Lue keskustelun säännöt.
Vedän puoleeni ripustautuvia miehiä. Millaisia kumppaneita sinä vedät puoleesi?
30.03.2018 |
Neljäs seurustelusuhde. Ennen kuin alettiin seurustelemaan nykyisen kanssa, puhuttiin kumpikin että miten ärsyttävää on se, kun kumppani roikkuu ja ettei siedetä kumpikaan ripustautumista ja/tai jatkuvaa kyttäystä. No miten kävi...
Facebook on aiheuttanut yllättävän paljon ongemia. Olen privaatti ihminen ja en jaa Facessa mitään kuvia, paitsi alaani liittyviä. Tämä on ollut hänelle jotenkin vaikeaa, vaikka olen selittänyt useaan kertaan, etten halua häntä mitenkään salata. Ja olemmekin Fb:ssa parisuhdestatuksella, mikä oli minulle ihan ok kertoa siellä. Mutta esim kuvien tägäykseen liittyvät minun ystävälistan rajaukset ärsyttää häntä. Olen selittänyt rajanneeni niitä näkemästä kaikki alaani liittyvät ihmiset, sillä en yksinkertaisesti halua esitellä yksityiselämääni sosiaalisessa mediassa. Lisäksi saattaa suutahtaa siitä jos en vastaa vaikkapa viestiin kolmeen tuntiin ym. Kaikenlaista typerää kinaa, ja huomaan että minun pitäisi pitää häntä ykkösprioriteettina koko ajan, vaikka läheisimmät ystäväni ovat olleet elämässäni n. 15 vuotta, hän puoli vuotta. Kaikki merkit omistushaluisesta ja ripustautuvasta kumppanista on siis ilmoilla, ja alan olemaan todella väsynyt.
Olen reilu 30v, ja minulle on tärkeää tietynlainen vapaudentunne suhteessa. Tällä en tarkoita sitä että katselisin muita, ei, vaan olen hyvin uskollinen. Tarve omaan tilaan ja aikaan on ehkä hieman suurempi kuin keskimääräisellä ihmisellä, mutta vietän kyllä aikaa kumppanini kanssa (erityisesti viikonloput kokonaan!). En ehkä ole ns perinteinen parisuhdeihminen, en jaksa koko ajan kyhnätä yhdessä vaan välillä haluan hengittää rauhassa yksin. En jaksa sitä että launtai-illan viettämisestä ystävien seurassa ilman häntä revitään kauhea ongelma. Minulla on myös henkistä kapasiteettia paljon verottava työ jonka vastineeksi tarvitsen myös yksinoloa joskus.
Kun katson parisuhdehistoriaa taaksepäin, niin kaikki edellisetkin ovat olleet näitä roikkumaan taipuvaisia miehiä. Keksiikö joku miksi vedän puoleeni tällaista? Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää miksi tämä toistuu, ehkä voisin oppia jotain itsestäni.
Kertokaa tekin millaisia tyyppejä vedätte puoleenne ja pohdistaan yhdessä miten saadaan kehitettyä itseämme/parisuhteita.
Kommentit (133)
Sellaisia naisia, jotka eivät uskalla myöntää olevansa kiinnostuneita minusta siinä mielessä. Jälkeenpäin itkevät kavereille, kun olinkin siirtynyt jo seuraavaan kohteeseen.
Ehkä tämä jotain kertoo molemmista osapuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedän puoleeni mukavia, työssäkäyviä ja ihan komeitakin miehiä, jotka haluavat tiivistä yhdessäoloa ja jatkuvaa yhteydenpitoa sisältäviä suhteita sekä perustaa perheen.
Itse olen eronnut, hyvin satunnaisesti sosiaalinen introvertti jonka lapset ovat jo teini-iässä. En osaa kuvitella asuvani enää miehen kanssa enkä varsinkaan nyt kun lapset ovat vielä kotona. Olen käynyt myös jo kauan aikaa sitten sterilisaatiossa, eli...
Sellainen vakavahko tapailusuhde runsaalla omalla ajalla olisi ehkä joskus vielä kiva. Mulle riittäisi hyvin nähdä esim. kaksi kertaa viikossa, joskus ehkä harvemminkin koska työ verottaa sen verran aikaa ja voimia.
