Lue keskustelun säännöt.
Kun koirasta on pakko luopua...
28.03.2018 |
Meillä on mielestäni todella haastava koira ja minun voimat ovat aivan lopussa. Viimeksi tänään ulkoillessamme koira sai hepulin lapsia nähdessään ja haukkui aivan hulluna. Ei mitään ystävällistä haukkua vaan semmosta "älä tuu tänne tai syön sut vähintäänkin"! Pelkää siis joitain ihmisiä aivan tolkuttomasti, en tiedä tähän syytä. Lisäksi lenkillä piti haukkua vastaantulevalle koiralle ja autolla samalla tyylillä. Kotiin päästyämme alkoi haukkua lapsella kylässä olevaa kaveria ja piirittää tätä vimmatusti. Nyt en voi jättää lapsia keskenään yhtään, koska en luota koiraan, kun meillä on vieraita. Ja kyllä, koira saa olla omassa rauhassa, ei ole ikinä sattunut mitään traumatisoivaa vaan koira on ollut pikkupennusta lähtien tällainen. Koirakoulusta ei ollut mitään apua, koska koira oli sielläkin koko ajan niin jännittynyt, ettei oikein pystynyt keskittymään mihinkään. Ongelmakoirakouluttajalla ollaan käyty monet kerrat, tuloksia ei tullut hänenkään neuvoillaan.
Mutta, nyt se on loppu. Minä en enää jaksa. En tiedä miten saan tämän perusteltua muulle perheelle, mutta minä en jaksa enää elää jatkuvan stressin ja paineen alla ja jännittää joka ikisellä lenkillä tai kun meillä käy vieraita, että mitä koira nyt keksii :'( Olin niin odottanut tätä koiraa aikoinaan ja kun se sitten lopulta meille kotiutui niin heti alkuun oli selvä, että käsissä on hirveän herkkä ja haastava pentu. Aika kauan jaksoin pitää toivoa yllä paremmasta ja uskoa siihen, että koiran käytös voi muuttua. Käytännössä mitään muutoksia ei ole tapahtunut valtavasta koulutusmäärästä huolimatta. Koira ei vain muutu kuin ehkä hetkeksi ja kohta taas palaa ennalleen. Olen niin pettynyt itseeni, miten olen voinut epäonnistua koiran kanssa näin täydellisesti :(
Sen verran haluaisin kysyä muilta koiran omistajilta, että onko tämä vain normaalia elämää koiran kanssa? Meillä kyseessä ensimmäinen koira ja muusta en tiedä. Jotenkin olin odottanut, että ihan tällaista sen ei pitäisi olla ja naapurusto tuntuu olevan pullollaan niitä helppoja rekkuja, joiden kanssa ei olla käyty edes pentukurssilla "kun tää koira on aina ollut niin helppo". Ja helpoilta nuo näyttää ulospäinkin, ovat iloisia, sosiaalisia hännänheiluttajia, jotka ei turhia räksytä joka asialle tai käyttäydy uhkaavasti.
Kommentit (26)
Me luovuttiin vuosi sitten ja yksi parhaista päätöksistä. Oli sisälle kuseksija, syytä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joidenkin yksilöiden kanssa tuo on normaalielämää, toisten kanssa on helpompaa. Samoin kuin ihmislapsissakin on helpompia ja vaativampia temperamentteja. Itse olen aina pitänyt myös ne vaativammatkin kohdalleni osuneet, mutta ymmärrän senkin, että jos esim. koira on hyvin herkkä, niin sille itselleenkin voi olla parempi päästä esim. lapsettoman yksineläjän tai pariskunnan kotiin vähän syrjemmälle kuin asua lapsiperheen kanssa kaupunkialueella, jossa on paljon ärsykkeitä.
