Mies uhkaa erolla joka kerta riidellessä

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta avautuivat omat silmät oman miehen suhteen. Hän vetää tuon kortin myös ihan joka kerta esille, eikä edes pelkästään riidellessä, vaan jos yleensäkin olen jostain erimieltä tai vaikka vaan surullinen. Hän sanoo jotain sen suuntaista, että kanssasi yhdessä oleminen on kyllä mahdotonta jos olet tuollainen tai tuota mieltä, tai, että hänen täytyy vakavasti miettiä, onko yhdessä olemisessa kanssani mitään järkeä. Pelästyn edelleen, vuosien jälkeen, tuota aivan kamalasti ja nyt huomaan, että pyrinkin heti sovittelemaan ja lopettamaan riidan. Tai käyttäytymään joten eri lailla, etten ärsyttäisi. Pelkään näiden tilanteiden jälkeen eroa monta viikkoa ja olen hyvin ahdistunut. Onko tämä merkki, että mieheni ei oikeasti ja aidosti halua olla kanssani? Onko koskaan halunnutkaan?

Tuo on miehellesi ilmeisen tehokas keino pitää sinut kurissa ja alustettuna. Terveessä ja tasaveroisessa suhteessa ei noin tapahdu. Seuraavan uhkauksen tullessa voit sanoa miehellesi, että voi ihan vapaasti mennä pakkaamaan tavaransa ja häipyä elämästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olo, jos ei ole ennen ollut tuollainen. Mites miehen vanhemmat, elossa ja miehellä hyvä suhde heihin vai jotain muuta?

Se paha olo ja tunnevaje ei korjaannu kiristämällä ruuvia vaan hyvällä.

Jos aikuinen ei pysty olemaan turvallinen ja luotettava kumppani ja isä, niin hänestä täytyy päästä eroon nopeasti. Kirjailijoita pahaa oloaan ja vajeitaan ihan yksin altistamatta muuta perhettä paskalleen.

Kysymys kuuluukin , mistä nämä naiset löytää näitä helmiä ja vieläpä lisääntyy niiden kanssa? Täysin käsittämätöntä.

Vanha siltikin hyvä kaava, mietiä rauhassa plussoja ja miinuksia. Perheterapia on joskus avuna.

Älä provosoidu. Käytä valtaa eli älä toimi miehen odotusten mukaan. Kun hän äyskii, niin anna purkaa pahaa mieltään ja osoita, että sillä ei ole vaikutusta sinuun. Jos hän käy käsiksi, se on eron paikka, mutta muuten se olet sinä, joka voi lopettaa kierteen eli älä sano mitään, korkeintaan totea, että jaha. Ei se pitkään jaksa itsekseen riitaa haastaa.

Minunkin vaimo teki tuota, loppui kun sanoi että sopii, tuossa ovi mennään pakkaamaan

Vierailija kirjoitti:

Erokortin heiluttelu onnistuu vain sen yhden kerran. Mies yrittää selkeästi alistaa sinut uhkailuillaan ja saada sinut toimimaan niinkuin itse haluaa. Seuraavasta uhkauksesta tosiaan lusikat jakoon. Et tarvitse ahdistavaa uhkailijaa mihinkään.

Itselläni tulee uhkailtua erolla riitojen yhteydessä,mutta en tarkoita kyllä alistaa ketään. Kai yritän vaan viestittää,kuinka tosissani ja väsynyt tietynlaiseen käytökseen olen. Ero on mielessä jos ei päivittäin,niin viikottain. Meillä on kuitenkin niin pienet lapset,että ero heti olisi todella hankalaa. Ajattelen että parempi sietää toisiamme edes puoli vuotta eteenpäin ja erota sitten. Kai siellä taustalla piilee myös pieni toive siitä,että entä jos sittenkin mies muuttuisi. En haluaisi erota, mutta pakko se on jos mies ei muutu.

Sanot, että teillä on paljon riitoja. Ehkä varsinainen ongelmanne onkin siinä? Erokortin heiluttaminen kertoo vain siitä, mihin pisteeseen asiat ovat edenneet. Voi olla, että se eroaminen on ainoa keino lopettaa alituinen riitely. 

