Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keinoja päästä eroon ahdistuneisuushäiriöstä, onko kukaan päässyt siitä eroon?
27.03.2018 |
Hei, haluaisin keskustella eri keinoista, kuinka ahdistuneisuushäiriöstä pääsee eroon? Olen käynyt terapiassakin ja olen ollut paremmassa kunnossa, mutta aina tuo ahdistus vaan jostain nurkan takaa nappaa kiinni. Nyt on kyse siis ihan häiriöstä, ei mistään normaalista; "voi ei, ahdistaa kun en oo päässy pitkään aikaan kampaajalle" -jutuista.
Suositelkaa kirjallisuutta, jos joku kirja tai juttu olisi kolahtanut teihin siten, että älysitte juonen, jolla päästä eroon ahdistuneisuudesta. Mä olen nyt kovasti yrittänyt hyväksyä nämä tunteet ja miettiä niiden syitä, mutta kun en vaan pääse syihin käsiksi. Löydän toki asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa, mutta en osaa ajatella niistä muuta kuin että ne ovat olleita ja menneitä tapahtumia, ne eivät voi vaikuttaa minuun enää. Mutta siltipä vain vaikuttavat. Miten niitä pitäisi työstää?
Miten te muut selviätte tämän vaivan kanssa? Rentoutusharjoituksia, mindfulness? Vyöhyketerapiat... Mikä teillä auttaa?! Mulla siis on kyllä lääkitys ja jonkinlaista terapiaakin, mutta lisää apua tarvitaan.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ahdistus/paniikkihäiriö. En voinut käydä melkein edes kaupassa tai yliopiston luennoilla. MInulla auttoivat lääkkeet (Cymbalta), terapia ja harjoittelu. Minulla oli myös kirja, "Eroon paniikista" tai jotain.
Yksi tärkeä juttu oli kunnolla tajuta, että ahdistavat ajatukseni olivat vain ajatuksia. Jos ahdistava ajatus tulee mieleen, pitää ajatella rauhoittavia ajatuksia. Esim. "En oikeasti voi kuolla sydämen hakkaamiseen/paniikkikohtaukseen" tai "En kuitenkaan pyörry, en ole koskaan ennenkään pyörtynyt" tai "Ei haittaa, jos jännittää, se on ihan ok".
Toki vieläkin hermoilen mutta kohtauksia en oikeastaan saa enää.
Lisään vielä, että minulla ei ole juurikaan mitään traumoja taustalla (vähän koulukiusaamista kyllä). Taidan olla vain ujo ja helposti ahdistuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
LÄÄKKEISTÄ. Ahdistuksenhallintakykyni ovat aina olleet hyvät, mutta lopulta ahdistus kävi aivan liian suureksi ja oireistoon alkoi liittyä paljon dissosiaatio-oireita. Alkuun sain rauhottavia akuuttiin tilaan, ne auttoivat, mutta pitkään niitä ei kannata syödä, eivät oikeasti korjaa ongelmaa.
Aloitettiin Escitalopram. Olen ollut todella yllättynyt, syön 10mg päivässä ja ahdistus on käytännössä kadonnut kokonaan! Ensimmäiset viikot eivät olleet mukavia, mutta pian helpotti. Masennukseeni tämä ei valitettavasti ole auttanut, mutta helpompaa on. Kaveri syö samaa lääkettä ahdistukseen ja toinen ahdistukseen + pakko-oireiseen, kumpikin olleet todella tyytyväisiä. :) Jos siis suurin ongelma on nimenomaan ahdistus, suosittelen kokeilemaan jos tästä olisi apua teillekin. Toki monelle epäsopiva, kuten kaikkien mielialalääkkeiden kanssa on..
Mulla sama. Plus tarvittaessa Opamox. Auttaa hyvin, mutta tietenkään ei vie koko oireistoa pois. Itsensä rauhoittelu ja vakauttaminen ja asoiden itselleen sanoittaminen.
Tää menee varmaan siihen ykssarvis-kategoriaan vaikkakin lääkärini ymmärsi mun valitseman hoitokeinon. Eli aloin syömään raakakaakaota niitä kaakaonibsejä päivittäin. Soitin muutaman vuoden 1 tl/pv ja sit tuli muutaman viikon tauko, kun huomasin et olo paheni ja kävin siellä lääkärissä. En saanut lääkitystä tai muuta apua ja päätin nostaa kaakaonibs määrän 3 tl/pv. Nyt on ollut tosi hyvä ja tasapainoinen oll vuoden. Ei ahdista. En ees uskalla ajattella jos lopettaisin noiden käytön miten kävis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistukseen ei auttanut kuin lääkitys.
Kunnes sattumalta löytyi taustalta se oikea diagnoosi : ADHD. Ahdistus katosi välittömästi ADHD-lääkityksen aloitettuani, kun pääni sisäinen sekamelska vihdoin hiljeni. :)
Tästä ei varmaan ap:lle tosin apua ole. 555
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli ahdistus/paniikkihäiriö. En voinut käydä melkein edes kaupassa tai yliopiston luennoilla. MInulla auttoivat lääkkeet (Cymbalta), terapia ja harjoittelu. Minulla oli myös kirja, "Eroon paniikista" tai jotain.
Yksi tärkeä juttu oli kunnolla tajuta, että ahdistavat ajatukseni olivat vain ajatuksia. Jos ahdistava ajatus tulee mieleen, pitää ajatella rauhoittavia ajatuksia. Esim. "En oikeasti voi kuolla sydämen hakkaamiseen/paniikkikohtaukseen" tai "En kuitenkaan pyörry, en ole koskaan ennenkään pyörtynyt" tai "Ei haittaa, jos jännittää, se on ihan ok".
Toki vieläkin hermoilen mutta kohtauksia en oikeastaan saa enää.