Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vedän puoleeni ripustautuvia miehiä. Millaisia kumppaneita sinä vedät puoleesi?
30.03.2018 |
Neljäs seurustelusuhde. Ennen kuin alettiin seurustelemaan nykyisen kanssa, puhuttiin kumpikin että miten ärsyttävää on se, kun kumppani roikkuu ja ettei siedetä kumpikaan ripustautumista ja/tai jatkuvaa kyttäystä. No miten kävi...
Facebook on aiheuttanut yllättävän paljon ongemia. Olen privaatti ihminen ja en jaa Facessa mitään kuvia, paitsi alaani liittyviä. Tämä on ollut hänelle jotenkin vaikeaa, vaikka olen selittänyt useaan kertaan, etten halua häntä mitenkään salata. Ja olemmekin Fb:ssa parisuhdestatuksella, mikä oli minulle ihan ok kertoa siellä. Mutta esim kuvien tägäykseen liittyvät minun ystävälistan rajaukset ärsyttää häntä. Olen selittänyt rajanneeni niitä näkemästä kaikki alaani liittyvät ihmiset, sillä en yksinkertaisesti halua esitellä yksityiselämääni sosiaalisessa mediassa. Lisäksi saattaa suutahtaa siitä jos en vastaa vaikkapa viestiin kolmeen tuntiin ym. Kaikenlaista typerää kinaa, ja huomaan että minun pitäisi pitää häntä ykkösprioriteettina koko ajan, vaikka läheisimmät ystäväni ovat olleet elämässäni n. 15 vuotta, hän puoli vuotta. Kaikki merkit omistushaluisesta ja ripustautuvasta kumppanista on siis ilmoilla, ja alan olemaan todella väsynyt.
Olen reilu 30v, ja minulle on tärkeää tietynlainen vapaudentunne suhteessa. Tällä en tarkoita sitä että katselisin muita, ei, vaan olen hyvin uskollinen. Tarve omaan tilaan ja aikaan on ehkä hieman suurempi kuin keskimääräisellä ihmisellä, mutta vietän kyllä aikaa kumppanini kanssa (erityisesti viikonloput kokonaan!). En ehkä ole ns perinteinen parisuhdeihminen, en jaksa koko ajan kyhnätä yhdessä vaan välillä haluan hengittää rauhassa yksin. En jaksa sitä että launtai-illan viettämisestä ystävien seurassa ilman häntä revitään kauhea ongelma. Minulla on myös henkistä kapasiteettia paljon verottava työ jonka vastineeksi tarvitsen myös yksinoloa joskus.
Kun katson parisuhdehistoriaa taaksepäin, niin kaikki edellisetkin ovat olleet näitä roikkumaan taipuvaisia miehiä. Keksiikö joku miksi vedän puoleeni tällaista? Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää miksi tämä toistuu, ehkä voisin oppia jotain itsestäni.
Kertokaa tekin millaisia tyyppejä vedätte puoleenne ja pohdistaan yhdessä miten saadaan kehitettyä itseämme/parisuhteita.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kuvaama mies ei ole ripustautuva, vaan kontrolloida.
Olet nimennyt piirteen väärin ja siksi tehnyt vääriä tulkintoja. Googlaa tuota kontrolloiva mies-termiä, niin voi alkaa kuulostaa tutulta.Kiitos viestistä. Ripustautuva mies ei ole aina kontrolloiva. Mutta kontrolloiva mies on lähes aina ripustautuva, niin kuin minun tapauksessa. Mieli pahoittuu jo sillä, että haluan viettää aikaa ystävieni seurassa. Toisen kanssa halutaan viettää aikaa yli toisen mukavuusrajojen, tietää toisen liikkeet jne.
-Ap
Jep. Kontrolloiva.
Lue kirja Etu siis he fi that? Inside the minds of angry and controlling men.
Ja jatko-osa Should I saat o:t should I leave, jossa pureudutaan myös siihen, miksi sinä valitset noita miehiä näköjään kerta toisensa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun elämässäni on ollut vain upeita kunnollisia miehiä.
