Lue keskustelun säännöt.
Kiinnostavasta tuttavalta ei tullutkaan kaveria. Mitä sen jälkeen somessa?
29.03.2018 |
Olen yrittänyt viime vuosina kovasti tutustua uusiin ihmisiin. Välillä menestys on ollut parempaa ja välillä huonompaa. Jotkut ihmiset ovat jääneet elämään ja joidenkin kanssa tutustuminen on jäänyt syystä tai toisesta puolitiehen. Tällöin fiilis on yleensä jälkikäteen tästä ihmisestä ollut vähän ärtynyt.
Energiaa todella laajojen sosiaalisten verkostojen ylläpitoon ei tässä vain elämäntilanteessa ole. Facebookin käytön haluaisin tuottavan hyvää mieltä, joten jossain vaiheessa olen sitten näitä tuttavia tiputellut sieltä pois vähin äänin, jos yhteyttä ei ole vähään aikaan pidetty.
Toimitteko te muut samoin? Tuntuu hassulta pitää siellä paljon sellaisia ihmisiä roikkumassa, joiden juttuja ei kuitenkaan tee mieli seurata.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Ei kai mitään ongelmaa varsinaisesti ole. En vain oikein tiedä miten pitkään ihmisiä olisi ns. kohteliasta roikuttaa mukana. Jos siis alkaa olla aikaa siitä, että olisi vaikka juteltu että nähdään joskus, mutta sitä ei vaikuta tässä elämässä tapahtuvan.
ap
Sun pitää päättää itse.
En jaksa oikein ymmärtää, että tämmöstä kysytään tuikituntemattomilta.Mä siivoan aika ajoin pois ihmiset, joita en enää halua kontakteihin. En sano "kavereiksi", koska kaikki eivät ole kavereita. Jos joku ei koskaan reagoi tekemisiini, lähtee pois. Mutta jos kyseessä on joku jonka tunnen vuosikymmenten ajalta, saa jäädä. Hän ei vain käytä fb.tä kuin harvoin.
Ap taitaa nyt tehdä pienestä asiasta turhan ison. Mulla oli yksi tuttu, joka halusi kai olla kanssani vähän parempikikin kaveri. Itse en oikein halunnut häntä lähipiiriini, koska vaikutti takertujalta... ihan ystävällinen kuitenkin olin häntä kohtaan ja hyväksyin myös fb-kaveripyyntönsä. Sitten poisti minut sieltä... ei haitannut. Tätä edelsi jokin yleisen tason kiukuttelu päivityksissä siitä, miten mitään ei tee passiivisilla kavereilla. Seuraavan kerran kun tavattiin, vaikutti tuohtuneelta ja ärtyneeltä.... minä juttelin hänelle ihan normaalisti. Ehkä hänen päässänsä sitten oli eletty koko draaman kaari... ensikohtaaminen, tutustuminen, fb-kaveruus, odotus ystävyydestä ja siinä pettyminen. Itse en vaan ota vastuuta toisen toiveista ja kuvitelmista, mulle hän oli ja on tuttava.
No, tuo asiahan ei tapauksessasi selviä kuin suoraan henkilöltä kysymällä mistä oli kyse. Ja siinä kai suomalaiset eivät perinteisesti ole kovin hyviä. En ole usein itsekään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Minäkään en ymmärrä ongelmaa. Enkä tuota, miksi se edes ärsyttää, että kaverilistalla on tyyppejä, joiden kanssa ei ole hetkeen pidetty yhteyttä. Siellähän ne roikkuvat. Poistatteko esimerkiksi valokuvakansioistakin tyypit, joiden kanssa ette ole tekemisissä? Samalla logiikallahan niiden pitäisi ärsyttää.
