Lue keskustelun säännöt.
Tätimäisyys keski-iässä
31.03.2018 |
Mistä se johtuu. Onko kaikki ulkoiset asiat menettäneet merkityksensä? Mukavuudenhalua? Naishormoonivajetta? Kaikki energia menee kotitöihin, äidinrooliin ja mummoharrastuksiin? Mihin katoavat ne naiselliset, aktiiviset ja viehättävät naiset kun 45 tulee mittariin? Joillain jopa aiemminkin. Tukka harmaankirjava lyhyt tätimalli, vaatteina tunikoita, jotka peittävät "kaiken", ei meikkiä, ylipainoa enemmän tai vähemmän ja harrastuksina vain leipominen, käsityöt ja puutarhanhoito. Tämä on vierasta itselleni ja ystävilleni, mutta tuntuu olevan normisettiä suurimmalle osalle naisista.
Kommentit (117)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt minua kävi kiinnostamaan, että mitä ei-tätimäinen keski-ikäinen saa harrastaa? Minä olen kai menetetty tapaus, kun kiinnostuin puutarhanhoidosta jo alle kolmekymppisenä.
Minä olen varmaankin tätiytynyt parin vuoden aikana hurjasti. Vaikka olen vielä alle 40 v.
Parissa vuodessa olen lopettanut meikkaamisen, hiusten värjäämisen, jatkuvan, jopa sairaalloisen syömisten kyttäämisen (ja lihonut 10 kg, ihannepainon alarajalta ylärajalle) ja todentotta, pukeudun tunikoihin ja väljiin, mukaviin vaatteisiin.
No en kyllä leivo, en tee käsitöitä enkä omista puutarhaa... liikuntaa harrastan enemmän kuin ennen, 5-6 x viikossa. Mutta en laihtuakseni/ollakseni timmi, vaan jaksaakseni töissä, pysyäkseni säryttömänä ja ihan koska tykkään liikunnasta ja on kiva olla hyvässä kunnossa.
Ja miksi olen tätiytynyt? Mulla se liittyi vahvasti siihen havahdukseen, että en jaksa, viitsi enkä halua enää miellyttää miesten tai kenenkään silmää, enkä koe tarvetta saada ihailua tai huomiota ulkoisin avuin.
Ja muutenkin jotenkin kyllästyin totaalisesti meikkaamiseen, ulkonäön miettimiseen ja sen parissa näpertelyyn. Ja ehkä myös pienesti kapinoin nykyisiä ulkonäköpaineita vastaan. ;)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaankin tätiytynyt parin vuoden aikana hurjasti. Vaikka olen vielä alle 40 v.
Parissa vuodessa olen lopettanut meikkaamisen, hiusten värjäämisen, jatkuvan, jopa sairaalloisen syömisten kyttäämisen (ja lihonut 10 kg, ihannepainon alarajalta ylärajalle) ja todentotta, pukeudun tunikoihin ja väljiin, mukaviin vaatteisiin.
No en kyllä leivo, en tee käsitöitä enkä omista puutarhaa... liikuntaa harrastan enemmän kuin ennen, 5-6 x viikossa. Mutta en laihtuakseni/ollakseni timmi, vaan jaksaakseni töissä, pysyäkseni säryttömänä ja ihan koska tykkään liikunnasta ja on kiva olla hyvässä kunnossa.
Ja miksi olen tätiytynyt? Mulla se liittyi vahvasti siihen havahdukseen, että en jaksa, viitsi enkä halua enää miellyttää miesten tai kenenkään silmää, enkä koe tarvetta saada ihailua tai huomiota ulkoisin avuin.
Ja muutenkin jotenkin kyllästyin totaalisesti meikkaamiseen, ulkonäön miettimiseen ja sen parissa näpertelyyn. Ja ehkä myös pienesti kapinoin nykyisiä ulkonäköpaineita vastaan. ;)
Arvostan. Rehellinen ja hyvin perusteltu vastaus. Nyt hieman aukeaa. Ap
eihän naiset harrasta muuta kuin kynttilöitä ja eläimiä nuorenakaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä tykkään bailata ja ryypätä sekä ajella taksilla ympäri kaupunkia, mutta tuo teini ulisee, et häpeää mua. Mitä sit saan tehdä? Kutominen ei kiinnosta, kikkeli kylläkin.