Vierailija kirjoitti:
Insinöörejä aiemmin. Oli tosi häiritsevää, sellaiset kovin järjelläkäyvät ja "feministit on syvältä" tyypit aina kävi iskemään ja itsehän olin hyvin tyttömäinen, mutta ankara femakko, jonka sydäntä lähinnä oli musiikki ja suuret tunteet.
Löysin lopulta miehekkään humanistin <3
Noita minäkin vedin puoleeni nuorempana. :) No päädyin yhteen en humanistin, vaan raksamiehen kanssa. Sellaisen, joka on miehekäs ja kätevä eikä tunne tarvetta dissata humanistista koulututustani, kuten nämä insinöörimiehet tekivät (ja sitten ihmettelivät, kun en kiinnostunut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insinöörejä aiemmin. Oli tosi häiritsevää, sellaiset kovin järjelläkäyvät ja "feministit on syvältä" tyypit aina kävi iskemään ja itsehän olin hyvin tyttömäinen, mutta ankara femakko, jonka sydäntä lähinnä oli musiikki ja suuret tunteet.
Löysin lopulta miehekkään humanistin <3
Noita minäkin vedin puoleeni nuorempana. :) No päädyin yhteen en humanistin, vaan raksamiehen kanssa. Sellaisen, joka on miehekäs ja kätevä eikä tunne tarvetta dissata humanistista koulututustani, kuten nämä insinöörimiehet tekivät (ja sitten ihmettelivät, kun en kiinnostunut).
Ha ha, sillä inssillä olisi ollut isompi palkkapussi... kaksi luuseria löysi toisensa.
Jostain syystä vedän erityisesti puoleeni keskenkasvuisia ja syrjäytyneitä nuoria miehiä jotka ihannoivat väkivaltaa ja empatiakyvyttömyyttä. Olen lievästi makaaberissa työssä, huumorintajuni on melko mustaa enkä jaksa enää ääneen järkyttyä yhtään mistään, joten nämä henkilöt ilmeisesti kokevat että olen samanlainen ihminen jolle voi lopulta avautua täysillä kaikista mielensopukoihin jääneistä väkivaltafantasioistaan ja jonka kanssa jakaa kuollut vauva-vitsikokoelmansa.
Todellisuudessa olen erittäin empaattinen peace&love-ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pullover kirjoitti:
Aika monella sama kokemus, eli vetoavat perässävedettäviin kynnysmattomiehiin.
Oma kokemus taas on että kun suhteessa ollaan oikeasti 50/50, naisen kokee joutuvansa olemaan äiti ja domina samassa paketissa. Siis en tarkoita kotitöitä, vaan sitä kumpi tekee aloitteet petikammarissa, kumpi on henkisesti vahvempi, kumpi liidaa sosiaalisissa tapahtumissa jne.
Vasta kun mies ottaa selkeästi "miehen roolin", nainen kokee että ollaan tasa-arvoisia. Kokeiltu on, nalkutus päättyi ja vaimo muuttui tyytyväiseksi kun vedin roolia. Sitten en jaksanut enää, ja erosimme.
Minä vedän jostain syystä puoleeni todista minulle että olet mies-naisia. Sellaisia jotka pukeutuvat naisellisesti, ovat vähän viekoittelevia ja sitten odottavat että mies ottaa ja vie kun nainen vikisee. Johtuu ehkä siitä että olen urheilullinen, työelämässä kohtuullisesti menestynyt ja kieltämättä vähän sliipattu olemukseni antaa ymmärtää vielä enemmän? Todellisuudessa olen luonteeltani aika pehmo ja voisin vaikka ottaakin sen dominan jos sellaisen jostain löytäisin :DTuntuu, että kirjoitit tämän vastauksen minun kertomukseeni, joten vastaan.
Itse en koskaan kokenut, että miehen kuuluisi olla henkisesti vahvempi saatikka tekemään aina sen aloitteen petihommiin. Itseasiassa tykkään olla se dominoivampi osapuoli ja aloitteentekijä sänkykamarissa, enkä oleta, että mies olisi minua henkisesti vahvempi.