Ajatukseni somen käytöstä on muuttunut viime aikoina. Haluan FB:ssä ylipäätään olevan nykyistä vähemmän ihmisiä ja sisältöä, jotta pystyisin paremmin oikeasti seuraamaan sivustoja, ryhmiä ja ihmisiä. Enkä myöskään enää halua kovinkaan monen seuraavan minua, koska haluan jakaa vähemmän tietojani muille.
ap
Tuota itseäsi koskevan tiedon jakamistahan pystyt rajaamaan myös rajaamalla eri julkaisujen yleisöä. Mulla on omat listansa läheisille ihmisille (heille henkilökohtaisempaa settiä), työn kautta tutuille (heille enemmän linkkejä alaa sivuaviin juttuihin), koiraihmisille (kaikkia ei todellakaan kiinnosta ne sata kuvaa koirastani edestä ja takaa, näitä kiinnostaa) jne.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Tässä olemme todella erilaisia. En tosiaankaan halua ihmeemmin enää tavata mitään vanhoja deittejä. Heille ei ole elämässäni tilaa, kun tapailu on päättynyt (poikkeus olisi jos suhteesta olisi lapsia).
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Ei kai mitään ongelmaa varsinaisesti ole. En vain oikein tiedä miten pitkään ihmisiä olisi ns. kohteliasta roikuttaa mukana. Jos siis alkaa olla aikaa siitä, että olisi vaikka juteltu että nähdään joskus, mutta sitä ei vaikuta tässä elämässä tapahtuvan.
ap
Sun pitää päättää itse.
En jaksa oikein ymmärtää, että tämmöstä kysytään tuikituntemattomilta.Mä siivoan aika ajoin pois ihmiset, joita en enää halua kontakteihin. En sano "kavereiksi", koska kaikki eivät ole kavereita. Jos joku ei koskaan reagoi tekemisiini, lähtee pois. Mutta jos kyseessä on joku jonka tunnen vuosikymmenten ajalta, saa jäädä. Hän ei vain käytä fb.tä kuin harvoin.
Ap taitaa nyt tehdä pienestä asiasta turhan ison. Mulla oli yksi tuttu, joka halusi kai olla kanssani vähän parempikikin kaveri. Itse en oikein halunnut häntä lähipiiriini, koska vaikutti takertujalta... ihan ystävällinen kuitenkin olin häntä kohtaan ja hyväksyin myös fb-kaveripyyntönsä. Sitten poisti minut sieltä... ei haitannut. Tätä edelsi jokin yleisen tason kiukuttelu päivityksissä siitä, miten mitään ei tee passiivisilla kavereilla. Seuraavan kerran kun tavattiin, vaikutti tuohtuneelta ja ärtyneeltä.... minä juttelin hänelle ihan normaalisti. Ehkä hänen päässänsä sitten oli eletty koko draaman kaari... ensikohtaaminen, tutustuminen, fb-kaveruus, odotus ystävyydestä ja siinä pettyminen. Itse en vaan ota vastuuta toisen toiveista ja kuvitelmista, mulle hän oli ja on tuttava.
No, tuo asiahan ei tapauksessasi selviä kuin suoraan henkilöltä kysymällä mistä oli kyse. Ja siinä kai suomalaiset eivät perinteisesti ole kovin hyviä. En ole usein itsekään.
ap
Minullepa sillä ei ole väliä eli ei tarvetta kysyä. Draamailkoon yksinään. Kunhan esimerkkinä käytin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kerran vuodessa vilkaisen kaveri-listaa, ja jos siellä on sellaisia jotka eivät koskaan kommentoi, eikä muutenkaan olla tekemisissä, niin poistan listalta. En usko että kukaan on mitenkään pöyristynyt, tuskinpa ovat edes seuranneet päivityksiäni.
Tällaisia olen myös poistanut. Eihän kukaan jaksa seurata järjettömän suurta määrää ihmisiä. Ja ainahan voi uudestaan olla yhteydessä jos elämäntilanne muuttuisi ja toista esimerkiksi alkaisi livenä nähdä enemmän.
ap
Millaisista määristä tässä nyt puhutaan? Minulla on joku pari sataa kaveria, eikä ole kyllä missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen raskasta seurata heitä.
