Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Mä voin vastata tähän, toivottavasti auttaa sinua. Paha olo ja pahoinvointi ei ole pahuutta. Pahat väärät teot on pahuutta. Teot ratkaisee. Vaikka tekojen syynä olisikin se pahoinvointi, ne on silti väärin ja pahoja tekoja. Esim. murhaaja on tehnyt pahan teon, eikä sitä muuksi muuta mikään, kuten murhaajan huono lapsuus. Lapsuus voi toki auttaa ymmärtämään miksi hänestä tuli murhaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun ongelmasi on että roikut menneessä, ja samaan aikaan olet omille lapsillesi hirviö. Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta jos keskittyisi nyt niihin lapsiin ja kuinka heille saisi hyvän olon, sillä olisi merkitystä.

Mutta sitähän äitihullu ei halua kuulla, äitihullun maailmassa lapsilla ei ole mitään merkitystä, vaan sillä ettei kauan sitten saanut maalata huoneen seiniä mustaksi. Ja äiti lainasi heppalehdet serkulle, voi kyynel.

En ole hirviö. Keskityn siihen, miten lapsille saisi hyvän olon, mutta heillähän on sellainen ennemin automaatisesti, tärkeintä on ei-mennä sitä pilaamaan, ja siis kapinaa se seinien maalaaminen ois ollut, ei sitä, saiko vai eikö ja sulta vietiin kaikki lelut ja se sua oikeasti haittaa.

ap

Millä tavalla lapsilla on automaattisesti hyvä olla, kun äiti on hylännyt totaalisesti? Sun lapsuuden lelujen viemiselle ei voi mitään enää, sun lapsesi elävät lapsuuttaan nyt. Heihin pitäisi edes vähän keskittyä, ei monta vuosikymmentä vanhoihin lelujen viemisiin. Niihin joilla on lapsuus NYT voi vaikuttaa vielä.

Multa ei ole lapsena viety leluja. Lapsilla on muutakin elämää kuin äiti. En ole hylännyt heitä totaalisesti :D Hienosti voit vääristellä kaikkea, että pysty tarinassasi, jonka keksit.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi siinä sitten pyhimysmäisesti syyttää mua, kun on itse ensin loukannut ja satuttanut mua. Jos mä sitten puran sitä muihin, niin ei se mun vikani ole.

ap

Jos sinä purat pahaa oloasi muihin ihmisiin se on vain ja ainoastaan sinun oma vika, ei kenekään muun. Valitset olla paha ihminen.

No entäs sitten se, joka aiheuttaa sen? Vai munko tässä vaan pitää pahaa oloa kantaa?

ap

Isämme on manipuloinut ja myös uhkaillut meitä lapsia koko ikämme. Väkisinkin välillä hermostuu hänen itsekkyyteensä! Ei näe koskaan vikaa itsessään, tuo marttyyrivanhus.

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi siinä sitten pyhimysmäisesti syyttää mua, kun on itse ensin loukannut ja satuttanut mua. Jos mä sitten puran sitä muihin, niin ei se mun vikani ole.

ap

Jos nelikymppinen nainen laittaa oman kehnon käyttäytymisensä äitinsä syyksi eikä ymmärrä omaa hölmöyttään tuossa... Lapsille parasta kun katkaisisit kaikki välit heihin, antaisit heidän isänsä tarjota heille turvallisen lapsuuden ilman traumatisoivaa äitiä. Sitähän olisit toivonut itsellesi, etkö voi tarjota tuota mahdollisuutta omille lapsillesi? Ja katsopa Areenasta Perjantai-ohjelman haastattelu Amanda Pilkkeestä, näet kuinka traumojen jälkeen voi selvitä onnelliseen elämään kun päästää irti katkeruudesta. Vaikka sitähän et tee, tunnut rakastavan tuota oman navan ympärillä pyörimistä ja muiden vihaamista.

Vierailija kirjoitti:

On se siis väärin, mutta ei mun vikani. Vaan äidin.

ap

Tällä logiikalla, myös kaikki hyvät tekosi ovat äitisi ansiota.

Mies tässä osasyyllinen on siihen, mitä lapset ovat saaneet kokea.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se siis väärin, mutta ei mun vikani. Vaan äidin.

ap

Tällä logiikalla, myös kaikki hyvät tekosi ovat äitisi ansiota.

No siis kyllä mä voin myöntää, että kaiken hyvän olen myös saanut jostain. Heijastumana, josta olen sen itselleni ominut.

Geenitkin vaikuttaa suhteumiseeen tempperamentin kautta, mutta miksen voisi myöntää, että mummini iloisuus hymy ja reippaus ovat mallina antaneet sitä samaa itsellenikin?

ap

Tosi typerää on myös haukkua esim masentuneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti voi siinä sitten pyhimysmäisesti syyttää mua, kun on itse ensin loukannut ja satuttanut mua. Jos mä sitten puran sitä muihin, niin ei se mun vikani ole.

ap

Jos sinä purat pahaa oloasi muihin ihmisiin se on vain ja ainoastaan sinun oma vika, ei kenekään muun. Valitset olla paha ihminen.

