Toinen lapsi saatava pian aluille, jotta voisin sitten erota. Muita?

Melkoinen käärme olet. Ja tää on naisen mielipide.

Olemme miehen kanssa puhuneet, että jos ero tulisi tekisimme vielä yhden lapsen, ettei kummankaan tarvitsisi sitten alkaa mitään puolikkaita sisaria tekemään.

En halua lapsia useille miehille, eihän siinä ole mitään järkeä.

Ap, anna mennä vaan. Kerran täällä eletään.

Ymmärrän hyvin aloittajaa ja voisin tehdä samoin itsekin, jos suhde olisi huono ja lapselle/lapsille haitallinen kasvuympäristö. Pelkkä kämppäkaveruus ei minusta sitä vielä ole, jos vanhempien välillä on kuitenkin keskinäistä kunnioitusta ja luottamuksellinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän hyvin aloittajaa ja voisin tehdä samoin itsekin, jos suhde olisi huono ja lapselle/lapsille haitallinen kasvuympäristö. Pelkkä kämppäkaveruus ei minusta sitä vielä ole, jos vanhempien välillä on kuitenkin keskinäistä kunnioitusta ja luottamuksellinen suhde.

Jos on lapselle haitallinen kasvuympäristö, silloin lähdetään siitä suhteesta eikä ruveta lisää lapsia väsäämään.

Mä haluaisin kyllä kans kaikki lapset samalle miehelle, ei tarttis monen isän kanssa säätää tapaamisia. Tehtiin myös toinen lapsi vaikka parisuhde ei ole mitenkään kukoistanut pitkään aikaan. En tiiä kuinka tästä edetään, ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta haluais pysyä yhdessä ja paremmalla kommunikaatiolla ja yrittämisellä voisi saada vielä toimivan suhteen, mutta siihen tarvitaan molempien panos.. enkä tiedä jaksanko lapsen syntymän jälkeen enää katella tätä touhua.

Joo täällä kohtalotoveri. Meillä on nyt vain 6 lasta, ajattelin vielä pyöräyttää kaksoset muille seuraksi, sitten otan eron.

Tosin mulla on uusikin miesystävä jo varalla, ollaan suunniteltu, että sitten kun hankin nuo kaksoset ja pääsen eroon exästä, hankitaan vielä pari vauvaa uuden miehen kanssa.

Sen jälkeen ajateltiin vielä adoptoida yks lapsi Vietnamista, yks Somaliasta, yks Malawista ja sitten saa riittää.

Eiii näin... sulleko lapset erossa sitten jää? Oletko miettinyt miten rankkaa yksinhuoltajuus voi olla? Tai vaikka olisikin yhteishuoltajuus niin rankkaa se olisi silti. Mitäs jos yrittäisitte saada parisuhteenne kuntoon, ja katsotte sitten myöhemmin toista lasta. Huomenna soita pariterapeutille!

Minä en ole varsinaisesti suunnitellut eroa, mutta täytyy myöntää, että huonoina hetkinä on minullakin käynyt mielessä että kunpa nyt edes siihen kakkosen alkuunsaattoon asti pärjäisi. Jos ero tulisi joka tapauksessa niin mieluummin vasta sitten kun on lapsiluku täynnä. Minulla sama ajatus kuin muutamalla muullakin kirjoittajalla, että minä en lähde lapsia useammalle miehelle pakertamaan vaan kyllä ne kaikki tehdään tähän suhteeseen. Ja itse olen ainut lapsi enkä halua samaa omalla lapselleni.

Kaikkea sitä kuulee kun vanhaks elää. Eihän täs nyt oo päätä eikä häntää

M33

Mun työkaveri teki näin. Oli teini ja hänelle sanottiin raskautuminen tulee olemasn vaikeaa.

Joten alkoi treffailemaan urakalla, kävi tutkimuksissa ja sanottiin vielä onnistuu mutta loppu on lähellä. 21 v baimisiin, heti vsuva ja perään toinen, kolmatta ei ikinä tullut.

Nuorin oli5, kun ero tuli.

