuin nuorena.
Olemme kahden pienen isovanhempia, mutta pappamainen mieheni ei ole mitenkään.
Koita saada säpinää makuuhuoneeseen vaikkapa uusilla kujeilla, istukaa yhdessä iltaa hyvän aterian merkeissä. Tutustukaa uudelleen toisiinne ja löytäkää se kadoksissa oleva kipinä.
Voi että, onnea teille, kuulostaa ihanalta! Tuollaista meilläkin oli vielä muutama vuosi sitten. mekin olemme olleet yhdessä 30 v. Olen yrittänyt piristää ja innostaa miestäni, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan. Olen hankkinut itselleni "seksivaatteita", ostanut leluja, koettanut järjestää yllätystä, keksiä jotain uutta ja kyllä mies on ihan tykäänyt, mutta ei mitenkään erityisesti innostunut. Ja se jää siihen kertaan, ellen minä tee taas aloitetta. Minulla on kipinä tallella, miehellä kateissa.
Kun teen hyvää ruokaa ja katan kauniisti, mies ei oikeastaan noteeraa mitenkään. Ottaa kirjan mukaan ruokapöytään. Arkena saattaa ottaa ruokaa lautaselle ja mennä olkkariin telkun ääreen syömään. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa uupumukselta. Kysy suoraan, onko mies huomannut itse burn outin merkkejä. Ei tuo ole mikään ikäkysymys.
Olen koettanut kysellä, mutta sanoo, että ei työ väsytä vaan v-tuttaa. Haluaisi vaihtaa työpaikkaa ja on hakenutkin paria paikkaa, mutta ei tullut valituksi. Se otti koville, totuus vaan on, että nuoremmat rynnii ohi. Ennemmin sanoisin, että mieheni on ns. leipääntynyt työhönsä, on ollut siinä niin kauan. ap
Työn vitutus ja leipiintyminen on käytännössä sama asia kuin työuupumus. Itselläni oli ihan samanlaiset oireet. Helpotti, kun löysin uuden työpaikan. Olisi varmasti vain pahentunut, jos olisin joutunut jatkamaan vanhassa paikassa, joka vitutti ja ahdisti joka päivä. Olin loppuvaiheessa täysin toimintakyvytön, jaksamaton, elämäniloton ja haluton tekemään yhtään mitään. Nyt olen saanut taas tarmoani vähän takaisin.
Okei, eli voisikohan kaikki olla lähtöisin juuri tuosta? Voi kun olisi, sen voisi sentään "hoitaa", kun vain löytäisi uuden työn. Vaikuttiko ihan kaikkeen, myös parisuhteeseen? ap
No entäs ite, ootko lihava, rupsahtanut, ruma..? ehkä miehes ei tee sua mieli enää vaan haluaa nuorempaa. Sehä on ihan luonnollista. On silti pysynyt sun kanssa, että ole siitä iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni täytti alkuvuodesta 50 v ja tuntuu, että on muuttunut yhtäkkiä ihan erilaiseksi kuin oli ennen. Muutos alkoi pari vuotta sitten, mutta tuntuu kiihtyvän koko ajan. Mies ei välitä enää yhtään terveydestään, on lopettanut ihan kaiken liikunnan ja syö mitä sattuu, paino on noussut parissa vuodessa yli 10 kg ja on jo ylipainon puolella.
Illalla mies väsähtää jo kahdeksalta ja nukkumassa on viimeistään klo 22 ja ylös nousee kuudelta, myös viikonloppuna on tämä sama rytmi. Mikään ei oikein enää kiinnosta, eikä mitään jaksa, ei halua tavata ystäviä eikä sukulaisia, on vihainen, jos pitää mennä vaikka jonnekin häihin tai yo-juhliin. Haluaisi aina olla vain kotona, joka telkkarin ääressä, netissä tai lukea kirjaa.
On myös usein vähän ärtynyt ja valittaa kaikesta, varsinkin työasioista. Tähän asti on tykännyt työstään. Seksi ei enää kiinnosta juuri ollenkaan, jos minä teen aloitteen, niin ei kieltäydy, mutta ei vaikuta enää niin innokkaalta, eikä tee itse aloitteita ollenkaan. Ei myöskään enää pyydä syliin, ei halaile ohimennessä, ei suukottele.
Suoraan sanottuna on muuttunut parissa vuodessa ihan papaksi, pukeutuukin kotona kalsareihin ja villasukkiin eikä käy joka päivä suihkussa. Minusta tämä on rasittavaa, kun itse olen aika aktiivinen ja tykkään kutsua vieraita ja käydä kyläilemässä, ulkoilla, harrastaa, käydä konserteissa ja elokuvissa, ulkona syömässä ja koko ajan on jotain uusia kivoja suunnitelmia. Toinen sitten vain makaa sohvalla ja sanoo, no mene sinä..no tee sinä, pyydä jotain ystävääsi kaveriksi tms. Ei ole kivaa. En ole koko ajan vaatimassa seuraksi, mutta joskus olisi kiva tehdä jotain yhdessä, niinkuin ennen. Meillä on muuten asiat ok, ollaan oltu nuoresta asti yhdessä, lapset aikuisia/aikuistuvia. Miehen mielestä kaikki on hyvin, eikä tässä ole mitään puhumista ja hän on ihan tyytyväinen.
Onko tämä ihan normaalia?
No itse olen kyllä lähes kaikessa miehesi totaalinen vastakohta. Itselläni kuntoilun määrän on lisääntynyt huomattavasti 50 täytettyäni ja kuntoilen nykyään erittäin aktiivisesti. Silloin painoin 93 kiloa, nyt 78 kg. Olen aina ollut yökukkuja, enkä nykyäänkään mene koskaan ennen puoltayötä nukkumaan. Seksiä en nyt kovin harrasta, kun olen sinkku, mutta kyllähän aamustondis ihan samaa luokkaa kuin nuorempanakin, joten ainakin vehkeet pelittää ja muutenkin olisin kyllä valmis toimintaan, jos vain sopiva kumppani löytyisi. En siis ole missäänmäärin pappautunut, vaikka ole miestäsi useamman vuoden vanhempi.
Mikä tuossa on ongelma? Ap:n miehellä on terve ja säännöllinen vuorokausirytmi, hän viihtyy kotona ja on lopettanut seksin vonkaamisen huomattuaan lopulta että se on ap:stä vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään. Ravaa ultrasti salilla ja on paniikissa vanhenemisestaan.
Miehesi käy katselemassa salilla tiukkapeppuisia tyttöjä,mistä sinä olet pelkkä muisto vain..
Vierailija kirjoitti:
No entäs ite, ootko lihava, rupsahtanut, ruma..? ehkä miehes ei tee sua mieli enää vaan haluaa nuorempaa. Sehä on ihan luonnollista. On silti pysynyt sun kanssa, että ole siitä iloinen.
Nuorelle naiselle ei ole sen enempää iloa väsähtäneestä miehestä kuon vanhemmallekaan. Jos mies ei haluaisi olla kanssani, toivoisin että lähtisi.
Vaihdevuosina masennus on kai yleistä...
Kuvailit juuri minut. Ei vaan jaksa innostua mistään. Voimat riittää just sohvalla makaamiseen
T nainen 52v
Alue: Aihe vapaa
Tarinan mies kuulostaa ihan isältäni, joka ei vaivojaan valitellut, vetäytyi kuoreensa ja kuoli sitten syöpään. Hoidot tuli liian myöhään. Että herranen aika vaan itsellesi.