Mies olisi halunnut ostaa 300e turhakkeen, mutta pyysin että edes miettisi tarvitseeko tavaraa oikeasti. Nyt mököttää minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat - onnellisen liiton vaiettu salaisuus.

Meillä on yhteiset rahat, mutta ei olla koskaan riidelty rahasta, eikä meidän ole oikeastaan edes tarvinnut keskustella siitä, miten rahoja käytetään. Molemmille on itsestään selvää se, että rahat käytetään perheen yhteisen hyödyn hyväksi niin, että kaikki saavat mahdollisimman tasapuolisesti, ja sitten mietitään asioita, jotka eivät ole niin tarpeellisia. Tosin meillä on molemmilla sellainen ajatusmaailma, ettei kumpikaan olla kiinnostuttu järjettömästä kuluttamisesta, mistä aloittajan mies onkin loistava esimerkki.

Omat rahat eivät todellakaan ole mikään onnellisen liiton tae. Tiedän niin monta omien rahojen pariskuntaa, joilla on jatkuvaa taistelua rahojen käytöstä (kun niitä yhteisiäkin menoja perheessä – yllätys yllätys – on). Osalla näistä pariskunnista ei enää ole rahakiistoja, koska he ovat eronneet.

Talousasioiden kohdalla parhaiten sovussa pysyy pariskunta, jonka osapuolilla on selkeästi yhteiset taloudelliset tavoitteet ja samat arvot ja realiteetit kulutuksen suhteen. Jos rahaa ei ole niin paljon, että ylimääräistä voi kuluttaa huolettomasti, ei ostella kalliita turhakkeita, olivat ne sitten puhelimia tai nättejä kippoja.

Ja minä tiedän monta perhettä, jossa onyhteiset rahat ja jatkuvasti riitaa rahankäytöstä.

Yhteiset rahat ei takaa sitä, että yhteiset menot tulisivat maksettua.

Kun olin kotiöitinä, sovimme yli 50 e ostoksesta kysytään myös toisen mielipide.

Mieheni ostaa äärimmäisen harvoin jotain itselleen ja minua tämä tapa hillitsi sopivasti.

Itse ostin lähinnä silloin kun sain kirppikseltä rahaa ja mies sanoi saan tehdä rahoille mitä haluan. Ja teinkin.

Kun menin takaisin töihin, emme ole toisten raha-asioihin puuttuneet.

Rahaa ei ole liikaa mutta ei ole ostohalujakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omat rahat - onnellisen liiton vaiettu salaisuus.

Meillä on yhteiset rahat, mutta ei olla koskaan riidelty rahasta, eikä meidän ole oikeastaan edes tarvinnut keskustella siitä, miten rahoja käytetään. Molemmille on itsestään selvää se, että rahat käytetään perheen yhteisen hyödyn hyväksi niin, että kaikki saavat mahdollisimman tasapuolisesti, ja sitten mietitään asioita, jotka eivät ole niin tarpeellisia. Tosin meillä on molemmilla sellainen ajatusmaailma, ettei kumpikaan olla kiinnostuttu järjettömästä kuluttamisesta, mistä aloittajan mies onkin loistava esimerkki.

Omat rahat eivät todellakaan ole mikään onnellisen liiton tae. Tiedän niin monta omien rahojen pariskuntaa, joilla on jatkuvaa taistelua rahojen käytöstä (kun niitä yhteisiäkin menoja perheessä – yllätys yllätys – on). Osalla näistä pariskunnista ei enää ole rahakiistoja, koska he ovat eronneet.

Talousasioiden kohdalla parhaiten sovussa pysyy pariskunta, jonka osapuolilla on selkeästi yhteiset taloudelliset tavoitteet ja samat arvot ja realiteetit kulutuksen suhteen. Jos rahaa ei ole niin paljon, että ylimääräistä voi kuluttaa huolettomasti, ei ostella kalliita turhakkeita, olivat ne sitten puhelimia tai nättejä kippoja.

Ja minä tiedän monta perhettä, jossa onyhteiset rahat ja jatkuvasti riitaa rahankäytöstä.

