Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Lue keskustelun säännöt.
Rehellisiä mielipiteitä päiväkoti vai kotihoito?
27.03.2018 |
4-vuotiaalle?
Tämä päätös olisi tehtävä.
Olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, ettei minun ole pakko laittaa lapsia hoitoon ja voin olla kotihoidontuella vielä kaksi vuotta kuopuksen kanssa, jolloin esikoinen menisi suoraan esikouluun.
Tuntuu, että ystävien lapsilla on jatkuvasti jotain flunssia, oksennustauteja, täitä/matoja jne.
Tai sitten ihmeellisiä isoja haavoja, joita ei ole hoidettu mitenkään, vaikka vaatteetkin revenneet ympäriltä. Kiusaamistapauksia ja puremajälkiä toisten lasten toimesta.
Vanhemmat vaikuttavat stressaantuneilta, vaikka vain toinen lapsista on päiväkodissa.
Näillä tiedoilla haluaisin pitää lapsen kotona, mutta vaakakupissa painaa varhaiskasvatuksen tärkeys ja se osaanko itse antaa samanlaista varhaiskasvatusta kotona.
Kerhossa käydään 1-2 kertaa viikossa ja muita lapsia näkee lähes joka päivä.
Kommentit (48)
Pienelle kotihoito. Isolle laadukas päivähoito. Paino sanalla laadukas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä ollut mitään tuollaista.
Sairastelua jossain määrin muttei mitenkään överisti vaikka kolme lasta päiväkodissa olikin.
Kyllä meidän lapset sai myös tosi paljon päiväkodista, varsinkin kuopus joka meni sinne vähän yli 2-vuotiaana. Ei vähiten parhaan kaverin, joka vielä 13-vuotiaanakin on ehdoton bestis. Mutta myös sellaista sosiaalisuuteen kasvamista. Mutta tää oli pienehkö yksityinen päiväkoti ja vieläkin ollaan yhteydessä, nuoret on olleet siellä mm. TET:ssä.
Ainoat täit meidän perheeseen tuli seurakunnan kerhosta.
Riippuu alueesta, mutta kanattaa varautua siihen, että eskarissa on jo vakiintuneet kaverisuhteet ja voi olla alkuun ulkopuolinen fiilis jos vasta silloin menee.
Mikäli lto ei osaa tuohon puuttua ja hoitaa tilannetta, niin on turha edes puhua laadukkaasta varhaiskasvatuksesta..! Sehän kumoaisi koko varhaiskasvatuksen tavoitteen, jos päiväkodista tulisi vain lapsia, jotka eivät osaa toimia muiden kuin omien ystäviensä kanssa! ;D Eskarissa nimenomaan harjoitellaan koulussa tarvittavia taitoja, mm. erilaisten ihmisten kanssa toimimista ja sitä, että ei olla vain oman bestiksen kanssa, vaan toimitaan kaikkien kanssa.
Oma lapseni meni kotoa suoraan eskariin, eikä ikinä ollut mitään ongelmia. Lto:t ovat ammattitaitoisia, eikä täällä esikoulussa aikaa vietetä oman kaverin kanssa nyhjäten. Toiminta on ryhmissä, pienryhmissä (vanhat kaverit laitetaan tarkoituksella eri ryhmiin, jos näyttää siltä että muuten eskari olisi vain niiden vanhojen kaverien kanssa leikkimistä) ja leikkipareina, ja parit jaetaan esim. kisailemalla, arpoen, opettajien jakamana yms. Ei todellakaan tarvitse huolehtia, että kotihoidosta tuleva jätettäisiin yksin.
Meillä nyt kokemus kolmesta koululaisesta, kotihoidosta kouluun, eskarin kautta..
Pärjäävät mainiosti. Kerkesivät tutustumaan koulukavereihin eskarissa. Ovat sosiaalisesti taitavia ja persoonallisia kavereita..