Perhekeskeisiä, vastuuntuntoisia ja huomaavaisia. Tunne/läheisyyspuolella pientä kömpelyyttä mutta kovia keskustelemaan, älykkäitä, urallaan aikaansaavia. Taitavia ja huomaavaisia sängyssä. Pitkiä ja rotevia
Siis... Why does he do that oli eka lause
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
OSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
On totta että toiset voivat olla riippuvaisempia kuin toiset ja voi olla että vedät puoleesi juuri sellaisia kumppaneita. Mieti vain päässäsi miksi? ” Vika” on sinussa.
Haluatko kenties tuntea ylemmyyttä siitä ettet ole niin riippuvainen? Vai mistä on kysymys?
Toisaalta onko kysymys kuitenkaan miehen riippuvuudesta vai olisiko niin, että sinä haluat aina määritellä sen milloin olet käytettävissä. Et ole toiselle olemassa kuin vain silloin kun itse häntä tarvitset? Eli käytännössä sinun oma riippuvuutesi ja itsekkyytesi saa kumppanisi näyttämään riippuvaiselta? Onko se sinusta riippuvuutta jos kumppanisi tarvitsee sinua silloin kun itse et jaksaisi olla? Osaatko asettua toisen tarpeisiin, silloin kun ne eivät kohtaa sinun tarpeittensa kanssa?
Joka tapauksessa, tutki itseäsi. Syy miksi näin on, löytyy itsestäsi!
Minusta kiinnostuvat yleensä ujot ja hoikat miehet. Osa on kulturelleja älykköjä, osa ei. Yhteistä heissä on se, että ovat jotenkin epäaloitteellisia ja perässävedettäviä, mitä en siedä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis... Why does he do that oli eka lause
Toinen kirja Should I stay or should I go
Inhoan auto correctia...
Päteviä, tunnollisia, ahkeria ja menestyviä, teknisesti suuntautuneita espoolaisia ylemmän keskiluokan miehiä, joiden suurin heikkous on haluttomuus tai uskalluksen puute laajentua henkisesti tämän muotin ulkopuolelle. Just niitä "hyviä vävyehdokkaita" joita kummasti ei naiset kuitenkaan oikein halua.
Haluaisin just sellaisen miehen kuin kaikki muutkin naiset. Sosiaalisesti kyvykkään, taidetta ja kulttuuria arvostavan, humaanin, verbaalisesti lahjakkaan miehen jonka mielestä asioiden tarkastelu välillä naisnäkökulmasta ei ole ajanhukkaa.
:( en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta useimmilla ihmisillä selviää valtavasti uusia asioita ja kipukohtia itsestä ja omasta menneisyydestä lasten kasvamisen yhteydessä. Niitä ei voi sillä tavalla kaivaa esiin ja käsitellä etukäteen. Tietenkin pitäisi olla elämä kunnossa ja mielenterveys tasapainossa kun alkaa lapsia tehdä, mutta tätä(kin) voidaan tarkoittaa kun sanotaan, että lapsi kasvattaa vanhempaansa.
Samalla tavalla parisuhde tuo esiin. Mä itse olen jossain määrin ripustautuva nainen. Ja juuri parisuhde nostaa tuon puolen mussa esiin. Sinkkuna olen hyvin itsenäinen ja koska olen suurimman osan aikuisuuttani ollut sinkkuna, vaikutan varmaan siinä tutustumisvaiheeessa hyvin itsenäiseltä naiselta. Mutta kun kiintymys kasvaa, alan tuntea menettämisen pelkoa. Onneksi olen kuitenkin itse tästä tietoinen ja panostan siihen, että säilytän oman elämän parisuhteessakin ja kun huomaan itsessäni impulssin siihen suuntaan, että haluaisin kontrolloida toista, en toimi sen mukaan. Esimerkiksi vaikka niin, että jos toinen haluaa viikonloppuna nähdä kavereitaan, en ala vaatia että jättää sen välistä ja omistaa koko viikonlopun minulle. Vaan annan hänen mennä ja kehittelen itsellenikin jotain kivaa tekemistä. Ja tavallaan sitten huomaankin, että itsekin nautin siitä, että asia on niin... ja saan tehdä niitä omia juttujani.