Minulla osa tuttavista postaa todella intensiivisesti.
ap
No mikset vain lakkaa seuraamasta heitä, jos se on ongelma? Jos sinulla on viisi kaveria, jotka päivittävät jatkuvasti kaikkea turhaa, epäkiinnostavaa ja tyhmää, miksi ratkaiset tilanteen poistamalla 20 kaveria, jotka postaavat jotain kerran vuodessa? Ei se homma helpota tuolla tavalla kyllä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Minäkään en ymmärrä ongelmaa. Enkä tuota, miksi se edes ärsyttää, että kaverilistalla on tyyppejä, joiden kanssa ei ole hetkeen pidetty yhteyttä. Siellähän ne roikkuvat. Poistatteko esimerkiksi valokuvakansioistakin tyypit, joiden kanssa ette ole tekemisissä? Samalla logiikallahan niiden pitäisi ärsyttää.
Ajatukseni somen käytöstä on muuttunut viime aikoina. Haluan FB:ssä ylipäätään olevan nykyistä vähemmän ihmisiä ja sisältöä, jotta pystyisin paremmin oikeasti seuraamaan sivustoja, ryhmiä ja ihmisiä. Enkä myöskään enää halua kovinkaan monen seuraavan minua, koska haluan jakaa vähemmän tietojani muille.
ap
Tuota itseäsi koskevan tiedon jakamistahan pystyt rajaamaan myös rajaamalla eri julkaisujen yleisöä. Mulla on omat listansa läheisille ihmisille (heille henkilökohtaisempaa settiä), työn kautta tutuille (heille enemmän linkkejä alaa sivuaviin juttuihin), koiraihmisille (kaikkia ei todellakaan kiinnosta ne sata kuvaa koirastani edestä ja takaa, näitä kiinnostaa) jne.
Tiedän kyllä tämän, mutta en koe tätä itselleni mielekkääksi tavaksi käyttää Facebookia. Haluan käytön olevan todella simppeliä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kerran vuodessa vilkaisen kaveri-listaa, ja jos siellä on sellaisia jotka eivät koskaan kommentoi, eikä muutenkaan olla tekemisissä, niin poistan listalta. En usko että kukaan on mitenkään pöyristynyt, tuskinpa ovat edes seuranneet päivityksiäni.
Tällaisia olen myös poistanut. Eihän kukaan jaksa seurata järjettömän suurta määrää ihmisiä. Ja ainahan voi uudestaan olla yhteydessä jos elämäntilanne muuttuisi ja toista esimerkiksi alkaisi livenä nähdä enemmän.
ap
Millaisista määristä tässä nyt puhutaan? Minulla on joku pari sataa kaveria, eikä ole kyllä missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen raskasta seurata heitä.
Minulla osa tuttavista postaa todella intensiivisesti.
ap
No mikset vain lakkaa seuraamasta heitä, jos se on ongelma? Jos sinulla on viisi kaveria, jotka päivittävät jatkuvasti kaikkea turhaa, epäkiinnostavaa ja tyhmää, miksi ratkaiset tilanteen poistamalla 20 kaveria, jotka postaavat jotain kerran vuodessa? Ei se homma helpota tuolla tavalla kyllä yhtään.
Koska haluan Facebookissa olevan vähemmän "kavereita".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Tässä olemme todella erilaisia. En tosiaankaan halua ihmeemmin enää tavata mitään vanhoja deittejä. Heille ei ole elämässäni tilaa, kun tapailu on päättynyt (poikkeus olisi jos suhteesta olisi lapsia).
ap
Etkö lukenut viestiäni? En puhunut mistään tapaamisesta, vaan ihan rehdistä moikkauksesta, jos satutaan törmäämään.
Jotkut julkaisee jatkuvasti mainoksia, poliisitiedotteita, ja kaameita uutisia.
Tiedättekö tyypin? Ja tiedotteita triviaaleista tekemisistään (olin hammaslääkärissä +kartta, kävin kahvilla x.n kanssa+kartta). Silloin tulee mieleen, miten paljon ihmiset tuhlaavat aikaa yhdentekevien asioiden levittämiseen ja toiset niiden lukemiseen.