MInä olen täitytynyt varmaan monestakin syystä. Ollut sairautta, raskaita elämänvaiheita jne, ei vaan ole ollut voimia panostaa samoihin aisoihin kuin nuorempana. Toinen asia on kanssa se, ettei vois vähempää kiinnostaa yrittää miellyttää ketään. Mutta- rakastan elämääni, toteutan unelmiani, olen rohkeampi kuin ennen, minulla on parempia ystävyyssuhteita ja ehkä elämäni parasta seksiä jnejne. Nautin elämästäni tosi paljon. Että hormoonit hyrrää enemmän kuin ikinä, toteutan unelmiani mitä en ennen uskaltanut- joten olen rohkeampi ja sinnikkäämpi kuin ikinä- ja no- mukavuudenhalua olen onnistunut löytämään elämääni, sen sijaan että piiskaisin itseäni koko ajan. MInä en näe tässä yhtään mitään vikaa. Elämä tuntuu enemmän omalta kuin koskaan ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MInä olen täitytynyt varmaan monestakin syystä. Ollut sairautta, raskaita elämänvaiheita jne, ei vaan ole ollut voimia panostaa samoihin aisoihin kuin nuorempana. Toinen asia on kanssa se, ettei vois vähempää kiinnostaa yrittää miellyttää ketään. Mutta- rakastan elämääni, toteutan unelmiani, olen rohkeampi kuin ennen, minulla on parempia ystävyyssuhteita ja ehkä elämäni parasta seksiä jnejne. Nautin elämästäni tosi paljon. Että hormoonit hyrrää enemmän kuin ikinä, toteutan unelmiani mitä en ennen uskaltanut- joten olen rohkeampi ja sinnikkäämpi kuin ikinä- ja no- mukavuudenhalua olen onnistunut löytämään elämääni, sen sijaan että piiskaisin itseäni koko ajan. MInä en näe tässä yhtään mitään vikaa. Elämä tuntuu enemmän omalta kuin koskaan ennen.
Ja kiireessä kirjoittaessa tulee näköjään kirjoitusvirheitäkin kuin ekaluokkalaisella :)
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kiinnostunut ulkonäöstä ja siitä mitä joku tuntematon minusta ajattelee. Olin koulussa pahasti kiusattu, ja ymmärsin, että saan olla ihan oma tylsä itseni, koska minusta ei kuitenkaan kukaan pidä. En siis alistunut vaan muutuin välinpitämättömäksi muista ihmisistä. Vaikka aikuisena olenkin löytänyt mukavia ihmisiä, en edelleenkään välitä siitä miten muut minut näkevät. Olen ihanan huomaamaton.
Nelikymppinen nainen ei jaksa teeskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko se tosiaan niin, että ulkonäköön satsataan nuorempana vain muiden miellyttämiseksi? Eikö se tunnu itsestä mukavalta, jos sekä tuntuu että näyttää hyvältä? Minä voin paremmin, jos ulkonäkö on huoliteltu, vaikka ihan omissa oloissa kotona. Ap
Kyllä mäkin ajattelin nuorempana laittautuvani (myös) itseäni ilahduttaakseni, ja tykkäsin ja jaksoinkin silloin meikata yms. Ja se oli ihan ok. Vaikkakin suurelta osalta henk.koht. teinkin sitä epävarmuuteni vuoksi, ja koska pinnallisuus oli silloin tärkeää, ja minä ainakin hain huomiota ja ihailua, myönnän.
Nykyään siitä peilin edessä piirtelystä ei vaan saa enää samanlaista iloa. Lähinnä rasittavaa ja tuntuu ajan tuhlaukselta. Ja kun ei enää tarvi ulkonäön ihailua, vaan tietää olevansa hyvä tyyppi muutenkin. Lisäksi mun hyvänolontunteeseen vaikuttaa ehdottomasti enemmän se hyvä kunto, kunnon yöunet, mukavat vaatteet, yms kuin se, onko naamassani meikkiä ja tukkani kiharalla..
Toki siis saatan nykyäänkin meikata esim. juhliin ja kihartaa tukkaa, ja se on ihan kivaa, harvakseltaan tehtynä. Mutta arjessa en tosiaan enää näe tarvetta tai halua vaivautua.
T.4
Tjaa, minä olen tuo täti-iän ylädesiilissä, kun täytin juuri 54.
Käyn kampaajalla edelleen viiden viikon välein ottamassa värin, leikkauksen ja kulmien värin ja muotoilun. Näin olen tehnyt 18-vuotiaasta.
