Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vedän puoleeni ripustautuvia miehiä. Millaisia kumppaneita sinä vedät puoleesi?
30.03.2018 |
Neljäs seurustelusuhde. Ennen kuin alettiin seurustelemaan nykyisen kanssa, puhuttiin kumpikin että miten ärsyttävää on se, kun kumppani roikkuu ja ettei siedetä kumpikaan ripustautumista ja/tai jatkuvaa kyttäystä. No miten kävi...
Facebook on aiheuttanut yllättävän paljon ongemia. Olen privaatti ihminen ja en jaa Facessa mitään kuvia, paitsi alaani liittyviä. Tämä on ollut hänelle jotenkin vaikeaa, vaikka olen selittänyt useaan kertaan, etten halua häntä mitenkään salata. Ja olemmekin Fb:ssa parisuhdestatuksella, mikä oli minulle ihan ok kertoa siellä. Mutta esim kuvien tägäykseen liittyvät minun ystävälistan rajaukset ärsyttää häntä. Olen selittänyt rajanneeni niitä näkemästä kaikki alaani liittyvät ihmiset, sillä en yksinkertaisesti halua esitellä yksityiselämääni sosiaalisessa mediassa. Lisäksi saattaa suutahtaa siitä jos en vastaa vaikkapa viestiin kolmeen tuntiin ym. Kaikenlaista typerää kinaa, ja huomaan että minun pitäisi pitää häntä ykkösprioriteettina koko ajan, vaikka läheisimmät ystäväni ovat olleet elämässäni n. 15 vuotta, hän puoli vuotta. Kaikki merkit omistushaluisesta ja ripustautuvasta kumppanista on siis ilmoilla, ja alan olemaan todella väsynyt.
Olen reilu 30v, ja minulle on tärkeää tietynlainen vapaudentunne suhteessa. Tällä en tarkoita sitä että katselisin muita, ei, vaan olen hyvin uskollinen. Tarve omaan tilaan ja aikaan on ehkä hieman suurempi kuin keskimääräisellä ihmisellä, mutta vietän kyllä aikaa kumppanini kanssa (erityisesti viikonloput kokonaan!). En ehkä ole ns perinteinen parisuhdeihminen, en jaksa koko ajan kyhnätä yhdessä vaan välillä haluan hengittää rauhassa yksin. En jaksa sitä että launtai-illan viettämisestä ystävien seurassa ilman häntä revitään kauhea ongelma. Minulla on myös henkistä kapasiteettia paljon verottava työ jonka vastineeksi tarvitsen myös yksinoloa joskus.
Kun katson parisuhdehistoriaa taaksepäin, niin kaikki edellisetkin ovat olleet näitä roikkumaan taipuvaisia miehiä. Keksiikö joku miksi vedän puoleeni tällaista? Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää miksi tämä toistuu, ehkä voisin oppia jotain itsestäni.
Kertokaa tekin millaisia tyyppejä vedätte puoleenne ja pohdistaan yhdessä miten saadaan kehitettyä itseämme/parisuhteita.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Kokemattomia sohvalla makaavia aikaansaamattomia miehiä. Itse olisin energinen ja menevä mutta miehestä onkin paljon kivempi olla sohvalla/tietokoneella. En ymmärrä miten saan aina alussa täysin erilaisen kuvan miehestä. Nyt jo neljäs "menossa".
Minulle tällainen kelpaisi hyvin, kunhan nyt jotain liikuntaa harrastaa ja vaikka yhtenä päivänä viikossa on valmis lähtemään johonkin ulos tai retkelle. Olisivatko ko. miehet sellaisia kokemuksille avoimia introvertteja kuin itse olen? Uudet asiat kiinnostavat, mutta ei ole niin väliä ovatko ne jonnekin menemistä vaiko virtuaalisesti saatuja elämyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laastarimies kirjoitti:
Suhteessa kaltoin kohdeltuja naisia. Naisia jotka ovat allapäin ja kaipaavat olkapäätä, eli sitä laastarimiestä. Kun haavat ovat parantuneet, halutaan taas menevämpi ja rajumpi mies joka ei sitten olekaan yhtä empaattinen. Olen oppinut välttämään näitä kuin ruttoa, nuorena kiusaus oli suuri kun muut eivät kiinnostuneet. Monet kyllä perustavat prheenkin tällä kaavalla (menevät miehet->miehet ovat sikoja->löysinkin luotettavan miehen->kyllästyminen->ero).
