Lue keskustelun säännöt.
Oppilas kiusaa töissä, pyydän RAKENTAVIA neuvoja
Ope
27.03.2018 |
Työskentelen opettajan yläkoulussa, jossa kaksi oppilasta, erityisesti toinen, kiusaa minua jatkuvasti. Hieman taustaa:
Tulen yleensä oppilaiden kanssa erittäin hyvin toimeen, ja minulla on hyvä ja luottamuksellinen suhde jokseenkin kaikkiin muihin oppilaisiin, paitsi näihin kahteen tyttöön. Tytöt tulivat ryhmääni elokuussa, ja aluksi he olivat vain hyvin, hyvin passiivisia. Olin heille ystävällinen ja kannustava, mutta en hyväksynyt sitä, että he kieltäytyivät annetuista tehtävistä, vaikka tarjosin apua ja tukea. Kerroin sen heille, ja annoin heikkoja arvosanoja, kun yritystä ei ollut lainkaan. Tästä tytöt loukkaantuivat. Viimeinen pisara oli se, että tytöt alkoivat kiusata rajusti kolmatta tyttöä, johon puutuin tiukasti. Tällöin he kääntyivät minua vastaan. Tilanne on siis jatkunut lähes puoli vuotta sellaisena, että he kiusaavat minua jokaisella tunnilla: tirskuvat, osoittelevat, kommentoivat persoonaani ja henkilökohtaisia asioitani ikävästi, kyselevät kovaan ääneen milloin tämä tunti oikein loppuu, ja tietysti nauravat aina päälle. He ovat alkaneet jo saada seuraajia, ja sellaisetkin oppilaat, jotka aiemmin olivat kivoja ja ahkeria, menevät mukaan hihittelyyn.
Tytöt ovat jakaneet opettajat hyviin ja pahoihin. Toisille he ovat ylitsevuotavan mukavia, toisille ihan hirveitä. Eräs kollegani joutuu kestämään vieläkin pahempaa kiusaamista.
Tytöt kieltäytyvät keskustelemasta kanssani, ja rehtorille he lähinnä nauravat päin naamaa. Vanhemmat eivät pysty asialle tekemään mitään.
Tiedän jo, että en varmasti ole osannut hoitaa tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla, koska se on päässyt näin pahaksi. Pyydän siis, että älä turhaan tule kommentoimaan, miten ope voi olla näin kädetön ja munaton. Puukon kääntäminen ei nyt auta minua.
Sen sijaan toivoisin, että samassa tilanteessa olleet (opet?) voisivat antaa hyviä neuvoja tai jakaa kokemuksiaan; mikä auttoi? Oma jaksaminen alkaa olla hyvin vähissä. Kerron vielä sen verran, että olen kokenut opettaja, eikä tällaista tilannetta ole ikinä ollut, vaan ristiriidat on pystytty selvittämään puhumalla.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Miksi sulla on tuollainen käsitys asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos naureskelevat ivallisesti sulle naureskele ja toista heidän ilkeydet ivallisella äänellä heti perään.
Tai kun annat jonkuntarkistetun kokeen heille missä on esim numerona 4 niin laita koe tytön pöydälle ja naureskele vaan ivallisesti, että ”hähhähhää”, äläkä sano muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Miksi sulla on tuollainen käsitys asiasta?
Sellainen käsitys mulle tuli tätä ketjua lukiessani. Yhdessäkään viestissä ei puhuta pojista. Kaikki kauhukakarat on tän ketjun mukaan ainakin teinityttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Voi kuule eivät ole, suurin osa kauhukakaroista on poikia vaikka tyttöjäkin löytyy.
T. yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Miksi sulla on tuollainen käsitys asiasta?
Sellainen käsitys mulle tuli tätä ketjua lukiessani. Yhdessäkään viestissä ei puhuta pojista. Kaikki kauhukakarat on tän ketjun mukaan ainakin teinityttöjä.
