Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Miksei kärsisi?

No erossa lapset harvemmin jää isälle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Sanoin, että ne eivät ole tärkeitä an sich. Siitä, miten ne minua satuttavat, en puhunut yhtään mitään. Ja miksiköhän osaltaan satutavat? Koska äiti käski kuunnella sitä, mitä mieltä muut minusta ovat. Koska itse vihasi minua, niin kuvitteli, että jos joku muukin paheksuu, niin sitten uskon sellaista kpäätä. Vaikka paheksuminen ei ole mikään moraalin ylin muoto. Kuten uskovaisista tiedämme.

Ja mitä se sulle kuuluu, miten avoin HALUAISIN elämästäni olla? Miksi minun pitää salailla sitä siksi, että muut ovat ahdasmielisiä stanan typeryks.ä, joilla on mukamas oikeus loukata minua? Eli kertoa mielipiteensä. Ja kuvitella sitä vielä totuudeksi.

ap

Koska sillä tavalla suojelet itseäsi. Ettei taas kerran tulisi paha mieli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Sanoin, että ne eivät ole tärkeitä an sich. Siitä, miten ne minua satuttavat, en puhunut yhtään mitään. Ja miksiköhän osaltaan satutavat? Koska äiti käski kuunnella sitä, mitä mieltä muut minusta ovat. Koska itse vihasi minua, niin kuvitteli, että jos joku muukin paheksuu, niin sitten uskon sellaista kpäätä. Vaikka paheksuminen ei ole mikään moraalin ylin muoto. Kuten uskovaisista tiedämme.

Ja mitä se sulle kuuluu, miten avoin HALUAISIN elämästäni olla? Miksi minun pitää salailla sitä siksi, että muut ovat ahdasmielisiä stanan typeryks.ä, joilla on mukamas oikeus loukata minua? Eli kertoa mielipiteensä. Ja kuvitella sitä vielä totuudeksi.

ap

Koska sillä tavalla suojelet itseäsi. Ettei taas kerran tulisi paha mieli. 

Niin. Ja hankinpa sillä lailla nipun ystäviä. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Oon varman kiinnostava tyyppi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Miksei kärsisi?

No erossa lapset harvemmin jää isälle.

ap

Kyllä voi taata, että se ihminen kärsii omista demoneistaan, kuten sinäkin. Ja häpeä saa hänet eristäytymään muista ja viettämään elämäänsä omassa luolassaan ja irti jälkeläisistään ja suvustaan. Olin joskus isän tyttö. Nyt emme ole puhuneet 20 vuoteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonoa käytöstä sen on jos vihaisuus ja huono olo saa ihmisen käyttäytymään paskamaisesti toista ihmistä kohtaan. Eli huudat viattomalle ihmiselle tai haukut häntä, vaikka tämä ei olisi tehnyt sinulle mitään pahaa.

No miksei se viaton voi huutaa ja puolustautua takaisin?

ap

Koska on asiakaspalvelija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Miksei kärsisi?

No erossa lapset harvemmin jää isälle.

ap

Kyllä voi taata, että se ihminen kärsii omista demoneistaan, kuten sinäkin. Ja häpeä saa hänet eristäytymään muista ja viettämään elämäänsä omassa luolassaan ja irti jälkeläisistään ja suvustaan. Olin joskus isän tyttö. Nyt emme ole puhuneet 20 vuoteen. 

Onneksi mun isä teki kaikenlaista mun kanssa eron jälkeenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko tullut ajatelleeksi, että näet lapsissasi itsesi ja itsessäsi äitisi?

Miten näkisin lapsissani itseni? Siis tässä virpomisjutussa? Joissain asioissa näen varmaan, mutta en tässä. Mullehan ei mitään tukea suotu, kyselty, miten mä haluan asioita suorittaa.

ap

Tarkoitin yleensä. Siis mitä tunnet lapsiasi kohtaan ja ovatko ne samoja tunteita, joita äitisi tunsi sinua kohtaan? Jos nyt katsotaan tätä virpomiscasea, niin tuolla aiemmassa ihmettelit, ovatko nykylapset niin nössöjä? Onko oma lapsesi siis mielestäsi nössö? Koska äitisi mielestä sinäkin olisit vastaavassa tilanteessa ollut nössö? Eli onko Kivikissaäiti tunteissaan nyt Kivikissaäidin äiti ja Kivikissaäidin lapset Kivikissaäitejä?