Itse en ole tottunut siihen, että parisuhteessa riidellään.  Esimerkiksi lapsuudenkodissani äiti ja isä eivät koskaan riidelleet, ainakaan lasten nähden. Eräässä parisuhteessani sain kuulla haukkuja siitä, että "en osaa edes riidellä oikein".  No en totta vie osaa, enkä haluakaan! En ole koskaan ymmärtänyt, miten riitely muka puhdistaa ilmaa - siitähän jää aina paska fiilis moneksi päiväksi ja koko suhde pitää tavallaan rakentaa alusta uudelleen.

Ilmeisesti jotkut ihmiset tarvitsevat kunnon riidan aina silloin tällöin ja toisille se riitely taas on pahinta myrkkyä mitä olla voi. Kaikkia ihmisiä ei vain ole luotu toisilleen.

m45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olo, jos ei ole ennen ollut tuollainen. Mites miehen vanhemmat, elossa ja miehellä hyvä suhde heihin vai jotain muuta?

Se paha olo ja tunnevaje ei korjaannu kiristämällä ruuvia vaan hyvällä.

Jos aikuinen ei pysty olemaan turvallinen ja luotettava kumppani ja isä, niin hänestä täytyy päästä eroon nopeasti. Kirjailijoita pahaa oloaan ja vajeitaan ihan yksin altistamatta muuta perhettä paskalleen.

Kysymys kuuluukin , mistä nämä naiset löytää näitä helmiä ja vieläpä lisääntyy niiden kanssa? Täysin käsittämätöntä.

Jaa. Minusta kukaan aikuinenkaan ei ole täydellinen ja useimmille tulee vaikeita aikoja elämässä. En tarkoita, että koko elämänsä pitäisi uhrata toisen vuoksi, mutta monesti vaikeudet voidaan voittaa yhdessä ja vastaavasti saa sitten tukea, kun sitä itse tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olo, jos ei ole ennen ollut tuollainen. Mites miehen vanhemmat, elossa ja miehellä hyvä suhde heihin vai jotain muuta?

Se paha olo ja tunnevaje ei korjaannu kiristämällä ruuvia vaan hyvällä.

Jos aikuinen ei pysty olemaan turvallinen ja luotettava kumppani ja isä, niin hänestä täytyy päästä eroon nopeasti. Kirjailijoita pahaa oloaan ja vajeitaan ihan yksin altistamatta muuta perhettä paskalleen.

Kysymys kuuluukin , mistä nämä naiset löytää näitä helmiä ja vieläpä lisääntyy niiden kanssa? Täysin käsittämätöntä.

Jaa. Minusta kukaan aikuinenkaan ei ole täydellinen ja useimmille tulee vaikeita aikoja elämässä. En tarkoita, että koko elämänsä pitäisi uhrata toisen vuoksi, mutta monesti vaikeudet voidaan voittaa yhdessä ja vastaavasti saa sitten tukea, kun sitä itse tarvitsee. 

Jos jollekulle tulee vaikeita aikoja elämässä, niin oikea tapa ei ole kostaa sitä lähimmilleen, riidellä ja uhkailla. Onko aikuinen mies mielestäsi , jollain tapaa kuin kehittymätön ongelmallinen lapsi, jota äidin ( tässä tapauksessa puolison) on vain tuettava ja ymmärrettävä? Tekipä tämä toinen uhmamielisyyttään mitä tahansa hallaa perheelleen, koska oma paha olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olo, jos ei ole ennen ollut tuollainen. Mites miehen vanhemmat, elossa ja miehellä hyvä suhde heihin vai jotain muuta?

Se paha olo ja tunnevaje ei korjaannu kiristämällä ruuvia vaan hyvällä.

Jos aikuinen ei pysty olemaan turvallinen ja luotettava kumppani ja isä, niin hänestä täytyy päästä eroon nopeasti. Kirjailijoita pahaa oloaan ja vajeitaan ihan yksin altistamatta muuta perhettä paskalleen.

Kysymys kuuluukin , mistä nämä naiset löytää näitä helmiä ja vieläpä lisääntyy niiden kanssa? Täysin käsittämätöntä.

Jaa. Minusta kukaan aikuinenkaan ei ole täydellinen ja useimmille tulee vaikeita aikoja elämässä. En tarkoita, että koko elämänsä pitäisi uhrata toisen vuoksi, mutta monesti vaikeudet voidaan voittaa yhdessä ja vastaavasti saa sitten tukea, kun sitä itse tarvitsee. 

