Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei vastaa kysymyksiin, apua?
28.03.2018 |
Eli meillä on kohta 5-vuotias lapsi, joka ei puhu vieraille eikä välillä tutuillekaan. Häneltä voi kysyä mitä vaan ja ei vaan vastaa, kuulee kyllä, mutta ei puhu eikä katso päin. Kotona meidän kanssa on iloinen ja höpöttää paljon ja vastaa kyllä kun kysytään, mutta muille ei.
Välillä hävettää kun joku tuttu alkaa kyselemään ja lapsi ei vastaa. Pahimmassa tapauksessa tiuskaisee jotain. Siinä sitten itse alkaa höpöttämään vastauksia kun kiusallinen hiljaisuus vaan jatkuu.
Hoidossa kuulemma käyttäytyy hyvin ja ilmeisesti myös puhuu siellä normaalisti.
Mitä tälle voisi tehdä ja mistä voi johtua tuollainen puhumattomuus?
Kommentit (16)
Itse en tekisi tuossa vaiheessa asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ujoudesta.
Ujo varmasti on, mutta ei välillä puhu edes tutuille ihmisille? Olen yrittänyt kysyä lapselta miksei voi esim. mummille vastata, ei osaa itse sanoa syytä tähän.
Selektiivinen mutismi? Ahdistuneisuushäiriö, voi mennä itestään ohikin kun on noin lievä tai sitten jtn terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Selektiivinen mutismi? Ahdistuneisuushäiriö, voi mennä itestään ohikin kun on noin lievä tai sitten jtn terapiaa.
Luin tästä, mutta tosiaan hoidossa puhuu ihmisille ja on reipas. Hänellä on paljon kavereita ja haluaa käydä kylässä näiden luona. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna nämä tilanteet tapahtuu silloin, kun minä olen paikalla. Voinko minä käyttäytyä jotenkin erikoisesti joka vaikuttaisi lapseen? ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selektiivinen mutismi? Ahdistuneisuushäiriö, voi mennä itestään ohikin kun on noin lievä tai sitten jtn terapiaa.
Luin tästä, mutta tosiaan hoidossa puhuu ihmisille ja on reipas. Hänellä on paljon kavereita ja haluaa käydä kylässä näiden luona. Oikeastaan tarkemmin ajateltuna nämä tilanteet tapahtuu silloin, kun minä olen paikalla. Voinko minä käyttäytyä jotenkin erikoisesti joka vaikuttaisi lapseen? ap
Tilanne hyvinkin voi vaikuttaa asiaan ja se miten sinä suhtaudut siihen mitä tai miten lapsi vastaa tai on vastaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitusviestin perusteella kyllä voit. Odotat lapselta tiettyä käytöstä ja häpeät kun hän ei täytä odotuksiasi.
Ihan alkuun relaat, ei tuossa ole mitään hävettävää. Sitten vasta alat miettiä mistä johtuu. Lapsi ei osaa tuota vielä itse sanoittaa, joten asiasta kysely todennäköisesti vain ahdistaa lisää.
Okei yritän ottaa rennosti. Monesti tosiaan alkaa hermostuttamaan, kun lapsi ei vastaa ja sukulaiset kyselee minulta miksei vastaa ja miksei puhu, mistähän minä tietäisin.
Täytyy nyt vaan olla näissä tilanteissa rauhallinen ja lakata painostamasta lasta vastaamiseen. Ehkä se siitä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Okei yritän ottaa rennosti. Monesti tosiaan alkaa hermostuttamaan, kun lapsi ei vastaa ja sukulaiset kyselee minulta miksei vastaa ja miksei puhu, mistähän minä tietäisin.
Täytyy nyt vaan olla näissä tilanteissa rauhallinen ja lakata painostamasta lasta vastaamiseen. Ehkä se siitä. ap
Miksi lapsen pitäisi vastata? Miksi sinun pitäisi tietää miksi hän ei vastaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei yritän ottaa rennosti. Monesti tosiaan alkaa hermostuttamaan, kun lapsi ei vastaa ja sukulaiset kyselee minulta miksei vastaa ja miksei puhu, mistähän minä tietäisin.
Täytyy nyt vaan olla näissä tilanteissa rauhallinen ja lakata painostamasta lasta vastaamiseen. Ehkä se siitä. apMiksi lapsen pitäisi vastata? Miksi sinun pitäisi tietää miksi hän ei vastaa?
