Rehellisiä mielipiteitä päiväkoti vai kotihoito?

Mulla ei ollut vastaavaa tilannetta (isompi ikäero, joten 3-vuotiaana oli laitettava), mutta koin että esikoinen hyötyi kyllä päiväkodista 4v eteenpäin. Oli sosiaalisesti aika arka ja mielestäni nimenomaan se strukturoitu ympäristö missä oli aina samat lapset, hoitajat ja rutiinit auttoi vapautumaan sosiaalisesti. Tämä oli toki hyvä päiväkoti. Jos omasi on reipas ja ns. normaali sosiaalisesti niin kotihoito on varmaan hyvä. 5-vuotiaan tosin jo laittaisin - itse menin suoraan eskariin ja mun oli todella vaikea sopeutua sosiaalisesti mikä heijastui vielä koulun aloitukseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon sinusta vamhempana, jaksatko vielä keksiä päivittäin kehittävää puuhaa, ulkoilla kurakeleillä, kannustaa liikkumaan, toimia opettajana, viedä lasta paikkoihin jossa pääsee leikkimään muiden lasten kanssa kehittäkseen sosiaalisia taitoja jne..

Minusta ei ihan rehellisesti ole tuohon koska kaipaan niin paljon aikuisten kanssakäymistä että tulisin hulluksi jos joutuisin olemaam vuosia kotona lapsen kanssa, siksi valitsin mennä töihin ja laittaa lapsen päivähoitoon.

En tiedä missä perheissä koko ajan sairastellaan tai tulee haavereita, meille on tullut tasan yksi oksutauti neljän vuoden aikana eikä mitään mustelmia suurempaa pipiä.

Tuntuu, että aika monilla on hieman erikoinen kuva päiväkodin arjesta ja siitä, millaisia virikkeitä päivään sisältyy. Ette ehkä kunnolla ymmärrä millaista on luotsata suurta lapsiryhmää arjessa?

Ehdoton valtaosa ajasta menee ihan perustoimien hoitamiseen; uloslähdöt, sisääntulot, pukemiset, riisumiset, aamupalat, lounaat, välipalat, vessakäynnit, riitojen selvittelyt, lohduttamiset, ohjeistamiset, neuvomiset, tavaroiden etsimiset, nukuttamiset, lepohetket, palaverit, valvomiset ja vahtimiset vievät ajasta leijonanosan.

Toki virikkeitä ja kehittäviä tehtäviä tehdään päivittäin, mutta ne eivät todellakaan ole mitään rakettitiedettä, jota ei pystyisi kotona järjestämään. Meidän päiväkodissamme esim. on vuoroviikoin laulu- ja jumppahetki. Tämä tarkoittaa, että kerran kahdessa viikossa laulamme yhdessä lauluja puolen tunnin ajan. Jos lapsi käy vaikka pari kertaa kuussa äidin kanssa muskarissa, hän saa tuplasti enemmän virikkeitä, kuin lapset päiväkodissa. Kirjallisia taitoja ja kynän käsittelyä harjoittelemme esim. tekemällä tehtävämonisteita. Näitä saa kotonakin tulostettua ihan netistä, tai lapselle voi ostaa muutamalla eurolla tehtäväkirjan. Jälleen, jos tekee pari tehtävää ja muovailee kerran viikossa, on samat virikkeet saatu lähes ilmaiseksi, eikä kotihoidettu lapsi jää mistään paitsi. Kaverisuhteita voi harjoitella käymällä leikkipuistossa, kerhossa, harrastuksessa tai kyläilemässä, eikä sitäkään todellakaan tarvitse tehdä jatkuvasti. Ja näin edespäin. Päiväkodissa ei ole mitään sellaista, mitä normaalijärkinen aikuinen ei pystyisi tekemään kotona suht vaivattomasti.