Miksi...no sehän on aika selvää. Pitäisi olla menevämpi, rajumpi, maskuliinisempi ja itsekkäämpi.
Terapeutin rooli on raskas. Hyvin usein nainen on suhteessa se joka tekee emotionaalisen työn. Kuulostat helmeltä. Kiitos kommentista.
-Ap
Ilmeisesti aika tervepäisiä, vahvan itsetunnon omaavia ihmisiä. Seurustelua takana pitkälti neljättä vuotta, olemme kyllä toistemme ystäviä FB:ssä mutta kummallakaan ei ole ollut tarvetta ilmaista siellä parisuhdestatusta tai laittaa yhteiskuvia tai tägätä toisiamme. Meistä ei edes ole FB:ssä yhtään yhteiskuvaa, koska en muutenkaan postaa kuvia itsestäni.
Vietämme yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat ja tapaamme mahdollisuuksien mukaan viikollakin. Molemmilla on kuitenkin myös omia menoja, sekä työn puolesta että muuten, ja matkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillekin.
Mulla on joku kohtaamisongelma parisuhteeseen kelpaavien miesten kanssa, koska ehkä luontainen ulkonäköni viestii tahattomasti toista kuin loppujen lopuksi haen, ja olen ollut suhteessa vain kerran. Puoleeni sen sijaan tunnun vetävän etenkin ulkomaalaisia miehiä. Jos saisin itse arvoida, näytän meikattuna kuumalta, uskonsa hylänneeltä ex-musliminaiselta, joka lähtee mielellään baarista mukaan paria silmäniskua vastaan. Jostain syystä vedän siis puoleeni muslimimiehiä, jotka ovat ottaneet missiokseen tämän eksyneen lampaan avittamisen ja toki pukille pääsemisen siinä sivussa. He kaikkoavat kyllä nopeasti, kun tajuavat, että minulta ei irtoa edes numeroa, ja kaiken kukkuraksi en ole koskaan ollutkaan uskossa. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku kohtaamisongelma parisuhteeseen kelpaavien miesten kanssa, koska ehkä luontainen ulkonäköni viestii tahattomasti toista kuin loppujen lopuksi haen, ja olen ollut suhteessa vain kerran. Puoleeni sen sijaan tunnun vetävän etenkin ulkomaalaisia miehiä. Jos saisin itse arvoida, näytän meikattuna kuumalta, uskonsa hylänneeltä ex-musliminaiselta, joka lähtee mielellään baarista mukaan paria silmäniskua vastaan. Jostain syystä vedän siis puoleeni muslimimiehiä, jotka ovat ottaneet missiokseen tämän eksyneen lampaan avittamisen ja toki pukille pääsemisen siinä sivussa. He kaikkoavat kyllä nopeasti, kun tajuavat, että minulta ei irtoa edes numeroa, ja kaiken kukkuraksi en ole koskaan ollutkaan uskossa. :D
Hmm... eikö siis suomalaismiehet lähesty ollenkaan? Kuulostat hyvältä. Lähdetään kahville?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti aika tervepäisiä, vahvan itsetunnon omaavia ihmisiä. Seurustelua takana pitkälti neljättä vuotta, olemme kyllä toistemme ystäviä FB:ssä mutta kummallakaan ei ole ollut tarvetta ilmaista siellä parisuhdestatusta tai laittaa yhteiskuvia tai tägätä toisiamme. Meistä ei edes ole FB:ssä yhtään yhteiskuvaa, koska en muutenkaan postaa kuvia itsestäni.
Vietämme yhdessä lähes kaikki viikonloput ja lomat ja tapaamme mahdollisuuksien mukaan viikollakin. Molemmilla on kuitenkin myös omia menoja, sekä työn puolesta että muuten, ja matkoja niin kotimaassa kuin ulkomaillekin.
Teidän suhde kuulostaa hyvältä ja tasapainoiselta!
-Ap
Vierailija kirjoitti:
laastarimies kirjoitti:
Suhteessa kaltoin kohdeltuja naisia. Naisia jotka ovat allapäin ja kaipaavat olkapäätä, eli sitä laastarimiestä. Kun haavat ovat parantuneet, halutaan taas menevämpi ja rajumpi mies joka ei sitten olekaan yhtä empaattinen. Olen oppinut välttämään näitä kuin ruttoa, nuorena kiusaus oli suuri kun muut eivät kiinnostuneet. Monet kyllä perustavat prheenkin tällä kaavalla (menevät miehet->miehet ovat sikoja->löysinkin luotettavan miehen->kyllästyminen->ero).
