Painostaako ihmiset oikeasti absolutisteja juomaan?
Tällaisen käsityksen saa juomattomien/vähän juovien puheista. Mä en ole koskaan törmännyt tällaiseen, en teini-ikäisenä enkä myöhemmin. Ellei nyt tulkita kysymystä "aiotko juoda tänään?" baarissa joksikin painostamiseksi.
Itse käytän useinkin alkoholia humalahakuisesti, mutta en ole koskaan elämässäni selvinpäin baariin/bileisiin sattuessa saanut osakseni mitään painostusta. Mulla on myös kavereita jotka eivät juo yhtään, eikä heilläkään ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Mietin vaan että missä seurassa ihmiset liikkuu jos kaadetaan viinaa väkisin kurkusta alas.
Olen muuten 23v.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Märkä nuudeli kirjoitti:
Alkoholia ilman olevat voidaan nähdä ylimielisinä tai "parempina" kuin alkoholia juovat henkilöt. Onko kyseessä siis heikko itsetunto?
Yleensä nämä alkoholia nauttimattomat vaan ovat niin helvetin tylsiä vaikka väittävät olevansa hyvää seuraa selvinpäin.
Miksi hengaat ihmisten kanssa jotka ovat hyvää seuraa vain päihtyneinä? 🤔 Oletko itsekin hyvää seuraa vain kännissä?
Join aina runsaasti ja tappiin asti ja kännikohellukseni olivat eräänlainen vitsi. Pistin vuosi sitten helmikuussa korkin kiinni ja se on pitänyt, ei ole ollut edes vaikeaa kuin ehkä viime vuonna vappuna ja juhannuksena. Osa kavereista otti sen suorastaan petoksena, että enää ei voi järjestää bileitä kun sä et juo ja kai sä nyt vähän otat ja me maksetaan kyllä taksi niin ei tarvi olla kuskina. Kyllä se nyt on jo helpottanut kun olen mukana niin kuin ennenkin, mutta alkuun piti kyllä useaan kertaan ärähtää, että olenko tosiaan niin huonoa seura etten kelpaa mukaan selvin päin. Se jos on aina ollut absolutisti on varmaan helpompaa, kun asiaan on totuttu. Mutta jos näin radikaalin muutoksen tekee vasta aikuisena, niin suhtautuminen on varmasti erilaista ja painostustakin on.
Joku känniääliö meuhkaa.
Ilmiannettu
Olen perheellinen opiskelija enkä juo opiskelijabileissä ollessani, koska ne ovat arkisin. Jos seurassa on yksikin toinen joka ei juo, painostus on lähes olematonta. Mutta auta armias kun olet ainoa selväpäinen niin johan kysellään miksi ei, kai sä nyt tällä kertaa juot, ota nyt ees pari, kyllä me maksetaan taksi jos vaan juot jne.. Krapulaa minulle ei tule juuri ikinä, mutta jos juon parikin niin kyllä seuraava päivä on tahmea. Ja pelkkä myöhään valvominenkin "pilaa" seuraavan päivän.
Juon nykyään muutenkin hyvin harvoin, koska ennemmin säästän rahani ja herään seuraavana päivänä virkeänä. Ikinä ei sentään ole huonoksi seuraksi haukuttu, mutta siinä vaiheessa kyllä lähtisinkin suosiolla pois. Jos taas viettäisin viikonlopun mökillä kavereiden kanssa, voisin hyvinkin juoda itseni humalaan. Ehkä olisi helpompi olla täysin absolutisti kuin juoda silloin tällöin se yksi alkuillasta :)
se joka kommentoi toiseen ketjuun naama norsunvi*ulla olemis kirjoitti:
Joo. Ja mitä enemmän kieltäytyy, sitä törkeämmäksi se menee, etenkin jos olen baarissa (seurana/kuskina) ja mies yrittää päästä seuraan viinantarjoamisen verukkeella. Keskustelu yleensä menee jokseenkin näin:
"Moi, saanks tarjota kaljan" - Ei kiitos, en juo.
"Kyllä sä nyt yhden voit ottaa" - Ei kiitos, en pidä panimotuotteista.
"No ota joku drinksu" - Ei kiitos, en pidä väkevistä.
"No mitä sä sitten juot?" - Juon yleensä vichyvettä.
"Vodkalla?" - En, kun ihan vaan vichyvettä.