Omaksi ongelmaksi tuli itselleni, että nämä miehet eivät koskaan osanneet tehdä yhtään mitään juuri sen seksielämän tai läheisyyden ulkopuolella. Ei se suhde toimi, jos toinen istuu kaikki päivät ja illat tietokoneella ja irtaantuu vain, kun kumppani tulee kotiin töistä/koulusta. Mitään ei osattu tehdä ilman, että siitä sai sanoa (siivous, kaupassakäynti, sinne mahdolliseen kouluun lähtö/töiden haku). olen nyt ymmärtänyt, että nuo henkilöt olivat vain miehiä, jotka olivat jääneet 15v pojan tasolle henkisesti. Itse kaipaan itselleni oikeasti 50/50 miestä, jolla on oma elämä, oma työ ja osaavat hoitaa ne arkiasiatkin ilman, että niistä pitää muistuttaa. Niin toimii aikuinen mies.
Ennne oli telkkarit, minkä ääreen paettiin kumppanin kohtaamista. Nykyään on läppäri, kännykkä ja pleikka. Ei se mitään yhteistä aikaa ole, jos ollaan aina toisen ulottumattomissa.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia naisia, jotka eivät uskalla myöntää olevansa kiinnostuneita minusta siinä mielessä. Jälkeenpäin itkevät kavereille, kun olinkin siirtynyt jo seuraavaan kohteeseen.
Ehkä tämä jotain kertoo molemmista osapuolista.
Tästä tulee mieleen pari asiaa. Monet naiset (valitettavasti) odottavat maailman tappiin, että mies tekee aloitteen. Tai sitten olet vain niin komea, että useimmat ajattelevat olevansa out of your league?
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä vedän erityisesti puoleeni keskenkasvuisia ja syrjäytyneitä nuoria miehiä jotka ihannoivat väkivaltaa ja empatiakyvyttömyyttä. Olen lievästi makaaberissa työssä, huumorintajuni on melko mustaa enkä jaksa enää ääneen järkyttyä yhtään mistään, joten nämä henkilöt ilmeisesti kokevat että olen samanlainen ihminen jolle voi lopulta avautua täysillä kaikista mielensopukoihin jääneistä väkivaltafantasioistaan ja jonka kanssa jakaa kuollut vauva-vitsikokoelmansa.
Todellisuudessa olen erittäin empaattinen peace&love-ihminen.
Tuli mieleen, että onko sulla ulkonäössä tai pukeutumistyylissä jotain mikä tukee näitten tyyppien kiinostusta sua kohtaan? Minulla esim yksi kaveri, jolla (luonnostaan) melkein musta tukka, paljon tatuointeja ja tykkää pukeutua mustaan. Mutta on oikeasti mitä herttaisin ihminen. Häntä lähestyy myös kaiken maailman "pimeät vankilakundit" :D
- Ap
Minä taas saan kimppuuni charmantit miehet jotka osoittautuvat täysin parisuhdekyvyttömiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
24-28-vuotiaita miehiä, jotka opiskelevat kauppakorkeassa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullover kirjoitti:
Aika monella sama kokemus, eli vetoavat perässävedettäviin kynnysmattomiehiin.
Oma kokemus taas on että kun suhteessa ollaan oikeasti 50/50, naisen kokee joutuvansa olemaan äiti ja domina samassa paketissa. Siis en tarkoita kotitöitä, vaan sitä kumpi tekee aloitteet petikammarissa, kumpi on henkisesti vahvempi, kumpi liidaa sosiaalisissa tapahtumissa jne.
Vasta kun mies ottaa selkeästi "miehen roolin", nainen kokee että ollaan tasa-arvoisia. Kokeiltu on, nalkutus päättyi ja vaimo muuttui tyytyväiseksi kun vedin roolia. Sitten en jaksanut enää, ja erosimme.
Minä vedän jostain syystä puoleeni todista minulle että olet mies-naisia. Sellaisia jotka pukeutuvat naisellisesti, ovat vähän viekoittelevia ja sitten odottavat että mies ottaa ja vie kun nainen vikisee. Johtuu ehkä siitä että olen urheilullinen, työelämässä kohtuullisesti menestynyt ja kieltämättä vähän sliipattu olemukseni antaa ymmärtää vielä enemmän? Todellisuudessa olen luonteeltani aika pehmo ja voisin vaikka ottaakin sen dominan jos sellaisen jostain löytäisin :DTuntuu, että kirjoitit tämän vastauksen minun kertomukseeni, joten vastaan.
Itse en koskaan kokenut, että miehen kuuluisi olla henkisesti vahvempi saatikka tekemään aina sen aloitteen petihommiin. Itseasiassa tykkään olla se dominoivampi osapuoli ja aloitteentekijä sänkykamarissa, enkä oleta, että mies olisi minua henkisesti vahvempi.