No yleensä ihmisille vastataan, jos kysyvät jotain. Sitä en tiedä miksi minun pitäisi se tietää. Ei ole meidän suvussa ennen ollut lasta, joka välillä puhuu ja toisena päivänä ei vastaa mihinkään. Ovat siis ihmeissään aivan kun minäkin.
Ehkä tilanne muuttuu, jos lakkaan stressaamasta miten kyläilyt milloinkin menee. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kuulostaa tutulta. Oma lapsi on myös kova jännittäjä ja menee monesti lukkoon, jos joku muu kuin äiti tai isä yrittää jututtaa. Täytyy vaan antaa lapselle tilaa ja mahdollisuus olla oma itsensä, vanhemman stressaaminen takuulla pahentaa asiaa. Aika voi tehdä tehtävänsä.
Meillä myös 5v poika samantyyppinen tapaus. Monesti ihan kotonakin kun yritän jotain kysyä, ei vastaa mitään, vaikka kuulee kyllä. Sama myös perheen ulkopuolisten ihmisten kysellessä. Ei tietenkään aina. Itse olen pojalle jutellut asiasta, että on epäkohteliasta olla vastaamatta. Ja kotona kieltäydyttyään vastaamasta, juttelen niin kauan, että jonkun vastauksen saan. Itse olen pitänyt asiaa kotona huomion hakuna ja vieraiden kanssa ujoutena. En ole ollut huolissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, turha stressi pois. Ei kai kaikkien tarvi olla samasta muotista ylipäätään...
Ei kuulosta minkäänlaiselta ongelmalta. Lapsi on ujo, eikä noista tilanteista saa tehdä hänelle numeroa tai syyllistää häntä asiasta, saati pakottaa puhumaan. Menee ajan kanssa ohi ja rohkaistuu. Tärkeintä on teidän vanhempien hyväksyvä ja kannustava asenne lasta kohtaan.
- terveydenhoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Okei yritän ottaa rennosti. Monesti tosiaan alkaa hermostuttamaan, kun lapsi ei vastaa ja sukulaiset kyselee minulta miksei vastaa ja miksei puhu, mistähän minä tietäisin.
Täytyy nyt vaan olla näissä tilanteissa rauhallinen ja lakata painostamasta lasta vastaamiseen. Ehkä se siitä. apMiksi lapsen pitäisi vastata? Miksi sinun pitäisi tietää miksi hän ei vastaa?
No yleensä ihmisille vastataan, jos kysyvät jotain. Sitä en tiedä miksi minun pitäisi se tietää. Ei ole meidän suvussa ennen ollut lasta, joka välillä puhuu ja toisena päivänä ei vastaa mihinkään. Ovat siis ihmeissään aivan kun minäkin.
Ehkä tilanne muuttuu, jos lakkaan stressaamasta miten kyläilyt milloinkin menee. ap
Kuulostaa kyllä varsin erikoiselta suhtautumiselta. Onneksi en kyllä oman lapseni kohdalla ole huomannut kenenkään aikuisen suhtautuvan asiaan noin. Ja lapsi on hienosti saanut myös rohkeutta erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa kun häntä ei ole niissä painostettiin ja pakotettu osallistumaan silloin kun hän ei siihen ole ollut valmis.
Minä olin lapsena tosi ujo vieraiden edessä ja muistan miten vanhempieni katseen alla menin ihan lukkoon. He monesti puhuivat ihaillen ystäväperheiden reippaista ja puheliaista lapsista ja tuntui että minunkin olisi pitänyt olla sellainen. Olin siis kotona ihan normaali mutta muille aikuisille en osannut sanoa mitään. Ja mitä vähemmän puhuin, sitä enemmän yksittäisiä sanojani analysoitiin.
Olen jo päälle parikymppinen enkä vieläkään tykkää puhua vieraille vanhempieni läsnäollessa. Kun asioin vieraiden tai puolituttujen kanssa yksin, en jännitä ja olen puhelias. Kun äitini seisoo vieressä, en meinaa uskaltaa tilata edes kahvia kahvilassa koska tuntuu että hän analysoi kaiken mitä sanon. Vaikkei se varmaan ole edes totta, lapsena vain ylireagoin vanhempieni käytökseen.
Eli yritä olla niin kuin ei mitään. Jos lapsesi sanoo jotain kylässä, älä innostu liikaa tai tee siitä liian isoa numeroa. Sekin voi säikäyttää lapsesi. Ja puhu ihmeessä jo etukäteen kaikille ystäville ja sukulaisille että lapsesi nyt vaan on semmoinen, älkää taivastelko vaan olkaa normaaleita.
Kyllä se siitä!
Alue: Aihe vapaa
Ujoudesta.