Mutta jos päättäisitte pitää tuon koiran, niin ei sitä muuttaa kannata yrittää, jos se siis on jo ihan aikuinen (vanhempi kuin 2-3 vuotta). Antakaa sen olla mikä on, lopettakaa häpeily, ja suojelkaa koiraa mahdollisuuksien mukaan liialta stressiltä. Itselläni oli kerran eräs hyvin arka sheltti, ja kun meille tuli vieraita, laitoin sen parvekkeelle. Niin sen ei tarvinnut pelätä ja haukkua vieraita, eikä vieraiden sen käytöstä. Samoin välteltiin kulkemasta paikoissa reittejä joilla tuli liikaa koiria tai lapsia vastaan (pelkäsi myös ihmislapsia) jne. Itselläni elämä tuon koiran kanssa oli hyvää sitten kun itse hyväksyin että se nyt on tuollainen, eikä se ole minun "vikani" eikä minun siksi tarvi sitä hävetä.
No jos et osaa, niin parempi että etsit sille uuden kodin. Jonkun maalla olevan eläkeläisen tai lapsettoman ihmisen.
Itse olen luopunut sekarotuisesta, joka osoittautui sopimattomaksi kerrostaloon. Nykyinen koirani on saksanpaimenkoira. Meillä sujuu hyvin.
Minkä ikäinen koira? Mulla oli sheltin kanssa samanlaista ekan vuoden ajan. Sitten jotenkin relasin itse ja lopetin sen kiristelyn ja nolostelun, samalla helpotti meidän elämä muutenkin. Vastaehdollistaminen koiran pyöriin, mopoihin ja lapsiin. Vastaantuleville koirille rähjää kyllä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tää se sheltti?
Mikä sheltti? Tää on ihan sekarotuinen, mutta paimenta kyllä löytyy tästäkin tapauksesta. Ikää koiralla kohta 2-v.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen koira? Mulla oli sheltin kanssa samanlaista ekan vuoden ajan. Sitten jotenkin relasin itse ja lopetin sen kiristelyn ja nolostelun, samalla helpotti meidän elämä muutenkin. Vastaehdollistaminen koiran pyöriin, mopoihin ja lapsiin. Vastaantuleville koirille rähjää kyllä vielä.
Kohta 2-v. Meillä tätä helvettiä on kestänyt ihan koko koiran eliniän ajan ja tuntuu, että pahenee vain. Jos jostakin käytöksestä luopuu niin tulee jotain uutta tilalle. Lisäksi tällä koiralla on ihan tiettyjä ihmisiä, joille rähjää. Syytä en todellakaan tiedä, koska koira on aina ollut valvottuna ulkona ja kukaan ei taatusti ole päässyt tekemään kiusaa tms. Minkä ikäinen sinun koirasi on nykyään?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä rotu ja miten vanha koira?
Hups tulikin jo vastaus. Joillain paimenilla on tuota herkkyyttä ja ylenpalttista paimennustarvetta. Teidän koiraan on ehkä sattunut osumaan kaikki mahdollisimman huonosti yhteensopivat piirteet eri roduista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samanlainen koira. Ei kylläkään äkäisesti hauku, mutta jokaiselle vastasntulijalle ja tuntuu että nätti hihnassa kävely on ihan vieras käsitys. Kyllähän se kieltämättä ärsyttää. Pikkuhiljaa kyllä alkanut oppimaan, ei viitsisi luovuttaa - on siis kahdeksan vuoden vanha kodinvaihtaja, ollut meillä nyt puolisen vuotta, vanhat opitut tavat (että niitä ei ole) istuvat kyllä tiukassa, onneksi sentään on kiltti luonteeltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää se sheltti?
Mikä sheltti? Tää on ihan sekarotuinen, mutta paimenta kyllä löytyy tästäkin tapauksesta. Ikää koiralla kohta 2-v.