Onko sulla jonkinasteisia lukivaikeuksia? Tässä ketjussa annetaan neuvoja aloittajalle noiden aloituksessa mainittujen nuorten (jotka ovat tyttöjä) kanssa toimimiseen. Niissä ei kerrota joistain toisista tapauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Miksi sulla on tuollainen käsitys asiasta?
Sellainen käsitys mulle tuli tätä ketjua lukiessani. Yhdessäkään viestissä ei puhuta pojista. Kaikki kauhukakarat on tän ketjun mukaan ainakin teinityttöjä.
😂
Minä vähän ihmettelen kyllä tätä aloitusta muutamasta syystä. Eivät kai nämä häiriköivät oppilaat voi olla koulun ainoat ja ensimmäiset häirikköoppilaat! Kouluilla mielestäni pitäisi olla valmiina mietityt toimintamallit erilaisiin häiriö- ja ongelmatilanteisiin. Näistä tiedostetaan huoltajille aina koulun alettua ja kaikki opettajat ja rehtori noudattavat sitten näitä->kukaan ei jää yksin miettimään. Mikäli näitä ei jostain syystä teidän koululla ole niin kiireesti oppilashuoltoryhmä kasaan ja laatimaan!
Näiden kahden tytön osalta sitten seuraavaa: kokoon oppilashuoltoryhmä, johon osallistuvat nuoren asioissa vanhemmat, nuori, rehtori, kuraattori, psykologi, opettaja ja luokanvalvoja. Käydään läpi vahvuudet ja sitten ongelmakohdat. Näihin mietitään konkreettisia ratkaisuja. Mitä kukin tekee ja mihin nuori sitoutuu. Sitten sovitaan esim. kk:n päästä seuranta-aika ja katsotaan onko homma toiminut vai muutetaanko jotain. Ensimmäisessä palaverissa on myös sovittu miten toimitaan, jos homma ei muutu. Tähän kohtaan kirjaisin, että vanhemmat ja neiti hakeutuvat perheneuvolan asiakkaiksi. Em. kokouksessa näette myös vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen, joka voi myös antaa lisää infoa tilanteeseen. Samalla kaavalla hoidetaan sekä neiti A että neiti B.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opsin arviointiperusteiden mukaan käytös ei saa vaikuttaa arvosanaan. Nelosen antamiseen pitää olla oppilailta hylättyjä/olemattomia näyttöjä osaamisesta. Lisäksi tukea on pitänyt tarjota.
Ei ihme että Pisa-tulokset laskevat. Muualla häiriköt saavat potkut koulusta. Suomessa opettajilla ei ole minkäänlaisia oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Jos opettajat käyttäytyisivät kollegiaalisesti, voisitte tehdä näin: Nämä kaksi pissaliisaa kahdestaan puhutteluun ja toiselle puolelle pöytää kaikki opettajat, jotka heitä opettavat. Erityisesti ne, joita nämä neidit kunnioittavat. Ja sitten tytöt ulkopuolelle lasiseinän taakse odottamaan, kun opettajat keskustelevat keskenään, aikuisten tavoin, mitä näiden kanssa tehdään. Kukaan ei kyseenalaista kollegansa sanomisia tai ammattitaitoa vaan kaikki ratkovat yhteistä ongelmaa.
Viesti lapsille: noi on kaikki samalla puolella ja lojaaleja toisilleen. Ja siinä ne miettii ja päättää nyt, mitä mitä meidän kanssa tehdään. Ja heillä on valta.
Mutta valitettavasti näin se ei taida monessakaan opettajahuoneessa mennä. Jokaisen pitää pärjätä yksin. :(
Olin juuri kirjoittamassa tätä samaa, kun luin ketjua läpi. Joku viisas ehti ensin ;)
Jos olet ap pyytänyt apua/jutellut näille tyttöjen "suosikkiopeille" ja he eivät halua tehdä mitään, osallistuvat he tavallaan myös kiusaamiseen. Eikös se näin ole lapsillekin opetettu, että sivusta seuraajat ovat ns. hiljaisia kiusaajia. Vetoaisin mm. tähän keskustellessani reksin kanssa.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöt voisi siirtää eri luokille.