No entäs sitten se, joka aiheuttaa sen? Vai munko tässä vaan pitää pahaa oloa kantaa?

ap

Siinä on sitten kaksi pahaa ihmistä, pahuuden ketju sukupolvesta toiseen.

Voisikohan yp jo pikkuhiljaa laittaa stoppia tälle yksinpuhelijalle? Spämmää etusivun täyteen tätä vuosikausia kestänyttä jankkausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan yp jo pikkuhiljaa laittaa stoppia tälle yksinpuhelijalle? Spämmää etusivun täyteen tätä vuosikausia kestänyttä jankkausta.

Se on vain yksi ketju. Avaa viininmaisteluketju ja nauti älyllisyydestä siellä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Ei sitä siitä katsota. Asia liittyy nimenomaan omaan persoonaani ja sen jäämiseksi jyrätyksi äidin alle. Siten äiti siihen liittyy, ei riippuvuutena.

ap

Olet väärässä. Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidistään ja tämän hyväksynnästä. Sitte tulee murrosikä, teini maalaa seinänsä mustiksi, äiti huutaa, teini huutaa, teini toteaa screw you mutta minähän maalaan seinäni mustiksi vaikka kuinka huutaisit ja moittisit, minulla on oma tahto ja minä kasvan ottamaan vastuun siitä mitä itse haluan. Muuten teini jäisi ikuisiksi ajoiksi mamman peräkamariin tahdottomaksi objektiksi jonka tekeminen riippuisi siitä mitä äiti sanoo. Sinulle on käynyt juuri näin ikävästi ja terapeutti yritti johdattaa sinut kohti murrosikää ja vanhemmasta etitymistä mutta sinä et suostunut.

Joooo, miten sä et tajua. :( Laita tuohon äidiksi sellainen, joka ei anna lapsen kapinoida, niin ei se vaan mene noin. Koita nyt avartaa ajatteluasi, että siksi tällaiset asiat ovat ongelmia juuri, että on sellaisia vanhempia, jotka eivät katsele lapsensa persoonaa. Miksi lapsen pitäisi sitä esitellä vain tullakseen haukutuksi?

ap

Sehän tässä juuri on pointti että syystä tai toisesta et kyennyt eriytymään silloin kun oli sen aika. Joten se pitäisi tehdä nyt. Me ei olla nyt siellä sun menneisyydessä eikä mennesyyttäsi pystytä muuttaman mikään lailla eikä sua auttaisi edes se että äitisi rupeaisi sulle kauhean kiltiksi nyt kun on liian myöhäistä. Jos äitisi rupeaisi sinulle kiltiksi, olisit edelleen ihminen jolla on kyllä kiltti ja tukeva äiti, mitta joka silti kaatuu tai seisoo sen mukaan mitä muut susta ajattelee. Sinun pitää nousta omille jaloillesi ja tappelet vimmatusti sitä ideaa vastaan.

Enhän tappele sitä vastaan ollenkaan. En vain tee sitä siten kuin sinä ehdotat. Sitä eriytymistä siis.

ap

Sinun tavallasi ei eriydy. Olet jankuttanut täällä samoja lauseita jo - kuinka kauan? Aletaan puhua vuosista luultavasti. Kun oikeasti tajuat, muutos alkaa heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ei se mulle ole mielipideasia. Sellainen ihminen joko on de facto paha tai sitten ei, sillä perusteella, että syiden, jotka siihen johtivat, tulisi olla ymmärrettävissä

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan yp jo pikkuhiljaa laittaa stoppia tälle yksinpuhelijalle? Spämmää etusivun täyteen tätä vuosikausia kestänyttä jankkausta.

En ole ap mutta kai tämä palsta yhden ketjun aiheesta kestää. Sun ei ole mikään pakko lukea. Jos alkaa olla useampaa yhtä aikaa olen samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄ MUUTA MÄ OLEN TÄSSÄ TEHNYT, KUIN KAPINOINUT ÄITIÄNI VASTAAN!!?? miten joku voi kirjoittaa, että suutuin, kun pitäisi kapinoida äitiäni vastaan?? Mitä mitä mitä?

ap

Sun "kapinointisi" äitiäsi vastaan on sitä että roikut äidissäsi ja äitisi hyväksynnässä kuin pieni lapsi ja tavoite on saada toisen aikuisen ihmisen käytös muuttumaan niin että voit edelleen jatkaa lapsen asemassa elämistä ilman omaa tahtoa mutta sulla olisi lapsiaikuisena kivempaa kun sinua vain silitettäisiin myötäkarvaan.