Ehkä tuo, jos suhteen alussa mies on sanonut, että tahtoo, ettei kumpikaan ripustaudu toiseen, kertoo siitä, että sellaista mies tavallaan itse myös haluaa.... että se haave olisi se, että olisi tasapainoinen suhde, jossa molemmat on itsenäisiä aikuisia. Tunteet vaan voi tehdä tepposensa ja ihminen huomaa olevansa ripustautuvampi kuin haluaa olla.... niin mullekin on käynyt. Mutta kovasti etsin sitä omaa itsenäisyyttäni ja kun sitten löydän siihen kosketuksen, voin paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
i En vain tiedä jaksanko olla terapeutin roolissa/kaatopaikan roolissa enää kauaa. Pikkuhiljaa rakkaudelliset tunteeni ovat hiipumaan päin.
Mutta miehellä pitäisi silti olla turvallinen olo ja hänen pitäisi tuntea varmuutta siitä, että sinä pysyt hänen rinnallaan?
Sillä panostuksella mitä tähän suhteeseen olen antanut, pitäisi ymmärtää että olen tosissani. Usein kumppanimme peilaa meihin takaisin tietyt asiat omasta itsestämme. Toisen ihmisen rakastaminen ei perustu toisen ihmisen vieressä valvomiseen, vaan tietynlaisen vapauden antamiseen. Niin kuin joku sanoi viisaasti: Kun annat linnun lentää vapaasti, se osaa kyllä tiensä takaisin kotiin.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta useimmilla ihmisillä selviää valtavasti uusia asioita ja kipukohtia itsestä ja omasta menneisyydestä lasten kasvamisen yhteydessä. Niitä ei voi sillä tavalla kaivaa esiin ja käsitellä etukäteen. Tietenkin pitäisi olla elämä kunnossa ja mielenterveys tasapainossa kun alkaa lapsia tehdä, mutta tätä(kin) voidaan tarkoittaa kun sanotaan, että lapsi kasvattaa vanhempaansa.
Viisaasti sanottu, ja pitänee varmasti paikkaansa! On tiettyjä asioita, mihin ei voi koskaan olla "täysin valmis".
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
OSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
On totta että toiset voivat olla riippuvaisempia kuin toiset ja voi olla että vedät puoleesi juuri sellaisia kumppaneita. Mieti vain päässäsi miksi? ” Vika” on sinussa.
Haluatko kenties tuntea ylemmyyttä siitä ettet ole niin riippuvainen? Vai mistä on kysymys?Toisaalta onko kysymys kuitenkaan miehen riippuvuudesta vai olisiko niin, että sinä haluat aina määritellä sen milloin olet käytettävissä. Et ole toiselle olemassa kuin vain silloin kun itse häntä tarvitset? Eli käytännössä sinun oma riippuvuutesi ja itsekkyytesi saa kumppanisi näyttämään riippuvaiselta? Onko se sinusta riippuvuutta jos kumppanisi tarvitsee sinua silloin kun itse et jaksaisi olla? Osaatko asettua toisen tarpeisiin, silloin kun ne eivät kohtaa sinun tarpeittensa kanssa?
Joka tapauksessa, tutki itseäsi. Syy miksi näin on, löytyy itsestäsi!