Hirveästi jaksamisia ja tsemppiä sinulle AP.
Ajattelin kertoa hieman omasta yläasteajasta.
Itseäni on kiusattu koulussa, suht lievästi kuitenkin. Aina on jokunen kaverikin ollut mutta olo oli aina ja kaikkialla semmoinen ettei kuulu joukkoon.
Yläasteella sorruin sitten itsekkin kiusaamaan, ja yksi näistä kohteista oli eräs opettaja. Hän suhtautui aina huumorilla, enkä kovin paha kyllä ollut muutenkaan. Mutta kyllä kaduttaa kaikki yhä edelleen. Ajattelin avata miksi käyttäydyin koulussa huonosti. Jos nyt itsekkään vieläkään sitä tiedän.
Mutta. Luulen että yritin kuulua joukkoon. Niin tyhmää kuin se onkin. Että olisin coolimpi kun uskallan natkuttaa opettajalle ja huudella muille. Kotona sitten omantunnontuskissa kärvistelin. Oliko kotona kaikki hyvin? No eipä tietenkään, isä oli narsisti ja syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Äiti ei tiennyt hyväksikäytöstä. Välit molempiin vanhempiin oli tuolloin viileät. Tuntui että koko lapsuus ja nuoruusajalta puuttui semmoinen turvallisuus. Lukioon mennessäni tein tietoisen päätöksen; enää en kiusaa.
Nykyään olemme äidin kanssa läheisiä mutta välit isään on käytännössä pilalla. Anteeksi olen antanut tekonsa, tekemisissä en kuitenkaan ole sillä narsismin takia joka kerta tulee joku riita ja syytöksiä.
En olisi yläasteella juuri osannut vastata jos olis joku kysynyt miksi kiusaan. Ja tuo naureskelureaktio, ootteko aatelleet että se voi olla suojareaktio jonka alle piiloutuu epävarmuus, pelokkuus, rikkinäisyys, yksinäisyys tms muu tunne? Itse olin niin rikki etten ikäpäivänä olis halunnu sitä näyttää (piilouduin koviskuoren alle) enkä ikäpäivänä olis kellekkään myöntäny mitä isäni kotona touhusi. Minulla oli siis valtavan suuri salaisuus jota pidin piilossa. En sano että näillä tytöillä olis vastaavaa, saattaahan ne silkkaa ilkeyttään tai muutoin ovat hukassa. En tiedä. Pitäisi itse seurata heidän touhujaan. Tarkka olen huomaamaan milloin joku piilottaa jotain suojareaktioiden alle.
Voimia APlle. Ei ole helppoa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nää kauhukakarat on aina tyttöjä? 🤔
Miksi sulla on tuollainen käsitys asiasta?
Sellainen käsitys mulle tuli tätä ketjua lukiessani. Yhdessäkään viestissä ei puhuta pojista. Kaikki kauhukakarat on tän ketjun mukaan ainakin teinityttöjä.
Onko sulla jonkinasteisia lukivaikeuksia? Tässä ketjussa annetaan neuvoja aloittajalle noiden aloituksessa mainittujen nuorten (jotka ovat tyttöjä) kanssa toimimiseen. Niissä ei kerrota joistain toisista tapauksista.
Esim. Tää ei oo mun mielestä sama tapaus kuin ap:n:
Itse sijaisena nyt törmännyt pariin likkaan, jotka ihan kauheita ja kun laitan käytöshäiriömerkinnän Wilmaan tulee kotoa viestiä, että mitä tämä on, kun tyttäremme tuntee nyt tulleensa väärin kohdelluksi...lienee turha sanoa, että on valehdellut kotona ummet ja lammet. Eikä kyse ole edes enää näkemyserosta...