Olen huomannut selvää laimenemista fb-innossa. Ajatus Mitä järkeä tässä on? tuntuu tulleen yhden jos toisenkin mieleen. Lisänä se, että fb.llä on vain yksi tarkoitus: kerätä meistä mahdollisimman tarkkaa tietoa ja hyödyntää sitä kohdennettuun mainontaan. Joskus hätkähdän, miten esim. googlen mainokset tuntuvat tietävän paremmin kuin minä itse, mitä olen viime aikoina ajatellut.
Miettikää, mikä logiikka on siinä, että joku sovellus haluaa oikeuden sijaintitietoihisi, puheluihisi, yhteystietoihisi, valokuviisi etc. toimiakseen. Ihmiset jotka kohauttavat olkiaan ja tuumaavat että sama se, ei mulla ole salattavaa, ovat aika yksinkertaisia.
Fb. on valtava kasvoton järjestelmä, jossa ei ole ketään todellista henkilöä missään, jos haluat esim. kysyä jotain. Ns. tukitiimi ei vastaa yhteenkään kysymykseen.
Kannattaa miettiä hieman sitäkin, onko järkeä julkaista koko maailmalle tieto, että olet ulkomailla viikon. Tervetuloa, murtautujat, täällä on käty. Osoitetietojen selvittäminen käy hetkessä, se että julkaisu jaetaan vain kavereille ei turvaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Kyllä mäkin moikkaan deittejä jos tulevat vastaan, mutta fb kavereista poistan. Ei ole mitään heitä vastaan, mutta ei toisaalta tarvetta pitää kavereissakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kerran vuodessa vilkaisen kaveri-listaa, ja jos siellä on sellaisia jotka eivät koskaan kommentoi, eikä muutenkaan olla tekemisissä, niin poistan listalta. En usko että kukaan on mitenkään pöyristynyt, tuskinpa ovat edes seuranneet päivityksiäni.
Tällaisia olen myös poistanut. Eihän kukaan jaksa seurata järjettömän suurta määrää ihmisiä. Ja ainahan voi uudestaan olla yhteydessä jos elämäntilanne muuttuisi ja toista esimerkiksi alkaisi livenä nähdä enemmän.
ap
Millaisista määristä tässä nyt puhutaan? Minulla on joku pari sataa kaveria, eikä ole kyllä missään vaiheessa ollut mitenkään erityisen raskasta seurata heitä.
Minulla osa tuttavista postaa todella intensiivisesti.
ap
No mikset vain lakkaa seuraamasta heitä, jos se on ongelma? Jos sinulla on viisi kaveria, jotka päivittävät jatkuvasti kaikkea turhaa, epäkiinnostavaa ja tyhmää, miksi ratkaiset tilanteen poistamalla 20 kaveria, jotka postaavat jotain kerran vuodessa? Ei se homma helpota tuolla tavalla kyllä yhtään.
Koska haluan Facebookissa olevan vähemmän "kavereita".
ap
No sehän on sitten eri asia. Tuossa äsken puhuit siitä, ettei kukaan jaksa seurata useita ihmisiä. Niitä vähemmän postaaviahan nimenomaan jaksaakin seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Tässä olemme todella erilaisia. En tosiaankaan halua ihmeemmin enää tavata mitään vanhoja deittejä. Heille ei ole elämässäni tilaa, kun tapailu on päättynyt (poikkeus olisi jos suhteesta olisi lapsia).
ap
Etkö lukenut viestiäni? En puhunut mistään tapaamisesta, vaan ihan rehdistä moikkauksesta, jos satutaan törmäämään.
Olen itse huomannut sen, että kun ei edes moikkaa entisiä, niin kukaan ei laita mitään lämmittelyviestejä perään. Jotkut nimittäin yrittävät sitä välillä tapailun päätyttyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Kyllä mäkin moikkaan deittejä jos tulevat vastaan, mutta fb kavereista poistan. Ei ole mitään heitä vastaan, mutta ei toisaalta tarvetta pitää kavereissakaan.