Kiitos kommentista. Hyvää pohdintaa. Tunnistan itsessäni tietynlaista itsekkyyttä kyllä. Mutta jos ajattelen asiaa niin, että mies sanoisi minulle että hän tarvitsee aikaa olla itsensä kanssa, niin en todellakaan loukkaantuisi tästä. Pidän itseäni hyvinkin tilaa-antavana. Minulle rakkaus ei ole pelkästään sitä että nuohotaan yhdessä, vaan se on henkistä yhteyttä ja sille synonyymi ei ole toisen tukahduttaminen. Se onkin muuten paradoksi, että kumpi on silloin itsekäs, jos henkilö a haluaa vaikkapa tavata ja b:lle se ei käy, ja tästä syntyy riita. Onko a itsekäs, koska hän toivoo b:n hylkäävän suunnitelmansa, vai onko b itsekäs koska ei aseta parisuhdetta jo suunnitellun menon edelle?
En koe että olen hänestä riippuvainen. VOisitko tarkentaa millä tavalla koet että olen riippuvainen? Ehkä päinvastoin olen liian itsenäinen, koska oman menneisyyden takia en välttämättä osaa täysin heittäytyä parisuhteeseen, olen jo hyvin nuoresta lähtien joutunut hoitamaan asiani itse ja kantamaan vastuuta. Ehkä tuo juuri kirjoittamani on myös syy siihen, että vedän ns vastinparia puoleeni.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedonisteja jotka haluavat nähdä ja kokea kaikkea ja jatkaa parikymppisen elämää jonnekin eläkkeelle saakka. Vakituinen parisuhde kelpaisi, mutta perhettä ei haluta. Osalla myös päihteidenkäyttö aika railakasta. Älykkäitä miehiä, jotka ajattelevat että se älykkyys ja syvällisyys pelkästään vetää minulta jalat alta, ja mihinkään ulkoiseen ei tarvitse panostaa tippaakaan.
Kyllä nautin tällaisten henkilöiden seurasta itsekin viihteellä ollessa, mutta en voisi kuvitella vakavampaa hommaa.
Mielenkiintoista :) Tiedän hyvin ihmistyypin. Hieman sellainen, joka haluaa kirsikat kakusta näkemättä itse mitään vaivaa. Mun mielestä siihen ei kuitenkaan suoranaisesti voida vetää yhtäläisyysviivaa siitä, että jos ei halua lapsia ei halua myöskään parisuhdetta. On hyvä tiedostaa omat halunsa, ja mielestäni on hyvä käsitellä omat menneisyyden asiat ennen kuin edes niitä harkitsee, niin ei riitä kaikkea raskasta tunneperimää taa sukupolvella eteenpäin. Itse en halua lapsia, mutta haluan vakavan parisuhteen. Tosin lapsien suhteen voi toki mieli muuttua vielä.
Mielenkiintoista että älykkäät miehet hakeutuvat puoleesi. Olet varmasti kiinnostava ihminen sellaisella tavalla, mitä he eivät ehkä tunnista itsessään(?).
-Ap
Olen itse huippuälykäs, ainakin testien mukaan. Tietenkään en noita tuloksia kerro kellekään tavatessa :) Miehet ovat yleensä viehättyneet "älykkyydestäni" mutta monesti on myös käynyt ilmi, että he pitävät kuitenkin itseään sinä älykkäämpänä osapuolena. Varsinkin itseäni vanhemmat miehet.
Luulen että vähän yksinkertainen vaikutelma tulee siitä, kun arvostan elämässä muitakin asioita kuin sitä älykkyyttä. Älykkäille miehille taas muut asiat ovat ihan alempiarvoista touhua, jos ei ole itse niissä koskaan menestynyt samalla lailla kuin älyllisissä haasteissa. Kuitenkin jostain syystä he kiinnostuvat ulkonäöstään huolehtivasta naisesta eivätkä omanlaisestaan penkille valuvasta nörtistä :p
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedonisteja jotka haluavat nähdä ja kokea kaikkea ja jatkaa parikymppisen elämää jonnekin eläkkeelle saakka. Vakituinen parisuhde kelpaisi, mutta perhettä ei haluta. Osalla myös päihteidenkäyttö aika railakasta. Älykkäitä miehiä, jotka ajattelevat että se älykkyys ja syvällisyys pelkästään vetää minulta jalat alta, ja mihinkään ulkoiseen ei tarvitse panostaa tippaakaan.