Tai tää:
Nykyään ei oo enää yläastella tuollaista meininkiä. Meidän lapsen kolmosluokalla on yksi samanlainen tyttö joka ei kuuntele ollenkaan opettajaa, lällättää vaan kaikelle ja naureskelee ja on tottelematon ja kiusaa muita. Ja kun opettaja pitää hänelle puhuttelun niin hän katsoo silmät pyöreenä, että en mä oo mitää tehny, se oli tuon toisen (kiusatun) vika.
Mitä itsekin oon välillä kyseistä tyttöä nähnyt niin kamala tapaus kerta kaikkiaan. Miten opettajat kestävät tuollaisia oppilaita, jotka eivät tottele eivät sitten millään, lällättelevät ja naureskelevat vaan kaikelle eivätkä tottele yhtään.
Jos tuollainen meininki jatkuu niin minkälaistakohan sitten yläasteella kyseisellä tytöllä on... 😳
Tytöistä noissa mun mielestä puhutaan mutta ei kuitenkaan samoista mistä ap kertoo. Joten ei luulis mulla olevan luetun ymmärtämisessä mitään vikaa. 🤔
Mitä jos käyttäisit ystävällisyyttä aseena? En tarkoita mitään teeskentelyä, vaan aivan aitoa. Järkeilet asian päässäsi niin, että ihan oikeasti noilla on joku iso ongelma elämässä, ja se et ole sinä. Sinullapa vain on aitiopaikka havaita asia.
Kerrot heidän olevan lukioainesta. Voisitko kysyä heiltä, erikseen tottakai, miksi se vaihtoehto ei kiinnosta. Eli otat sen aikuisen roolin, jossa välität heille olevasi kiinnostunut heidän elämänratkaisuistaan. Ilman mitään huolestumista tai saarnaamista, vaan eläytyen ja kertoen oman mielipiteesi. Kerro sekin, että iltalukioonkin pääsee myöhemmin jos nyt ei saa makua mihinkään, mutta se voi olla kova tie ja nykyisin siinä voi nousta tie pystyyn taloudellisista syistä. Eli pitäisi olla työpaikka, ja sitten taas on turhan raskasta opiskella illat (tältä palstalta opittua, saatan olla väärässä, mutta ehkä se on strategisesti kätevä harhakäsitys).
Jos tytöillä on jotain kykyjäkin, ehkä jonkun pitäisi heitä siitä muistuttaa. Että heistä voi tulla jotain. Jos itsetunto on mennyt paskaksi kovien kokemusten myötä, jonkun pitää näyttää peiliä ja kertoa, että sieltä näkyy muutakin vaikka käytös onkin paskaa.
Sinun tehtäväsi on olla esikuva. Että miten sankarillisesti aikuinen ihminen voi säilyttää ihmisrakkautensa vaikka olosuhteet eivät ole myötä. Senhän he itse ovat vaarassa kadottaa, ja provosoivat sinut kokemaan samaa epäluottamusta maailmaa kohtaan. Usko heihin vaikka väkisin, vaikka he tekevät kaikkensa todistaakseen sinulle, ettei mitään aihetta ole.
Huolehdi, että henkilökohtainen elämäsi on mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ja saat sieltä tukea jaksamiseen.
Miksi teillä on noin surkea työyhteisö? Onko se tätä melkein kaikissa kouluissa, samantyyppistä tarinaahan kuulee usein. Että hajoita ja hallitse vallitsee - sehän on sinänsä ymmärrettävää, kun töitä tehdään yksin hunnilaumaa vastaan. On hyvin vaikeaa löytää yhteistyötä siinä asetelmassa, ja helposti ajaudutaan vertailemaan, että ainakin minulla menee paremmin kuin tuolla. Ollaan salaa tyytyväisiäkin, että oppilailla on joku vielä pahempi inhokki, johon vertaillessa he itse saavat paremmat paperit kuin oikeastaan kuuluisi.
