Jos mies kuolisi niin olisin lirissä ihan perusasioiden kanssa.

Toivottavasti osaat arvostaa että sinulla on vastuun tuntoinen mies joka on hoitanut asiat hyvin, ettet jää liriin. Sinun kannattaa

a) Opetella ja miettiä elämän ja arjen käytäntöjä eli aikuistua.

b) Toivoa että sinä  teistä kahdesta potkaiset ekana tyhjää.

Alahan opetella! Arjenhallintaan kuuluu talousasioiden hallinta. Kai verkkopankkia sentään osaat käyttää?

Mieheni ei ole koskaan käyttänyt verkkopankkia. Eikä maksanut yhtään laskua tämän 30 vuotta kestäneen avioliiton aikana!

Todella outoa näin nykypäivän Suomessa. Kun nyt olet tajunnut asia niin ehkä olisi aika kasvaa aikuiseksi ja opetella ne perusasiat?

Ja ei sen miehen tarvitse edes kuolla sillä voihan teillä tulla ero ja olet kusessa myös silloin!

Miestäkin ehkä jo ärsyttää vetää perässään tuollaista lapsinaista joka on ihan avuton. Se voi olla viehättävää rakkauden alkuhuumassa mutta pitemmän päälle vain rasittavaa ja kuormittavaa henkisesti.

Olen ollut parisuhteessa 17v. lähtien mutta ei se ole estänyt minua kasvamasta aikuiseksi ja olemasta tasa-arvoinen kumppani. Miehen kanssa asuminen ei ole tehnyt minusta aivovammaista.

Miehestä varmaan tuntuu hyvältä, että pystyy pitämään noin hyvin huolta sinusta. Roolien jako on hieno asia, mutta kannattaa pyytää vähän perehdyttämään noissakin asioissa pärjäämiseen.

Minusta on myös kummallista, että vanhemmat ei opeta lapsille tavallisia taloustaitoja. Itse olin hyvä koulussa ja vanhempien kanssa keskusteltiin vaikka mistä maailman asioista, mutta kotoa muutettua olin ihan ulalla verokorteista ym. pakollisista hommista.

Olin 16 ja mies 21 kun alettiin seurustelemaan, asuin solussa ja muutettiin sitten sieltä yhteen. Kuitenkin ihan oon oppinu miten ruokaa laitetaan, laskut maksetaan ja miten maailma pyörii.

No huh huh. Kiva olla aikuisena riippuvainen toisesta ihmisestä?

Minkälainen ihminen Sinä olet?

Itse muutin jo alaikäisenä yksin ja opettelin asiat kantapään kautta. 

Olin huonossa parisuhteessa ja heivasin äijän pihalle, siitä lähtien olen asunut yksin ja mm:

 - hoidan talouden itse

- kokoan huonekalut ym. itse.

- asennan pesukoneet, tiskikoneet, lamput tietokoneet tms. 

- korjaan rikkimenneet kamat

Tämä kaikki saa aikaan sen, että olen rohkea ja tiedän selviäväni mistä tahansa itse. Koska loppujen lopuksi me olemme YKSIN vastuussa elämästämme. Ja lisäksi kivaa pientä aivojumppaa koota, korjata, asentaa itse - niitä aivoja voi kato käyttääkin, ei ole rakettitiedettä kuitenkaan.

Kun äiti aikanaan kuoli, oli isäpuoli aivan huuli pyöreänä laskujen hoidon ym, kanssa, sillä hän ei ollut juuri pankkiasioita hoitanut muuta, kuin neuvotellut pari kertaa lainan. Minä olin silloin ollut omillani jo kymmenkunta vuotta ja tottunut hoitelemaan asiat itsenäisesti. Kotona käydessäni siis käytiin yhdessä läpi, mitä seuraavaksi olisi tehtävä. Ja menihän se oppi perille ja asiat alkoivat luistaa. Laskut hoituivat ajallaan ja pyykin lajittelukin alkoi sujua, kun ensin oli tullut muutamia harmaita, siis entisiä valkoisia, lakanoita ja pyyhkeitä. Miehen putkiaivot esittivät, että jos kerran on sama pesulämpötila, niin koneeseen voi viskellä mitä vain. Kättä piti vääntää muutaman kerran, että lakanat ja tummat urheilusukat eivät todellakaan kuuluu samaan satsiin. Ja että monessa tapauksessa se 40 astetta on liian alhainen lämpötila. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Kun äiti aikanaan kuoli, oli isäpuoli aivan huuli pyöreänä laskujen hoidon ym, kanssa, sillä hän ei ollut juuri pankkiasioita hoitanut muuta, kuin neuvotellut pari kertaa lainan. Minä olin silloin ollut omillani jo kymmenkunta vuotta ja tottunut hoitelemaan asiat itsenäisesti. Kotona käydessäni siis käytiin yhdessä läpi, mitä seuraavaksi olisi tehtävä. Ja menihän se oppi perille ja asiat alkoivat luistaa. Laskut hoituivat ajallaan ja pyykin lajittelukin alkoi sujua, kun ensin oli tullut muutamia harmaita, siis entisiä valkoisia, lakanoita ja pyyhkeitä. Miehen putkiaivot esittivät, että jos kerran on sama pesulämpötila, niin koneeseen voi viskellä mitä vain. Kättä piti vääntää muutaman kerran, että lakanat ja tummat urheilusukat eivät todellakaan kuuluu samaan satsiin. Ja että monessa tapauksessa se 40 astetta on liian alhainen lämpötila. Jne.

Vaikutat ihanalta tytärpuolelta! Halaus sinulle ja hyvää pääsiäistä ❤

Mun mies sairastui vakavasti jokunen vuos sitten. Oli kuukausia sairaalassa ja jäin  yksin omakotitaloon laasten, koirien, autojen ym. kanssa. Ryhdyin pitämään kirjaa kaikista  asioista, joita en ollut aikaisemmin hoitanut. Kirjoitin toimintaohjeet vihkoon. Milloin autot pitää katsastaa, miten vaihdetaan hiekkasuodatin  pihan uima-altaaseen, miten toimitaan metsäverotuksen kanssa...

Mies toipui, vaikkei takeita pitkästä loppuelämästä ole. Mutta  opin huomaamaan, että selviydyn, vaikka se tuokin paljon uusia asioita. 

Itse erosin jokunen vuosi sitten ja jäin lasten kanssa asumaan omakotitaloon. Raha-asiani olen aina hoitanut itse, mutta monia asioita olen joutunut opettelemaan, esim. ruohonleikkurin huolto ja käyttö, kaasugrillin huolto ja käyttö, pyykinpesukoneen ongelmatilanteiden hoitaminen (ei linkoa, vesi jää koneeseen tms.) ja autohommista olen joutunut opettelemaan monta uutta asiaa, lattiakaivojen putsausta yms. yms. Pienet "nikkaroinnitkin" sujuu nykyisin, esim. saan verhotangon yms. porattua seinään, koottua huonekalut ja maalaamishommat sujuvat.

Mutta kaikkea oppii, kun pakko on. Mikset sinäkin siis oppisi?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei ole koskaan käyttänyt verkkopankkia. Eikä maksanut yhtään laskua tämän 30 vuotta kestäneen avioliiton aikana!

Ystäväni mies on tunnettu yritysjohtaja, eikä myöskään tiedä verkkopankista mitään tai miten käytetään matkakorttia. On ulkoistanut kaikki raha-asiat vaimolle, joka ostaa  miehelleen vaatteetkin. Muistan vuosia sitten, kun Erkki Tuomioja ei tiennyt, miten nostetaan käteistä. Sanoi myös, että vaimo hoitaa kaiken.

Jo lapsuuden kodissani pidettiin tärkeänä ettei mikään asia ole vain yhden osaamaa. Maatilalla ja kotona oli ns perinteinen työnjako mutta siitä huolimatta äitini oli kylän naisista ensimmäinen joka opetteli ajamaan traktoria jne. Isäkin osasi tehdä tarvittaessa ruokaa (no keittää perunoita ja paistaa jauhelihaa). Kummankin ei tarvi tehdä kaikkea mutta sen verran että tarvittaessa pärjää ilman toista. Elämän tosiasia on että harvoin parisuhde päättyy siihen että kuollaan yhtäaikaa... eli parempi varautua ajoissa

Minulla ja miehelläni on perinteinen työnjako. Mutta silti osaamme perusjutut toistemme hoitamista töistä. Minä maksan laskut, hoidan kiinteistöverot, täytän metsäveroilmoituksen jne. Mutta käyn aina esim veroilmoituksen mieheni kanssa läpi ennen lähettämistä niin että hän tietää suunnilleen miten kaikki on ajateltu je tehty. Minä saan tarvittaessa lämmitettyä talon ja hommattua polttopuut. Ehkä en kaada itse puita metsästä mutta ostaisin naapurin tuomaan rangat pihaan ja sahaisin ne sitten itse pihalla jne.

Surkea tilanne ap:lla, ei voi muuta sanoa! Minun yhdelle tutulle pariskunnalle tuli ero, kun mies kyllästyi siihen, kun nainen oli niin avuton (tai niin ainakin käsitin eron syyksi). Eron tultua nainen opetteli itsenäisesti hoitamaan omia ja lasten asioita, maksamaan laskuja ym. He palasivat parin vuoden päästä taas yhteen, kun nainen oli itsenäistynyt. Joka naisella tulisi minun mielestäni ainakin olla oma pankkitili ja siellä edes muutama satanen omaa rahaa, että olisi jonkinlaiset teoreettiset mahdollisuudet hoitaa asioita, jos puolisolle sattuu jotakin tai tämä lähtee. Elämisen kuluja voi maksaa ns. taloustilin kautta tai suoraan kummankin tililtä laskut jakaen. Sille ei ole minusta mitään tarvetta, että omat tulot menevät yhteiselle tilille.