Kyllä nautin tällaisten henkilöiden seurasta itsekin viihteellä ollessa, mutta en voisi kuvitella vakavampaa hommaa.
Mielenkiintoista :) Tiedän hyvin ihmistyypin. Hieman sellainen, joka haluaa kirsikat kakusta näkemättä itse mitään vaivaa. Mun mielestä siihen ei kuitenkaan suoranaisesti voida vetää yhtäläisyysviivaa siitä, että jos ei halua lapsia ei halua myöskään parisuhdetta. On hyvä tiedostaa omat halunsa, ja mielestäni on hyvä käsitellä omat menneisyyden asiat ennen kuin edes niitä harkitsee, niin ei riitä kaikkea raskasta tunneperimää taa sukupolvella eteenpäin. Itse en halua lapsia, mutta haluan vakavan parisuhteen. Tosin lapsien suhteen voi toki mieli muuttua vielä.
Mielenkiintoista että älykkäät miehet hakeutuvat puoleesi. Olet varmasti kiinnostava ihminen sellaisella tavalla, mitä he eivät ehkä tunnista itsessään(?).
-Ap
Olen itse huippuälykäs, ainakin testien mukaan. Tietenkään en noita tuloksia kerro kellekään tavatessa :) Miehet ovat yleensä viehättyneet "älykkyydestäni" mutta monesti on myös käynyt ilmi, että he pitävät kuitenkin itseään sinä älykkäämpänä osapuolena. Varsinkin itseäni vanhemmat miehet.
Luulen että vähän yksinkertainen vaikutelma tulee siitä, kun arvostan elämässä muitakin asioita kuin sitä älykkyyttä. Älykkäille miehille taas muut asiat ovat ihan alempiarvoista touhua, jos ei ole itse niissä koskaan menestynyt samalla lailla kuin älyllisissä haasteissa. Kuitenkin jostain syystä he kiinnostuvat ulkonäöstään huolehtivasta naisesta eivätkä omanlaisestaan penkille valuvasta nörtistä :p
Nämä "hedonisti" miehet ovat kyllä muuten ihan asiansa hoitavia ja empaattisiakin ihmisiä, eivät mitään itsekkäitä k-päitä. Jostain syystä vain kyynisyys perhe-elämää kohtaan, eivät näe sitä omana juttuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä vedän puoleeni sellaisia jotka kehittelee musta mielessään jonkun tosi korkealentoisen mielikuvan á la manic pixie dream girl koska olen vähän lapsellinen ja mun luonne on paikoittain outo. Itselle se kuitenkin on taakka kun olen oikeasti ihan tavallinen ihminen joka ei pysty/halua "parantaa miehen masennusta positiivisuudellaan/näyttää hänelle jälleen miten nauttia elämästä" niinkun jossain leffoissa. :D
Mun ammatti on tieteellinen, oon asiallinen, järjestelmällinen ja tykkään turvallisuudesta ja rauhasta. Mut mun puhetapa/ääni ja osa mun kiinnostuksen kohteista jotenkin vetää puoleensa semmosia. Tiedättehän niitä masentuneita elämänsä pelien pelaamiseen keskittäviä liikalihavia miehiä joiden elämällä ei oo suuntaa eikä muuta toivetta kun löytää nainen joka pelais niiden kanssa videopelejä ja samalla laittais miehen elämän reilaan sen puolesta. :'D
Järjettömintä tässä on se et mun "outoudet" persoonassa johtuu mielenterveysongelmista jotka alkoi lapsena, kun en saanu semmosta normaalia kotikasvatusta/lapsielämää niin nyt sit näkyy tälleen. Oon selättäny ne mt-ongelmat jo enimmäkseen mut ne luonteenpiirteethän muodostuu varhain eikä niitä oikein voi muuttaa.