Jos jollekulle tulee vaikeita aikoja elämässä, niin oikea tapa ei ole kostaa sitä lähimmilleen, riidellä ja uhkailla. Onko aikuinen mies mielestäsi , jollain tapaa kuin kehittymätön ongelmallinen lapsi, jota äidin ( tässä tapauksessa puolison) on vain tuettava ja ymmärrettävä? Tekipä tämä toinen uhmamielisyyttään mitä tahansa hallaa perheelleen, koska oma paha olo?

45-vuoteen mennessä olen huomannut, että jokainen voi taantua hetkellisesti (ja avainsana on tuo hetkellisesti) lapsen tasolle, koska jokaisessa meissä on sisäinen lapsi, joka toisilla on päässyt kasvamaan vahvaksi aikuiseksi ja toisilla taas elämän käänne- ja kriisikohdat voivat heilauttaa tasapainoa ja sitä sisäistä lasta pitää vahvistaa. Ei se ole mikää psykopaattipiirre, ainoastaan sitä, että emme ole täydellisiä. 

Jos vaikka miehellä on kuollut omat vanhemmat tai ollut vaikea lapsuus, voi isäksi tuleminen laukaista jotain ongelmia pinnalle. Jos vaimo suhtautuu siihen vaan olkia kohautellen, tilanne pääsee eskaloitumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mies on psykopaatti, eroa oman ja lapsen teveryden vuoksi! Käytös alistaa sinua jo lyhyellä aikavälillä. Älä pelkää tehdä valintaa!

Selkeästi psykopaatti, narsissi, tunnevammainen ja ilkeä ihmisraunio. Eroa heti.

Luulen, että miehelläsi on hermot menneet sinun kanssasi, ja ehkä haluaa oikeasti eroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on paha olo, jos ei ole ennen ollut tuollainen. Mites miehen vanhemmat, elossa ja miehellä hyvä suhde heihin vai jotain muuta?

Se paha olo ja tunnevaje ei korjaannu kiristämällä ruuvia vaan hyvällä.

Jos aikuinen ei pysty olemaan turvallinen ja luotettava kumppani ja isä, niin hänestä täytyy päästä eroon nopeasti. Kirjailijoita pahaa oloaan ja vajeitaan ihan yksin altistamatta muuta perhettä paskalleen.

Kysymys kuuluukin , mistä nämä naiset löytää näitä helmiä ja vieläpä lisääntyy niiden kanssa? Täysin käsittämätöntä.

Jaa. Minusta kukaan aikuinenkaan ei ole täydellinen ja useimmille tulee vaikeita aikoja elämässä. En tarkoita, että koko elämänsä pitäisi uhrata toisen vuoksi, mutta monesti vaikeudet voidaan voittaa yhdessä ja vastaavasti saa sitten tukea, kun sitä itse tarvitsee. 

Jos jollekulle tulee vaikeita aikoja elämässä, niin oikea tapa ei ole kostaa sitä lähimmilleen, riidellä ja uhkailla. Onko aikuinen mies mielestäsi , jollain tapaa kuin kehittymätön ongelmallinen lapsi, jota äidin ( tässä tapauksessa puolison) on vain tuettava ja ymmärrettävä? Tekipä tämä toinen uhmamielisyyttään mitä tahansa hallaa perheelleen, koska oma paha olo?

45-vuoteen mennessä olen huomannut, että jokainen voi taantua hetkellisesti (ja avainsana on tuo hetkellisesti) lapsen tasolle, koska jokaisessa meissä on sisäinen lapsi, joka toisilla on päässyt kasvamaan vahvaksi aikuiseksi ja toisilla taas elämän käänne- ja kriisikohdat voivat heilauttaa tasapainoa ja sitä sisäistä lasta pitää vahvistaa. Ei se ole mikää psykopaattipiirre, ainoastaan sitä, että emme ole täydellisiä. 

Jos vaikka miehellä on kuollut omat vanhemmat tai ollut vaikea lapsuus, voi isäksi tuleminen laukaista jotain ongelmia pinnalle. Jos vaimo suhtautuu siihen vaan olkia kohautellen, tilanne pääsee eskaloitumaan. 