Kyllä pitäisi joku selkeä vallanlisäys saada opettajille, yhtälö on liian vaikea kun työkaluina on pelkkä kampa. Mitä määräaikaiselle erottamiselle ja jälki-istunnoille on tapahtunut - sellaisten uhka omassa nuoruudessani leijui yllä. Varmasti on paljon hyvää siinä, että yliopistolla ei enää nykyisin ole omaa putkaa niinkuin sen alkuaikoina. Mutta jos lähdetään ihan vakavissaan täydellisen rankaisemattomuuden tielle, pitää olla myös täydelliset välineet siihen, mitä tehdään kurittomille. Miten heidät keskustellaan takaisin ihmisen rooliin, ja mitä erityisjärjestelyjä heille voidaan rajattomista varoista tarjota, jos se ei onnistu luokassa muita häiritsemättä.
Luokassa opiskelurauhan pitäisi olla pyhä asia. Sieltä karkoitetaan jokainen, joka ei sitä kunnioita. Tässähän eletään jonkinlaista siirtymävaihetta, jossa yritetään syödä keittoa haarukalla. En ymmärrä miksi opettajat eivät porukalla taistele itselleen paremmat olot, jotta ei jouduta yksityiskoulujärjestelmään. Vai haluaako joku tosiaan rupusakin"opettajaksi"? Sen uravalinnan tehneille sitten tulee paljon töitä, kun kuitenkaan nelivuotiseen koululaitokseen ei ole paluuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos käyttäisit ystävällisyyttä aseena? En tarkoita mitään teeskentelyä, vaan aivan aitoa. Järkeilet asian päässäsi niin, että ihan oikeasti noilla on joku iso ongelma elämässä, ja se et ole sinä. Sinullapa vain on aitiopaikka havaita asia.
Kerrot heidän olevan lukioainesta. Voisitko kysyä heiltä, erikseen tottakai, miksi se vaihtoehto ei kiinnosta. Eli otat sen aikuisen roolin, jossa välität heille olevasi kiinnostunut heidän elämänratkaisuistaan. Ilman mitään huolestumista tai saarnaamista, vaan eläytyen ja kertoen oman mielipiteesi. Kerro sekin, että iltalukioonkin pääsee myöhemmin jos nyt ei saa makua mihinkään, mutta se voi olla kova tie ja nykyisin siinä voi nousta tie pystyyn taloudellisista syistä. Eli pitäisi olla työpaikka, ja sitten taas on turhan raskasta opiskella illat (tältä palstalta opittua, saatan olla väärässä, mutta ehkä se on strategisesti kätevä harhakäsitys).
Jos tytöillä on jotain kykyjäkin, ehkä jonkun pitäisi heitä siitä muistuttaa. Että heistä voi tulla jotain. Jos itsetunto on mennyt paskaksi kovien kokemusten myötä, jonkun pitää näyttää peiliä ja kertoa, että sieltä näkyy muutakin vaikka käytös onkin paskaa.
Sinun tehtäväsi on olla esikuva. Että miten sankarillisesti aikuinen ihminen voi säilyttää ihmisrakkautensa vaikka olosuhteet eivät ole myötä. Senhän he itse ovat vaarassa kadottaa, ja provosoivat sinut kokemaan samaa epäluottamusta maailmaa kohtaan. Usko heihin vaikka väkisin, vaikka he tekevät kaikkensa todistaakseen sinulle, ettei mitään aihetta ole.
Huolehdi, että henkilökohtainen elämäsi on mahdollisimman hyvässä kunnossa. Ja saat sieltä tukea jaksamiseen.
Miksi teillä on noin surkea työyhteisö? Onko se tätä melkein kaikissa kouluissa, samantyyppistä tarinaahan kuulee usein. Että hajoita ja hallitse vallitsee - sehän on sinänsä ymmärrettävää, kun töitä tehdään yksin hunnilaumaa vastaan. On hyvin vaikeaa löytää yhteistyötä siinä asetelmassa, ja helposti ajaudutaan vertailemaan, että ainakin minulla menee paremmin kuin tuolla. Ollaan salaa tyytyväisiäkin, että oppilailla on joku vielä pahempi inhokki, johon vertaillessa he itse saavat paremmat paperit kuin oikeastaan kuuluisi.