Yhteiset rahat ei takaa sitä, että yhteiset menot tulisivat maksettua.

Luepa se viestini kokonaan, niin huomaat, että kommenttisi on melko turha.

Vierailija kirjoitti:

Káytáttekő yhtá paljon rahaa kampaajalla káyntiin? Entá kosmetiikka, meneekő miehellási sama summa Yves Rocherin hárpákkeisiin kuin sinulla?

Kelle osoitit kysymyksesi? Vähän vaikea vastata, kun kyselet "teiltä". En voi oikein vastata kuin omasta puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on siis omat ja yhteiset rahat, eli kumpikin laittaa asumis ja elämiskustannuksiin x-määrän palkasta ja lopuilla saa perjaatteessa tehdä mitä tykkää, kunhan ei ole isoja menoja tulossa, eikä vaikuta negatiivisesti yhteistalouteen (esim ei pysty laittamaan yhteiselle tilille rahaa).

Ap

Mikä siis on ongelma, olettaen että mies on ostamassa härpäkettä tuolla saa-tehdä-mitä-tykkää -rahallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

0/5. Provo. 

Voin antaa osoiteen johon pääset livenä seuraamaan kolmikymppisen miehen mökötystä.

Miehen mukaan meidän rahat riittää hyvin molempiin, eli puhelimeen ja autoon. Itse olen vielä ennen katsastusta eri mieltä. Lisäksi, vaikka ei olisikaan rahareikiä tulossa, en ymmärrä miksi täytyisi laittaa 300e hukkaan vain vähän paremman kameran takia.

Niin, seuraavaksi kun olet menossa kampaajalle mies kieltää koska miksi laittaa 100e vain vähän siistimpään tukkaan?? Aivan turhaa, mies voi vetää koneella ilmaiseksi sinunkin lettisi.

Sinä olet oikeassa jos tuo olisi estänyt miestä maksamasta osuuttaan yhteisistä kuluista, tietenkin. Jos taas vaikutusta yhteisiin kuluihin ei ole niin ostakoon pois

Vierailija kirjoitti:

Káytáttekő yhtá paljon rahaa kampaajalla káyntiin? Entá kosmetiikka, meneekő miehellási sama summa Yves Rocherin hárpákkeisiin kuin sinulla?

Ap tässä

Käytän meikkeihin 20e kuussa max, värjään itse hiukseni ja vaatteet ostan 90%kirpparilta.

Karkeasti sanottuna minä olen se pihi ja mies tuhlari. Tosin mun tulot on muutaman satasen pienemmät kun miehen, mutta mulle jää rahaa säästöön joten.yhteiset menot mies olettaa että voi maksaa niistä mun säästöistä. Normi menot mies maksaa, mutta esim haaveilee yhteisestä lomamatkasta säästörahoilla.

Tuosta syystä meilläautotkin on kummankin oma härpäke, jos ei mene läpi niin korjaukset maksetaan itse :)

Toisaalta 300 euron oma ostos ei aiheuta edes tarvetta ilmoittaa asiasta, auton kokoisesta ostosta voidaan vähän etukäteen keskustella ja vaihtaa ajatuksia.

Tuolla summalla saa lähinnä peruspuhelimen tai vanhentuneen mallin.Taas teinin 600 euron puhelin taas ymmärrettävää vaikka itse puhumiseen edes tuskin käytetä enään.

Vierailija kirjoitti:

Tuolla summalla saa lähinnä peruspuhelimen tai vanhentuneen mallin.Taas teinin 600 euron puhelin taas ymmärrettävää vaikka itse puhumiseen edes tuskin käytetä enään.

Olisko sulla tuolle jotain selitystä tarjota?

Ei taida hääviä puhelinta saada kolmellasataa.

Tällaisessa tapauksessa pitää kuittailla toiselle pröystäilevästä kulutuksesta, riippumatta siitä olisiko edes esimerkiksi auton mahdollisia ylimääräisiä huoltokuluja tai ei. Ihan periaatteesta. Pakkoko se on ostaa koko ajan, jos ei ole edes tarvetta?