Geelikynnet huollatan 4 viikon välein.
Jalkahoidossa kävin juuri tällä viikolla, siellä käyn pari kertaa vuodessa.
Suuhygienistillä käyn 1-2 kertaa vuodessa
Lapset eivät asu enää kotona, joten eipä tule juuri leivottua. Tykkään kyllä leipoa,
Mutta ne leipomukset tulee muuten syötyä itse. Asun rivarissa, puutarhanhoitoa olen inhonnut aina. Ensi kesänä teetän pihan päädyn liuskekivelle-eipä tarvi huoltaa.
Tunikoita en omista, olen normaalipainoinen ja vaatekaapista löytyy vaatteet joka menoon, korkkareista kumisaappaisiin. Käyn vaihtelevasti keikoilla, konserteissa, teatterissa, baareissa ym riennoissa. Ystäväni eivät kyllä ole hekään yhtään jämähtäneitä.
Harrastan liikuntaa, kodin sisustusta, musiikkia mm. Käsitöitä en ole tällä vuosituhannella tehnyt. Tai hetkinen, yhdet, elämäni ainoat villasukat olen kutonut, kun sain opetusta kantapäähän.
Se tässä iässä on parasta, kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään eikä mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täti54 kirjoitti:
Tjaa, minä olen tuo täti-iän ylädesiilissä, kun täytin juuri 54.
Käyn kampaajalla edelleen viiden viikon välein ottamassa värin, leikkauksen ja kulmien värin ja muotoilun. Näin olen tehnyt 18-vuotiaasta.
Geelikynnet huollatan 4 viikon välein.
Jalkahoidossa kävin juuri tällä viikolla, siellä käyn pari kertaa vuodessa.
Suuhygienistillä käyn 1-2 kertaa vuodessaLapset eivät asu enää kotona, joten eipä tule juuri leivottua. Tykkään kyllä leipoa,
Mutta ne leipomukset tulee muuten syötyä itse. Asun rivarissa, puutarhanhoitoa olen inhonnut aina. Ensi kesänä teetän pihan päädyn liuskekivelle-eipä tarvi huoltaa.Tunikoita en omista, olen normaalipainoinen ja vaatekaapista löytyy vaatteet joka menoon, korkkareista kumisaappaisiin. Käyn vaihtelevasti keikoilla, konserteissa, teatterissa, baareissa ym riennoissa. Ystäväni eivät kyllä ole hekään yhtään jämähtäneitä.
Harrastan liikuntaa, kodin sisustusta, musiikkia mm. Käsitöitä en ole tällä vuosituhannella tehnyt. Tai hetkinen, yhdet, elämäni ainoat villasukat olen kutonut, kun sain opetusta kantapäähän.
Se tässä iässä on parasta, kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään eikä mitään!
Täti lisää vielä, että kämpästä en poistu, ellei hiukset ole laitettu ja meikki kunnossa, sekä pari suihkaisua hajuvettä kaulalle
Jaa'ah. Nuorena pukeuduin melko poikamaisesti, nykyään paljon naisellisemmin. Mielestäni en ole tätimäinen, vaikka ylipainoinen olen ollut aina (painan nyt saman kuin 20-vuotiaana). Pitkät hiukseni värjään punaisiksi tai välillä ruskeiksi ja meikkiä laitan hieman. Näytän kuulemma paljon ikäistäni nuoremmalta, vaikka itse huomaan kyllä vanhenemisen merkkejäkin kehossani. Mutta ei, en ole tätimäinen. Ihailen kyllä tätimäisiä naisia, joita ei toisten mielipiteet omasta ulkonäöstä kiinnosta. Itse olen sitten ehkä epävarma? Miestä minulla ei enää ole, lienenkö sitten puutteessa ja siksi mietin miltä näytän?
- kohta 50v
Täti54 kirjoitti:
Täti54 kirjoitti:
Tjaa, minä olen tuo täti-iän ylädesiilissä, kun täytin juuri 54.
Käyn kampaajalla edelleen viiden viikon välein ottamassa värin, leikkauksen ja kulmien värin ja muotoilun. Näin olen tehnyt 18-vuotiaasta.
Geelikynnet huollatan 4 viikon välein.
Jalkahoidossa kävin juuri tällä viikolla, siellä käyn pari kertaa vuodessa.
