Mietin miksi isäni ei halunnut meidän lasten kutsuvan häntä isäksi

Vierailija kirjoitti:

Aina piti kutsua häntä etunimellä ihan pienestä asti. Muistan kun lapsena halusin kutsua häntä tosi kovasti isäksi koska kaikki muutkin kutsuivat isäänsä isäksi mutta aina tiukasti kiellettiin. Äitiä kyllä sai kutsua äidiksi ja hänen kanssaan olenkin läheinen. Ehkä tämä on yksi syy miksi isäni on jäänyt minulle jotenkin etäiseksi vaikka pitihän hän tiukkaa kuria ja oli väkivaltainenkin. Hän on jo 90 ja on ehkä pehmennyt iän myötä ja antaa lastenlasten ja lastenlastenlapsienkin kutsua häntä papaksi.

Onko teidän vanhempanne antaneet kutsua ihan isäksi ja äidiksi vai eunimillä?

Oikea isä oli naapurin Matti, niin periaatteesta ei halunnut. Vähän piikki myös äidin suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina piti kutsua häntä etunimellä ihan pienestä asti. Muistan kun lapsena halusin kutsua häntä tosi kovasti isäksi koska kaikki muutkin kutsuivat isäänsä isäksi mutta aina tiukasti kiellettiin. Äitiä kyllä sai kutsua äidiksi ja hänen kanssaan olenkin läheinen. Ehkä tämä on yksi syy miksi isäni on jäänyt minulle jotenkin etäiseksi vaikka pitihän hän tiukkaa kuria ja oli väkivaltainenkin. Hän on jo 90 ja on ehkä pehmennyt iän myötä ja antaa lastenlasten ja lastenlastenlapsienkin kutsua häntä papaksi.

Onko teidän vanhempanne antaneet kutsua ihan isäksi ja äidiksi vai eunimillä?

Oikea isä oli naapurin Matti, niin periaatteesta ei halunnut. Vähän piikki myös äidin suuntaan.

Juuri näin. Suomessahan joka kymmenes kakara on äitylin syrjähypyn tulos. Tuon takia en koskaan ole uskaltanut hankkia lapsia suomalaisen naisen kanssa, enkä mennä naimisiin. Ulkomaalainen on aina parempi.

Äitisi kävi vieraissa ja tapahtui "oh, snap", ei oikeastaan tule muita syitä mieleen.

Ei ole isä, niin yksinkertaista se on. Sama selvisi minulle äitini kuoltua. Silloin "isä" kertoi asian. Oikea isänijäi arvoitukseksi, mutta mitä väliä? Tässä sitä mennään kuitenkin eteenpäin.

En ole koskaan ymmärtänyt isäksi ja äidiksi kutsumista. Miksi ei käytettäisi nimiä?  Eihän töissäkään sanota työkaveri tule tänne.

Vaikea usko ettei hän olisi isäni koska meissä on todella paljon samaa näköä(valitettavasti) ja minulla on 8 sisarusta ja eivät hekään saaneet kutsua häntä isäksi sen enempää kuin minäkään.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea usko ettei hän olisi isäni koska meissä on todella paljon samaa näköä(valitettavasti) ja minulla on 8 sisarusta ja eivät hekään saaneet kutsua häntä isäksi sen enempää kuin minäkään.

-ap

Tosi outoa.. :o kyllä minä sain isääni isäksi kutsua, vaikka olikin armeijakuri kotona ja muutamat kerrat remmiä sain. Itselläkin tuli mieleen, että ehkei ollut sinun oikea isä, mutta nyt selvensit asiaa ja en usko että se olisi syynä..

Ehkä hänellä itsellään on huono suhde omaan isäänsä? ja jäänyt jotain pahoja traumoja.

Se on joku sekopää. Lapsuudessa yhden tytön vanhemmat naapurustossa kutsututtivat itseään etunimillä, tyttölapsi oli tosi säikky ja puhui itsestään kolmannessa persoonassa. Oikeastaan se on ihan hyvä, että nykyään vanhemmuudelle on jotain vaatimuksia ja ihan kaikki ihmiset eivät lisäänny,

Milloin olet syntynyt? 60-70-vaihteessa oli ilmeisesti valloillaan sellainen kasvatusnäkemys, että vanhempia kutsuttiin etunimillä. Ainakin monen ystäväni ja sukulaiseni perheessä oli näin.

Kalee?

Eikö häneltä voisi nyt vuosien jälkeen kysyä?

Outoa käytöstä, mutta eihän sitä saa sanoa.

Moderaattori suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet syntynyt? 60-70-vaihteessa oli ilmeisesti valloillaan sellainen kasvatusnäkemys, että vanhempia kutsuttiin etunimillä. Ainakin monen ystäväni ja sukulaiseni perheessä oli näin.

Olen syntynyt -65.

-ap