Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vedän puoleeni ripustautuvia miehiä. Millaisia kumppaneita sinä vedät puoleesi?
30.03.2018 |
Neljäs seurustelusuhde. Ennen kuin alettiin seurustelemaan nykyisen kanssa, puhuttiin kumpikin että miten ärsyttävää on se, kun kumppani roikkuu ja ettei siedetä kumpikaan ripustautumista ja/tai jatkuvaa kyttäystä. No miten kävi...
Facebook on aiheuttanut yllättävän paljon ongemia. Olen privaatti ihminen ja en jaa Facessa mitään kuvia, paitsi alaani liittyviä. Tämä on ollut hänelle jotenkin vaikeaa, vaikka olen selittänyt useaan kertaan, etten halua häntä mitenkään salata. Ja olemmekin Fb:ssa parisuhdestatuksella, mikä oli minulle ihan ok kertoa siellä. Mutta esim kuvien tägäykseen liittyvät minun ystävälistan rajaukset ärsyttää häntä. Olen selittänyt rajanneeni niitä näkemästä kaikki alaani liittyvät ihmiset, sillä en yksinkertaisesti halua esitellä yksityiselämääni sosiaalisessa mediassa. Lisäksi saattaa suutahtaa siitä jos en vastaa vaikkapa viestiin kolmeen tuntiin ym. Kaikenlaista typerää kinaa, ja huomaan että minun pitäisi pitää häntä ykkösprioriteettina koko ajan, vaikka läheisimmät ystäväni ovat olleet elämässäni n. 15 vuotta, hän puoli vuotta. Kaikki merkit omistushaluisesta ja ripustautuvasta kumppanista on siis ilmoilla, ja alan olemaan todella väsynyt.
Olen reilu 30v, ja minulle on tärkeää tietynlainen vapaudentunne suhteessa. Tällä en tarkoita sitä että katselisin muita, ei, vaan olen hyvin uskollinen. Tarve omaan tilaan ja aikaan on ehkä hieman suurempi kuin keskimääräisellä ihmisellä, mutta vietän kyllä aikaa kumppanini kanssa (erityisesti viikonloput kokonaan!). En ehkä ole ns perinteinen parisuhdeihminen, en jaksa koko ajan kyhnätä yhdessä vaan välillä haluan hengittää rauhassa yksin. En jaksa sitä että launtai-illan viettämisestä ystävien seurassa ilman häntä revitään kauhea ongelma. Minulla on myös henkistä kapasiteettia paljon verottava työ jonka vastineeksi tarvitsen myös yksinoloa joskus.
Kun katson parisuhdehistoriaa taaksepäin, niin kaikki edellisetkin ovat olleet näitä roikkumaan taipuvaisia miehiä. Keksiikö joku miksi vedän puoleeni tällaista? Haluaisin ihan oikeasti ymmärtää miksi tämä toistuu, ehkä voisin oppia jotain itsestäni.
Kertokaa tekin millaisia tyyppejä vedätte puoleenne ja pohdistaan yhdessä miten saadaan kehitettyä itseämme/parisuhteita.
Kommentit (133)
Spurguja ja työttömiä, joilla on iso muna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
Sellaisia, jotka eivät halua vakavampaa suhdetta omista syistään. Sinällään heille vakiintuminen ei olisi mahdotonta, jos vain sitä itse haluaisivat.
Sama ongelma, en tiedä syytä enkä mitään keinoa, millä tuon voi välttää. Ja ikää on 60 v. Rasittavaa, taas yks kiviriippa riesana.
Alkoholiongelmaisia , väkivaltaisia. 🙍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jänniä miehiä ;)) Mutta en kyllä mitään väkivaltaista, naistenhakkaaja kilttimiestä haluaisikaan.
Eikös tuo otsikko ole vähän tyhjää informaatiota? Aika harva kai sen kummemmin vetää puoleensa sitoutumiskammoisia ja etäisyyttä pitäviä miehiä, koska sehän olisi paradoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vasta toinen pitkä suhde/avioliitto. Ja olen jo 55-vuotias!
Mutta olen huomannut molemmissa puolisoissani saman piirteen. Kaipaavat yhtä aikaa itsenäisyyttä ja samalla "komentelevaa", "asiat hanskassa pitävää" puolisoa. Naista, joka hallitsee kokonaisuuden, muistaa miehenkin asiat (ja muistuttaa) ja "katsoo perään".
Ensimmäinen liittoni kesti yli kaksikymmentä vuotta. En tykännyt minuun asetetusta roolista, en ole yhtään komenteleva enkä halua vahtia toisen asioita. Mutta pakko oli, koska mies ei kerta kaikkiaan hallinnut asioitaan, suostunut muistamaan mitään, söhläsi minkä ehti. Lopulta mieskin kai kyllästyi matroona-akkaansa (itsestäni puhumattakaan). Mies haki sivusuteessa naista, joka on kiltti ja ystävällinen ja ihailee miestä (tämä neiti sitten tosin muuttui samanlaiseksi nalkuttavaksi matroonaksi kun sai miehen itselleen ihan kokonaan) ja itsekin kaipasin miestä, joka kantaa itse huolen omista asioistaan.