Päiväkoti on hyvä paikka, jos lapsi tarvitsee hoitopaikan vanhempien työpäivän tai opiskelujen ajaksi. Päiväkoti on hyvä paikka myös joillekin erikoistapauksille, kun tarvitaan erityisapua esim. perheongelmien tai lapsen kehityksen takia. Sen sijaan päiväkoti ei ole mikään ihmepaikka, jonne kaikki lapset pitäisi ehdottomasti laittaa, koska siellä saa jotain ylimaallisen mahtavia virikkeitä, joita ilman lapsesta ei kasva kunnollista. Koti on erittäin hyvä paikka lapselle kasvaa ja kehittyä, ja kaikkia tehtäviä ja virikkeitä tärkeämpää on lapsen saama rakkaus, välittäminen ja arki, jossa lapsesta huolehditaan.

Jos siis sinä olet joka tapauksessa toisen lapsen kanssa kotona, niin ehdottomasti pidät sen vanhemmankin lapsen kotona, etkä vie paikkaa sitä oikeasti tarvitsevalta.

Asia on yksinkertainen.

Jos vähintään toinen vanhemmista on kotona, on terve eikä tee töitä, lapsenkin paikka on kotona. Jos vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat, lapsen voi viedä päiväkotiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuon tähän keskusteluun työelämänäkökulman. Olen yli 40 v ja minun kuten monen muunkin ikäiseni lapset on jo vähintään yläasteella. Nyt työelämässä näkyy se, että ne, jotka eivät ole olleet pitkiä aikoja kotona hoitamassa lapsia, ovat työelämässä ihan eri tilanteessa kuin vuosia kotona viettäneet äidit. Väistämättä pitkät poissaolot vaikuttavat urakehitykseen ja palkkaan. Työelämässä mukana olleet ovat esim. rekrytoinneissa ihan eri viivalla kuin 5-10 vuotta kotona olleet.

Voi miten kiinnostavaa. Oletko tullut ajatelleeksi että kaikille ura ja sillä eteneminen ei ole arvojärjestyksessä kärkipäässä? Että ihan oikeasti on ihmisiä joille oma perhe menee urakehityksen edelle? 

Olet selkeästi jo päättänyt että haluat kasvattaa lapsesi tynnyrissä kotona. Tällaisista lapsista tulee tosi uusavuttomia,  tyhmiä ja epäsosiaalisia. Kaverini kasvatti omat lapsensa kotona ja siitä sitten työnsi ne eskariin. Olivat pahasti kaikissa taidoissa jäljessä. Siinä on kova kiriminen että saa muut kiinni taidoissa. Hänen lapset ovat lisäksi tosi tyhmiä. Päiväkodissa ne taidot opitaan. Toki ne tyhmät tarhaopet ja muut ammattitaidottomat kitisee että lapsi kannattaa laittaa vasta 267-vuotiaana hoitoon. Ettei heidän vaan tarvii töitään tehdä. 

Upppp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu paljon sinusta vamhempana, jaksatko vielä keksiä päivittäin kehittävää puuhaa, ulkoilla kurakeleillä, kannustaa liikkumaan, toimia opettajana, viedä lasta paikkoihin jossa pääsee leikkimään muiden lasten kanssa kehittäkseen sosiaalisia taitoja jne..

Minusta ei ihan rehellisesti ole tuohon koska kaipaan niin paljon aikuisten kanssakäymistä että tulisin hulluksi jos joutuisin olemaam vuosia kotona lapsen kanssa, siksi valitsin mennä töihin ja laittaa lapsen päivähoitoon.

En tiedä missä perheissä koko ajan sairastellaan tai tulee haavereita, meille on tullut tasan yksi oksutauti neljän vuoden aikana eikä mitään mustelmia suurempaa pipiä.

 

Tuntuu, että aika monilla on hieman erikoinen kuva päiväkodin arjesta ja siitä, millaisia virikkeitä päivään sisältyy. Ette ehkä kunnolla ymmärrä millaista on luotsata suurta lapsiryhmää arjessa?

Jep