Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Keinoja päästä eroon ahdistuneisuushäiriöstä, onko kukaan päässyt siitä eroon?
27.03.2018 |
Hei, haluaisin keskustella eri keinoista, kuinka ahdistuneisuushäiriöstä pääsee eroon? Olen käynyt terapiassakin ja olen ollut paremmassa kunnossa, mutta aina tuo ahdistus vaan jostain nurkan takaa nappaa kiinni. Nyt on kyse siis ihan häiriöstä, ei mistään normaalista; "voi ei, ahdistaa kun en oo päässy pitkään aikaan kampaajalle" -jutuista.
Suositelkaa kirjallisuutta, jos joku kirja tai juttu olisi kolahtanut teihin siten, että älysitte juonen, jolla päästä eroon ahdistuneisuudesta. Mä olen nyt kovasti yrittänyt hyväksyä nämä tunteet ja miettiä niiden syitä, mutta kun en vaan pääse syihin käsiksi. Löydän toki asioita, jotka ovat voineet vaikuttaa, mutta en osaa ajatella niistä muuta kuin että ne ovat olleita ja menneitä tapahtumia, ne eivät voi vaikuttaa minuun enää. Mutta siltipä vain vaikuttavat. Miten niitä pitäisi työstää?
Miten te muut selviätte tämän vaivan kanssa? Rentoutusharjoituksia, mindfulness? Vyöhyketerapiat... Mikä teillä auttaa?! Mulla siis on kyllä lääkitys ja jonkinlaista terapiaakin, mutta lisää apua tarvitaan.
Kommentit (47)
Lyrica (pregabalin) ja rauhoittavat. Eipä valitettavasti oikein muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut ahdistusta pitkään. Se loppui kun jouduin rikoksen uhriksi. Kokemus minulle häpäisevä, ja aiheutti tunteen että minut on "pilattu". Kun on pilattu, ei voi enää mennä pilalle, minulla ei ole enää pelättävää ja varjeltavaa. Arjen asiat ovat saaneet erilaiset mittasuhteet, ja minusta on tullut tavallaan välinpitämätön. Minua ei arjen asioissa kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat, eikä minua ahdista muiden mielipiteet enää.
Itse pääsin valtaosasta oireistani eroon kun opin kuuntelemaan ja aistimaan kehoani. Tiedän, tämä kuulostaa varmastikin ahdistuneelle todella hölmöltä hömpältä (niin se kuulosti minullekin ennen), mutta löysin helpotuksen siitä. Kyse ei siis ole mistään mindfulnessista tai ei ainakaan tietoisesta sellaisesta. Lopetin myös kofeiinin käytön kokonaan. Olen huomannut, että minulla tuntuu menevän pitkälti toiselle vuorokaudelle ennen kuin kofeiinin aiheuttama hermostuneisuus loivenee pois.
En oikein osaa itsekään sanoa miten sain tämän aikaiseksi... mutta kyllä siis pienimuotoisia kohtauksia tulee edelleen, mutta paljon lievempänä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut ahdistusta pitkään. Se loppui kun jouduin rikoksen uhriksi. Kokemus minulle häpäisevä, ja aiheutti tunteen että minut on "pilattu". Kun on pilattu, ei voi enää mennä pilalle, minulla ei ole enää pelättävää ja varjeltavaa. Arjen asiat ovat saaneet erilaiset mittasuhteet, ja minusta on tullut tavallaan välinpitämätön. Minua ei arjen asioissa kiinnosta mitä muut minusta ajattelevat, eikä minua ahdista muiden mielipiteet enää.
Omalla kohdalla rikoksen uhriksi joutuminen pahensi asiaa. En ennen enkä jälkeen ole olut ahdistunut muiden mielipiteistä, vaan omista ajatuksistani. Ahdistukseeni ei kuulu lainkaan sosiaalisten tilanteiden pelkoa tms. Tykkään olla ihmisten seurassa ja saan siitä voimaa, olen ahdistunut lähinnä yksinäisyyden takia, sillä vetäydyn jatkuvasti porukasta koska en usko ansaitsevani heidän seuraansa ongelmieni takia. Onneksi suunta on parempaan päin... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppausta, ahdistuksesta ei pääse eroon edes pääsiäisenä. Toivottavasti pääsiäinen 2019 olisi jo ahdistusvapaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä auttoi kuolevaisuuden sisäistäminen. Tajusin että vaikka olisin järkyttävän ahdistuksen kourissa koko elämäni, niin se on kumminkin vain 40-50 vuotta enää. Siihen rinnalle ajattelin maapallon ja universumin ikää, ja totesin että ei ole pitkä aika.