Onneks löysin kuitenki miehen joka ymmärtää mun outoudet ja näkee mut ihan sinä tavallisena ihmisenä joka mä niistä huolimatta olen. :)
Mä luulen AP et sä vedät puoleet ripustautujia kun sä oot itsenäinen. Oot varmaan niitä ihania naisia joilla on elämä reilassa ja siks monesta varmaan tuntuu et ne voi menettää sut helposti, koska et silleen ite ripustaudu miehiin. Jotkut miehet varmaan kaipaa ripustautumista kokeakseen että nainen on tarpeeks "pysyvä" heidän elämässään. Tää ajattelutapa ei toki oo kauheen terve, että naisen pitäis olla jotenkin "tarpeeks riippuvainen" miehen rakkaudesta jotta tää kokis olonsa turvalliseks suhteessa.
Mut niin, ehkä ne ihastuu sussa just siihen ettet sä ripustaudu mut sit kun ne huomaa et se tarkottaa myös sitä ettet sä oo niistä täysin riippuvainen, ne meneekin paniikkiin koska oot niin siisti tyyppi et ne pelkää et sut on jotenkin "helpompi" menettää koska sulla on muitakin prioriteetteja elämässäs.
Jos tästä nyt sai mitään selvää :D
Ehkä mä kiteytän sen niin, et moni mies luulee kaipaavansa naista joka tietää just mitä haluaa. Mutta kun niillä on sellanen nainen, ne menee paniikkiin et "entä jos mä en olekaan just mitä se haluaa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedonisteja jotka haluavat nähdä ja kokea kaikkea ja jatkaa parikymppisen elämää jonnekin eläkkeelle saakka. Vakituinen parisuhde kelpaisi, mutta perhettä ei haluta. Osalla myös päihteidenkäyttö aika railakasta. Älykkäitä miehiä, jotka ajattelevat että se älykkyys ja syvällisyys pelkästään vetää minulta jalat alta, ja mihinkään ulkoiseen ei tarvitse panostaa tippaakaan.
Kyllä nautin tällaisten henkilöiden seurasta itsekin viihteellä ollessa, mutta en voisi kuvitella vakavampaa hommaa.
Mielenkiintoista :) Tiedän hyvin ihmistyypin. Hieman sellainen, joka haluaa kirsikat kakusta näkemättä itse mitään vaivaa. Mun mielestä siihen ei kuitenkaan suoranaisesti voida vetää yhtäläisyysviivaa siitä, että jos ei halua lapsia ei halua myöskään parisuhdetta. On hyvä tiedostaa omat halunsa, ja mielestäni on hyvä käsitellä omat menneisyyden asiat ennen kuin edes niitä harkitsee, niin ei riitä kaikkea raskasta tunneperimää taa sukupolvella eteenpäin. Itse en halua lapsia, mutta haluan vakavan parisuhteen. Tosin lapsien suhteen voi toki mieli muuttua vielä.
Mielenkiintoista että älykkäät miehet hakeutuvat puoleesi. Olet varmasti kiinnostava ihminen sellaisella tavalla, mitä he eivät ehkä tunnista itsessään(?).
-Ap
Olen itse huippuälykäs, ainakin testien mukaan. Tietenkään en noita tuloksia kerro kellekään tavatessa :) Miehet ovat yleensä viehättyneet "älykkyydestäni" mutta monesti on myös käynyt ilmi, että he pitävät kuitenkin itseään sinä älykkäämpänä osapuolena. Varsinkin itseäni vanhemmat miehet.
