Lue keskustelun säännöt.
Kuinka parantaa huonoa ulosantia?
25.03.2018 |
Olen tässä nyt viikon märehtinyt saamaani palautetta. Meillä oli kehityskeskustelu esimieheni kanssa ja siinä kävi ilmi, että ulosannistani on tullut palautetta. Ei tämä täytenä yllätyksenä tullut, koska ajatukseni harhailevat, aloitan liian kaukaa juttuni ja ääneni on nariseva. Pomo oli tosi kannustava ja varmasti pehmensi viestiä ihan nätisti, mutta hitto että silti ottaa aivoon.
Asiat ovat kyllä päässäni suht järjestyksessä, mutta suusta tulee mitä sattuu. Miten tätä voisi parantaa? Olen asiantuntijatehtävissä ja tässä olisi tosi olennaista saada viesti tiiviisti ja nätisti menemään läpi. Jotenkin olen aistivinani ihmisten tunnelmia ja sen jälkeen alan hermoilla. Pomo kyllä tähän sanoi, että keskimäärin ihmiset kyllä haluavat toisten onnistumista eli todennäköisesti suurin osa on ihan hyvällä tahdolla liikenteessä. TOttahan tuokin varmaankin on.
Sain jo yliopiston esiintymiskurssilla tästä palautetta ja kieltämättä minusta kuvattu video oli ihan helvetin hirveä. Tuntuu, että kaikki muut olivat kameran edessä kuin kalat vedessä ja minä sitten olin se kala maalla.
Miten ihmeessä alan kehittää tätä puolta itsessäni? Miten kehityn hyvänä puhujana? Pitäisikö mennä johonkin koulutukseen - työnantaja kyllä tulee tässä vastaan. Mutta mihin? En tiedä oikein, miten tästä lähtisi liikkeelle. Varmaan meidän HR kyllä auttaa, mutta olisi hyvä, jos itsellä olisi edes jokun ajatus ennen kuin paukkaan sinne.
Kommentit (26)
Kuulostaa siltä, että ongelman ydin on tossa toisten tunnetilojen aistimisessa ja niistä hermostumisessa. Mikä sua tarkalleen ottaen hermostuttaa? Että ihmiset nauraa sulle, jos mokaat? Ajattelevat susta jostain syystä pahasti? Tylsistyvät sua kuunnellessa? Odottavat sulta enemmän kuin pystyt antamaan?
Kun saat kiinni siitä, mistä sun hermostuneisuus johtuu, kannattaa alkaa vähän kerrassaan kohdata pelkojasi. Jos esim. pelkäät mokaamista, ala tahallasi tehdä arjessa pieniä virheitä oppiaksesi, ettei niistä mitään (liian) kamalaa seuraakaan. Vaikka ensin luotettavien ystävien seurassa, jotka ei suhun ainakaan liian pahasti missään tapauksessa suhtaudu. Mulla esim. on tapana punastua rajusti, kun joudun huomion keskipisteeksi. Kouluaikoina mua nimiteltiin tän takia, ja vuosien ajan välttelin sosiaalisia tilanteita viimeiseen saakka, mikä johti mm. työelämässä alisuoriutumiseen. Nyt terapiassa vähän kerrassaan oon pakottanut itseni tilanteisiin, joissa punastun, ja oon saanut onnistumisen kokemuksia, että selviydynkin niistä hengissä! :) Useimmat ihmiset ei myöskään oo suhtautuneet punastumisiini enää ilkeästi, ja koko asia on alkanut vaikuttaa aina vain vähäpätöisemmältä.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huono puhuja, vaikka puhetyö luennoitsijana kuuluu minun ammattiini. Mutta
- pidä iskusanoista muistilistaa
- jos työnantaja maksaa, kokeile Voicepilates-oppeja, ovat tosi hauskoja ja rentouttavia
- jos vain tilanne sallii, puhu sinä mahdollisimman vähän ja enemmänkin kyselet kuulijoilta.
Ihan hyvin sinä mielestäni kirjoitat, joten tuskin sinulla mitään suurta ongelmaa on tuottaa jäsenneltyä tekstiä.
Jos joudut pitämään puheen, niin kuinka hyvät muistiinpanot ja lunttilaput teet? Älä yritä puhua lonkalta. Tee hyvä runko puheellesi ja pysy siinä.
Tsemppiä!
25 lisää, että ymmärrän, ettei vinkkini auta juuri muuhun kuin puheen pitämiseen. Ei niihin tavallisiin kanssakäymisiin kollegoiden kanssa.
Minulla on myös tapana lähteä selittämään asioita liian kaukaa. Ehkä pitäisi päättää, että (jos vain mahdollista) vastaa ensin vaikka vähän töksäyttävästi siihen ydinkysymykseen. Sen jälkeen vasta perustelee, jos tuntuu, että se edes on tarpeen.
Mä olen kehittynyt surkeasta ilmaisusta aika lailla paljon juuri em. iskusanojen avulla. Ne toimii muistilistana ja tukena, jos punainen lanka katkeaa. Iskusanojen ansiosta uskallan tyhjätä pääni juuri ennen esitystä. Hetkellä kun aloitan, minulla ei ole mietittynä sanoja vaan lähden liikkeelle juuri siitä hetkestä ja siinä mukana eläen. Tämäntyyppinen aloitus pitää minut rentona, mikä on minusta a ja o esiintyessä. Kun olen rento, olen myös skarppi eikä sammakoita pääse. Näin siis hyvänä päivänä. Ei mene tasalaatuisesti, mutta annan sen itselleni anteeksi.
Vaikkkaa muuten että monella tulee olemaan helpomaa itseassiassa tuon personaallisuuden kansssa tulevaisuudessa koska somekulttuuri tarjoaa mahdolllisuuksia ja luo variaattiota sen muokkaamiseksi.