No mikä tällainen tarve sitten on. Onko teillä tosiaan kaikki fb-kaverit sellaisia, joiden kanssa teillä on suunnitelmissa tavata esim seuraavan vuoden aikana? Minulla ei ole. Monet minun kavereistani asuvat ulkomailla ja tiedän, että aikamoinen sattuma saa olla, että enää koskaan törmätään. Silti haluan kuulla heidän kuulumisiaan, koska pidän heistä ihmisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Tässä olemme todella erilaisia. En tosiaankaan halua ihmeemmin enää tavata mitään vanhoja deittejä. Heille ei ole elämässäni tilaa, kun tapailu on päättynyt (poikkeus olisi jos suhteesta olisi lapsia).
ap
Etkö lukenut viestiäni? En puhunut mistään tapaamisesta, vaan ihan rehdistä moikkauksesta, jos satutaan törmäämään.
Olen itse huomannut sen, että kun ei edes moikkaa entisiä, niin kukaan ei laita mitään lämmittelyviestejä perään. Jotkut nimittäin yrittävät sitä välillä tapailun päätyttyä.
ap
No voi hyvä jumala, entä sitten? :D Ihmisille ei voi olla asiallisen ystävällinen, koska joku voi vaikka lähettää viestin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Kyllä mäkin moikkaan deittejä jos tulevat vastaan, mutta fb kavereista poistan. Ei ole mitään heitä vastaan, mutta ei toisaalta tarvetta pitää kavereissakaan.
No mikä tällainen tarve sitten on. Onko teillä tosiaan kaikki fb-kaverit sellaisia, joiden kanssa teillä on suunnitelmissa tavata esim seuraavan vuoden aikana? Minulla ei ole. Monet minun kavereistani asuvat ulkomailla ja tiedän, että aikamoinen sattuma saa olla, että enää koskaan törmätään. Silti haluan kuulla heidän kuulumisiaan, koska pidän heistä ihmisinä.
No mä poistan siksi, että ei minua pohjimmiltaan kiinnosta enää heidän kuulumisensa... jos kiinnostaisi, toki pitäisin kavereissani. Jos taas tulevat vastaan, moikkaan, koska olisi vaan epäkohteliasta olla moikkaamatta eikä se moikkaaminen ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.
Tässä olemme todella erilaisia. En tosiaankaan halua ihmeemmin enää tavata mitään vanhoja deittejä. Heille ei ole elämässäni tilaa, kun tapailu on päättynyt (poikkeus olisi jos suhteesta olisi lapsia).
ap
Etkö lukenut viestiäni? En puhunut mistään tapaamisesta, vaan ihan rehdistä moikkauksesta, jos satutaan törmäämään.
Olen itse huomannut sen, että kun ei edes moikkaa entisiä, niin kukaan ei laita mitään lämmittelyviestejä perään. Jotkut nimittäin yrittävät sitä välillä tapailun päätyttyä.
ap
No voi hyvä jumala, entä sitten? :D Ihmisille ei voi olla asiallisen ystävällinen, koska joku voi vaikka lähettää viestin?
Et ilmeisesti ole nuorehko nainen? Ihan käsittämätöntä vonkumista voi olla huononkin tapailun jälkeen toisinaan vielä edessä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Minäkään en ymmärrä ongelmaa. Enkä tuota, miksi se edes ärsyttää, että kaverilistalla on tyyppejä, joiden kanssa ei ole hetkeen pidetty yhteyttä. Siellähän ne roikkuvat. Poistatteko esimerkiksi valokuvakansioistakin tyypit, joiden kanssa ette ole tekemisissä? Samalla logiikallahan niiden pitäisi ärsyttää.
Poistan, jos on tullut välirikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä on se ongelma? Siivoat välillä facesta turhat pois. So?
Ei kai mitään ongelmaa varsinaisesti ole. En vain oikein tiedä miten pitkään ihmisiä olisi ns. kohteliasta roikuttaa mukana. Jos siis alkaa olla aikaa siitä, että olisi vaikka juteltu että nähdään joskus, mutta sitä ei vaikuta tässä elämässä tapahtuvan.
ap
Sun pitää päättää itse.
En jaksa oikein ymmärtää, että tämmöstä kysytään tuikituntemattomilta.Mä siivoan aika ajoin pois ihmiset, joita en enää halua kontakteihin. En sano "kavereiksi", koska kaikki eivät ole kavereita. Jos joku ei koskaan reagoi tekemisiini, lähtee pois. Mutta jos kyseessä on joku jonka tunnen vuosikymmenten ajalta, saa jäädä. Hän ei vain käytä fb.tä kuin harvoin.