Luulen että vähän yksinkertainen vaikutelma tulee siitä, kun arvostan elämässä muitakin asioita kuin sitä älykkyyttä. Älykkäille miehille taas muut asiat ovat ihan alempiarvoista touhua, jos ei ole itse niissä koskaan menestynyt samalla lailla kuin älyllisissä haasteissa. Kuitenkin jostain syystä he kiinnostuvat ulkonäöstään huolehtivasta naisesta eivätkä omanlaisestaan penkille valuvasta nörtistä :p
Monelle miehelle on vaikea pala, jos nainen on erityisesti kirjaviisaalla tavalla älykäs. Minulla on eräs ystävä, joka tekee ulkomailla erittäin vaativaa asiantuntijatyötä, jossa älykkyyttä täytyy olla (eikä pelkästään kirjaviisautta). Miehille tämä on ollut usein kova pala ja usein he jäävätkin väittelemään hänen kanssaa mistä tahansa asiasta, koska haluavat "voittaa" keskustelun ja osoittaa ystävälleni paikkansa. Itse en pidä älykkyyttä seksikkäänä jos ulkonäössä ei ole mitään vetoavaa. Lähinnä näen miehen silloin tylsänä romanttisen kiinnostuksen kannalta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ot, mutta useimmilla ihmisillä selviää valtavasti uusia asioita ja kipukohtia itsestä ja omasta menneisyydestä lasten kasvamisen yhteydessä. Niitä ei voi sillä tavalla kaivaa esiin ja käsitellä etukäteen. Tietenkin pitäisi olla elämä kunnossa ja mielenterveys tasapainossa kun alkaa lapsia tehdä, mutta tätä(kin) voidaan tarkoittaa kun sanotaan, että lapsi kasvattaa vanhempaansa.
Samalla tavalla parisuhde tuo esiin. Mä itse olen jossain määrin ripustautuva nainen. Ja juuri parisuhde nostaa tuon puolen mussa esiin. Sinkkuna olen hyvin itsenäinen ja koska olen suurimman osan aikuisuuttani ollut sinkkuna, vaikutan varmaan siinä tutustumisvaiheeessa hyvin itsenäiseltä naiselta. Mutta kun kiintymys kasvaa, alan tuntea menettämisen pelkoa. Onneksi olen kuitenkin itse tästä tietoinen ja panostan siihen, että säilytän oman elämän parisuhteessakin ja kun huomaan itsessäni impulssin siihen suuntaan, että haluaisin kontrolloida toista, en toimi sen mukaan. Esimerkiksi vaikka niin, että jos toinen haluaa viikonloppuna nähdä kavereitaan, en ala vaatia että jättää sen välistä ja omistaa koko viikonlopun minulle. Vaan annan hänen mennä ja kehittelen itsellenikin jotain kivaa tekemistä. Ja tavallaan sitten huomaankin, että itsekin nautin siitä, että asia on niin... ja saan tehdä niitä omia juttujani.
Ehkä tuo, jos suhteen alussa mies on sanonut, että tahtoo, ettei kumpikaan ripustaudu toiseen, kertoo siitä, että sellaista mies tavallaan itse myös haluaa.... että se haave olisi se, että olisi tasapainoinen suhde, jossa molemmat on itsenäisiä aikuisia. Tunteet vaan voi tehdä tepposensa ja ihminen huomaa olevansa ripustautuvampi kuin haluaa olla.... niin mullekin on käynyt. Mutta kovasti etsin sitä omaa itsenäisyyttäni ja kun sitten löydän siihen kosketuksen, voin paljon paremmin.
Kiitos tekstistä. Olet hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoittaa omien tunteiden ja traumojen työstäminen sekä niistä vastuun ottaminen.
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä vedän puoleeni sellaisia jotka kehittelee musta mielessään jonkun tosi korkealentoisen mielikuvan á la manic pixie dream girl koska olen vähän lapsellinen ja mun luonne on paikoittain outo. Itselle se kuitenkin on taakka kun olen oikeasti ihan tavallinen ihminen joka ei pysty/halua "parantaa miehen masennusta positiivisuudellaan/näyttää hänelle jälleen miten nauttia elämästä" niinkun jossain leffoissa. :D
Mun ammatti on tieteellinen, oon asiallinen, järjestelmällinen ja tykkään turvallisuudesta ja rauhasta. Mut mun puhetapa/ääni ja osa mun kiinnostuksen kohteista jotenkin vetää puoleensa semmosia. Tiedättehän niitä masentuneita elämänsä pelien pelaamiseen keskittäviä liikalihavia miehiä joiden elämällä ei oo suuntaa eikä muuta toivetta kun löytää nainen joka pelais niiden kanssa videopelejä ja samalla laittais miehen elämän reilaan sen puolesta. :'D
Järjettömintä tässä on se et mun "outoudet" persoonassa johtuu mielenterveysongelmista jotka alkoi lapsena, kun en saanu semmosta normaalia kotikasvatusta/lapsielämää niin nyt sit näkyy tälleen. Oon selättäny ne mt-ongelmat jo enimmäkseen mut ne luonteenpiirteethän muodostuu varhain eikä niitä oikein voi muuttaa.