Omaksi ongelmaksi tuli itselleni, että nämä miehet eivät koskaan osanneet tehdä yhtään mitään juuri sen seksielämän tai läheisyyden ulkopuolella. Ei se suhde toimi, jos toinen istuu kaikki päivät ja illat tietokoneella ja irtaantuu vain, kun kumppani tulee kotiin töistä/koulusta. Mitään ei osattu tehdä ilman, että siitä sai sanoa (siivous, kaupassakäynti, sinne mahdolliseen kouluun lähtö/töiden haku). olen nyt ymmärtänyt, että nuo henkilöt olivat vain miehiä, jotka olivat jääneet 15v pojan tasolle henkisesti. Itse kaipaan itselleni oikeasti 50/50 miestä, jolla on oma elämä, oma työ ja osaavat hoitaa ne arkiasiatkin ilman, että niistä pitää muistuttaa. Niin toimii aikuinen mies.
Ennne oli telkkarit, minkä ääreen paettiin kumppanin kohtaamista. Nykyään on läppäri, kännykkä ja pleikka. Ei se mitään yhteistä aikaa ole, jos ollaan aina toisen ulottumattomissa.
-Ap
En ymmärrä mikä on kommenttisi pointti - siis vastauksena minun kommenttiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedän puoleeni miehiä jotka osoittavat aggressiivisia piirteitä sen jälkeen kun alkuhuuma on laskeutunut. Voisi varmaan kuvitella että olen nalkuttava täti joka ansaitsee saada uhkaavanoloisen miehen...Mutta ei. Onko niin että sitä ihminen vetää puoleensa vastinparia, että kun ollaan yhdessä niin voidaan käyttää energia siihen että tasapainotetaan vastinpari. Jos vaikka ap:n esimerkki otetaan: Ap vaikuttaa torjujalta, ja häneen ripustaudutaan. Hiljainen ja puhelias kohtaavat, jotta hiljainen oppisi puhumaan/kommunikoimaan (tosin puhuminen ei ole tae kommunikoimisesta), ja puhuja taas oppisi myös kuuntelemaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo otsikko ole vähän tyhjää informaatiota? Aika harva kai sen kummemmin vetää puoleensa sitoutumiskammoisia ja etäisyyttä pitäviä miehiä, koska sehän olisi paradoksi.
En tiedä missä kuplassa sinä elät, mutta tunnen montakin joka vetää sitoutumiskammoisia miehiä puoleensa. Yleensä niin päin, että nainen toivoo parisuhdetta ja mies pitää löyhässä hirressä lupaillen puolivillaisia samalla kun hyppii kukasta kukkaan (voi tapahtua toki toisinpäin, en sitä väitä).
Meistä jokainen vetää tietynlaisia kumppaneita puoleensa, uskon että ihminen vetää puoleensa sitä missä hänen suurimmat kasvun paikkansa on. Parisuhdetta voi elää sokeasti haluamatta nähdä miksi jotkut asiat kumppanista ärsyttää tai mistä tulee riitaa syyttäen pelkästään kumppania. Tai sitten voi pohtia miksi vetää tietynlaisia asioita puoleensa ja mitä voisi itse oppia.
-Ap
Missä kohtaa tuossa siis se nainen vetää sitä miestä puoleensa? Eikö se mene pikemminkin niin, että nuo miehet vetävät tätä naista puoleensa ja miestä ei vedä puoleensa oikein mikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullover kirjoitti:
Aika monella sama kokemus, eli vetoavat perässävedettäviin kynnysmattomiehiin.
Oma kokemus taas on että kun suhteessa ollaan oikeasti 50/50, naisen kokee joutuvansa olemaan äiti ja domina samassa paketissa. Siis en tarkoita kotitöitä, vaan sitä kumpi tekee aloitteet petikammarissa, kumpi on henkisesti vahvempi, kumpi liidaa sosiaalisissa tapahtumissa jne.
Vasta kun mies ottaa selkeästi "miehen roolin", nainen kokee että ollaan tasa-arvoisia. Kokeiltu on, nalkutus päättyi ja vaimo muuttui tyytyväiseksi kun vedin roolia. Sitten en jaksanut enää, ja erosimme.