Kyllä pitäisi joku selkeä vallanlisäys saada opettajille, yhtälö on liian vaikea kun työkaluina on pelkkä kampa. Mitä määräaikaiselle erottamiselle ja jälki-istunnoille on tapahtunut - sellaisten uhka omassa nuoruudessani leijui yllä. Varmasti on paljon hyvää siinä, että yliopistolla ei enää nykyisin ole omaa putkaa niinkuin sen alkuaikoina. Mutta jos lähdetään ihan vakavissaan täydellisen rankaisemattomuuden tielle, pitää olla myös täydelliset välineet siihen, mitä tehdään kurittomille. Miten heidät keskustellaan takaisin ihmisen rooliin, ja mitä erityisjärjestelyjä heille voidaan rajattomista varoista tarjota, jos se ei onnistu luokassa muita häiritsemättä.
Luokassa opiskelurauhan pitäisi olla pyhä asia. Sieltä karkoitetaan jokainen, joka ei sitä kunnioita. Tässähän eletään jonkinlaista siirtymävaihetta, jossa yritetään syödä keittoa haarukalla. En ymmärrä miksi opettajat eivät porukalla taistele itselleen paremmat olot, jotta ei jouduta yksityiskoulujärjestelmään. Vai haluaako joku tosiaan rupusakin"opettajaksi"? Sen uravalinnan tehneille sitten tulee paljon töitä, kun kuitenkaan nelivuotiseen koululaitokseen ei ole paluuta.
AP tässä moi! Olen puoli vuotta sisukkaasti yrittänyt olla aidosti ystävällinen ja välittävä. Joka tunti olen antanut uuden mahdollisuuden: tervehtinyt ystävällisesti, tarjonnut apua tehtävissä, jne. Mutta myös huomauttanut huonosta käytöksestä.
Olen myös itse yrittänyt olla hyvä kollega. Kun tytöt ovat haukkuneet minulle jotakuta muuta opettajaa, olen sanonut, etten halua kuulla tällaista. Olen sanonut, että rajojen asettaminen kertoo välittämisestä, ja opettaja, joka puuttuu huonoon käytökseen, osoittaa välittämistä.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että tämä on koko yhteisön ongelma, mutta monet kollegat eivät näe asiaa samoin. He ovat kyllä pahoillaan meidän kiusattujen puolesta, mutta eivät ole valmiita uhraamaan omaa suosiotaan.
Olen tänään vienyt asian ns. eteenpäin tyttöjen oman hyvinvoinnin takia. Tällainen käytös kertoo mielestäni vakavasta pahoinvoinnista. Toivottavasti heille saadaan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ope kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Istumajärjestys. Tytöt selvästi erilleen toisistaan, mielellään luokan etuosaan.
2. Tee selväksi oppilaille ja vanhemmille, että vaadit arvosanaan 6 tietyt tehdyt tehtävät tai muuten palautettavat suoritukset.
3. Tämän jälkeen käy joka tunnin aikana kerran kysymässä kummaltakin tytöltä, haluavatko he apua tehtävissä. Lopun aikaa ignooraa tytöt.
Olen ajatellut, että pitäisikö olla heille yhtä tyly kuin he minulle. En ole halunnut vastata pahaan pahalla, vaan ollut edelleen asiallinen ja ystävällinen; olen kuitenkin useita kertoja kertonut heille asiallisesti, että heidän käytöksensä on ikävää ja loukkaavaa. Olen ajatellut, että jos tytöt purkavat pahaa oloaan, niin open on oltava luotettava aikuinen, joka ottaa sen vastaan eikä mieti omia tunteitaan. Nyt tuntuu siltä, että en jaksa enää välittää siitä, miltä heistä tuntuu.
Minusta mitään näitä kohtia ei tarvitse toteuttaa ilkeästi tai epäystävällisesti. Vähän ihmettelen, miksi työrauhan jämäkkä vaatiminen on sinusta tylyä käyttäytymistä.