Oikea kapinointi on sitä että maalaat seinäsi mustiksi siitä huolimatta että äitisi suuttuu. Eriydyt äidistäsi itsenäiseen aikuisen elämää jonka sisältö ei ole "kato äiti" niin kuin pienellä lapsella. Terapeuttisi oli oikeilla jäljillä ja sai sulta kenkää.

Minusta sinä olet vain kateellinen tuosta "kato äiti" -asetelmasta. Sulla ei itselläs ole ilmeisesti ollut sinua tarpeeksi ihasteleva äiti. Minulle hyviin ihmissuhteisiin kuuluu tuo aikuisenakin. Ihastelen mielelläni rakkaitteni valon hetkiä, ei se, että kasvaa aikuiseksi saa sitä viedä.

ap

Jep jep, mutta kun sinä olet ripustanut koko aikuisen ihmisen elämäsi äitisi varaan. Sen sijaan että terapiassa yrittäisit purkaa tuota sairasta riippuvuussuhdetta yrität pönkittää sitä. Etkä tosiaan ymmärrä miksi seinien mustaksi maalaaminen ja oman äänen löytäminen saisi sinut voimaan paremmin, etkä edes halua yrittää ymmärtää. Sillä suunnalla paraneminen kuitenkin on ja sinne terapeuttisi yritti sinua turhaan johdattaa.

Minulla ei ole mitään sairasta riippuvuussuhdetta äitiini, olet täysin pihalla tilanteestani missä ongelma onkaan.

ap

Siis sä kirjoitat ilmeisesti päivittäin kymmeniä, satoja viestejä äidistäsi tänne ja elämäsi tuntuu pyörivän äitisi hyväksynnän saavuttamisen ympärillä ja sun mielestä sulla ei ole sairasta riippuvuussuhdetta äitiisi :D. Ajattele hyvä ihminen uudestaan.

Ei sitä siitä katsota. Asia liittyy nimenomaan omaan persoonaani ja sen jäämiseksi jyrätyksi äidin alle. Siten äiti siihen liittyy, ei riippuvuutena.

ap

Olet väärässä. Pieni lapsi on täysin riippuvainen äidistään ja tämän hyväksynnästä. Sitte tulee murrosikä, teini maalaa seinänsä mustiksi, äiti huutaa, teini huutaa, teini toteaa screw you mutta minähän maalaan seinäni mustiksi vaikka kuinka huutaisit ja moittisit, minulla on oma tahto ja minä kasvan ottamaan vastuun siitä mitä itse haluan. Muuten teini jäisi ikuisiksi ajoiksi mamman peräkamariin tahdottomaksi objektiksi jonka tekeminen riippuisi siitä mitä äiti sanoo. Sinulle on käynyt juuri näin ikävästi ja terapeutti yritti johdattaa sinut kohti murrosikää ja vanhemmasta etitymistä mutta sinä et suostunut.

Joooo, miten sä et tajua. :( Laita tuohon äidiksi sellainen, joka ei anna lapsen kapinoida, niin ei se vaan mene noin. Koita nyt avartaa ajatteluasi, että siksi tällaiset asiat ovat ongelmia juuri, että on sellaisia vanhempia, jotka eivät katsele lapsensa persoonaa. Miksi lapsen pitäisi sitä esitellä vain tullakseen haukutuksi?

ap

Sehän tässä juuri on pointti että syystä tai toisesta et kyennyt eriytymään silloin kun oli sen aika. Joten se pitäisi tehdä nyt. Me ei olla nyt siellä sun menneisyydessä eikä mennesyyttäsi pystytä muuttaman mikään lailla eikä sua auttaisi edes se että äitisi rupeaisi sulle kauhean kiltiksi nyt kun on liian myöhäistä. Jos äitisi rupeaisi sinulle kiltiksi, olisit edelleen ihminen jolla on kyllä kiltti ja tukeva äiti, mitta joka silti kaatuu tai seisoo sen mukaan mitä muut susta ajattelee. Sinun pitää nousta omille jaloillesi ja tappelet vimmatusti sitä ideaa vastaan.

Enhän tappele sitä vastaan ollenkaan. En vain tee sitä siten kuin sinä ehdotat. Sitä eriytymistä siis.

ap

Sinun tavallasi ei eriydy. Olet jankuttanut täällä samoja lauseita jo - kuinka kauan? Aletaan puhua vuosista luultavasti. Kun oikeasti tajuat, muutos alkaa heti.

Ei mulla siihen mitään tapaa ole. Kato silloin oisin tehnyt sen mukaan ja eriytynyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ei se mulle ole mielipideasia. Sellainen ihminen joko on de facto paha tai sitten ei, sillä perusteella, että syiden, jotka siihen johtivat, tulisi olla ymmärrettävissä

ap

Miten ap sitten määrittelet pahuuden? Minusta se on sitä että tietää tekevänsä väärin mutta tekee silti. Äärimmäisen pahuuden muoto on se että tekee pahaa lapselle tietäen tekevänsä pahaa.