Suuhygienistillä käyn 1-2 kertaa vuodessaLapset eivät asu enää kotona, joten eipä tule juuri leivottua. Tykkään kyllä leipoa,
Mutta ne leipomukset tulee muuten syötyä itse. Asun rivarissa, puutarhanhoitoa olen inhonnut aina. Ensi kesänä teetän pihan päädyn liuskekivelle-eipä tarvi huoltaa.Tunikoita en omista, olen normaalipainoinen ja vaatekaapista löytyy vaatteet joka menoon, korkkareista kumisaappaisiin. Käyn vaihtelevasti keikoilla, konserteissa, teatterissa, baareissa ym riennoissa. Ystäväni eivät kyllä ole hekään yhtään jämähtäneitä.
Harrastan liikuntaa, kodin sisustusta, musiikkia mm. Käsitöitä en ole tällä vuosituhannella tehnyt. Tai hetkinen, yhdet, elämäni ainoat villasukat olen kutonut, kun sain opetusta kantapäähän.
Se tässä iässä on parasta, kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään eikä mitään!
Täti lisää vielä, että kämpästä en poistu, ellei hiukset ole laitettu ja meikki kunnossa, sekä pari suihkaisua hajuvettä kaulalle
Tutulta tuntuu. Ap
Täti54 kirjoitti:
Täti54 kirjoitti:
Tjaa, minä olen tuo täti-iän ylädesiilissä, kun täytin juuri 54.
Käyn kampaajalla edelleen viiden viikon välein ottamassa värin, leikkauksen ja kulmien värin ja muotoilun. Näin olen tehnyt 18-vuotiaasta.
Geelikynnet huollatan 4 viikon välein.
Jalkahoidossa kävin juuri tällä viikolla, siellä käyn pari kertaa vuodessa.
Suuhygienistillä käyn 1-2 kertaa vuodessaLapset eivät asu enää kotona, joten eipä tule juuri leivottua. Tykkään kyllä leipoa,
Mutta ne leipomukset tulee muuten syötyä itse. Asun rivarissa, puutarhanhoitoa olen inhonnut aina. Ensi kesänä teetän pihan päädyn liuskekivelle-eipä tarvi huoltaa.Tunikoita en omista, olen normaalipainoinen ja vaatekaapista löytyy vaatteet joka menoon, korkkareista kumisaappaisiin. Käyn vaihtelevasti keikoilla, konserteissa, teatterissa, baareissa ym riennoissa. Ystäväni eivät kyllä ole hekään yhtään jämähtäneitä.
Harrastan liikuntaa, kodin sisustusta, musiikkia mm. Käsitöitä en ole tällä vuosituhannella tehnyt. Tai hetkinen, yhdet, elämäni ainoat villasukat olen kutonut, kun sain opetusta kantapäähän.
Se tässä iässä on parasta, kun ei tarvitse yrittää miellyttää ketään eikä mitään!
Täti lisää vielä, että kämpästä en poistu, ellei hiukset ole laitettu ja meikki kunnossa, sekä pari suihkaisua hajuvettä kaulalle
Lähiövalas!
Olen 50 v ja huolehdin hyvin ulkonäöstäni ja tykkään kivoista vaatteista.
En todellakaan pukeudu tunikoihin vaan laadukkaisiin ja kauniisiin vaatteisiin, välillä toki myös rentoihin.
Käyn paljon ulkona, mutta usein vaan syömässä tai kahviloissa.
Rakastan matkustelua ja rannalle laitan bikinit. Kroppa kyllä kestää ne:).
Leipomisesta pidän, mutta muut harrastukset ovat lähinnä urheilullisia ja satunnaisesesti kulttuuria.
Olen saanut lapset 30 v jälkeen ja omien lasten myötäkin tulee seurattua nuorten elämää ja se pitää virkeänä ja nuorekkaan a. Toki myös ihana mies ja hyvä työpaikka.
Olen jämähtänyt tyyliini ja pidän sellaisua vaatteita joista tykkäsin nuorena. Tukka on pitkä ja meikkaan kyllä päivittäin. T. Rva 51.
Ps. Työpaikkani nelikymppuset eivät sovi kuvaukseesi.
Ps. 2: Nykymuoti näyttää urpojen ja junttien touhulta.
Mitkä on ne aktiiviset harrastukset jotka katsot hyväksyttäviksi ja ei-mummomaisiksi?