Nykyinen puolisoni vaikutti aikuiselta mieheltä, joka huolehtii omista asioistaan itse. Oli eronnut aiemmin, ja oli elänyt yksin. Kuinka ollakaan suhteemme vakiinnuttua hänkin alkoi toivoa että muistaisin hänen asioitaan, vahtisin hänen tekemisiään, olisin "huolehtivainen". Ilmeisesti kuvio oli ollut heidän entisessä suhteessaan jotain samaan suuntaan kuin minun aiemmassa suhteessani. Kieltäydyin tästä kuviosta alusta pitäen - vaikka jopa puolisoni aikuisilta lapsita kuulin joskus vihjauksia siitä miten minun pitäisi muistaa ja muistuttaa miestä jos vaikka mistä.
En muista muistuttaa. En katso mitä hän pistää päällensä enkä vahdi hänen kalenteriaan. Kotityöt tehdään kuka ehtii ja viitsii, molemmat kuitenkin. Aika hyvin tämä elo tässä on vakiintunut, nyt jo 13 vuotta.
Kun tilastossani n on näin pieni (2), ei tätä vielä voi yleistää ehkä koskemaan kaikkien miesten tarpeita ja toiveita. Ehkä minä vedän puoleeni auktoriteettinaista hakevia miehiä (jotka kuitenkin haluavat säilyttää suhteessa romanssin ja pitää naista suojeltavana ja herkkänä?)
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
OSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat sellaiselta naiselta, jonka haluaisin tällä hetkellä. Itselläni on jo lapsia ja erostakin jo aikaa. Nyt en kaipaisi enää liian tiivistä tai ripustautuvaa suhdetta. Itsellänikin on juuri tuo oman tilan tarve ja henkisesti kuormittava työ.
En kyllä osaa sanoa tuohon varsinaiseen kysymykseesi mitään vastausta.
Vierailija kirjoitti:
Eikös tuo otsikko ole vähän tyhjää informaatiota? Aika harva kai sen kummemmin vetää puoleensa sitoutumiskammoisia ja etäisyyttä pitäviä miehiä, koska sehän olisi paradoksi.
En tiedä missä kuplassa sinä elät, mutta tunnen montakin joka vetää sitoutumiskammoisia miehiä puoleensa. Yleensä niin päin, että nainen toivoo parisuhdetta ja mies pitää löyhässä hirressä lupaillen puolivillaisia samalla kun hyppii kukasta kukkaan (voi tapahtua toki toisinpäin, en sitä väitä).
Meistä jokainen vetää tietynlaisia kumppaneita puoleensa, uskon että ihminen vetää puoleensa sitä missä hänen suurimmat kasvun paikkansa on. Parisuhdetta voi elää sokeasti haluamatta nähdä miksi jotkut asiat kumppanista ärsyttää tai mistä tulee riitaa syyttäen pelkästään kumppania. Tai sitten voi pohtia miksi vetää tietynlaisia asioita puoleensa ja mitä voisi itse oppia.
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
oSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
Ehkei tuo oikein täytä vielä odotuksia sitten, toi on niinkuin aika perus jos ollaan kumppaneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vasta toinen pitkä suhde/avioliitto. Ja olen jo 55-vuotias!
Mutta olen huomannut molemmissa puolisoissani saman piirteen. Kaipaavat yhtä aikaa itsenäisyyttä ja samalla "komentelevaa", "asiat hanskassa pitävää" puolisoa. Naista, joka hallitsee kokonaisuuden, muistaa miehenkin asiat (ja muistuttaa) ja "katsoo perään".
Ensimmäinen liittoni kesti yli kaksikymmentä vuotta. En tykännyt minuun asetetusta roolista, en ole yhtään komenteleva enkä halua vahtia toisen asioita. Mutta pakko oli, koska mies ei kerta kaikkiaan hallinnut asioitaan, suostunut muistamaan mitään, söhläsi minkä ehti. Lopulta mieskin kai kyllästyi matroona-akkaansa (itsestäni puhumattakaan). Mies haki sivusuteessa naista, joka on kiltti ja ystävällinen ja ihailee miestä (tämä neiti sitten tosin muuttui samanlaiseksi nalkuttavaksi matroonaksi kun sai miehen itselleen ihan kokonaan) ja itsekin kaipasin miestä, joka kantaa itse huolen omista asioistaan.
Nykyinen puolisoni vaikutti aikuiselta mieheltä, joka huolehtii omista asioistaan itse. Oli eronnut aiemmin, ja oli elänyt yksin. Kuinka ollakaan suhteemme vakiinnuttua hänkin alkoi toivoa että muistaisin hänen asioitaan, vahtisin hänen tekemisiään, olisin "huolehtivainen". Ilmeisesti kuvio oli ollut heidän entisessä suhteessaan jotain samaan suuntaan kuin minun aiemmassa suhteessani. Kieltäydyin tästä kuviosta alusta pitäen - vaikka jopa puolisoni aikuisilta lapsita kuulin joskus vihjauksia siitä miten minun pitäisi muistaa ja muistuttaa miestä jos vaikka mistä.
