Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskaltaako 30-60 -luvuilla syntyneille antaa pizzaa?
26.03.2018 |
Voiko olla vaarallinen kokeilu, jos kyseistä ruokaa ei ole ollut henkilön lapsuudessa ja nuoruudessa? Elimistö ei ole siis kasvuvaiheessa tottunut pizzaan.
Kommentit (36)
Ihan oikeasti, miksi?
60-lukulaisille voi turvallisesti antaa lämpimiä voileipiä, tölkistä otettu ananasrengas kruunaa tämän herkun, mutta sitä aikaisemmin syntyneet voi syödä eksoottisena kokeiluna korkeintaan pellille tehtyä lihapiirakkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ne ei syö muuta kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Makkara!
Ei kannata kokeilla. Me saatamme purra käsivartesi poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ne ei syö muuta kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta.
Makkara!
Voisko aloittaa hellävaraisesti makkarapitsalla? Voishan se kastikekin olla semmoinen ruskean kastikkeen ja ketsupin sekoitus.
Ei muuta ku chiliä vaan! Heti vaan karaistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lappeensannassa 1960-70 luvuilla toimi kaupungissa kuuluisa italialaisen, Adrianon-pizzeria, jonka tuotteet olivat niin hyviä, että maku muistuu mieleen vieläkin, kun äitini ja hänen ystävättäriensä kanssa siellä silloin kävin useita kertoja.
Nykyiset 'pikalätyt' eivät useimmissa tapauksissa (niihin Adrianon pizzoihin verrattuna) mielestäni edes 'pizzan' nimeä ansaitse.
Ikävä kyllä hra Adriano sittemmin muutti pois L:rannasta.
Mies puhui aika hyvin suomea ja hänestä tehtiin silloin ohjelma televisioon, siis siitä hänen hyvästijätöstään kaupungille, jota hän (omien sanojensa mukaan ) oli oppinut rakastamaan.
Mä olen syntynyt 65 ja lapsena käytiin kavereiden kanssa pizzalla Kruunuhaassa Rodolfossa. Se oli silloin Snellmanninkadulla. Stadissa sai ihan yleisesti pizzaa 1970-luvun alussa.
Muistan kun täti teki pannupizzaa sellaisessa isossa leivinuunissa rautapannulla. Tämäkin oli 1970-luvun puolivälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höpö höpö, minä olen syntynyt 1954 ja pitsa kelpaa :)
Vierailija kirjoitti:
Lappeensannassa 1960-70 luvuilla toimi kaupungissa kuuluisa italialaisen, Adrianon-pizzeria, jonka tuotteet olivat niin hyviä, että maku muistuu mieleen vieläkin, kun äitini ja hänen ystävättäriensä kanssa siellä silloin kävin useita kertoja.
Nykyiset 'pikalätyt' eivät useimmissa tapauksissa (niihin Adrianon pizzoihin verrattuna) mielestäni edes 'pizzan' nimeä ansaitse.
Ikävä kyllä hra Adriano sittemmin muutti pois L:rannasta.
Mies puhui aika hyvin suomea ja hänestä tehtiin silloin ohjelma televisioon, siis siitä hänen hyvästijätöstään kaupungille, jota hän (omien sanojensa mukaan ) oli oppinut rakastamaan.
korj: siis Lappeenrannassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtisi riskeeraamaan. Tuon ajan ihmisillä ei ollut suolisto eivätkä hampaat vielä niin kehittyneitä, että voisivat pizzaa syödä.
Mummuni oli lähes 90-vuotias ja hänelle haettiin aina välillä pizzaa. Mummu tykkäsi. Ukki taas ei edes suostunut maistamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla ikäpolvella on vielä lihansyöjien hampaat, en menisi mitään vegeä tarjoamaan pizzan tilalla.
Vierailija kirjoitti:
Lappeensannassa 1960-70 luvuilla toimi kaupungissa kuuluisa italialaisen, Adrianon-pizzeria, jonka tuotteet olivat niin hyviä, että maku muistuu mieleen vieläkin, kun äitini ja hänen ystävättäriensä kanssa siellä silloin kävin useita kertoja.
Nykyiset 'pikalätyt' eivät useimmissa tapauksissa (niihin Adrianon pizzoihin verrattuna) mielestäni edes 'pizzan' nimeä ansaitse.
Ikävä kyllä hra Adriano sittemmin muutti pois L:rannasta.
Mies puhui aika hyvin suomea ja hänestä tehtiin silloin ohjelma televisioon, siis siitä hänen hyvästijätöstään kaupungille, jota hän (omien sanojensa mukaan ) oli oppinut rakastamaan.
Itseasiassa on palannut takaisin ainakin osittain. Hänen hautakivensä on lappeenrantalaisella hautausmaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootsä jostain perähilkiältä, jossa ei vieläkään syödä muuta kuin silavaa?
1965 syntyneenä voin paljastaa, että olen kaikkiruokainen poislukien osterit. Ne niellään elävinä. Ainut elävä mitä nielen, tulee rakastajani peniksestä.
Pizza, hampurilainen, 'kokis', farkut ja minihame ja rock-musiikki ja englannin kielikin ovat tietenkin aivan uppo-outoja asioita ennen 2000-lukua syntyneille kansalaisille.
Nehän näet ovat kaikki nykynuorison keksintöä ja ihan spontaanisti syntyneitä ja lähtöisin heidän luovuudestaan kaikki...
Voi 60-luvulla syntyneenä ja 70-luvulla ekan tonnikalapitsan syöneenä kertoa, että muisto kyseisestä mausteista herkusta elää vieläkin makuhermoissa. En ole sen jälkeen yhtä hienoa pitsaelämystä kokenut. Osan sai foliossa mukaan. Ei kannata tarjota pitsaa, koska ne ei ylitä mitenkään 70-80-luvun pitsoja.
Vierailija kirjoitti:
Lappeensannassa 1960-70 luvuilla toimi kaupungissa kuuluisa italialaisen, Adrianon-pizzeria, jonka tuotteet olivat niin hyviä, että maku muistuu mieleen vieläkin, kun äitini ja hänen ystävättäriensä kanssa siellä silloin kävin useita kertoja.
Nykyiset 'pikalätyt' eivät useimmissa tapauksissa (niihin Adrianon pizzoihin verrattuna) mielestäni edes 'pizzan' nimeä ansaitse.
Ikävä kyllä hra Adriano sittemmin muutti pois L:rannasta.
Mies puhui aika hyvin suomea ja hänestä tehtiin silloin ohjelma televisioon, siis siitä hänen hyvästijätöstään kaupungille, jota hän (omien sanojensa mukaan ) oli oppinut rakastamaan.
Aah kerroin juuri samanlaisen tarinan.
Vierailija kirjoitti:
En lähtisi riskeeraamaan. Tuon ajan ihmisillä ei ollut suolisto eivätkä hampaat vielä niin kehittyneitä, että voisivat pizzaa syödä.
Juu, ap voisi pureksia pitsan itse ensin ja yrittää sitten sylkeä sitä näiden vanhusten suuhun. Vanhukset varmaankin arvostaisivat tällaista elettä.
Alue: Aihe vapaa
Ei. Ne ei syö muuta kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta.