Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset, jotka saavat kaiken helposti
31.03.2018 |
En haluaisi tuntea minkäänlaista kateutta tai katkeruutta, mutta väkisinkin sellaiset tunteet ovat nostaneet päätään. Miten olette itse käsitelleet muiden ihmisten onnea, jos itsellänne on ollut todella vaikeaa ja huonoa tuuria elämässä?
Minä en ole 37-vuotiaaksi mennessä saanut mitään helposti. En päässyt haluamalleni alalle, olen jumissa työssä jossa en viihdy (hyvä toki,että on työ), olin sinkkuna 10 vuotta löytämättä ketään sopivaa. Sairastuin vakavasti ja selvisin, tottakai se on hyvää tuuria, että selvisin. Mutta niin moni ei ole tähän ikään mennessä koskaan kärsinyt mistään,vaan kaikki on tullut tyyliin hopeavadilla eteen ja terveyskin on itsestäänselvyys. En voi välttämättä saada lapsia, ja se porttihan tulee tässä kohta muutenkin vastaan. Olen nyt seurustellut pari kuukautta mukavan miehen kanssa, mutten uskalla vielä ajatellakaan tästä mitään sen enempää.
Jokin aika sitten 8 vuotta nuorempi siskoni ilmoitti odottavansa lasta. Klassisesti häiden jälkeen. Hän oli myös juuri valmistunut toivealaltaan ja pääsi suoraan hyvään työpaikkaan. En ikinä haluaisi olla kateellinen omalle siskolleni, mutta tuntuu vain niin väärältä elämän epäoikeidenmukaisuus. Miksi yhdelle annetaan paljon enemmän kuin toiselle? Itse olen haaveillut kaikista näistä asioista saamatta mitään. Eikä kyse ole lahjattomuudesta vaan yksinkertaisesti huonosta onnesta.
Vanhempieni fokus on tietenkin nyt siskon vauvaonnessa. Muutenkin tuntuu, että vanhemmat elävät osin siskon "kunnollisen" elämän kautta. Minua taas voivotellaan, kun ei miestä löydy ja oletko ajatellut sitä tai tätä.
Miten ihmeessä saisin rauhan sisälleni? Tyyneyden ja tunteen siitä, että muiden onni ei ole minulta pois? Kiitos!
Kommentit (98)
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Kirjoitin viestin nro 21 ja parikymppisenä valvoin öitä miettien itsemurhaa (keittiöveitsellä se olisi silloin ollut tehtävä) ja itsemurhaviestin sisällönkin olin suunnitellut ("syöttäkää vaikka koirille"). Sovin silloin itseni kanssa, että sinnittelen 25-vuotiaaksi asti ja katson tilanteen sitten. Tilanne parani.
Ulospäin kaikki oli oikein hyvin tuolloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Suomessa ei saa ilmaista omaa haavoittuvuuttaan tai vaikeita tunteitaan, ei edes nimettömänä netissä. Tämä on kova ja karu maa.
Asiat sujuvat paremmin, jos uskot, että haluamasi asia on saavutettavissa ja selvität itsellesi keinot sen saavuttamiseksi.
Asioita ei anneta kenellekään itsestään. Niiden eteen tehdään työtä USKOEN, että niihin päästään.
Koulutuspaikaikat saadaan opiskelemalla kovasti.
Työpaikat saadaan sinnikkäällä hakemisella. Mihinkään arvokkaampaan työhön ei pääse pyrkimättä.
Puolison löytää puhumalla vastakkaiselle sukupuolelle ja käymällä ihmisten ilmoilla esim. yökerhoissa.
Jos lähtökohtaisesti näkee kaikki asiat sellaisina, että ne on vaan annettu toisille ja olettaa, että ne vaan annettaisiin myös itselle..... niin kyllä voi sanoa, että pettymyksiä on luvassa myös jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Asiat sujuvat paremmin, jos uskot, että haluamasi asia on saavutettavissa ja selvität itsellesi keinot sen saavuttamiseksi.
Asioita ei anneta kenellekään itsestään. Niiden eteen tehdään työtä USKOEN, että niihin päästään.
Koulutuspaikaikat saadaan opiskelemalla kovasti.
Työpaikat saadaan sinnikkäällä hakemisella. Mihinkään arvokkaampaan työhön ei pääse pyrkimättä.Puolison löytää puhumalla vastakkaiselle sukupuolelle ja käymällä ihmisten ilmoilla esim. yökerhoissa.
Jos lähtökohtaisesti näkee kaikki asiat sellaisina, että ne on vaan annettu toisille ja olettaa, että ne vaan annettaisiin myös itselle..... niin kyllä voi sanoa, että pettymyksiä on luvassa myös jatkossa.
Oletko kuullut siitä, että erilaiset vaikeudet voivat masentaa ihmisen? Masennus taas laskee itsetuntoa. Ei ole välttämättä voimia tavoitella niitä kivoja juttuja, varsinkin jos huonon itsetunnon takia vielä epäilee, ettei niitä välttämättä edes ansaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Sinä asenteessa juuri nimenomaan on se ero miksi toinen onnistuu. Asioiden näkeminen hankalina ja mahdottomina estää niiden saavuttamisen.
Miksi tätä on vaikea hyväksyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Sinä asenteessa juuri nimenomaan on se ero miksi toinen onnistuu. Asioiden näkeminen hankalina ja mahdottomina estää niiden saavuttamisen.
Miksi tätä on vaikea hyväksyä?
"Luuseri, masennus on oma vikasi! Olisit menestyjä kuten minäkin, niin ei sinuakaan masentaisi!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat sujuvat paremmin, jos uskot, että haluamasi asia on saavutettavissa ja selvität itsellesi keinot sen saavuttamiseksi.
Asioita ei anneta kenellekään itsestään. Niiden eteen tehdään työtä USKOEN, että niihin päästään.
Koulutuspaikaikat saadaan opiskelemalla kovasti.
Työpaikat saadaan sinnikkäällä hakemisella. Mihinkään arvokkaampaan työhön ei pääse pyrkimättä.Puolison löytää puhumalla vastakkaiselle sukupuolelle ja käymällä ihmisten ilmoilla esim. yökerhoissa.
Jos lähtökohtaisesti näkee kaikki asiat sellaisina, että ne on vaan annettu toisille ja olettaa, että ne vaan annettaisiin myös itselle..... niin kyllä voi sanoa, että pettymyksiä on luvassa myös jatkossa.
Oletko kuullut siitä, että erilaiset vaikeudet voivat masentaa ihmisen? Masennus taas laskee itsetuntoa. Ei ole välttämättä voimia tavoitella niitä kivoja juttuja, varsinkin jos huonon itsetunnon takia vielä epäilee, ettei niitä välttämättä edes ansaitse.
Osoitit väitteeni oikeaksi. Myönsit, että vaikeuden masentama ihminen on menettänyt USKONSA mahdollisuuksiinsa. Menestyvä ihminen kohtaa aivan samoja epäonnistumisia. Heillä on sairauksia, menetyksiä, työttömyyttä jne.
Kuitenkaan he eivät menetä USKOAAN siihen, että selviävät. Lopulta nämä ihmiset aina ponnistavat pohjalta yhä korkeammalle.
Kannattaa myös muistaa että vaikka ulkopuolisille toisen elämä näyttäytyy mallikkaana, et koskaan voi edes lähimpien ihmisten todellisuutta täysin tietää.
Pitkälti myös asenteesta kiinni - osa kääntää tappiot ja joustaa kuin kuminauha, osa taas muuta.
Jos pohdit omaa elämääsi toisesta kulmasta, millaisena se näyttäytyy? Esimerkki:
- Kävin lukion 4v ja pääsin heti opiskelemaan yliopistoon > hyvä juttu
- Kävin lukion 4v > vitsi mikä luuseri, muut käy vain 3v
>> Taustalla sama asia (lukio 4v), jonka voi nähdä joko hyvänä ja mallikelpoisena seuraukset huomioiden tai huonona mm. ajallinen kesto
Eli asioita voi aina tarkastella monesta eri kulmasta ja eri aikavälillä, jolloin ne näyttäytyvät erilaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä, kaikki tuli kultalusikka suuhun.
Tein koulussa paljon töitä, teen edelleen, jotta pysyn kiinni alassa.
Halusin lääkäriksi, kävin lukion rinnalla iltalukiossa, kävin kaikki fysiikan ja matikan kurssit kahteen kertaan.
Opiskelin ihan yläasteelta alkaen latinaa kansalaisopistossa kaikki mahdolliset kurssit. Suunnitelmat olivat selvät.Olen perso makealle, mutta terveyden vuoksi syön makeannälkään esim rahkaa ja sekaan laitan marjoja, hunajaa jne. Liikun paljon, esim työmatkat fillaroin, hyötyliikuntaa ja kesät harrastan melomista.
Menin lukiossa sairaalaan laitosapulaiseksi. Yleisesti kerroin haluan lääkäriksi ja sain 2,5 v aikana paljon hyviä vinkkejä, samalla kun tein raskasta työtä koulun ohella.
Opiskelun aikana on pakko olla kunnianhimoinen, kaikki muutkin on, joten opiskelu meni mallikkaasti . Harjoittelupaikoissa otin just mitä sain ja tein pitkiä päivystyksiä, jotta sain hommat hoidettua.
Opintojen loppupuolella tapasin nykyisen mieheni ja menimme valmistumiseni aikaan naimisiin.Meillä kummallakin on kroppa kunnossa, saimme nopeasti 4 lasta. Nykyisellä palkkatasolla oli helppo palkata kotiin hoitaja, äitiyslomaa ei meidän alalla voi pitkää pitää.
Meillä oli juuri mieheni kanssa 15 v hääpäivä . Meillä on 4 kouluikäistä lasta, naapurissa asuu ns kodinhoitaja, joka laittaa lapset kouluun, on mahdollisesti sairaan kanssa kotona, tekee ruuan, siivoaa pintapuolisesti. Erikseen käy siivooja ja ruuat tulee kotiinkantona.
Miehelläni on 2 kuolemantapausta, joista on tehty valitus. Hän on hyvä lääkäri, mutta kaikki oireet eivät vaan näy ja virheitä tapahtuu. Vuosien varrella hän on vastaanottanut kymmeniä tuhansia potilaita ja nyt on pelko työt loppuu. Tästä muut eivät tiedä.
Ja kyllä meitä kadehditaan . Kaikki ovat tippuneet taivaalta. Näin se on.
Ehkä sinua ei ole kiusattu ja raiskattu? Ehkä et ole kokenut muutakaan rajua ja pitkäkestoista väkivaltaa apua saamatta? Silloin onkin helppo keskittyä opiskeluihin ym. Onnea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Sinä asenteessa juuri nimenomaan on se ero miksi toinen onnistuu. Asioiden näkeminen hankalina ja mahdottomina estää niiden saavuttamisen.
Miksi tätä on vaikea hyväksyä?
"Luuseri, masennus on oma vikasi! Olisit menestyjä kuten minäkin, niin ei sinuakaan masentaisi!"
d
"Minä olen niin masentunut, että tämä ei koskaan mene ohi. Siksi mikään ei voi koskaan onnistua, enkä voi mitään saavuttaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäkin ketjussa näyttää siltä että todellisuudessa menestyneeltä näyttävät eivät ole menestyneet kuin itsestään vaan tehneet paljon töitä sen eteen. Usein taustalla on myös jotain vastoinkäymisiä - ainakin jossain kohtaa elämässä niitä tulee. Ihminen itse ei välttämättä tosin koe niitä vastoinkäymiseksi vaikka joku muu ne sellaisina näkisi.
Ei kukaan ulkopuolinen voi ikinä tietää miten helpolla joku on päässyt. Ja aina joku muu voisi sanoa, että sinäkin olet päässyt helpommalla kuin hän. Minä olen saanut useampaankin otteeseen kuulla kuinka kivasti ja helposti olen pärjäillyt.
Minä olen onnellisesta ja varakkaasta kodista, nain nuorena komean, varakkaan miehen ja meillä on onnellinen, kepeä ja ihana elämä. Koulumenestys oli huippuluokkaa ja olen unelma-alallani.
Tosin miehen kanssa on ollut myös todella vaikeita aikoja, olin saada burnoutin koulussa ylisuorittamisen takia, sairastuin vakavasti ja olen joutunut nuoruudessani kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja käymään terapiassa. Mutta ei kukaan ulkopuolinen tiedä noista mitään, enkä minäkään anna niiden vaikuttaa elämääni, mutta moni asia olisi saanut jäädä väliin. Onko tämä sitten oikeasti sitä helpolla saamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ei ole sivistys- ja oikeusvaltio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä, kaikki tuli kultalusikka suuhun.
Tein koulussa paljon töitä, teen edelleen, jotta pysyn kiinni alassa.
Halusin lääkäriksi, kävin lukion rinnalla iltalukiossa, kävin kaikki fysiikan ja matikan kurssit kahteen kertaan.
Opiskelin ihan yläasteelta alkaen latinaa kansalaisopistossa kaikki mahdolliset kurssit. Suunnitelmat olivat selvät.Olen perso makealle, mutta terveyden vuoksi syön makeannälkään esim rahkaa ja sekaan laitan marjoja, hunajaa jne. Liikun paljon, esim työmatkat fillaroin, hyötyliikuntaa ja kesät harrastan melomista.
Menin lukiossa sairaalaan laitosapulaiseksi. Yleisesti kerroin haluan lääkäriksi ja sain 2,5 v aikana paljon hyviä vinkkejä, samalla kun tein raskasta työtä koulun ohella.
Opiskelun aikana on pakko olla kunnianhimoinen, kaikki muutkin on, joten opiskelu meni mallikkaasti . Harjoittelupaikoissa otin just mitä sain ja tein pitkiä päivystyksiä, jotta sain hommat hoidettua.
Opintojen loppupuolella tapasin nykyisen mieheni ja menimme valmistumiseni aikaan naimisiin.Meillä kummallakin on kroppa kunnossa, saimme nopeasti 4 lasta. Nykyisellä palkkatasolla oli helppo palkata kotiin hoitaja, äitiyslomaa ei meidän alalla voi pitkää pitää.
Meillä oli juuri mieheni kanssa 15 v hääpäivä . Meillä on 4 kouluikäistä lasta, naapurissa asuu ns kodinhoitaja, joka laittaa lapset kouluun, on mahdollisesti sairaan kanssa kotona, tekee ruuan, siivoaa pintapuolisesti. Erikseen käy siivooja ja ruuat tulee kotiinkantona.
Miehelläni on 2 kuolemantapausta, joista on tehty valitus. Hän on hyvä lääkäri, mutta kaikki oireet eivät vaan näy ja virheitä tapahtuu. Vuosien varrella hän on vastaanottanut kymmeniä tuhansia potilaita ja nyt on pelko työt loppuu. Tästä muut eivät tiedä.
Ja kyllä meitä kadehditaan . Kaikki ovat tippuneet taivaalta. Näin se on.
Ehkä sinua ei ole kiusattu ja raiskattu? Ehkä et ole kokenut muutakaan rajua ja pitkäkestoista väkivaltaa apua saamatta? Silloin onkin helppo keskittyä opiskeluihin ym. Onnea.
En ole tuo ketä kommentoit. Mutta itseäni kiusattiin rankasti koko kouluaikani. Vasta lukiossa löysin ystävän.
Ajattelin kuitenkin, että tämä loppuu ja näin ja tiesin millainen halua olla ja mitä haluan tehdä.
Nyt itselläni on yliopistokoulutus. Olen koulutustani vastaavassa työssä. Mieheni on juristi. Asumme tilavassa omakotitalossa ja meillä on 2 ihanaa lasta. Kadehdittavaa?
Miten joku voi olla kateellinen omalle siskolle? Minullakin on sisko, jolla menee "aina" "kaikki" putkeen, mutta en ikimaailmassa haluaisi ottaa sitä kaikkea häneltä pois. Meillä on erilaiset luonteet ja erilaiset elämät, mutta kateellinen en kyllä ole. En myöskään hyville ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin ketjussa näyttää siltä että todellisuudessa menestyneeltä näyttävät eivät ole menestyneet kuin itsestään vaan tehneet paljon töitä sen eteen. Usein taustalla on myös jotain vastoinkäymisiä - ainakin jossain kohtaa elämässä niitä tulee. Ihminen itse ei välttämättä tosin koe niitä vastoinkäymiseksi vaikka joku muu ne sellaisina näkisi.
Kyllä, mutta vastoinkäymiset on täysin eri luokkaa keskenään eli niitä _ei voi edes verrata_ keskenään. Vakavat asiat johtavat useimmiten masennukseen ja siihen tarvittaisiinkin jo terapiaa (jota ei usenkaan saa) eikä "asennemuutosta". Em. vaikeudet eivät siis ole luokkaa "läheinen kuoli, luokkakaveri sanoi pari kertaa huoraksi yläasteella" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat sujuvat paremmin, jos uskot, että haluamasi asia on saavutettavissa ja selvität itsellesi keinot sen saavuttamiseksi.
Asioita ei anneta kenellekään itsestään. Niiden eteen tehdään työtä USKOEN, että niihin päästään.
Koulutuspaikaikat saadaan opiskelemalla kovasti.
Työpaikat saadaan sinnikkäällä hakemisella. Mihinkään arvokkaampaan työhön ei pääse pyrkimättä.Puolison löytää puhumalla vastakkaiselle sukupuolelle ja käymällä ihmisten ilmoilla esim. yökerhoissa.
Jos lähtökohtaisesti näkee kaikki asiat sellaisina, että ne on vaan annettu toisille ja olettaa, että ne vaan annettaisiin myös itselle..... niin kyllä voi sanoa, että pettymyksiä on luvassa myös jatkossa.
Oletko kuullut siitä, että erilaiset vaikeudet voivat masentaa ihmisen? Masennus taas laskee itsetuntoa. Ei ole välttämättä voimia tavoitella niitä kivoja juttuja, varsinkin jos huonon itsetunnon takia vielä epäilee, ettei niitä välttämättä edes ansaitse.
Osoitit väitteeni oikeaksi. Myönsit, että vaikeuden masentama ihminen on menettänyt USKONSA mahdollisuuksiinsa. Menestyvä ihminen kohtaa aivan samoja epäonnistumisia. Heillä on sairauksia, menetyksiä, työttömyyttä jne.
Kuitenkaan he eivät menetä USKOAAN siihen, että selviävät. Lopulta nämä ihmiset aina ponnistavat pohjalta yhä korkeammalle.
Oletko kuullut murtumispisteestä? Jokainen masentuu silloin, kun vaikeuksia on ollut omaan sietokyky nähden liikaa. Se, jos pohja ei ole sinulla vielä tullut vastaan, niin se ei tarkoita sitä, ettei näin koskaan tulisi käymään.
Vierailija kirjoitti:
Suomi ei ole sivistys- ja oikeusvaltio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen näitä, kaikki tuli kultalusikka suuhun.
Tein koulussa paljon töitä, teen edelleen, jotta pysyn kiinni alassa.
Halusin lääkäriksi, kävin lukion rinnalla iltalukiossa, kävin kaikki fysiikan ja matikan kurssit kahteen kertaan.
Opiskelin ihan yläasteelta alkaen latinaa kansalaisopistossa kaikki mahdolliset kurssit. Suunnitelmat olivat selvät.Olen perso makealle, mutta terveyden vuoksi syön makeannälkään esim rahkaa ja sekaan laitan marjoja, hunajaa jne. Liikun paljon, esim työmatkat fillaroin, hyötyliikuntaa ja kesät harrastan melomista.
Menin lukiossa sairaalaan laitosapulaiseksi. Yleisesti kerroin haluan lääkäriksi ja sain 2,5 v aikana paljon hyviä vinkkejä, samalla kun tein raskasta työtä koulun ohella.
Opiskelun aikana on pakko olla kunnianhimoinen, kaikki muutkin on, joten opiskelu meni mallikkaasti . Harjoittelupaikoissa otin just mitä sain ja tein pitkiä päivystyksiä, jotta sain hommat hoidettua.
Opintojen loppupuolella tapasin nykyisen mieheni ja menimme valmistumiseni aikaan naimisiin.Meillä kummallakin on kroppa kunnossa, saimme nopeasti 4 lasta. Nykyisellä palkkatasolla oli helppo palkata kotiin hoitaja, äitiyslomaa ei meidän alalla voi pitkää pitää.
