Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Ja tämä on ilkeä tulkinta sinulta, josta ei ole tilanteessani kyse. Pikemminkin minun olisi pitänyt kestää arvostelua persoonastani ja itsestäni eriytyessäni äidistäni siitä,alkaen kun se prosessi alkaa, oisko lapsi silloin jotain 6-10-vuotias, sellainenko on sinusta oikein?

ap

Missä tilassa se mun persoona ois kehittynyt, vai sinustako arvostelija mun kuuluukin kuunnella ja vastaanottaa jonkun luonnehäiriöisen arvostelua persoonastani kenenkään mua paikalla puolustamatta? Mitä?

ap

Vastaa saaatanan ääliö, arvostelija. Pikkurukka.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Enhän ole. Pikemminkin persoonani on ÄIDIN TAKIA kehittymättä sellaiseksi, että se toisi hyvän olon mulle. Nyt se toisi hyvän olon lähinnä mutsille, MIKÄLI PITÄISIN MÖLYT MAHASSANI JA TEKISIN KUTEN HÄN HALUSI, siis siivoaisin, kun hän tulee käymään, laittaisin hänelle lasten kuulumisia, koska hän pyysi jne.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Enhän ole. Pikemminkin persoonani on ÄIDIN TAKIA kehittymättä sellaiseksi, että se toisi hyvän olon mulle. Nyt se toisi hyvän olon lähinnä mutsille, MIKÄLI PITÄISIN MÖLYT MAHASSANI JA TEKISIN KUTEN HÄN HALUSI, siis siivoaisin, kun hän tulee käymään, laittaisin hänelle lasten kuulumisia, koska hän pyysi jne.

ap

Ja tämä on juuri henkisen hyväksikäytön seurausta, josta sinulla ei ole ilmeisesti hajuakaan. Ole onnellinen, ettei ole. Vaikka mä oisin onnellinen, jos sullakin ois tää sama.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Ei sitä siitä katsota. Asia liittyy nimenomaan omaan persoonaani ja sen jäämiseksi jyrätyksi äidin alle. Siten äiti siihen liittyy, ei riippuvuutena.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Sinun ongelmasi on että roikut menneessä, ja samaan aikaan olet omille lapsillesi hirviö. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jos keskittyisi nyt niihin lapsiin ja kuinka heille saisi hyvän olon, sillä olisi merkitystä.

Mutta sitähän äitihullu ei halua kuulla, äitihullun maailmassa lapsilla ei ole mitään merkitystä, vaan sillä ettei kauan sitten saanut maalata huoneen seiniä mustaksi. Ja äiti lainasi heppalehdet serkulle, voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Sinun ongelmasi on että roikut menneessä, ja samaan aikaan olet omille lapsillesi hirviö. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jos keskittyisi nyt niihin lapsiin ja kuinka heille saisi hyvän olon, sillä olisi merkitystä.

Mutta sitähän äitihullu ei halua kuulla, äitihullun maailmassa lapsilla ei ole mitään merkitystä, vaan sillä ettei kauan sitten saanut maalata huoneen seiniä mustaksi. Ja äiti lainasi heppalehdet serkulle, voi kyynel.

En ole hirviö. Keskityn siihen, miten lapsille saisi hyvän olon, mutta heillähän on sellainen ennemin automaatisesti, tärkeintä on ei-mennä sitä pilaamaan, ja siis kapinaa se seinien maalaaminen ois ollut, ei sitä, saiko vai eikö ja sulta vietiin kaikki lelut ja se sua oikeasti haittaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Mutta aloitteen siihen ois pitänyt tulla terapeutilta. Muuten mä olettaisin kerjääväni vain sympatiaa.

ap

Mutta siis nykyiseltä tulee sellaista vuorovaikutusta johon kykenen. Siis että siinä on osumaa. Ja näen sen jälkeen asian toisin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Ei sitä siitä katsota. Asia liittyy nimenomaan omaan persoonaani ja sen jäämiseksi jyrätyksi äidin alle. Siten äiti siihen liittyy, ei riippuvuutena.

ap

Olet väärässä. Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidistään ja tämän hyväksynnästä. Sitte tulee murrosikä, teini maalaa seinänsä mustiksi, äiti huutaa, teini huutaa, teini toteaa screw you mutta minähän maalaan seinäni mustiksi vaikka kuinka huutaisit ja moittisit, minulla on oma tahto ja minä kasvan ottamaan vastuun siitä mitä itse haluan. Muuten teini jäisi ikuisiksi ajoiksi mamman peräkamariin tahdottomaksi objektiksi jonka tekeminen riippuisi siitä mitä äiti sanoo. Sinulle on käynyt juuri näin ikävästi ja terapeutti yritti johdattaa sinut kohti murrosikää ja vanhemmasta etitymistä mutta sinä et suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

En, en, en vain tajua, miten se huoneeni maalaaminen mustaksi olisi poistanut pahan olon, jota aiheutui äidin haukkuessa minua? Eli käyttäytyessä minua kohtaan huonosti ja sanoessaan, että se ei ole huonoa käytöstä?

ap

Siten, että maalaamalla seinän mustaksi teet mitä haluat, kuuntelet itseäsi etkä äitiäsi. Ei se haittaa että äiti suuttuu, eikä varsinkaan että äiti suuttui tai oli suuttumatta 20 vuotta sitten.

Sinun on aika siirtyä ”narsistin uhri” -ryhmästä ”olen narsisti/epävakaa/tms” -ryhmään, ja alkaa miettiä miten itse reagoit jos tulee päivä kun lapsesi ilmoittaa haluavansa mustat seinät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Ei sitä siitä katsota. Asia liittyy nimenomaan omaan persoonaani ja sen jäämiseksi jyrätyksi äidin alle. Siten äiti siihen liittyy, ei riippuvuutena.

ap

Olet väärässä. Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidistään ja tämän hyväksynnästä. Sitte tulee murrosikä, teini maalaa seinänsä mustiksi, äiti huutaa, teini huutaa, teini toteaa screw you mutta minähän maalaan seinäni mustiksi vaikka kuinka huutaisit ja moittisit, minulla on oma tahto ja minä kasvan ottamaan vastuun siitä mitä itse haluan. Muuten teini jäisi ikuisiksi ajoiksi mamman peräkamariin tahdottomaksi objektiksi jonka tekeminen riippuisi siitä mitä äiti sanoo. Sinulle on käynyt juuri näin ikävästi ja terapeutti yritti johdattaa sinut kohti murrosikää ja vanhemmasta etitymistä mutta sinä et suostunut.

Joooo, miten sä et tajua. :( Laita tuohon äidiksi sellainen, joka ei anna lapsen kapinoida, niin ei se vaan mene noin. Koita nyt avartaa ajatteluasi, että siksi tällaiset asiat ovat ongelmia juuri, että on sellaisia vanhempia, jotka eivät katsele lapsensa persoonaa. Miksi lapsen pitäisi sitä esitellä vain tullakseen haukutuksi?

ap

Vierailija kirjoitti:

Huonot käytöstavat on huonoja riippumatta niiden syistä.:)

Aha, eli selitykseksi ei kelpaisi esim. että töykeilijän läheinen olisi juuri kuollut ja on vähän huono mieli, kiva :)