Ei ole missään tapauksessa näiden nuorten etu, että he saavat kuluttaa oppitunnit toistensa kanssa vierekkäin tai ettei heiltä vaadita mitään työntekoa arvosanojen eteen. Jos peruskoulusta pystyy sluibailemaan läpi tekemättä mitään rakentavaa, tiedossa on peruskoulun jälkeen todennäköisesti valtavia ongelmia. Viimeisestä kohdasta ajattelen niin, että todennäköisesti kaikki sinun reaktiosi ovat tällä hetkellä sosiaalisia palkintoja, jotka pitävät häiriökäyttäytymistä yllä. Ystävällinen kysymys joka tunti kertoo siitä, että sinä olet käytettävissä heti, kun tytöt päättävät muuttaa käyttäytymistään.
Tuosta boldaamastani olen eri mieltä. Ei opettajan eikä kenenkään pidä sietää sitä, että pahaa oloa puretaan jatkuvaan kiusaamiseen ja nälvimiseen. Opettajan tehtävä on myös näyttää, miten aikuinen ihminen hallitsee omat tunteensa, asettaa rajoja ja kunnioittaa itseään. Tietenkään opettajan ei pidä rähjätä tai käyttäytyä muuten sopimattomasti, mutta kyllä on mahdollista olla jämpti ja vaativa.
T. lainaamasi viestin kirjoittaja (matikanmaikka)
Hei, tarkennan siis että tässähän on nimenomaan kyse siitä, että en ole antanut heidän tehdä mitä haluavat, vaan vaadin työntekoa ja käytöstapoja sekä puutun tiukasti kiusaamiseen. Nämä kaikki kerroin aloituksessani. Ja nämä asiat ovat juuri niitä, mistä tytöt ovat minulle suuttuneet ja ottaneeet minut silmätikukseen.
AP
Mitä siis tarkoitat tuolla "tylyllä käyttäytymisellä"? En ihan saa kiinni.
Ilmeisesti rehtorin luokse lähettäminen ei toimi? Voisitko sopia joidenkin toisten opettajien kanssa, että siirrät tytöt heidän luokkiensa takanurkkiin tehtäväkirjojen kanssa, jos kiusaamista (sinun tai toisten oppilaiden) vielä esiintyy?
Miksi takanurkkaan? Sehän on paras paikka luokassa kun saa olla siellä ihan rauhassa ja piilossa opettajan katseilta. Mielummin eturiviin opettajan pöydän eteen.
Musta oli ihana olla luokassa aina siellä luokan perässä istumassa.
No siksi, että siellä he ovat piilossa myös muilta oppilailta. Minulla on ollut sellaisia tapauksia, jotka luokan edessä istuessaan innostuvat temppuilemaan ja vetävät osan luokasta hulinaan mukaan. Sellaisille huomiohakuisille tyypeille pahin rangaistus on laittaa takanurkkaan huomion ulkopuolelle.
Aivan ihanasti olette jaksaneet neuvoa AP:ta. Olisipa tuollaisia toisiaan tukevia kollegoita myös opettajainhuoneissa enemmän. Valitettavasti totuus on hieman toisenlainen. Ollaan vetämässä mattoa alta julistamalla, ettei minulla ainakaan esiinny häiriökäytöstä.
Entä miten te neuvoisitte sellaista opettajaa, jonka oppilas huorittelee opettajaansa ja käytös on muutenkin haastavaa? Tällaisiahan tapauksia valitettavasti esiintyy. Tähän saakka on ohjeistettu, että huorittelu kuuluu työsuhde-etuihin. Tukea opettajainhuoneesta tai esimieheltä on ihan turha odottaa, mutta syyllistämistä senkin edestä. Ihan vakavissani harkitsen alanvaihtoa. Vielä kuitenkin pitäisi jaksaa pari kuukautta jollakin tavalla.
Tarkkikselle tuollaiset!