55 vuoteen mennessä olen oppinut, että jotkut ihmiset ovat vaan paskoja kusipäitä, jotka eivät sovi parisuhteeseen tai vanhemmiksi. Jos on ongelmia hakeudu hoitoon. Kukaan toinen ei toista voi parantaa venymällä ja sietämällä huonoa ja asiatonta käytöstä. Tässä tapauksessa APN velvollisuus on ajatella ainoastaan lapsensa ja itsensä hyvinvointia ja jaksamista.

Meillä mies teki tuota myös aina siihen asti, kunnes ilmoitin että lähteeköön sitten ellei parisuhteessa kerran viihdy. Ei tarvitse olla yhdessä jollei kunnolla ole sitoutunut perheeseensä. Sen jälkeen lopetti nuo uhkailut erolla.

Meillä uhkailu loppui, kun iskin matkalaukut eteen ja annoin, että siitä vaan pakkaamaan. Totesin, että btw minä en uhkaile. Jos sanon, että irtisaunoudun töistä /lopetan tupakoinnin, etsin uuden työpaikan jne. niin myös teen sen. Mies tietää tämän. En marise turhia vaan toimin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vasta avautuivat omat silmät oman miehen suhteen. Hän vetää tuon kortin myös ihan joka kerta esille, eikä edes pelkästään riidellessä, vaan jos yleensäkin olen jostain erimieltä tai vaikka vaan surullinen. Hän sanoo jotain sen suuntaista, että kanssasi yhdessä oleminen on kyllä mahdotonta jos olet tuollainen tai tuota mieltä, tai, että hänen täytyy vakavasti miettiä, onko yhdessä olemisessa kanssani mitään järkeä. Pelästyn edelleen, vuosien jälkeen, tuota aivan kamalasti ja nyt huomaan, että pyrinkin heti sovittelemaan ja lopettamaan riidan. Tai käyttäytymään joten eri lailla, etten ärsyttäisi. Pelkään näiden tilanteiden jälkeen eroa monta viikkoa ja olen hyvin ahdistunut. Onko tämä merkki, että mieheni ei oikeasti ja aidosti halua olla kanssani? Onko koskaan halunnutkaan?

Totuutta voi joskus olla vaikea katsoa silmiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon vastauksistanne! <3

Olemme pari kertaa käyneet pariterapiassa, jossa terapeutti totesi meillä olevan valtakamppailua. Tämä saattaisi johtua siitä. Mies ottaa vallan itselleen uhkaamalla erolla? Ap

Kokeile, mitä tapahtuu kun päätät olla provosoitumatta? Analysoi sitten jälkeenpäin, menetitkö jotain, kun "annoit periksi".

Ei mies kauan jaksa yksinään riidellä. - Voit myös kysyä, "mikä hätänä, kulta", sillä kai sillä joku ongelma on, jos haastaa riitaa.

Ette te mitään valtakuntaa kumpikaan johda, vaan yhteistä yritystä yhdessä, tavoitteena hyvä olo molemmille ja parhaat kasvuolosuhteet (= on se parisuhteenne laatu) lapsellenne.

Parhaat ja vakaat kasvuolot AP takaa lapselleen heittämällä epävakaan ja uhkaavan äijänsä pellolle. Jos terapiakaan ei ole auttanut, niin turha siinä suhteessa on yksin loputtomasti joustaa sovun takia. Kynnysmattona ei ole hyvä elää. Ei toisen voi antaa saada tahtoaan läpi kiukuttelemalla. Se ei ole tervettä. Kovaaa vastaan ja miehenkamat ulos kämpästä asap.

Minusta riidan yläpuolelle asettuminen eli uudenlaisen lähestymistavan kokeileminen ei ole "kynnysmattona olemista" vaan rakentavuutta ja kypsymistä - osoittaa toiselle halua tehdä yhteistyötä. Olemassaolevaa suhdetta voi yrittää kehittää hyvään suuntaan, eikä esim. kuvitella, että suhde paranee kun vaihdetaan se toinen osapuoli. Näin voi tapahtua, mutta välttämättä ei, jos uuteen suhteeseen vie mukanaan entiset omat tapansa.