Meillä oli juuri mieheni kanssa 15 v hääpäivä . Meillä on 4 kouluikäistä lasta, naapurissa asuu ns kodinhoitaja, joka laittaa lapset kouluun, on mahdollisesti sairaan kanssa kotona, tekee ruuan, siivoaa pintapuolisesti. Erikseen käy siivooja ja ruuat tulee kotiinkantona.
Miehelläni on 2 kuolemantapausta, joista on tehty valitus. Hän on hyvä lääkäri, mutta kaikki oireet eivät vaan näy ja virheitä tapahtuu. Vuosien varrella hän on vastaanottanut kymmeniä tuhansia potilaita ja nyt on pelko työt loppuu. Tästä muut eivät tiedä.
Ja kyllä meitä kadehditaan . Kaikki ovat tippuneet taivaalta. Näin se on.
Ehkä sinua ei ole kiusattu ja raiskattu? Ehkä et ole kokenut muutakaan rajua ja pitkäkestoista väkivaltaa apua saamatta? Silloin onkin helppo keskittyä opiskeluihin ym. Onnea.
En ole tuo ketä kommentoit. Mutta itseäni kiusattiin rankasti koko kouluaikani. Vasta lukiossa löysin ystävän.
Ajattelin kuitenkin, että tämä loppuu ja näin ja tiesin millainen halua olla ja mitä haluan tehdä.
Nyt itselläni on yliopistokoulutus. Olen koulutustani vastaavassa työssä. Mieheni on juristi. Asumme tilavassa omakotitalossa ja meillä on 2 ihanaa lasta. Kadehdittavaa?
Ei tuossa ole mitään kadehdittavaa. Sinutko on siis myös kiusaamisen lisäksi raiskattu väkivaltaisesti kaupunkisi puistossa lukioikäisenä? Etkä saanut siihen apua vaan lisääntyvää seksuaalista-ahdistelua? Sen jälkeen koit myös vuosia vakavaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa? Ok, no sitten voidaan vertailla. Madennuitko sinäkin noista? Mistä sait apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että aina kun joku erehtyy julkisesti murehtimaan vaikeuksiaan, tälläkin palstalla joukko ns.positiivisia ja elämässä menestyneitä ryntää paikalle hokemaan, kuinka kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni jne. Kaikki eivät vaan jaksa olla positiivisia ja kiitollisia, kun elämässä tulee tarpeeksi kovia vastoinkäymisiä vastaan. Eikä terapia ja lääkityskään kaikkia pelasta. T.itsemurhaa vakavasti harkitseva
Sinä asenteessa juuri nimenomaan on se ero miksi toinen onnistuu. Asioiden näkeminen hankalina ja mahdottomina estää niiden saavuttamisen.
Miksi tätä on vaikea hyväksyä?
"Luuseri, masennus on oma vikasi! Olisit menestyjä kuten minäkin, niin ei sinuakaan masentaisi!"
d
"Minä olen niin masentunut, että tämä ei koskaan mene ohi. Siksi mikään ei voi koskaan onnistua, enkä voi mitään saavuttaa."
"Ehei, vaan näin: Olen masentunut ja siksi hoidan masennustani. Nyt yritän kerätä itseni kokoon jaksaakseni päivästä päivään. Jonain päivänä voin taas paremmin ja jaksan tehdä enemmän kaikenlaista. Nyt teen sen, mitä tällä hetkellä jaksan."
Sekin vaikuttaa aika paljon, millaisen kuvan haluaa antaa ulospäin. Minä en valita vaikeuksistani kenellekään, vaan hoidan ne oman pääni sisällä. Onnistun yleensä asioissa, joihin panostan, mutta panostan niihin paljon. Kovasta sisäisestä kunnianhimosta huolimatta annan ulospäin sen kuvan, että elämässä ei ole huolen häivää. Olen hyvä imemään stressin itseeni ja jättämään muut sen ulkopuolelle.
Tuosta sitten voi ulospäin näyttää siltä, että kaikki on helppoa ja kivaa.