Minä vedän jostain syystä puoleeni todista minulle että olet mies-naisia. Sellaisia jotka pukeutuvat naisellisesti, ovat vähän viekoittelevia ja sitten odottavat että mies ottaa ja vie kun nainen vikisee. Johtuu ehkä siitä että olen urheilullinen, työelämässä kohtuullisesti menestynyt ja kieltämättä vähän sliipattu olemukseni antaa ymmärtää vielä enemmän? Todellisuudessa olen luonteeltani aika pehmo ja voisin vaikka ottaakin sen dominan jos sellaisen jostain löytäisin :DTuntuu, että kirjoitit tämän vastauksen minun kertomukseeni, joten vastaan.
Itse en koskaan kokenut, että miehen kuuluisi olla henkisesti vahvempi saatikka tekemään aina sen aloitteen petihommiin. Itseasiassa tykkään olla se dominoivampi osapuoli ja aloitteentekijä sänkykamarissa, enkä oleta, että mies olisi minua henkisesti vahvempi.
Omaksi ongelmaksi tuli itselleni, että nämä miehet eivät koskaan osanneet tehdä yhtään mitään juuri sen seksielämän tai läheisyyden ulkopuolella. Ei se suhde toimi, jos toinen istuu kaikki päivät ja illat tietokoneella ja irtaantuu vain, kun kumppani tulee kotiin töistä/koulusta. Mitään ei osattu tehdä ilman, että siitä sai sanoa (siivous, kaupassakäynti, sinne mahdolliseen kouluun lähtö/töiden haku). olen nyt ymmärtänyt, että nuo henkilöt olivat vain miehiä, jotka olivat jääneet 15v pojan tasolle henkisesti. Itse kaipaan itselleni oikeasti 50/50 miestä, jolla on oma elämä, oma työ ja osaavat hoitaa ne arkiasiatkin ilman, että niistä pitää muistuttaa. Niin toimii aikuinen mies.
Ennne oli telkkarit, minkä ääreen paettiin kumppanin kohtaamista. Nykyään on läppäri, kännykkä ja pleikka. Ei se mitään yhteistä aikaa ole, jos ollaan aina toisen ulottumattomissa.
-Ap
En ymmärrä mikä on kommenttisi pointti - siis vastauksena minun kommenttiin
NO ei se ollutkaan, meni offtopiciksi. Kun jotkut luulevat viettävänsä partnerin kanssa vapaa-aikaa, ja sitten kummatkin on kännyköidensä ääressä tms. Toki videopeli tms voi olla joskus juuri sitä tarvittavaa laatuaikaa, mutta ei se parisuhde sillä pelkästään pitkään hengittele.
Mutta siis olen ollut huomaavinani että sellaista miestä voi olla nykyään vaikeaa löytää joka ei johonkin elektroniikkaan koukussa. Ja sitten niiden muiden asioiden hoitamisesta... ehkä jotkut eivät vain koskaan kasva aikuiseksi.
-Ap
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo otsikko ole vähän tyhjää informaatiota? Aika harva kai sen kummemmin vetää puoleensa sitoutumiskammoisia ja etäisyyttä pitäviä miehiä, koska sehän olisi paradoksi.
En tiedä missä kuplassa sinä elät, mutta tunnen montakin joka vetää sitoutumiskammoisia miehiä puoleensa. Yleensä niin päin, että nainen toivoo parisuhdetta ja mies pitää löyhässä hirressä lupaillen puolivillaisia samalla kun hyppii kukasta kukkaan (voi tapahtua toki toisinpäin, en sitä väitä).
Meistä jokainen vetää tietynlaisia kumppaneita puoleensa, uskon että ihminen vetää puoleensa sitä missä hänen suurimmat kasvun paikkansa on. Parisuhdetta voi elää sokeasti haluamatta nähdä miksi jotkut asiat kumppanista ärsyttää tai mistä tulee riitaa syyttäen pelkästään kumppania. Tai sitten voi pohtia miksi vetää tietynlaisia asioita puoleensa ja mitä voisi itse oppia.
-Ap
Missä kohtaa tuossa siis se nainen vetää sitä miestä puoleensa? Eikö se mene pikemminkin niin, että nuo miehet vetävät tätä naista puoleensa ja miestä ei vedä puoleensa oikein mikään?