Ap
Täällä palstalla kirjottelee henkilö, jolla on vastaavia ongelmia shelttinsä kanssa. Mitä rotuja sun koirassa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin oli mullakin ruusunpunaiset kuvitelmat koira-arjesta kahden helpon koiran kokemuksen perusteella. Ajattelin miten tekisimme pitkiä lenkkejä, koira leikkisi lasten kanssa ja tervehtisi iloisesti naapureita. Harrastaisimme yhdessä kaikenlaisia koirajuttuja. Ja höpöhöpö, koira on sellainen, että sen kanssa kun lähtee lenkille niin pinna kireällä saapuu kotiin, koska koira a) räkyttää kaikille ja kaikelle, b) vetää hihnassa, c) jahtaa kaikkea mahdollista liikkuvaa, d) puolustautuu jos joku ihminen kehtaa kulkea liian läheltä tai juttelee mulle jnejne. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. Kotonakaan ei voi rauhassa olla, koska a) ikkunoissa on pakko pitää aina verhot edessä, koska koira alkaa muutoin kontrolloida ulkomaailman tapahtumia ja haukkuu niitä, b) komentaa ja haukkuu muuta perhettä paitsi minua, c) rähjää vieraille jnejne. Tätäkin listaa voisi jatkaa vaikka miten pitkään.
Kaksi aiempaa koiraa oli ihan perus helppoja ja suurin ongelma oli ehkä postiluukun kolahdukseen haukahtaminen satunnaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää se sheltti?
Mikä sheltti? Tää on ihan sekarotuinen, mutta paimenta kyllä löytyy tästäkin tapauksesta. Ikää koiralla kohta 2-v.
Ap
Voisko sen kanssa harrastaa paimennusta, jos se rauhoittaisi koiraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tää se sheltti?
Mikä sheltti? Tää on ihan sekarotuinen, mutta paimenta kyllä löytyy tästäkin tapauksesta. Ikää koiralla kohta 2-v.
Ap
Täällä palstalla kirjottelee henkilö, jolla on vastaavia ongelmia shelttinsä kanssa. Mitä rotuja sun koirassa on?
Eikös näitä shelttiongelmaisia ollut pari ellei useampiakin? Minä ainakin olen bongannut eikä ihme, kun on niin hirveän suosittu rotu nykyään. Alkaa näkyä nämä jalostuksen kukkaset väkisinkin niin kuin aina, kun pentu määrä kasvaa jossain rodussa niin mukaan mahtuu niitä ihania ja vähemmän ihania yksilöitä.
Osalla koirista on kyllä niin surkea hermorakenne ettei siihen auta mikään muu kuin pulttipistooli. Ei ole oikein panna sellaista koiraa kiertoon ja jonkun muun riesaksi vaan se on lopetettava.
Mutta ennen sitä tekisin yhden jutun Leikkauttaisin koiran. Se vaikuttaa luonteeseen sekä uroksilla että nartuilla. Uroksista tulee rennompia ja nartuista itsevarmempia.
Paimenkoirat noin yleensä ei ole niin helppoja kuin ihmiset kuvittelee. Sellaista ei koskaan pitäisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, koska se paimennusvietti voi tehdä niistä todella hysteerisiä. Kaikki näkemäni neuroottiset koirat ovat olleet paimenkoiria tai paimenkoiraseropeja.
Mun yhdellä tutulla perheellä oli koira koko ikänsä (pitkän) sisällekuseksija.
Syynä siihen mielestäni oli että koiran kotirouvaemäntä huusi ja kiroili koiralle puhuessaan, aina pennusta asti. Lapsia ei pariskunnalla ollut. Emäntä ei myöskään 'ehtinyt' viedä koiraa pentuaikana ulos. Kotirouva siis.
Kaikille eivät koirat vaan sovi.
Vierailija kirjoitti:
Osalla koirista on kyllä niin surkea hermorakenne ettei siihen auta mikään muu kuin pulttipistooli. Ei ole oikein panna sellaista koiraa kiertoon ja jonkun muun riesaksi vaan se on lopetettava.
Mutta ennen sitä tekisin yhden jutun Leikkauttaisin koiran. Se vaikuttaa luonteeseen sekä uroksilla että nartuilla. Uroksista tulee rennompia ja nartuista itsevarmempia.
Paimenkoirat noin yleensä ei ole niin helppoja kuin ihmiset kuvittelee. Sellaista ei koskaan pitäisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, koska se paimennusvietti voi tehdä niistä todella hysteerisiä. Kaikki näkemäni neuroottiset koirat ovat olleet paimenkoiria tai paimenkoiraseropeja.