Tajusin että selviäisin yhtäjaksoisen kärsimyksen kanssa elämäni loppuun saakka, jos olisi pakko.
Tuo ajatus oman olemassaolon rajallisuudesta ja lyhytkestoisuudesta jotenkin rentoutti.
Mitäs jos se ahdistus tulee juuri kuolemanpelosta, juuri tuon ajan rajallisuuden tajuamisesta? Ajattelen, että taas on tämäkin päivä tai taas yksi vuosi mennyt ja kuolema kohta nurkan takana ja ahdistun. Mitä tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan järkyttävät ajat menossa, herään joka aamu ahdistukseen. Onko kellään mitään vinkkiä, miten tuon kanssa voisi toimia? Mahtavaa herätä joka päivään helvetillisen olotilan valtaamana. Iltapäivää kohden ehkä vähän helpottaa, mutta koko ajan on hätäinen olo. En saa syötyä, ahdistuneisuus on vienyt ruokahalun kokonaan, oksettaa ajatellakin ruokaa.
"Pitkäkestoinen ahdistus tuntuu ikävältä, mutta muista, ettet ole tulossa hulluksi, sairastu tai kuole. Palauta mieleesi, että olosi johtuu reaktiosta, joka menee ohitse." Tuo teksti siis vastaamon sivuilta, mitä tuo reaktio sitten tarkoittaa? Mikä reaktio? Mikä reaktio mulla on heti aamusta ja koko päivän, kun ahdistaa niin älyttömästi, että tuntuu että pitäisi vaan itkeä, lähteä karkuun, ei pysty olemaan paikallaan, pelkään että tulen hulluksi, pelkään että koko loppuelämä on tällaista. Fyysisesti hirveä olo, maha kuralla, pakokauhu.
Olen itsekin ahdistuneisuuden taipuvainen. Käytin vuosia lääkkeitä ja suonensisäisiä huumeita päästäkseni siitä rintakehää puristavasta tunteesta mitä paha olo aiheutti. Nyt jo vuosia irti kaikesta ( myös lääkkeistä) ja itsellä auttaa Vogelin kauranversouute veteen sekoitettuna. Mitään faktaa minulla ei ole tuotteen tueksi antaa, voi hyvin olla, että pelkkä vesilasillinenkin rauhoittaisi. Ja sen hyväksyminen, että nyt tuntuu pahalta, mutta se helpottaa kyllä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävät ajat menossa, herään joka aamu ahdistukseen. Onko kellään mitään vinkkiä, miten tuon kanssa voisi toimia? Mahtavaa herätä joka päivään helvetillisen olotilan valtaamana. Iltapäivää kohden ehkä vähän helpottaa, mutta koko ajan on hätäinen olo. En saa syötyä, ahdistuneisuus on vienyt ruokahalun kokonaan, oksettaa ajatellakin ruokaa.
"Pitkäkestoinen ahdistus tuntuu ikävältä, mutta muista, ettet ole tulossa hulluksi, sairastu tai kuole. Palauta mieleesi, että olosi johtuu reaktiosta, joka menee ohitse." Tuo teksti siis vastaamon sivuilta, mitä tuo reaktio sitten tarkoittaa? Mikä reaktio? Mikä reaktio mulla on heti aamusta ja koko päivän, kun ahdistaa niin älyttömästi, että tuntuu että pitäisi vaan itkeä, lähteä karkuun, ei pysty olemaan paikallaan, pelkään että tulen hulluksi, pelkään että koko loppuelämä on tällaista. Fyysisesti hirveä olo, maha kuralla, pakokauhu.
Kuulostaa, että sulla on keho ylivireystilassa. Anna itkun tulla, sekin voi helpottaa oloa. Onko sulla riittävästi aikaa pysähtyä ja rauhoittua arjessa? Millaisia keinoja sulla on saada keho rentoutumaan? Mitä voimakkaammin keho reagoi, sitä enemmän tarvitsee tietoisesti auttaa kehoa rauhoittumaan. Kokeile meditaatiota, se toimii, kun sen oppii.
Kun keho on rento, saat paremmin kiinni, mikä reaktio tuo ahdistus sulla on. Ts mitkä tunteet siellä on jumissa.