Toisaalta.. Täällä maalla yksi eskariryhmä muodostetaan vallan niistä jotka tulevat kotoota, toinen ryhmä, tarhan eskarit ovat erikseen. Erona se, että toisessa ryhmässä riehumista enemmän, koska eivät ole enää vieraskoreita koska ovat siellä olleet, ja ovat enemmän? Kummatkin pärjää. Ne on lapsia, ne sopeutuu.
Riippuu paljon sinusta vamhempana, jaksatko vielä keksiä päivittäin kehittävää puuhaa, ulkoilla kurakeleillä, kannustaa liikkumaan, toimia opettajana, viedä lasta paikkoihin jossa pääsee leikkimään muiden lasten kanssa kehittäkseen sosiaalisia taitoja jne..
Minusta ei ihan rehellisesti ole tuohon koska kaipaan niin paljon aikuisten kanssakäymistä että tulisin hulluksi jos joutuisin olemaam vuosia kotona lapsen kanssa, siksi valitsin mennä töihin ja laittaa lapsen päivähoitoon.
En tiedä missä perheissä koko ajan sairastellaan tai tulee haavereita, meille on tullut tasan yksi oksutauti neljän vuoden aikana eikä mitään mustelmia suurempaa pipiä.
Tarhassako on päivittäin kehittävää puuhaa? Ja tuleeko niistä tarhatuista lapsista kaikista ydinfyysikkoja tuon kehittämisen takia?
Tarhat on sitä varten että sinne saa lapsen kun vanhemmat töissä.. Ei se mikään älykköpaja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut mahdollisuutta valita, mutta päiväkoti on ollut mielestäni hyvä asiantuntevan ja hyvän hoitajaporukan ansiosta. Kaippa sellaisessa ympäristössä varhaiskasvatus jo toteutuu, ja neljävuotiaalle, jahka selviää alkuvaiheen tautikaraistumista, erilaisia virikkeitä tarjoava ympäristö voisi olla hyödyllinen. Jos on mahdollisuutta valita puolipäivähoito, niin sehän voisi olla aika kätevä ratkaisu. Aamupäivät tuntuvat aina olevan tärkeimmät varhaiskasvatuksen ajankohdat ainakin meidän käyttämässämme päiväkodissa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paljon sinusta vamhempana, jaksatko vielä keksiä päivittäin kehittävää puuhaa, ulkoilla kurakeleillä, kannustaa liikkumaan, toimia opettajana, viedä lasta paikkoihin jossa pääsee leikkimään muiden lasten kanssa kehittäkseen sosiaalisia taitoja jne..
Minusta ei ihan rehellisesti ole tuohon koska kaipaan niin paljon aikuisten kanssakäymistä että tulisin hulluksi jos joutuisin olemaam vuosia kotona lapsen kanssa, siksi valitsin mennä töihin ja laittaa lapsen päivähoitoon.
En tiedä missä perheissä koko ajan sairastellaan tai tulee haavereita, meille on tullut tasan yksi oksutauti neljän vuoden aikana eikä mitään mustelmia suurempaa pipiä.
Avasit juuri vaietun totuuden: moni vanhempi on aidosti paljon parempi vanhempi kun lapsi on myös päiväkodissa ja vanhempi saa toteuttaa omaa uraa ja aikuisen elämää sillä aikaa.
T. Toinen samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti, siellä lapsi oppii paremmin sosiaalisia taitoja ja tutustuu jo ennalta tuleviin luokkakavereihinsa, eli aikaiset ystävyyssuhteet alkavat rakentumaan eikä lapsesi jää yksin ja tule koulukiusatuksi niin helposti.
Viestistäsi voisi vetää sen johtopäätöksen, että koulukiusaaminen on mielestäsi sosiaalinen taito.
Koulukiusaamisen välttäminen on sosiaalinen taito.
Kiusatuiksi joutuvat ulkonäöllisesti poikkeavien lisäksi ne, joilla on huonot sosiaaliset taidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti, siellä lapsi oppii paremmin sosiaalisia taitoja ja tutustuu jo ennalta tuleviin luokkakavereihinsa, eli aikaiset ystävyyssuhteet alkavat rakentumaan eikä lapsesi jää yksin ja tule koulukiusatuksi niin helposti.