Miksi...no sehän on aika selvää. Pitäisi olla menevämpi, rajumpi, maskuliinisempi ja itsekkäämpi.
Terapeutin rooli on raskas. Hyvin usein nainen on suhteessa se joka tekee emotionaalisen työn. Kuulostat helmeltä. Kiitos kommentista.
-Ap
Klassinen "sille jollekin naiselle just täydellinen" mies :)
Olet varmaankin oikeassa. Mutta siinä on sekin että varsinkin nuoret naiset yleensä jättää emotionaaliseen työhön valmiit miehet vaihtopenkille. Muut ominaisuudet kiinnostavat, herättävät himot.
Tässä alkaa jonkinlainen kaavakin erottua. Sellaisilla luotettavilla ja naista tukevilla, mutta vähän suoraviivaisen Äijämäisillä miehillä alkaa nyt viimein kolmen kympin kynnyksellä käymään flaksi.
Ehkä joskus vuosikymmenen päästä alkaakin kiinnostamaan filosofikeskustelijat tms, kukapa tietää.
Päättelen siitä että minusta kiinnostuvat nelikymppiset naiset jotka ovat lapsettomia tai ei enää kiinni lapsiperhearjessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, laota toinen aloitus, että miksi vedät puileesi kontrolloivia miehiä. Teit aloituksen nyt väärällä sanalla ja se näkyy vastauksissa.
Nyt onneksi ikää sen verran, etten enää edes huoli samanlaisia miehiä, kuin aikaisemmin.
Kolme edellistä (tai no, kaksi, yksi oli kaveri jonka kanssa melkein päädyttiin suhteeseen) olivat kaikki samanlaisia. He etsivät sellaista äidinkaltaista naista, joka tekee ja on vähän "dominoiva". no, sellainenhan minä olen, mutta he kaikki olivat ja ovat yhä poikien tasolla. Eivät ole töissä, eivät kouluissa, pelaavat tietokonepelejä ja ovat vain netissä. Mitkään kotihommat tai muut asiat, missä heidän pitäisi tehdä jotain muuta, kuin ruutuun tuijottaa eivät vain kiinnosta - eikä myöskään kiinnostanut opiskella vaikka tietokonepelin tekijäksi. Nuorenahan tämä ei haitannut, kun olin itsekkin kova pelaamaan tietokonepelejä ja opiskelut vasta alkamassa, aina ajattelin että no, ensivuonna poikaystävä X hakee kouluun, no ehkä seuraavana... sitten vain vuodet aina kuluivat ja mitään ei tapahtunut. Minun piti olla aina se, jonka piti jotain sanoa, että poikaystävä teki jotain, muuten ei tuntunut osaavan. Minä en halunnut olla "jankuttaja" joten erosin.
Nyt välttelen kaikkia miehiä, jotka eivät ole töissä tai koulussa. Sori, mutta teistä on noiden kolmen jälkeen vain niin negatiivinen kuva, etten missään nimessä suostu edes ensimmäisille treffeille mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt välttelen kaikkia miehiä, jotka eivät ole töissä tai koulussa. Sori, mutta teistä on noiden kolmen jälkeen vain niin negatiivinen kuva, etten missään nimessä suostu edes ensimmäisille treffeille mennä.
Täytyykö tämmöinenkin oppia ns. kantapään kautta? Oma miesmakuni onneksi ehkäisee totaalisesti potentiaaliset suhdekuviot näiden tyyppien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on joku kohtaamisongelma parisuhteeseen kelpaavien miesten kanssa, koska ehkä luontainen ulkonäköni viestii tahattomasti toista kuin loppujen lopuksi haen, ja olen ollut suhteessa vain kerran. Puoleeni sen sijaan tunnun vetävän etenkin ulkomaalaisia miehiä. Jos saisin itse arvoida, näytän meikattuna kuumalta, uskonsa hylänneeltä ex-musliminaiselta, joka lähtee mielellään baarista mukaan paria silmäniskua vastaan. Jostain syystä vedän siis puoleeni muslimimiehiä, jotka ovat ottaneet missiokseen tämän eksyneen lampaan avittamisen ja toki pukille pääsemisen siinä sivussa. He kaikkoavat kyllä nopeasti, kun tajuavat, että minulta ei irtoa edes numeroa, ja kaiken kukkuraksi en ole koskaan ollutkaan uskossa. :D
Hmm... eikö siis suomalaismiehet lähesty ollenkaan? Kuulostat hyvältä. Lähdetään kahville?