Jos omat keinot ei toimi, kannattaa mennä lääkäriin. Voimia ❤
Syön itse Venlafaxinia 150mg päivässä, se lieventää ahdistusta selkeästi. Olen kroonisesti ahdistunut, ollut nuoresta asti (traumatausta). Olen kuitenkin viime aikoina alkanut epäilemään, voisiko ahdistuneisuus sinänsä olla jokin muu kuin reaktio traumoihin tms., koska ahdistuskohtaukset, jolloin ahdistuksen taso nousee lievästä sietämättömäksi, tulevat usein ns. puskista eikä niillä tunnu olevan mitään yhteyttä mihinkään tekemääni/kokemaani. Että voisiko tämä vika olla jossain välittäjäaineissa tms. sittenkin?
SSRI-lääkkeet eivät tehoa kohdallani, SNRI nähtävästi tehoaa. Joskus joudun silti nappaamaan rauhoittavia. Ei siinä pahimmassa tilassa auta mindfullnessit (itselleni kirosana, koska sitä tungetaan ratkaisuksi joka asiaan nykyään!), hengitysharjoitukset tms. koska ei ole mitään kontrollia omaan kroppaan tai sen reaktioihin...sitten kun rauhoittava alkaa vaikuttamaan, voi hyvinkin keskittyä hengittelyyn tai vaikkapa värityskirjan värittelyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa järkevä tapa päästä ahdistuksesta. Samalla alat ymmärtää miksi kärsit siitä.
Mulla on ollut ahdistusta lähes läpi elämän mm huonosta äitisuhteesta, kumppanin puutteesta ja työasioista johtuen.
Etäisyyden otto on auttanut. Muutin kauas äidistä, sanoin itseni irti huonosta työpaikasta. Kumppanin puute on kinkkisempi juttu mutta nyt kun ikää on jo 50+ niin senkin alkaa pikku hiljaa hyväksymään. Yritän keskittyä tavalliseen arkeeni, ulkoilen ja etsin kauneutta. En tavoittele onnellisuutta, normaali ja tavallinen riittää. Suuntaan ajatuksiani pois päin itsestäni ja mielestäni.
Ei ole aina helppoa ja ahdistus valtaa mielen silloin tällöin. Onneksi en tunne tarvetta Jari Sillanpään konsteihin. Ajatelkaa nyt häntäkin, komea, rikas, menestynyt, tuhansia faneja, miesystävä. Silti vaan Siltsuakin ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahimmillaan ei auttanut kuin lääke, minulla oli Temesta. Yleisen mielipiteen mukaan niistä ei pääse eroon, mutta minä pääsin täysin jo muutama vuosi sitten. Todella pikku hiljaa, lopettaminen kesti muutaman kuukauden yhteensä.
Toinen juttu mikä auttoi sitten kun lääkitys oli pois oli pieni esine, joka minulla on aina mukanani. Siihen on mielikuvatyöskentelyllä kiinnittynyt todellisuus. Kokemani pitkäkestoinen trauma ei ole enää totta, mutta sinne lähtee joskus putoamaan ja silloin tartun siihen esineeseen ja minulla on myös yksi lause, joka siihen liitttyy. Se toimii todella tehokkaasti minulla. Tunnen ihan miten trauma hälvenee mielestä ja "nousen pois".
Stressiä pitäisi pystyä välttämään, koska se tuo inhottavia tuntemuksia takaisin. AIna ei pysty, mutta yritän. Väärin valtaa käyttävät ihmiset ovat pahinta, esimerkiksi epäoikeudenmukainen esimies, joka kyykyttää. Yritän vältellä parhaani mukaan sellaista ihmistä.
Itsellä uusi hyvä parisuhde auttoi. Kaapissa on melkein täysi 100 kpl Opamox-purkki jota en ole käyttänyt puoleen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävät ajat menossa, herään joka aamu ahdistukseen. Onko kellään mitään vinkkiä, miten tuon kanssa voisi toimia? Mahtavaa herätä joka päivään helvetillisen olotilan valtaamana. Iltapäivää kohden ehkä vähän helpottaa, mutta koko ajan on hätäinen olo. En saa syötyä, ahdistuneisuus on vienyt ruokahalun kokonaan, oksettaa ajatellakin ruokaa.
"Pitkäkestoinen ahdistus tuntuu ikävältä, mutta muista, ettet ole tulossa hulluksi, sairastu tai kuole. Palauta mieleesi, että olosi johtuu reaktiosta, joka menee ohitse." Tuo teksti siis vastaamon sivuilta, mitä tuo reaktio sitten tarkoittaa? Mikä reaktio? Mikä reaktio mulla on heti aamusta ja koko päivän, kun ahdistaa niin älyttömästi, että tuntuu että pitäisi vaan itkeä, lähteä karkuun, ei pysty olemaan paikallaan, pelkään että tulen hulluksi, pelkään että koko loppuelämä on tällaista. Fyysisesti hirveä olo, maha kuralla, pakokauhu.