Viestistäsi voisi vetää sen johtopäätöksen, että koulukiusaaminen on mielestäsi sosiaalinen taito.
Koulukiusaamisen välttäminen on sosiaalinen taito.
Kiusatuiksi joutuvat ulkonäöllisesti poikkeavien lisäksi ne, joilla on huonot sosiaaliset taidot.
Eli kiusaajilla on hyvät sosiaaliset taidot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin tuota kun kuopus syntyi ja esikoinen oli 4,5-v. Esikoinen on ollut 2-vuotiaasta päiväkodissa. Päädyimme siihen, että jatkaa kolmena päivänä viikossa.
Kerhoissa näyttää olevan aika pieniä lapsia täälläpäin (toki sattumaakin). Tuntui pöljältä vaihtaa lapsi tutusta kaveriporukasta uuteen ryhmään, jossa leikkikaverit saattaisivat olla 1-2 vuotta nuorempia. Lapsi viihtyy päiväkodissa ja ne kaverit siellä ovat tärkeitä.
En kuitenkaan väitä että pk olisi täydellinen. Rehellisesti sanoen en silti usko että elämä on silkkaa idylliä kerhoissakaan. Pk:n henkilökunta on mielestäni ammattitaitoista ja mukavaa. Lasta eri aikoina viedessäni ja hakiessani tunnelma on lähes aina hyvä ja rauhallinen. Joitakin ongelmatilanteita on ollut, mutta ne on selvitetty.
Mielestäni nämä vastakkainasettelut ovat hassuja. Ikään kuin lapsen ja vanhemman tai lapsen ja sisaruksen suhde ei kehittyisi, jos lapsi on yhtään päiväkodissa. Tai kerhossa olisi varmasti vain idyllistä leikkiä ja päiväkodissa kamala mekkala. Päiväkodissakin tuo elämä näyttää olevan 2-vuotiaille ja 5-vuotiaille hyvin erilaista.
Mutta varmasti siinäkin on hyvät puolensa, jos kerhoilee, ja itse tiedät teidän tilanteen muun leikkiseuran ja kaiken suhteen. Lapsetkin ovat erilaisia.
Ollaan sairasteltu ylipäänsä tosi vähän. Eniten esikoinen sairasti toisella ikävuodella vielä kotihoidossa, kun käytiin perhekerhoissa ja leikkipaikoilla. Mutta niinhän ne on joskus sairastettava.
Itselläni on kolme lasta. Esikoisen kohdalla tuli kovasti kerhoiltua. Oli seurakunnan kerhoa, kaupungin kerhoa ja muskaria. Keskimmäinen taas jatkoi puolipäiväisenä hyvässä päiväkodissa kuopuksen synnyttyä.
Oma kokemukseni on, että päiväkodissa on paremmat resurssit, henkilökunta tuntee lapset paremmin ja lasten väliset sosiaaliset suhteet ovat tiiviimpiä. Päiväkoti myös tunnistaa paremmin erityistä tukea tarvitsevat lapset. Seurakunnan kerhosta tuli kotiin kunnianhimoisia askarteluja, joista tädit tekivät vähintään puolet, kaupungin kerhossa villikot heittelivät kiviä päähän kenenkään puuttumatta.
Eli päiväkotia minä suosittelisin. Mutta ennen kaikkea tärkeä on muistaa, ettei sekään lapsen temperamenttia muuta. Introvertti väsyy helposti päiväkodissa, eikä se asia muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon tähän keskusteluun työelämänäkökulman. Olen yli 40 v ja minun kuten monen muunkin ikäiseni lapset on jo vähintään yläasteella. Nyt työelämässä näkyy se, että ne, jotka eivät ole olleet pitkiä aikoja kotona hoitamassa lapsia, ovat työelämässä ihan eri tilanteessa kuin vuosia kotona viettäneet äidit. Väistämättä pitkät poissaolot vaikuttavat urakehitykseen ja palkkaan. Työelämässä mukana olleet ovat esim. rekrytoinneissa ihan eri viivalla kuin 5-10 vuotta kotona olleet.