Ja tässä kohtaa huomautan arvon lukijajje, että viinaänkkäämisen sijaan minulle voisi tarjoutua tarjoamaan sen vichyveden, jos ihan välttämättä haluaa tarjota. Mutta ei, yleensä se menee jotakuinkin näin:
"Oot sä joku absolutisti vai?" - En oikeastaan, ei vain maistu.
"No ota nyt, älä oo n**a - Ei kiitos.
"Onko sulla joku lääkekuuri" - Ei ole.
"No vit**aks sä sitten baariin tulet, täällä juodaan?" - Tulin kuskiksi/tanssimaan/seuraksi
"No sit sä voit ottaa.." - Ei kiitos, ihan oikeasti. Riittää tää vesi tässä.
"Oot muuten aika v**umainen **mä." - (tässä kohtaa kiihdyn nollasta sataan ja toivotan hänet helv..)
Parasta tässä on, että en ole absolutisti sanan varsinaisessa merkityksessä. En rupea kirkumaan, jos joku laittaa runebergintorttuun rommia tai vahingossa syön muuta kakkua, jossa on alkoholia.
En ole koskaan tehnyt päätöstä olla ikinä juomatta. En vaan juo.
Onneksi tämäkin junttikulttuuri alkaa väistyä Suomesta: ainakin kerran minulle on tarjottu sitten se vichy ja ainakin kerran mies kysyi: "saaks jäädä tähän seuraan kuitenkin?" (ja koska olette uteliaita, toivotin tervetulleeksi).
Pakko kysyä, kun jäi vaivaamaan, että mitä boldattu sana tarkoittaa? :D En millään keksinyt.
Kyllä. Usein kuulen näitä "no voit sä nyt pari juoda! Ostan sulle, juo tää nyt edes!" vaikka minulla on lääkitys jonka kanssa ei tule juoda alkoholia ja nämä ihmiset kyllä tietävät sen.
En tiedä onko tällainen ajankohtaista nykyään, mutta tossa 90-00-lukujen vaihteessa kaveriporukkani juomatonta jäsentä yritettiin mm. juottaa salaa humalaan. "Ei siinä sangriassa mitään alkoholia ole" ja muut klassikot...
Hävettää vieläkin että en sanonut kavereille että ei ole asiallista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Join aina runsaasti ja tappiin asti ja kännikohellukseni olivat eräänlainen vitsi. Pistin vuosi sitten helmikuussa korkin kiinni ja se on pitänyt, ei ole ollut edes vaikeaa kuin ehkä viime vuonna vappuna ja juhannuksena. Osa kavereista otti sen suorastaan petoksena, että enää ei voi järjestää bileitä kun sä et juo ja kai sä nyt vähän otat ja me maksetaan kyllä taksi niin ei tarvi olla kuskina. Kyllä se nyt on jo helpottanut kun olen mukana niin kuin ennenkin, mutta alkuun piti kyllä useaan kertaan ärähtää, että olenko tosiaan niin huonoa seura etten kelpaa mukaan selvin päin. Se jos on aina ollut absolutisti on varmaan helpompaa, kun asiaan on totuttu. Mutta jos näin radikaalin muutoksen tekee vasta aikuisena, niin suhtautuminen on varmasti erilaista ja painostustakin on.
Tämä. Ihmiset oikein suuttuivat kun lopetin juomisen. "Sun kanssa oli aina niin hauskaa." niin kun minua sai aina nauraa, olin se joka sekoili ja tuppautui vieraiden pöytään ja keksi jostain jatkot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Join aina runsaasti ja tappiin asti ja kännikohellukseni olivat eräänlainen vitsi. Pistin vuosi sitten helmikuussa korkin kiinni ja se on pitänyt, ei ole ollut edes vaikeaa kuin ehkä viime vuonna vappuna ja juhannuksena. Osa kavereista otti sen suorastaan petoksena, että enää ei voi järjestää bileitä kun sä et juo ja kai sä nyt vähän otat ja me maksetaan kyllä taksi niin ei tarvi olla kuskina. Kyllä se nyt on jo helpottanut kun olen mukana niin kuin ennenkin, mutta alkuun piti kyllä useaan kertaan ärähtää, että olenko tosiaan niin huonoa seura etten kelpaa mukaan selvin päin. Se jos on aina ollut absolutisti on varmaan helpompaa, kun asiaan on totuttu. Mutta jos näin radikaalin muutoksen tekee vasta aikuisena, niin suhtautuminen on varmasti erilaista ja painostustakin on.
Tämä. Ihmiset oikein suuttuivat kun lopetin juomisen. "Sun kanssa oli aina niin hauskaa." niin kun minua sai aina nauraa, olin se joka sekoili ja tuppautui vieraiden pöytään ja keksi jostain jatkot.
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Nykyään olen "tylsä" eikä minua aina kutsuta illanviettoihinkaan.
Toki jokainen on itse vastuussa itsestään, mutta ei kyllä pitäisi painostaa ketään juomaan. Kaikille ei edes sovi se että ottaa joskus vähän. Se on joko tai, ON TAI OFF. Joko sitä kaadetaan kurkusta alas lähes päivittäin jatkuvalla syötöllä tai sitten ei ollenkaan. Käy helposti niin että jos ottaa vähän, niin se tempaa samantien mukaansa eikä loppua välttämättä näy aivan heti. Toisille tulee riippuvuus helpommin, johtuu erinlaisesta aivokemiasta tai jostain. Alkoholistit ovat usein tällaisia. Tämä voi olla yksi syy absoluuttisuudelle, toki on muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Join aina runsaasti ja tappiin asti ja kännikohellukseni olivat eräänlainen vitsi. Pistin vuosi sitten helmikuussa korkin kiinni ja se on pitänyt, ei ole ollut edes vaikeaa kuin ehkä viime vuonna vappuna ja juhannuksena. Osa kavereista otti sen suorastaan petoksena, että enää ei voi järjestää bileitä kun sä et juo ja kai sä nyt vähän otat ja me maksetaan kyllä taksi niin ei tarvi olla kuskina. Kyllä se nyt on jo helpottanut kun olen mukana niin kuin ennenkin, mutta alkuun piti kyllä useaan kertaan ärähtää, että olenko tosiaan niin huonoa seura etten kelpaa mukaan selvin päin. Se jos on aina ollut absolutisti on varmaan helpompaa, kun asiaan on totuttu. Mutta jos näin radikaalin muutoksen tekee vasta aikuisena, niin suhtautuminen on varmasti erilaista ja painostustakin on.
Tämä. Ihmiset oikein suuttuivat kun lopetin juomisen. "Sun kanssa oli aina niin hauskaa." niin kun minua sai aina nauraa, olin se joka sekoili ja tuppautui vieraiden pöytään ja keksi jostain jatkot.
Täällä myös yksi kohtalotoveri. Nykyään olen "tylsä" eikä minua aina kutsuta illanviettoihinkaan.
Sama :,D "sä oot muuttunut." joo niin olen, luojan kiitos!
Koin alaikäisenä olevani absolutisti, koska minulla oli monta mahdollisuutta alkoholin nauttimiseen, mutta en periaatteesta halunnut juoda ja ajattelin että haluan täysi-ikäistyttyäni pysyä absolutistina. Kaverit yrittivät panostaa juomaan tuolloin. Sen jälkeen en ole kokenut samaa, mutta en kyllä myöskään pysynyt juomatta kun täytin kahdeksantoista. Nyt kuusi vuotta myöhemmin juon ehkä pari kertaa vuodessa itseni humalaan, muutoin teen viikonloput töitä. Ihmiset ihmettelevät että enkö käy koskaan ulkona, mutta en koe painostusta. En tosin myöskään liiku ihmisten kanssa jotka sellaista tekisivät.
Se kyllä vituttaa että jos joku valitsee olla juomatta, niin usein joku on heti ihmettelemässä että onko takana joku raskaus tms. Näin kävi hyvälle kaverilleni, joka kyllästyi alkoholiin totaalisesti ja lopetti vähänkin tissuttelun. Oltiin baarissa ihan vain parilla ja kun hän lähti vessaan niin yksi hiukan sosiaalisesti kömpelö kaverimme sitten kysyi multa ja tän juomattoman tyypin veljeltä että onkohan se raskaana... Jotenkin tää hienoisesti ärsytti itseäni.
Onneksi raittiudesta on tullut uusi trendi nuorten parissa. En ole mitenkään uskonnollisesti virittynyt, vaan se on mielestäni varsin hyvä juttu ihmisten terveyden kannalta. Mielenkiinnolla odotan miltä se näyttää terveystilastoissa monen kymmenen vuoden päästä, kun melkeinpä täysin savuton sukupolvi on päässyt siihen ikään jossa tupakointi alkaa kunnolla näkyä.