Kuulostaa todella tutulta. Unet jäivät pahimmallaan aina kesken noin neljän aikaan ja olo oli aivan sietämätön. En pystynyt syömään juuri mitään, joten laihduin 15 kiloa, ja olin jo alunperin hyvin hoikka.
Mutta jos se yhtään lohduttaa niin olen päässyt pois tuosta ja nykyisin tulee jopa välähdyksenomaisia onnenhetkiä.
t se joka käytti Temestaa
Epäilen itse ettei ahdistuksen syynä aina ole mitkään traumat tai konkreettiset ulkoiset olosuhteet (näin usein ajatellaan), vaan joskus syynä on ihan genetiikka ja aivojen kemia.
Aina voi kuitenkin varmaan jossain määrin itse vaikuttaa asiaan.
Stressi ainakin on ihan myrkkyä, jos kärsii jo valmiiksi ahdistuneisuudesta. Pitää jotenkin opettaa itsensä tietoisesti rauhoittumaan ja tavallaan pysähtymään mielessään.
Kofeiini myöskin saattaa pahentaa ongelmaa.
Tasainen, säännöllinen, rutiinien täyttämä elämä. Teen työtä mikä on varmasti luokiteltu "paskaduuniksi", mutta viihdyn työssäni, eikä siitä tarvitse stressata. Olen opetellut sanomaan ei, sekä pitämään muutenkin puoleni. Alkoholia en käytä humalahakuisesti, kaikki känniuunoilut ja krapula ahdisti aina järjettömästi.
Toisten ihmisten varaan ei onneaan ja mielenterveyttään kannata liikaa rakentaa, seistään omilla jaloillamme.
Mua tavallaan auttoi kaiken ahdistukseen liityvän poistaminen ja samalla elämäntilanteen muutos (muutin pois kotoa). Tämä ei ehkä toimi kaikille. Lakkasin siis yksi päivä vain syömästä unilääkkeitä seinään. Vieroitusoireet toki tulivat, mutta ne saivat olon vain elävämmäksi kuin viikkoihin, ja nautin siitä. Muita lääkkeitä en ikinä ole saanut tai olisi edes huolinut, koska en koskaan kertonut kenellekään ahdistuksesta. Menin lääkäriin 3v jälkeen hetken epätoivossa, kun ahdistus paheni aloitettuani opinnot (haastava ala, joka epävarmaan tulevaisuuteen yhdistettynä oli yhtäkkiä liikaa ja pahensi pari vuotta jatkunutta ahdistusta) syksyllä enkä ollut nukkunut viikkoon. Omalla kohdallani auttoi siis yllättäen sinänsä huono keino eli sairauden sysääminen taakse: missään ei ole mitään mainintaa ahdistuksesta, koska kukaan ei siitä tiedä. Häivyin vanhoista olosuhteista ja olen pitänyt yhteyttä vain ihmisiin, joista aidosti pidän. Olen oppinut sisäistämään, mitkä asiat lisäävät ahdistusta, ja lähestymään niitä uudella tavalla. Myös opintoihin liittyvä alkushokki on mennyt ohi, vaikka en edelleenkään alasta ole oppinut nauttimaan.
Alue: Aihe vapaa
LÄÄKKEISTÄ. Ahdistuksenhallintakykyni ovat aina olleet hyvät, mutta lopulta ahdistus kävi aivan liian suureksi ja oireistoon alkoi liittyä paljon dissosiaatio-oireita. Alkuun sain rauhottavia akuuttiin tilaan, ne auttoivat, mutta pitkään niitä ei kannata syödä, eivät oikeasti korjaa ongelmaa.
Aloitettiin Escitalopram. Olen ollut todella yllättynyt, syön 10mg päivässä ja ahdistus on käytännössä kadonnut kokonaan! Ensimmäiset viikot eivät olleet mukavia, mutta pian helpotti. Masennukseeni tämä ei valitettavasti ole auttanut, mutta helpompaa on. Kaveri syö samaa lääkettä ahdistukseen ja toinen ahdistukseen + pakko-oireiseen, kumpikin olleet todella tyytyväisiä. :) Jos siis suurin ongelma on nimenomaan ahdistus, suosittelen kokeilemaan jos tästä olisi apua teillekin. Toki monelle epäsopiva, kuten kaikkien mielialalääkkeiden kanssa on..