Vierailija kirjoitti:
Tuon tähän keskusteluun työelämänäkökulman. Olen yli 40 v ja minun kuten monen muunkin ikäiseni lapset on jo vähintään yläasteella. Nyt työelämässä näkyy se, että ne, jotka eivät ole olleet pitkiä aikoja kotona hoitamassa lapsia, ovat työelämässä ihan eri tilanteessa kuin vuosia kotona viettäneet äidit. Väistämättä pitkät poissaolot vaikuttavat urakehitykseen ja palkkaan. Työelämässä mukana olleet ovat esim. rekrytoinneissa ihan eri viivalla kuin 5-10 vuotta kotona olleet.
Et sinä tuo työelämänäkökulmaa, vaan oman pikkuisen kokemuksesi.
Ja eihän täällä kai kysytty, että mitä tapahtuu jos olen poissa työelämästä 10 vuotta yhtä soittoa? Lukutaito?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon tähän keskusteluun työelämänäkökulman. Olen yli 40 v ja minun kuten monen muunkin ikäiseni lapset on jo vähintään yläasteella. Nyt työelämässä näkyy se, että ne, jotka eivät ole olleet pitkiä aikoja kotona hoitamassa lapsia, ovat työelämässä ihan eri tilanteessa kuin vuosia kotona viettäneet äidit. Väistämättä pitkät poissaolot vaikuttavat urakehitykseen ja palkkaan. Työelämässä mukana olleet ovat esim. rekrytoinneissa ihan eri viivalla kuin 5-10 vuotta kotona olleet.
Minäkin olen yli 40 v, ja minulla on kolme alle kouluikäistä lasta. Kiipesin ensin työelämässä sinne, minne paukkuja riitti, ja nyt pidän hyvällä omallatunnolla perhevapaita. Jokainen tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Se on jänskää, jos nämä pienestä saakka päiväkodissa sosiaalisia suhteita opetelleet eivät osaa ottaa mukaan porukkaan uutta ihmistä.
Kavereita on totta kai hyvä olla, mutta huonoin mahdollinen syy pistää lapsi päiväkotiin on se, että hän tippuu juuri siitä tietystä kaveriporukasta. Kaupungin kouluvirastolta menee 5 min hajottaa se porukka.
Ei nyt ihan näinkään. Kun kotihoidosta tullut lapsi pyrkii ryhmään, niin muut aistivat lapsessa jotain erilaista ja se johtuu suoraan sosiaalisten pelisääntöjen handlaamisesta. Se valitettavasti näkyy.
Kaikissa ammateissa ei edes pysty etenemään ja ylenemään. Jopa akateemisissa aloissa on sellaisia. Toimittajat, opettajat, sosiaalityöntekijät...
Puhumattakaan muista. Esim sairaanhoitaja, lastenhoitaja.
Ei se työ siitä miksikään muutu vaikka kuinka ”kilpailisi työelämässä” 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jänskää, jos nämä pienestä saakka päiväkodissa sosiaalisia suhteita opetelleet eivät osaa ottaa mukaan porukkaan uutta ihmistä.
Kavereita on totta kai hyvä olla, mutta huonoin mahdollinen syy pistää lapsi päiväkotiin on se, että hän tippuu juuri siitä tietystä kaveriporukasta. Kaupungin kouluvirastolta menee 5 min hajottaa se porukka.
Ei nyt ihan näinkään. Kun kotihoidosta tullut lapsi pyrkii ryhmään, niin muut aistivat lapsessa jotain erilaista ja se johtuu suoraan sosiaalisten pelisääntöjen handlaamisesta. Se valitettavasti näkyy.
Mitä ne ”sosiaaliset pelisäännöt” on? Ja onko ne lapset siis ihan keskenänsä?