En muista muistuttaa. En katso mitä hän pistää päällensä enkä vahdi hänen kalenteriaan. Kotityöt tehdään kuka ehtii ja viitsii, molemmat kuitenkin. Aika hyvin tämä elo tässä on vakiintunut, nyt jo 13 vuotta.
Kun tilastossani n on näin pieni (2), ei tätä vielä voi yleistää ehkä koskemaan kaikkien miesten tarpeita ja toiveita. Ehkä minä vedän puoleeni auktoriteettinaista hakevia miehiä (jotka kuitenkin haluavat säilyttää suhteessa romanssin ja pitää naista suojeltavana ja herkkänä?)
Hei, ja kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta tekstistä. Minulle tuli mieleen tuosta huolehtivaa naista etsivistä miestyypeistä se, että voisiko näillä miehillä olla jotain työstettävää äitisuhteessaan ja sitä kautta myös naisiin liittyvissä asioissa. Saammehan ensimmäiset esimerkit parisuhteista lapsuudenkodistamme ja paljon vaikuttaa se, miten vanhemmat puhuvat toisistaan, puhumattakaan siitä miten näemme heidän kohtelevan toisiaan.
Tunnistan itseäni sinussa. Olen luonteeltani herkkä, mutta kestän sanomista koska olen tottunut pettymyksiin elämässä ja olen saanut paljon ns. koulusta ihmissuhde saralla muutenkin kuin parisuhteiden kautta. Samalla kun olen herkkä, olen myös tietyllä tavalla voimakastahtoinen nainen ja en anna itseäni enää pompoteltavan ympäriinsä.
Jotenkin mietin, että nähdäänkö minut laitumella kirmaavana kauniina vapaana hevosena, ja se halutaan saada kiinni. Vaan ei ymmärretä sitä, että kun sen haluaa kahlita niin hevonen ei ole enää entisensä.
-Ap
Kuumia 16-20 -vuotiaita tsubuja. Olenhan keski-ikäinen hopeakettu!
En minkäänlaisia naisia. Oon parisuhteiden palomies. Siellä missä elän ei rakkauden liekki roihua
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat sellaiselta naiselta, jonka haluaisin tällä hetkellä. Itselläni on jo lapsia ja erostakin jo aikaa. Nyt en kaipaisi enää liian tiivistä tai ripustautuvaa suhdetta. Itsellänikin on juuri tuo oman tilan tarve ja henkisesti kuormittava työ.
En kyllä osaa sanoa tuohon varsinaiseen kysymykseesi mitään vastausta.
Kiitos vastauksesta. Ymmärrän paremmin kuin hyvin. Tsemppiä sinulle :)
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sä sitten osoitat tuon uskollisuutesi ja kiintymyksesi? Jos et toisen mielestä osoita niin varmasti tuo kuvailemasi silloin kärjistyy, kun toinen kokee olonsa epävarmaksi. Yleensähän tuo taitaa olla miesten ongelma, nainen haluaa suhteessa, että facebookkiin laitetaan jotain hanipöö-juttuja, joilla osoitetaan, että ollaan parisuhteessa ja mies taas suhtautuu noihin nihkeämmin.
oSoitan rakkauteni ja kiintymykseni sillä, että vietän hänen kanssaan aikaa. Olen ollut seurustelun alusta jokaikinen viikonloppu hänen kanssaan, lukuunottamatta yhtä. Soittelemme ja tekstailemme. Hanipöö-jutut on ihania, mutta jokainen yhtään järkevästi ajatteleva ymmärtää että kumppani haluaa suojella myös uraansa ja niitä ei näytetä mahdollisille yhteystyökumppaneille. Vai haluaisitko itse tehdä töitä jonkun kanssa, joka laittaa jotain bilekuvia harva se päivä Facebookiin? Osoitan rakkauttani myös sillä, että käytökseni on yhtenäistä. Vastaan kaikkiiin kysymyksiin rehellisesti, annan hänelle raskaan työpäivän jälkeen esim. hieronnan ja laitan ruokaa.
En oikein tiedä mitä tässä enää tekisi. Kiitos mielipiteestä!
-ap
Ehkei tuo oikein täytä vielä odotuksia sitten, toi on niinkuin aika perus jos ollaan kumppaneita.
Ja aika taitavasti keksimällä keksit tekstistä kohdat joista saat edes jonkinlaisen aasinsillan kettuilla minulle. Tsemppiä sinulle!
-Ap
Ällömies kirjoitti:
Kuumia 16-20 -vuotiaita tsubuja. Olenhan keski-ikäinen hopeakettu!
Good for you :D
- Ap
Alue: Aihe vapaa
Järkeviä ja vakiintumishaluisia. Mutta koska heissä ei ole mitään sellaista, mikä sytyttäisi, eroan ennen pitkää itse.