Onneks löysin kuitenki miehen joka ymmärtää mun outoudet ja näkee mut ihan sinä tavallisena ihmisenä joka mä niistä huolimatta olen. :)Mä luulen AP et sä vedät puoleet ripustautujia kun sä oot itsenäinen. Oot varmaan niitä ihania naisia joilla on elämä reilassa ja siks monesta varmaan tuntuu et ne voi menettää sut helposti, koska et silleen ite ripustaudu miehiin. Jotkut miehet varmaan kaipaa ripustautumista kokeakseen että nainen on tarpeeks "pysyvä" heidän elämässään. Tää ajattelutapa ei toki oo kauheen terve, että naisen pitäis olla jotenkin "tarpeeks riippuvainen" miehen rakkaudesta jotta tää kokis olonsa turvalliseks suhteessa.
Mut niin, ehkä ne ihastuu sussa just siihen ettet sä ripustaudu mut sit kun ne huomaa et se tarkottaa myös sitä ettet sä oo niistä täysin riippuvainen, ne meneekin paniikkiin koska oot niin siisti tyyppi et ne pelkää et sut on jotenkin "helpompi" menettää koska sulla on muitakin prioriteetteja elämässäs.
Jos tästä nyt sai mitään selvää :D
Ehkä mä kiteytän sen niin, et moni mies luulee kaipaavansa naista joka tietää just mitä haluaa. Mutta kun niillä on sellanen nainen, ne menee paniikkiin et "entä jos mä en olekaan just mitä se haluaa".
Kiitos. Hyvin ymmärsin kiteytyksesi. Niin se kai on. Mulla on elämä ihan reilassa, enkä usko siihen että ihmisen tulisi rakentaa ympärilleen kultaista häkkiä minkään asian suhteen ja heittää häkin avain pois. Toki parisuhde on se tärkein suhde tietyllä tapaa, mutta yksi ihminen ei koskaan voi tuoda meille täyttymystä... se onkin suuri illuusio, koska lähtökohtaisesti tulisi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ilman että joku tuo sen onnellisuuden. Useimmilla on sisaruksia, lapsia, perhettä, ystäviä, työkavereita joiden kanssa voi myös viettää aikaa.
Vahva nainen on usealle miehelle valitettavasti kauhistus. Se käsitetään heti dominoivana ja muutenkin negatiivisesti.
-Ap
No sanottakoon, että harvemmin minusta kukaan kiinnostuu, mutta sitten kun kiinnostuu (edes jotenkin), niin se on älykäs, jäyhä ns. äidinpoika.
Kokemattomia sohvalla makaavia aikaansaamattomia miehiä. Itse olisin energinen ja menevä mutta miehestä onkin paljon kivempi olla sohvalla/tietokoneella. En ymmärrä miten saan aina alussa täysin erilaisen kuvan miehestä. Nyt jo neljäs "menossa".
Alue: Aihe vapaa
Ot, mutta useimmilla ihmisillä selviää valtavasti uusia asioita ja kipukohtia itsestä ja omasta menneisyydestä lasten kasvamisen yhteydessä. Niitä ei voi sillä tavalla kaivaa esiin ja käsitellä etukäteen. Tietenkin pitäisi olla elämä kunnossa ja mielenterveys tasapainossa kun alkaa lapsia tehdä, mutta tätä(kin) voidaan tarkoittaa kun sanotaan, että lapsi kasvattaa vanhempaansa.