Mulla on toinen lapsi mennyt suoraan eskariin kotoa ja toinen mennyt eskariin päivähoidon kautta, enkä edelleenkään nää mitään eroa heissä sosiaalisesti, vaikka ovat jo lukiolaisia. Milloin se kotihoitomoka alkaa näkyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jänskää, jos nämä pienestä saakka päiväkodissa sosiaalisia suhteita opetelleet eivät osaa ottaa mukaan porukkaan uutta ihmistä.
Kavereita on totta kai hyvä olla, mutta huonoin mahdollinen syy pistää lapsi päiväkotiin on se, että hän tippuu juuri siitä tietystä kaveriporukasta. Kaupungin kouluvirastolta menee 5 min hajottaa se porukka.
Ei nyt ihan näinkään. Kun kotihoidosta tullut lapsi pyrkii ryhmään, niin muut aistivat lapsessa jotain erilaista ja se johtuu suoraan sosiaalisten pelisääntöjen handlaamisesta. Se valitettavasti näkyy.
Eli nämä lapset, joita on opetettu tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, eivät tulekaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa?
Tämä on ihan formaalia logiikkaa. Kiusaajat eivät tule tyhjästä. Jos meillä on ryhmä A, jossa lapset ovat olleet pitkään päiväkodissa ja oppineet sosiaalisia taitoja sekä tulevat toimeen keskenään, ja ryhmä B, jossa lapset tulevat ulkopuolelta, eivät osaa sosiaalisia taitoja ja tulevat kiusatuiksi, niin väistämättä ryhmä A kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jänskää, jos nämä pienestä saakka päiväkodissa sosiaalisia suhteita opetelleet eivät osaa ottaa mukaan porukkaan uutta ihmistä.
Kavereita on totta kai hyvä olla, mutta huonoin mahdollinen syy pistää lapsi päiväkotiin on se, että hän tippuu juuri siitä tietystä kaveriporukasta. Kaupungin kouluvirastolta menee 5 min hajottaa se porukka.
Ei nyt ihan näinkään. Kun kotihoidosta tullut lapsi pyrkii ryhmään, niin muut aistivat lapsessa jotain erilaista ja se johtuu suoraan sosiaalisten pelisääntöjen handlaamisesta. Se valitettavasti näkyy.
Eli nämä lapset, joita on opetettu tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa, eivät tulekaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa?
Tämä on ihan formaalia logiikkaa. Kiusaajat eivät tule tyhjästä. Jos meillä on ryhmä A, jossa lapset ovat olleet pitkään päiväkodissa ja oppineet sosiaalisia taitoja sekä tulevat toimeen keskenään, ja ryhmä B, jossa lapset tulevat ulkopuolelta, eivät osaa sosiaalisia taitoja ja tulevat kiusatuiksi, niin väistämättä ryhmä A kiusaa.
Tai siis ei välttämättä koko ryhmä, mutta ainakin jotkut ryhmän jäsenet.
Vauva.fi-sivustolla tehdään järjestelmätestausta tiistaina 9.9. klo 7.00–8.00. Testauksen aikana sivusto toimii normaalisti, mutta keskusteluihin voi lähettää viestejä vain kirjautuneena. Viestejä voi silti lukea ilman kirjautumista. Jos sinulla ei ole vielä tunnusta, voit luoda sen helposti ja maksutta. Pahoittelemme tilapäistä muutosta palvelussa.
Olen eskarissa töissä ja tänä vuonna on aika monta suoraan kotihoidosta tullutta lasta. Eipä heitä erota mitenkään yksivuotiaasta asti päivähoidossa olleista. Tai, juu pikemminkin positiivisessa mielessä. Käytöstavat ovat hyvät, jaksetaan odottaa ja osataan selvittää riitoja. Ns. kyynäräätaktiikka on vieras näille lapsille, kun ei ole tarvinnut kilpailla monta vuotta suuressa lapsiryhmässä. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia, niin jokainen ratkaiskoon sen itse. Maailma on kova mutta pehmeitäkin arvoja tarvitaan :)