Sanoi lapset ovat tärkeintä maailmassa, on todella tyytyväinen ratkaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä kuulee kun vanhaks elää. Eihän täs nyt oo päätä eikä häntää

M33

Ai sinun mielestäsi on fiksumpaa hankkia lapset parisuhteen koristeeksi, kuin tehdä niitä siksi että haluaa nimenomaan niitä lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole varsinaisesti suunnitellut eroa, mutta täytyy myöntää, että huonoina hetkinä on minullakin käynyt mielessä että kunpa nyt edes siihen kakkosen alkuunsaattoon asti pärjäisi. Jos ero tulisi joka tapauksessa niin mieluummin vasta sitten kun on lapsiluku täynnä. Minulla sama ajatus kuin muutamalla muullakin kirjoittajalla, että minä en lähde lapsia useammalle miehelle pakertamaan vaan kyllä ne kaikki tehdään tähän suhteeseen. Ja itse olen ainut lapsi enkä halua samaa omalla lapselleni.

Vaikea ymmärtää logiikkaa.

"Vihaan tätä miestä, haluan erota, mutta väkisin pakerran hänen kanssaan vielä yhden lapsen, joka jää heti vaille isän läsnäoloa, koska otan eron. Lapsia on pakko hankkia just kaksi ja samalta mieheltä, koska niin on määrätty AV:llä. Lisäksi haluan tehdä kakkoslapsen, jonka elämäntehtävä on yrittää korjata mun sisaruksia vailla olleen lapsen yksinäisyyden trauma."

Juuuh, ilmeisesti sun vanhemmat eivät eronneet, joten eron vaikutuksta lapsiisi et ole edes harkinnut. Tai miettinyt minkälaista olisi ottaa ero ja kenties löytää rakastava puoliso, jonka kanssa olisi ihana saada se toinen lapsi, jonka se mies varmasti haluaisi -- toisin kuin se exmies, josta puoliväkisin tekisit isän.

Kämppäkaveruus ja vauvan yritys ei oikein sovi yhteen.

Niin hyvin menee, että seksiä kuitenkin on. Miksi erota. Oletteko käyneet pariterapiassa, puhuneet suhteestanne?

Nyt tuntuu hyvältä idealta tehdä lapset vain yhdelle miehelle, mutta jos joskus haluat uuden parisuhteen hyvän miehen kanssa, jolla ei ole vielä omia lapsia, niin kyllä ne haluaa sen yhteisen lapsen. 

Sitten se toinen lapsi onkin vakavasti sairas. Jäätkö parisuhteeseen vai siirrytkö lasten kanssa riemukkaaseen yksinhuoltajaelämään?

Vittu te ihmiset ootte sekaisin.

Miettiikö kukaan näitä lapsia? Eroperheen lapsia? Jonain päivänä niistäkin tulee tuon kaiken sekopäisyyden keskellä aikuisia ja helposti alkavat miettimään: "hmmm, porukat eros ku pikkusisarus ei ollut edes vielä eronnut. Miksi tekivät lapsen, jos eivät yhdessä halunneet olla?".

Tämä minäminäminä-asenne tappaa vielä ihmiskunnan. Te teette valtavan itsekkäitä päätöksiä miettimättä seurauksia.

Mikä syy aplla erota? Ero on taloudellisesti hankalampaa usean lapsen kanssa. Samoin ihan arki yksin kaupassa käymisineen, sairastamisineen on työlästä. Miten edes noin voit ajatella että tekaisempa lapsen ja häivyn. Antaako miehesi ottaa lapsia mukaasi?

Nannako siellä kirjottelee?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on siis kuollut vain kämppäkaveruudeksi, mutta haluan toisen lapsen vielä esikoisen kaveriksi ja koska nautin vanhemmuudestani. Nyt siis yritetään pikaisesti raskautta ja sitten jos sinnittelisin vuoden-pari, niin voisin erota. Itsekästä tavallaan ja toisaalta taas ei, kun ei puolisokaan musta taida enempää kaivata.

Onko muita kohtalotovereita?

Siis mitä ihmettä. Sinä ehdoin tahdoin haluat miehesi toisen lapsen isäksi vain ja ainoastaan sinun sairaista mieltymyksistä. Toivon tosissaan, että tämä sairas aloitus on provo.