No tottakai riippuu ihan siitä, kumman näkökulmasta tätä tarkastellaan, daa :D. Eli voitaisiin myös sanoa että mies vetää puoleensa itseensä ripustautuvia naisia, jotka toivovat parisuhdetta kun hän haluaa itse vain köyriä.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä vedän erityisesti puoleeni keskenkasvuisia ja syrjäytyneitä nuoria miehiä jotka ihannoivat väkivaltaa ja empatiakyvyttömyyttä. Olen lievästi makaaberissa työssä, huumorintajuni on melko mustaa enkä jaksa enää ääneen järkyttyä yhtään mistään, joten nämä henkilöt ilmeisesti kokevat että olen samanlainen ihminen jolle voi lopulta avautua täysillä kaikista mielensopukoihin jääneistä väkivaltafantasioistaan ja jonka kanssa jakaa kuollut vauva-vitsikokoelmansa.
Todellisuudessa olen erittäin empaattinen peace&love-ihminen.
Tuli mieleen, että onko sulla ulkonäössä tai pukeutumistyylissä jotain mikä tukee näitten tyyppien kiinostusta sua kohtaan? Minulla esim yksi kaveri, jolla (luonnostaan) melkein musta tukka, paljon tatuointeja ja tykkää pukeutua mustaan. Mutta on oikeasti mitä herttaisin ihminen. Häntä lähestyy myös kaiken maailman "pimeät vankilakundit" :D
- Ap
En ole ollenkaan edes rockhenkisen näköinen tai edes omista mustia vaatteita. Ei kyllä onneksi ole myöskään mitään "linnakundeja" tai muuta uhkaavaa ilmestynyt :D nuo poijjaat ovat olleet mielestäni vähän sellaisia elämästä eksyneitä reppanoita jotka ihannoivat jotain mitä tuskin ovat omassa elämässään edes nähneet kuin tietokoneen näytöltä.
Minä vedän puoleeni (tai minua vetävät puoleensa) raiskattuja, hyväksikäytettyjä tai muuten huonosti kohdeltuja naisia. Vaikka kuinka rempseän naisen iskisin, niin lopulta paljastuu taustalta jotain tuollaista. En voi uskoa, että kaikkien en naisten historia on tuollainen.
Tietääkseni minua ei ole hyväksikäytetty ja lapsuuteni oli kaikin puolin normaali. Olen kyllä hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Minuun on ilmeisesti helppo luottaa. Mutta välillä kyllä mietin, että mikä minussa on vikana.
Vierailija kirjoitti:
Minä vedän puoleeni (tai minua vetävät puoleensa) raiskattuja, hyväksikäytettyjä tai muuten huonosti kohdeltuja naisia. Vaikka kuinka rempseän naisen iskisin, niin lopulta paljastuu taustalta jotain tuollaista. En voi uskoa, että kaikkien en naisten historia on tuollainen.
Tietääkseni minua ei ole hyväksikäytetty ja lapsuuteni oli kaikin puolin normaali. Olen kyllä hyvä kuuntelemaan ja keskustelemaan. Minuun on ilmeisesti helppo luottaa. Mutta välillä kyllä mietin, että mikä minussa on vikana.
Ei kaikkien, mutta tosi monen on. Niin monen että ihan sattumalta heitä voi helpostikin tavata pitkän ketjun.
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta olen itse samanlainen ja vedän puoleeni samantyyppisiä miehiä. Miehet haluavat usein myös nopeasti sitouttaa itseensä, tutustuttaa perheeseensä ja kavereihinsa jne. Joka itsestä on tuntunut ahdistavalta tapailun varhaisesa vaiheessa.
Nykyisen kumppanini kanssa puhuin aiheesta ja hän totesti jotakin sellaista, mitä en aiemmin ole tullut ajatelleeksi ja jossa saattaa olla ainakin itseni kohdalla jotain perää.
Mitä jos ne ripustautuvat miehet valikoituvat juuri siksi, että nimenomaan heti ripustautuvat?
Ei-takertuvat taas häviävät nopeasti kuvioista, jos sinne asti edes pääsevät kun taas takertuvat osaavat vaatia huomiota.
Itsenäisenä ja omaa tilaa paljon kaipaavana voi olla hankala ylipäätään luoda suhdetta itsensä kaltaiseen, koska kummatkaan eivät oikein osaa kiinnittyä toisiinsa siten miten tulisi, että suhde edes pääsisi muodostumaan.
Hankalasti selitetty, pahoittelut siitä
Niin kade :( mutta ihanaa kuulla että joillekin käy näinkin.