Ap taitaa nyt tehdä pienestä asiasta turhan ison. Mulla oli yksi tuttu, joka halusi kai olla kanssani vähän parempikikin kaveri. Itse en oikein halunnut häntä lähipiiriini, koska vaikutti takertujalta... ihan ystävällinen kuitenkin olin häntä kohtaan ja hyväksyin myös fb-kaveripyyntönsä. Sitten poisti minut sieltä... ei haitannut. Tätä edelsi jokin yleisen tason kiukuttelu päivityksissä siitä, miten mitään ei tee passiivisilla kavereilla. Seuraavan kerran kun tavattiin, vaikutti tuohtuneelta ja ärtyneeltä.... minä juttelin hänelle ihan normaalisti. Ehkä hänen päässänsä sitten oli eletty koko draaman kaari... ensikohtaaminen, tutustuminen, fb-kaveruus, odotus ystävyydestä ja siinä pettyminen. Itse en vaan ota vastuuta toisen toiveista ja kuvitelmista, mulle hän oli ja on tuttava.
Hyvin sanottu.
Joillekin fb on iso juttu.
Kaikille ei.
Jotkut elää fb.ssä, ja olettaa että muutkin tekee niin.
Mulla oli yksi kaveri, joka lakkasi yllättäen vastaamasta puheluihin ja viesteihin. En tiennyt, oliko vika minussa vai oliko hänellä joku minuhenk.koht ongelma. Kysyin sitä, mutta ei vieläkään vastausta. Fb. toiminnasta näin, että hengissä on ja toimii.
No päättelin että ei olla enää kavereita, ja unohdin pikkuhiljaa koko ihmisen. Monen kuukauden päästä hän soitti, ja aloitti sanomalla, että olet varmaan huomannutkin mun fb.jutuista mitä mulle kuuluu. Vastasin että en mä ole sun juttuja lukenut aikoihin, kun päättelin, että ei olla enää ystäviä, kun et pitänyt yhteyttä.
En jaksa selittää omaa logiikkaani fb kavereiden suhteen, mutta en itse juuri koskaan käy erikseen selailemassa kavereiden sivuja, että mitä he ovat julkaisseet. Ei siihen vain ole aikaa. Siksi kommentoin lähinnä niitä, mitä fb minulle nostaa esiin. Paskamaista on, että usein ne on ihan väärien ihmisten, aina niiden samojen, uutisia tai vääristä aiheista. Monta kiinnostavaa ja tärkeääkin juttua menee siksi ohi ja joku unohtuu melkein kokonaan. Sellaiseksi tää some-maailma on vain mennyt.
En siis poista oikeasti tuttua ihmistä vain siksi, ettei se koskaan kommentoi mitään. On mulla roikkunut ihan outoja tyyppejäkin vuosia kavereissa, sellaisia joita en koskaan ole tavannut, harrastusryhmistä. Nyt on käynyt niin, että olen tavallaan ystävystynyt yhden sellaisen kanssa. Onneksi en aikaisemmin poistanut. Ehkä nyt oli vain sen aika.
Ehkä minä olen jotenkin omituinen, kun minä en ajattele ihmisiä jonain kertakäyttötuotteina, jotka heitetään pois, jos heille ei ole enää käyttöä. Minä tutustun ihmisiin aina sillä ajatuksella, että tuttavuus kestää ikuisuuksiin. Ja fb-kaveriksi hyväksyminen tarkoittaa sitä, että hän on jollain tavalla minun kaverini aina, ellei esim loukkaa minua jollain tavalla. Tämän saman olen huomannut muissakin yhteyksissä, esimerkiksi deittailussa on jotenkin järjetön ajatus, että jos tapailu ei johtanut parisuhteeseen, ei enää voisi moikata vastaan tullessa. Tai luokkatovereita, joiden kanssa olet viettänyt 9 vuotta päivittäin, ei voisi enää pitää kavereina.