Kun on perhe - lapsi tai lapsia - yhteisen yrityksen eteen kannattaa tehdä hieman työtä, jos rakkautta kuitenkin on. Erolla uhkaaminen voi olla keino ilmaista osaamattomuutensa, voimattomuutensa ja pahin pelkonsa. Rakkauden ja välittämisen näyttäminen siinä tilanteessa ei ole heikkouden vaan vahvuuden osoitus, joka voi alkaa viedä suhdetta parempaan suuntaan.

Puolisoa tulee lähtökohtaisesti arvostaa tärkeimpänä ihmissuhteenaan, vaikkapa yhdessä muistelemalla sitä, miltä tuntui rakastua, mitkä olivatkaan ne asiat, jotka joskus liimasivat yhteen. Ehkäpä ne ovat edelleenkin olemassa, mutta haudattuina johonkin perhearjen käytännön kuvioiden alle. Ne pitää kaivaa esiin ja nostaa kunniasijalle arvojärjestyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on psykopaatti, eroa oman ja lapsen teveryden vuoksi! Käytös alistaa sinua jo lyhyellä aikavälillä. Älä pelkää tehdä valintaa!

Ei kai hän nyt psykopaatti ihan ole. 🙈Varmasti minussakin on vikaa, mutta toivoisin, että asiat voitaisiin käsitellä ilman ero-korttia tai sitten oikeasti hän ryhtyy tuumasta toimeen ja muuttaa pois. Ap

Mitä sitten vaikka muuttaisi? Et kai rakasta häntä?

Mun mies syytti mua aikanaan erolla uhkailusta. Uhkailin riidellessä tai sanoin, että haluan erota.

Syy oli se, että tarkoitin sitä todella. Hän ei ottanut mua todesta ja itse en saanut lähdettyä tai oli tarkalleen yksi syy, miksi en halunnut erota: lapsi. Vaikutti sekin, että mies sanoi, ettei halua erota. Mutta mikään ei muuttunut.

Mies ei  koskenut minuun välillä kuukausiin, taisi mennä joskus vuosikin ilman tai kaksi. Seksiä ei ollut, koska hän ei ollut kiinnostunut. Lopulta alkoi hehkuttaa jotain työkaveriaan ja viettää aikaa tämän kanssa, hän kävi meidän kotonammekin, kun minä olin poissa yms. Minua ei ollut ollut huomaavinaankaan vuosiin, jos koskaan.

Se työkaveri oli viimeinen pisara. Annoin miehelle eropaperit ja muutin pois seuraavalla viikolla, kun löysin uuden asunnon.  En ole katunut eikä tullut edes ikävä. Ero oli helpotus. Lapsen takia en olisi halunnut hajottaa perhettä ja kärsin kyllä itsekin siitä, etten saa asua lapseni kanssa koko ajan, vaan hän on osan ajasta muualla. Onneksi sentään enimmäkseen mun luona.

Kaksi kertaa pariterapiaa on vielä melko vähän. Meillä oli todella vaikeaa, kun lapsi oli pieni, käytiin terapiassa ja yritettiin molemmat tosissamme, nyt menee hyvin ja ollaan onnellisia. Eli voi olla vaihe, voitte olla umpikujassa, josta pääsee kyllä vielä toiselle raiteelle.

Mutta hankalintahan tuossa on se, ettei kukaan tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Meillä myös molemmille erolla uhkailua ei ole olemassa, on sitten vaan ihan oikeasti ajatus siitä, että erotaan jos niin sanotaan. Tässäkin on eri pariskunnilla ja ihmisillä eri näkemyksiä. Kerran sanoin miehelle, että me joko mennään hakemaan apua tai erotaan, en jaksa enää. Ja olisin todella näin toiminut. Onneksi mies oli valmis hakemaan apua, eli yrittämään vielä. Hiton pahaltahan se olisi tuntunut, jos olisi todennut että erotaan sitten. Mutta se olisi taas kertonut mulle, että ei olla valmiita ratkomaan ongelmia ja silloin olisikin ollut parempi lähteä eri teille.

Mutta sain miehellesi, että otat erolla uhkailun tosissasi, se ei ole sinulle sellainen merkityksetön lause, jota voi vihaisena heitellä. Jos jatkaa vielä, niin kertoohan se jostain.