No, varmaan kannattaisi opetella. ASAP. 

Itse tapasin myös mieheni teininä ja muutin lapsuudenkodista suoraan miehen kanssa saman katon alle. Ei se silti ole estänyt minua opettelemasta tekemään kotitöitä, huoltamaan autoa, poraamaan seiniä, kilpailuttamaan vakuutuksia, maksamaan laskuja, järjestelemään muuttoa, laskemaan verokorttia, avaamaan tukkeutunutta viemäriä... olen jopa opetellut tekemään sijoituksia ihan ominpäin - eikä sekään muuten ole yhtään vaikeaa. 

Sinuna ihan ensimmäiseksi hankkisin itselleni oman pankkitilin ja alkaisin maksamaan niitä omia laskujani sitä kautta. Yhteiset laskut voi sitten hoitaa sen yhteisen tilin kautta. 

Eihän teillä vaan ole lapsia? 

Kaverille kävi noin.. mies kuoli ja sitten pitikin opetella kaikki asiat alusta.

Hän ei esim osannut käydä ruokakaupassa. Ei tiennyt, että hedelmät yms pitää punnita itse ja laittaa se tarra kiinni. Olihan se mukana ollut, mutta vaan seuraneitinä.

Olihan siinä opettaminen: laskujen maksu, verot.. Ei osannut tehdä ruokaa. Jne.

Aikuinen neljän lapsen äiti oli perus arjesta aivan pihalla.

Olisiko aika ottaa vastuu omista asioistaan ja opetella ne perusasiat? Ei ole vaikeaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itse erosin jokunen vuosi sitten ja jäin lasten kanssa asumaan omakotitaloon. Raha-asiani olen aina hoitanut itse, mutta monia asioita olen joutunut opettelemaan, esim. ruohonleikkurin huolto ja käyttö, kaasugrillin huolto ja käyttö, pyykinpesukoneen ongelmatilanteiden hoitaminen (ei linkoa, vesi jää koneeseen tms.) ja autohommista olen joutunut opettelemaan monta uutta asiaa, lattiakaivojen putsausta yms. yms. Pienet "nikkaroinnitkin" sujuu nykyisin, esim. saan verhotangon yms. porattua seinään, koottua huonekalut ja maalaamishommat sujuvat.

Mutta kaikkea oppii, kun pakko on. Mikset sinäkin siis oppisi?

Äitini ja mummoni ovat aina tehneet kaikkea tuollaista, jo tyttönä ja nuorena naisena, niin oli ainakin ennen maaseudulla tapana, vaikka sielläkin oli ennen muka erikseen miesten ja naisten työt. Kiireaikoina naisten piti tietenkin osallistua kaikkiin miesten töihin, vaikka vastaavasti miehet eivät naisia auttaneetkaan. Äitin isä kaatui sodassa ja isoveljet olivat syksystä kevääseen 6-päiväiset viikot savotassa, joten koko karjatalous ja muut työt olivat naisten hartioilla ja kesäkaudella osa maatöistäkin. Ja tupatyöt kuten myös esim. pihkaisten ja todella likaisten savottatyövaatteiden pesu.

Samalla tavalla äiti on niin yrityksessa kuin omakotitalossa/kotitaloudessa aivan kaikkea tehnyt ja myös ne työt kaikille lapsilleen opettanut - eikä poikienkaan ole auttanut väittää olevansa "vesikauhuisia" kun on pitänyt kätensä kastella siivotessa ja tiskatessa. Hyvä äiti! Äiti on muuten se, joka on auttanut yhtä tuttua pienyrittäjää nettipankin käytössä ja samat taidot opetti meille aikuisille lapsilleenkin.

Miten muuten voi edes olla selvillä perheen raha-asioista jos ei osaa käyttää nettipankkia tai muuten seuraa asioita?

Ihan kauheaa, ilmeisesti maalla tyttölapsetkin kasvatetaan toisin. Muistan että olin 10v, 70-luvulla, kun meillä oli vanha keskuslämmityskattila, joka kesällä ei aina lämmittänyt käyttövettä. Enää en muista mitä temppuja piti tehdä, että sen sai toimimaan, mutta muista isän ohjeen ja jos ei mikään näistä auta, joskus auttaa kun lyöt vasaralla tuohon. Ei sitä aina ollut isä vasaroimassa kun tiskata piti.

Seuraavana vuonna muutettiin uuteen taloon ja muistan miten isä kertoi että tästä katkaiset vedet täältä vaihdat sulakkeen jne.