En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa tajuta jos sanoo "ei kiitos mitään alkoholipitoista, otan tätä kokista/vettä/teetä/mehua". Pakko kysellä, jankuttaa, tuputtaa, kerran jopa näin että "kyllä minä nyt kaadan sinullekin kuoharilasin tähän alkuun" ja hetken päästä "kyllä minä nyt kaadan sinullekin viinin lasiin ruoan kanssa". ??? Sitten ollaan naama pitkänä kun en YLLÄTTÄEN koske niihin :D
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa tajuta jos sanoo "ei kiitos mitään alkoholipitoista, otan tätä kokista/vettä/teetä/mehua". Pakko kysellä, jankuttaa, tuputtaa, kerran jopa näin että "kyllä minä nyt kaadan sinullekin kuoharilasin tähän alkuun" ja hetken päästä "kyllä minä nyt kaadan sinullekin viinin lasiin ruoan kanssa". ??? Sitten ollaan naama pitkänä kun en YLLÄTTÄEN koske niihin :D
Ihan kuin se olisi joku henkilökohtainen loukkaus heille. Pitäisi varmaan alkaa tupakoimaan ja aina kun joku tyrkyttää juomista niin sytyttää heille rööki "kyllä minä nyt sytytin sinullekin, polta nyt, kyllä tämän yhden voit vetää."
Riippuu seurasta. Jotkut tuttavani tyrkyttävät sekä tupakkaa että alkoholia, mutta tämä on luultavasti vain kiusoittelua. Jotkut aluksi ihmettelevät asiaa, mutta jättävät sitten rauhaan. Kukaan ei varsinaisesti tuputa kumpaakaan.
Ei kukaan tervejärkinen painosta. Se on vain myytti, jota parempaan elämään siirtyneet toistavat korostaakseen omaa erinomaisuuttaan juopotteleviin junttitaviksiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Join aina runsaasti ja tappiin asti ja kännikohellukseni olivat eräänlainen vitsi. Pistin vuosi sitten helmikuussa korkin kiinni ja se on pitänyt, ei ole ollut edes vaikeaa kuin ehkä viime vuonna vappuna ja juhannuksena. Osa kavereista otti sen suorastaan petoksena, että enää ei voi järjestää bileitä kun sä et juo ja kai sä nyt vähän otat ja me maksetaan kyllä taksi niin ei tarvi olla kuskina. Kyllä se nyt on jo helpottanut kun olen mukana niin kuin ennenkin, mutta alkuun piti kyllä useaan kertaan ärähtää, että olenko tosiaan niin huonoa seura etten kelpaa mukaan selvin päin. Se jos on aina ollut absolutisti on varmaan helpompaa, kun asiaan on totuttu. Mutta jos näin radikaalin muutoksen tekee vasta aikuisena, niin suhtautuminen on varmasti erilaista ja painostustakin on.
Tämä. Ihmiset oikein suuttuivat kun lopetin juomisen. "Sun kanssa oli aina niin hauskaa." niin kun minua sai aina nauraa, olin se joka sekoili ja tuppautui vieraiden pöytään ja keksi jostain jatkot.
Ja kun ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa kuin nauraa itse mukana...
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tervejärkinen painosta. Se on vain myytti, jota parempaan elämään siirtyneet toistavat korostaakseen omaa erinomaisuuttaan juopotteleviin junttitaviksiin verrattuna.
Hah, minä ainakin olen edelleen junttitavis vaikken juopottelekaan. Mutta ehkä joku sitten kokee sen erinomaisuuden korostamiseksi, jos kertoo että juomattomuus on parantanut elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan tervejärkinen painosta. Se on vain myytti, jota parempaan elämään siirtyneet toistavat korostaakseen omaa erinomaisuuttaan juopotteleviin junttitaviksiin verrattuna.
Hah, minä ainakin olen edelleen junttitavis vaikken juopottelekaan. Mutta ehkä joku sitten kokee sen erinomaisuuden korostamiseksi, jos kertoo että juomattomuus on parantanut elämänlaatua.
Kuulostaa tutulta.
"Ai sä et enää juhli?" (Hmm... mistä lähtien ei ole voinut juhlia ilman alkoholia?)
"Mä oon nykyään vesilinjalla."
"Ai miks?"
"Mä voin paremmin näin. Ei ole tarvetta juoda, ja kun ei ole krapulassa niin jaksaa viikonloppuna lenkkeilläkin."
"Aha."
----
"V*ttu se on nykyään leuhka ja itsekeskeinen."
Yleensä nämä alkoholia nauttimattomat vaan ovat niin helvetin tylsiä vaikka väittävät olevansa hyvää seuraa selvinpäin.