Kyllä ne toisinaan lähestyvät. Kahdentyyppiset. Minua noin 10 vuotta vanhemmat sedät (selvin päin tullaan kainosti lähestymään sosiaalisessa mediassa inboxiin ja tykätään ehkä parista kuvasta sanansaatteeksi, rapakännissä saatetaan jo lähestyä jossain yökerhon tanssilattialla) sekä "kundit", joiden elämä pyörii moottoriajoneuvojen rassaamisen ja muotikuteiden metsästämisen välillä (siinä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta usein näiden ihmisten kanssa ei oikeasti voi keskustella mistään älyllisesti, sillä heillä joko ei ole mielipidettä lainkaan, koska eivät tiedä mistään oman tynnyrinsä ulkopuolella mitään, tai heillä on vain äärijyrkkiä mielipiteitä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsenäinen ja sanavalmis mutta myös muut huomioon ottava, hyväksyvä ja ymmärtäväinen nainen.
Vedän puoleeni joko kokemattomia tai vain 1-2 suhteessa olleita miehiä, jotka haluaisivat suhteessa mukautua tahtooni eli antaa minun huolehtia siitä mitä tehdään ja mistä asioista pariskuntana pidämme ja millaisia olemme. Heille tärkeintä on vain miellyttää minua, koska reipas ja itsenäinen nainen on heistä sekä pelottava että kunnioitetava. Koska itse odotan seurustelukumppanin olevan aikuinen ja sopivasti itsenäinen, turhaudun lopulta siihen etten saa tällaisesta tyypistä tasavertaista kumppania millään, vaikka kuinka rohkaisisin, antaisin tilaa toisen omille mielipiteille ja yrittäisin ymmärtää. Lopulta turhautumiseni alkaa näkyä myös ulospäin ja muutun ärtyneeksi ja tiuskivaksi, minkä seurauksena miehestä tulee entistä mukautuvampi ja kynnnysmattomaisempi. Suhteen päätyttyä kärsin kuukausikaupalla valtavasta syyllisyydestä, kun tiedän olleeni huonotuulinen ja kriittinen mukavaa ja miellyttämisenhaluista miestä kohtaan, joka ei olisi sellaista ansainnut.
En tiedä aiheutanko minä miehissä kuvaamaani käytöstä vai mistä on kyse, mutta olen luovuttanut enkä aio enää etsiä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
OSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
Tuo ei kerro vielä mitään siitä, miten sitoutunut olet tähän mieheen emotionaalisesti. Epäilen, että olet torjuja, ja siksi vedät puoleesi tarkertujia. Koska takertujaksi tullaan, kun vanhemmat ovat olleet torjujia, ja tämä emotionaalisesti yksin jäänyt lapsi sitten koittaa loppuikänsä etsiä korjata lapsuuden kokemuksia ja ajautuu samalla torjujien seuraan, koska se tuntuu tutulta ja oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt välttelen kaikkia miehiä, jotka eivät ole töissä tai koulussa. Sori, mutta teistä on noiden kolmen jälkeen vain niin negatiivinen kuva, etten missään nimessä suostu edes ensimmäisille treffeille mennä.
Täytyykö tämmöinenkin oppia ns. kantapään kautta? Oma miesmakuni onneksi ehkäisee totaalisesti potentiaaliset suhdekuviot näiden tyyppien kanssa.
Nuorena olin naiivimpi ja ajattelin, että voihan nuorena välivuoden pitää, ettei se kamalasti vaikuttanut loppuelämään. Toinen ehdokas oli tottakai hyvä puhumaan ja lupailemaan asioita, että sellainenkin piti sitten oppia, ettei kaikkeen sanomaan voi luottaa.
Ap, olette olleet vasta puoli vuotta yhdessä ja jo nyt toisella noin kova tarve kontrolointiin; yleensähän tuossa vaiheessa näytetään vielä niitä parhaita puolia.