No se oli lähinnä vähän sellainen provo, siis että kun tuttaa se, että mun tunteita ei lapsena ajatellut kukaan.

ap

Miksi haluat kostaa sen omille lapsillesi? Mitä pahaa lapsesi ovat tehneet sulle? Sä olet vuosia palstalla valittanut, miten kamala ja tunnekylmä äiti sulla on ollut, mutta itse et tunne lapsiasi kohtaan yhtään sen enempää kuin äitisi tunsi sinua kohtaankaan. Sulla olisi ollut mahdollisuus omien lastesi kohdalla valita toisin, mutta et valinnut. Olisit voinut nähdä heidät omina lapsinasi, ei suinkaan äitisi lapsena. Ja ei, ylpeää näytteleminen on vain ja ainoastaan teskentelyä eikä  sama kuin että olisit lapsistasi oikeasti ylpeä. 

No siinähän he ovatkin, mun lapsia, pskan lapsia. Äitini mielipide, minä olen pska. Siksi ne ovat pskan lapsia. Ei he lapset siis ole sano eet, etten olisi pska.

ap

Niin, eivät ole. Sinun mielestäsi he kuitenkin ovat pskan lapsia. Sä kerjäät jatkuvasti huomiota, sympatiaa, sääliä ja ties mitä muuta itsellesi, mutta et voi niistä mitään antaa omille lapsillesi, jotka eivät edes ole sanoneet sun olevan pska. Kuitenkin teet kaikkesi, jotta he jonain päivänä sanoisivat, että olit muuten aika pska mutsi. Sä oikein kerjäät sitä, että äitisi mielipiteet sinusta tulisivat olemaan myös omien lastesi mielipiteitä. Mutta älä huoli, ihmeitä pitää tapahtua, että ne eivät tulisi olemaan, koska pidät itse kaikin tavoin huolen, että juuri niin käy. Oletko sitten onnellinen tai edes tyytyväinen, kun äitisi lisäksi omat lapsesikin pitävät sinua pskana?

Lapseni eivät ole sanoneet, että EN OLE pska ja tiedän, ettei sitä heiltä voi odottaakaan. Siitä on kuitenkin matkaa siihen, että he sanoisivat minun olleen pska.

ap

Totta. Voi olla, että he eivät tule koskaan sanomaan, että olet ollut pska mutsi, mutta sä nyt tunnut pitävän huolen siitä, että ainakin myöhemmin elämässään he tuntevat ja ajattelevat juuri niin. 

Niin?

ap

Saat sen minkä haluatkin. 

Mutta se täytyy sanoa, että muuttosi pois perheesi luota on varmasti paras asia, mitä lapsillesi on tapahtunut. Vaikka todennäköisesti muutitkin pois omista itsekkäistä syistäsi, lastesi ei tarvitse enää asua ihmisen kanssa, joka käyttäytyy samalla tavalla - tai jopa vielä pahemmin - kuin sinun äitisi.

Taas logiikassa ajatusharha, että voit tuomita minut, koska muutin pois OMISTA, ITSEKKÄISTÄ SYISTÄNI. No, oletko sä siis epäitsekäs, kun asut perheesi kanssa?

ap

En mä ole sua missään tuominnut. On kaksi vaihtoehtoa: joko muutit pois omista itsekkäistä syistäsi tai muutit pois, koska ymmärsit, että olet yhtä vahingollinen lapsillesi kuin oma äitisi oli sinulle. Ja mä tuossa aiemmassa sanoin "todennäköisesti". Aivan mielettömän upeaa, jos muutit pois siksi, että ymmärsit olevasi vahingollinen lapsillesi. Koska silloin olet todellakin oppinut jotain omista lapsuudenkokemuksistasi ja se on jo askel eteenpäin siinä, että et halua tuollaisen äitisuhteen periytyvän omille lapsillesi.

Etkö todella tajua, miten irvokasta tällainen kehuminen on? Olet oppinut jotain lapsuudenkokemuksistasi..... Sen, että äitisi vihasi sinua ja sinun on siksi hylättävä lapsesikin.... Hieeenoa!

ap

Sinä olet tehnyt valintasi. Et halua hillitä etkä ohjata itseäsi parempaan suuntaan, joten lähdit pois. Olisit voinut myös valita itsesi painokkaamman työstämisen ja mahdollisuuden jäädä. 

