Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Antakaa mulle diagnoosi
27.03.2018 |
Joku mua varmaan vaivaa, kun olen tällainen.
Saatan uppoutua/vajota/jotain johonkin bändiin tai artistiin kuukausiksi niin, että illat kuuntelen vain sen biisejä, katselen videoita ja haastatteluja, googletan kaiken tiedon, se bändi/artisti on jatkuvasti mielessä ja tulee uniin jne. Ulkoinen habituskin alkaa mennä siihen musiikin suuntaan. Aivan siis ”hurahdan” siihen asiaan. Tähän väliin, että olen jo pitkästi yli 30v. Yleensä nämä bändit on vanhoja tuttuja mulle, sellaisia joita olen ennen fanittanut enemmän tai vähemmän.
No, tätä hulluuttu kestää parista kuukaudesta vuoteen, kunnes tulee toinen bändi/artisti ja sama rumba alkaa taas alusta sen uuden kans. :D
Olen tosi tunneihminen noin muutenkin, mutta tämä musiikkihomma menee välillä jo yli. Koska jossain vaiheessa siitä bändistä tulee jo vähän kuin ähky, mutta silti ei osaa lopettaa. Ja eräänä yönä ajattelin jo unessa, että onpas ahdistavaa, kun tämä artisti tulee jo uneenkin.
Että mitähän tämä nyt sitten? Jonkin sortin ocd?
Kommentit (29)
Täysin tervettä. Sä korvaat ihmissuhteiden puutteen noilla ihmisillä. Etsi oikeita ihmisiä elämääs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku neuropsykiatrinen dg esim ad(h)d. Autismin kirjolla tuskin olet. Entä hypomania, meneekö selvissä sykleissä tuo touhuaminen?
Kuitenkin todennäköisimmin olet vain tuollainen, ei tuon perusteella mitään diagnoosia saa.
Moni on liikaa ja liian myöhään netissä, ei siinä diagnoosia tarvitse. Eihän toiminnastasi ole haittaa, et stalkkaa tai häiriköi idoleita?
Olen samanlainen. Mutta sen ei aina tarvitse olla bändi tai artisti. Se voi olla joku kirjailija tuotantoineen, peli tai jokin muu harrastus, vaikkapa liikuntalaji. Minä koen, että tulen asiasta suorastaan riippuvaiseksi joksikin aikaa. Silloin, kun kyseessä on joku ihminen tai ihmiset (bändi, kirjailija) niin tuntuu, että minä menen niiden maailmaan ja se on kuin toinen jännittävä todellisuus. Esimerkiksi Laura Ingalls Wilderin ja Tolkienin kirjojen kanssa on käynyt noin. Ja joidenkin artistien kanssa tuntuu, että olen katsellut heidän elämäänsä kuin elokuvaa, kun olen etsinyt tietoa ja yhdistänyt kaikki biisitkin jotenkin yhtyeen tai artistin elämänvaiheisiin. Kun tuollainen vaihe on menossa, on vähän kuin eläisi puoliksi mielikuvitusmaailmassa.
Toisinaan noihin on liittynyt hurja tarve puhua siitä, mikä milloinkin on mielenkiinnon kohteena, se ainakin on Asperger-piirre. Mutta ei aina, joskus nautin siitä että voin uppoutua johonkin asiaan itsekseni ja kukaan muu ei tiedä mitään. Minulla ei ole mitään diagnooseja, mutta en innostu juuri mistään hyödyllisistä asioista vastaavalla intensiteetillä, paitsi nuo liikuntalajit ovat kieltämättä olleet hyödyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
26 lisää: kiinnostuksen kohteey poikkeavat arjesta siten, että koen niiden kautta paljon tunteita. Normaalielämässä olen hyvin tasainen tyyppi ja esimerkiksi tosielämän ihmissuhdekuviot ovat mielestäni epäkiinnostavia. Minun on vaikea innostua ja ymmärtää monien pienten ihmisten väleihin ja käytökseen liittyvien asioiden tärkeyttä. Jotenkin nämä yhdestä asiasta innostumiset antavat aivan erilaisen kosketuksen omiin tunteisiin ja oikea maailmakin näyttää mielenkiintoisemmalta.
Onko elämäsi muuten kunnossa. Pakenetko todellisuutta. Tauti paranee, kun palaat aktiivisesti todellisuuteen. Minulla on ollut tuo vaiva. Se on vähitellen parantunut, kun heti aamulla alan elää omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen. Mutta sen ei aina tarvitse olla bändi tai artisti. Se voi olla joku kirjailija tuotantoineen, peli tai jokin muu harrastus, vaikkapa liikuntalaji. Minä koen, että tulen asiasta suorastaan riippuvaiseksi joksikin aikaa. Silloin, kun kyseessä on joku ihminen tai ihmiset (bändi, kirjailija) niin tuntuu, että minä menen niiden maailmaan ja se on kuin toinen jännittävä todellisuus. Esimerkiksi Laura Ingalls Wilderin ja Tolkienin kirjojen kanssa on käynyt noin. Ja joidenkin artistien kanssa tuntuu, että olen katsellut heidän elämäänsä kuin elokuvaa, kun olen etsinyt tietoa ja yhdistänyt kaikki biisitkin jotenkin yhtyeen tai artistin elämänvaiheisiin. Kun tuollainen vaihe on menossa, on vähän kuin eläisi puoliksi mielikuvitusmaailmassa.
Toisinaan noihin on liittynyt hurja tarve puhua siitä, mikä milloinkin on mielenkiinnon kohteena, se ainakin on Asperger-piirre. Mutta ei aina, joskus nautin siitä että voin uppoutua johonkin asiaan itsekseni ja kukaan muu ei tiedä mitään. Minulla ei ole mitään diagnooseja, mutta en innostu juuri mistään hyödyllisistä asioista vastaavalla intensiteetillä, paitsi nuo liikuntalajit ovat kieltämättä olleet hyödyllisiä.
Mullakin on ollut aina tuollaista, mutta oon ottanut sen hyödyksi ja kirjoitan paljon. En ole koskaan ajatellut että siinä olisi mitään outoa, pikemminkin tykkään että on laaja mielikuvitus ja tykkään kirjoittaa fiktiota, se on hyvää ajanvietettä. Kannattaa kokeilla, se auttaa myös purkamaan ne pois sieltä päästä. :)
Alue: Aihe vapaa
Kaikkien erilaiseksi itsensä tuntevien kannattaa tehdä myers-briggs persoonallisuustesti. Löytyy googlaamalla tuolla nimellä. On oikeasti osuva kuvaus ja tajuaa, että ei ole yksin omien hassujen juttujensa kanssa.