Sheltie on oivallinen ensikoiraksi, vaikka onkin paimenkoira. Ihan turhaan mollaat paimenia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osalla koirista on kyllä niin surkea hermorakenne ettei siihen auta mikään muu kuin pulttipistooli. Ei ole oikein panna sellaista koiraa kiertoon ja jonkun muun riesaksi vaan se on lopetettava.
Mutta ennen sitä tekisin yhden jutun Leikkauttaisin koiran. Se vaikuttaa luonteeseen sekä uroksilla että nartuilla. Uroksista tulee rennompia ja nartuista itsevarmempia.
Paimenkoirat noin yleensä ei ole niin helppoja kuin ihmiset kuvittelee. Sellaista ei koskaan pitäisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, koska se paimennusvietti voi tehdä niistä todella hysteerisiä. Kaikki näkemäni neuroottiset koirat ovat olleet paimenkoiria tai paimenkoiraseropeja.
Sheltie on oivallinen ensikoiraksi, vaikka onkin paimenkoira. Ihan turhaan mollaat paimenia!
Shelteissä on nykyään paljon arkuutta ja epävarmuutta, ja sellaisen koiran kanssa eläminen on pahimmillaan äärimmäisen hankalaa.
Tämä ei ole shelttien vika, vaan ahneiden kasvattajien jotka ovat teettäneet pentueita kovaan kysyntään välittämättä koirien luonteesta ja terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Osalla koirista on kyllä niin surkea hermorakenne ettei siihen auta mikään muu kuin pulttipistooli. Ei ole oikein panna sellaista koiraa kiertoon ja jonkun muun riesaksi vaan se on lopetettava.
Mutta ennen sitä tekisin yhden jutun Leikkauttaisin koiran. Se vaikuttaa luonteeseen sekä uroksilla että nartuilla. Uroksista tulee rennompia ja nartuista itsevarmempia.
Paimenkoirat noin yleensä ei ole niin helppoja kuin ihmiset kuvittelee. Sellaista ei koskaan pitäisi ottaa ensimmäiseksi koiraksi, koska se paimennusvietti voi tehdä niistä todella hysteerisiä. Kaikki näkemäni neuroottiset koirat ovat olleet paimenkoiria tai paimenkoiraseropeja.
Paimenkoirista olen samaa mieltä, muusta en. Ensinnäkin, leikkauttaminen EI ole ratkaisu käytösongelmiin. Toisinaan se jopa pahentaa niitä, varsinkin jos ongelma johtuu arkuudesta ja herkkyydestä. Tästä on oman rotuni rotujärjestön lehdessäkin kirjoiteltu, että älkää kuvitelko että leikkauttaminen on ratkaisu mihinkään muihin kuin yliseksuaalisuudesta suoraan johtuviin ongelmiin.
Eikä ole todellakaan aina niin että jos koira on johonkin kotiin liian hankala, se olisi sitä muualle. Esim. nämä "hermoheikot", niille voi olla esim. vilkas lapsiperhe-elämä ihan liikaa joskus. Ne voivat silti olla oikein mainioita kavereita jollekin yksineläjälle, joka voi tarjota niille arjen ilman liikoja ärsykkeitä. Itselläni on tällä hetkellä koirasusi, josta on luovuttu juuri näiden hermorakenneongelmien takia. Minulla, joka olen rauhallisella alueella asuva sinkku, koira on ihan täysin ongelmaton normaaliarjessa, vaikka oli ihan mahdoton alkuperäisessä kodissaan.
Kuule, tuo ei todellakaan ole normaalia elämää koiran kanssa. Meillä on ollut useita koiria, joista yksi ns. ongelmakoira ja käytöstä määrittää juurikin tuo, että ei se käytös oikein tahdo muuttua vaikka miten kouluttaisi. Ennemminkin pitäisi pystyä muuttamaan koiran ympäristöä näillä hermokimpuilla, jotka reagoivat kaikkeen. Eli muutto tai uudelleensijoitus sitten viime kädessä.