Minä olen vetänyt puoleeni monenlaisia miehiä. Nykyisen kanssa liitto on kestänyt kohta 10 v. Asumme eri asunnoissa, eikä ole tarvetta muuttaa yhteen. Molemmat työllistävät itsensä omassa työssään. Välillä kummallakin on töitä liikaa ja välillä liian vähän. Toisinaan nähdään tiiviisti, vietetään pitkiä aikoja yhdessä ja sitten taas harvemmin, riippuu siitä, mitä työrintamalla on meneillään. Soitellaan kyllä joka päivä. Tämän kaltaisessa suhteessa on oltava luottamusta ja rakkautta.
Aika monella sama kokemus, eli vetoavat perässävedettäviin kynnysmattomiehiin.
Oma kokemus taas on että kun suhteessa ollaan oikeasti 50/50, naisen kokee joutuvansa olemaan äiti ja domina samassa paketissa. Siis en tarkoita kotitöitä, vaan sitä kumpi tekee aloitteet petikammarissa, kumpi on henkisesti vahvempi, kumpi liidaa sosiaalisissa tapahtumissa jne.
Vasta kun mies ottaa selkeästi "miehen roolin", nainen kokee että ollaan tasa-arvoisia. Kokeiltu on, nalkutus päättyi ja vaimo muuttui tyytyväiseksi kun vedin roolia. Sitten en jaksanut enää, ja erosimme.
Minä vedän jostain syystä puoleeni todista minulle että olet mies-naisia. Sellaisia jotka pukeutuvat naisellisesti, ovat vähän viekoittelevia ja sitten odottavat että mies ottaa ja vie kun nainen vikisee. Johtuu ehkä siitä että olen urheilullinen, työelämässä kohtuullisesti menestynyt ja kieltämättä vähän sliipattu olemukseni antaa ymmärtää vielä enemmän? Todellisuudessa olen luonteeltani aika pehmo ja voisin vaikka ottaakin sen dominan jos sellaisen jostain löytäisin :D
Toimareita tai johtava asema. Huimaavaksipa herrasmiehiä jotka maksavat aina laskun.
Vierailija kirjoitti:
Toimareita tai johtava asema. Huimaavaksipa herrasmiehiä jotka maksavat aina laskun.
Jopa yks jonka äiti oli opettanut että naisesta ei makseta eikä kuskata. Kuinka kävi? Lompakko levällään jalkojeni juuressa. Ja näki että ärsytti :D
Pullover kirjoitti:
Aika monella sama kokemus, eli vetoavat perässävedettäviin kynnysmattomiehiin.
Oma kokemus taas on että kun suhteessa ollaan oikeasti 50/50, naisen kokee joutuvansa olemaan äiti ja domina samassa paketissa. Siis en tarkoita kotitöitä, vaan sitä kumpi tekee aloitteet petikammarissa, kumpi on henkisesti vahvempi, kumpi liidaa sosiaalisissa tapahtumissa jne.
Vasta kun mies ottaa selkeästi "miehen roolin", nainen kokee että ollaan tasa-arvoisia. Kokeiltu on, nalkutus päättyi ja vaimo muuttui tyytyväiseksi kun vedin roolia. Sitten en jaksanut enää, ja erosimme.
Minä vedän jostain syystä puoleeni todista minulle että olet mies-naisia. Sellaisia jotka pukeutuvat naisellisesti, ovat vähän viekoittelevia ja sitten odottavat että mies ottaa ja vie kun nainen vikisee. Johtuu ehkä siitä että olen urheilullinen, työelämässä kohtuullisesti menestynyt ja kieltämättä vähän sliipattu olemukseni antaa ymmärtää vielä enemmän? Todellisuudessa olen luonteeltani aika pehmo ja voisin vaikka ottaakin sen dominan jos sellaisen jostain löytäisin :D
Ota mut
Alue: Aihe vapaa
Suhteessa kaltoin kohdeltuja naisia. Naisia jotka ovat allapäin ja kaipaavat olkapäätä, eli sitä laastarimiestä. Kun haavat ovat parantuneet, halutaan taas menevämpi ja rajumpi mies joka ei sitten olekaan yhtä empaattinen. Olen oppinut välttämään näitä kuin ruttoa, nuorena kiusaus oli suuri kun muut eivät kiinnostuneet. Monet kyllä perustavat prheenkin tällä kaavalla (menevät miehet->miehet ovat sikoja->löysinkin luotettavan miehen->kyllästyminen->ero).
Miksi...no sehän on aika selvää. Pitäisi olla menevämpi, rajumpi, maskuliinisempi ja itsekkäämpi.