Oma isäni valitsi samoin kuin sinä. Yritän kunnoittaa ja ymmärtää sitä. Pahempihan se olisi ollut, jos olisi ollut pilaamassa elämääni aktiivisesti, jos ei kerran voinut hoitaa itseään kuntoon. 

PAINOKKAAMMAN työstämisen? Mitä helvetttiä. Jos kuvittelet etten mä tehnyt kaikkeani niin olet todellakin väärässä. Mitähän mä oisin voinut painokkaammin vielä yrittää? Mulla ei taida olla ISÄSI kanssa MITÄÄN yhteistä.

ap

Kyllä sinulla on. Poistuminen lastesi luota pääkoppasi vuoksi sekä se, että pääkoppa ei edelleenkään ole kunnossa. 

No isäsi tuskin kärsi siitä samoin että jätti sinut.

ap

Miksei kärsisi?

No erossa lapset harvemmin jää isälle.

ap

Kyllä voi taata, että se ihminen kärsii omista demoneistaan, kuten sinäkin. Ja häpeä saa hänet eristäytymään muista ja viettämään elämäänsä omassa luolassaan ja irti jälkeläisistään ja suvustaan. Olin joskus isän tyttö. Nyt emme ole puhuneet 20 vuoteen. 

Mä puhuinkin lähinnä,sellaisesta ulkopuolelta tulevasta paheksunnasta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Sanoin, että ne eivät ole tärkeitä an sich. Siitä, miten ne minua satuttavat, en puhunut yhtään mitään. Ja miksiköhän osaltaan satutavat? Koska äiti käski kuunnella sitä, mitä mieltä muut minusta ovat. Koska itse vihasi minua, niin kuvitteli, että jos joku muukin paheksuu, niin sitten uskon sellaista kpäätä. Vaikka paheksuminen ei ole mikään moraalin ylin muoto. Kuten uskovaisista tiedämme.

Ja mitä se sulle kuuluu, miten avoin HALUAISIN elämästäni olla? Miksi minun pitää salailla sitä siksi, että muut ovat ahdasmielisiä stanan typeryks.ä, joilla on mukamas oikeus loukata minua? Eli kertoa mielipiteensä. Ja kuvitella sitä vielä totuudeksi.

ap

Koska sillä tavalla suojelet itseäsi. Ettei taas kerran tulisi paha mieli. 

Niin. Ja hankinpa sillä lailla nipun ystäviä. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Oon varman kiinnostava tyyppi.

ap

Sullahan on jo ystäviä. Niitä, joilta kerroit saavasi myötätuntoa. Et sun tarvitse hankkia nippua ystäviä, kunhan pidät huolen jo olemassa olevista ystävyyssuhteistasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei arvosta etä-äitiä, etä -äitiä saa halveksia, lyödä, oksentaa häneen mitkä lie traumansa ja vihata ihan avoimesti ja ÄIDIT taputtaa vihaajaa.

ap

No mitä sitten? Jossain tuolla aiemmin sanoit, ettei sua kiinnosta muuiden mielipiteet. Pidä kiinni siitä. Eikä sun tarvitse kertoa ihmisille, että olet etä-äiti. Se on yksityisasia, joka kuuluu vain asianomaisille.

Sanoin, että ne eivät ole tärkeitä an sich. Siitä, miten ne minua satuttavat, en puhunut yhtään mitään. Ja miksiköhän osaltaan satutavat? Koska äiti käski kuunnella sitä, mitä mieltä muut minusta ovat. Koska itse vihasi minua, niin kuvitteli, että jos joku muukin paheksuu, niin sitten uskon sellaista kpäätä. Vaikka paheksuminen ei ole mikään moraalin ylin muoto. Kuten uskovaisista tiedämme.

Ja mitä se sulle kuuluu, miten avoin HALUAISIN elämästäni olla? Miksi minun pitää salailla sitä siksi, että muut ovat ahdasmielisiä stanan typeryks.ä, joilla on mukamas oikeus loukata minua? Eli kertoa mielipiteensä. Ja kuvitella sitä vielä totuudeksi.

ap

Koska sillä tavalla suojelet itseäsi. Ettei taas kerran tulisi paha mieli. 

Niin. Ja hankinpa sillä lailla nipun ystäviä. Kukaan ei tiedä minusta mitään. Oon varman kiinnostava tyyppi.

ap

Sullahan on jo ystäviä. Niitä, joilta kerroit saavasi myötätuntoa. Et sun tarvitse hankkia nippua ystäviä, kunhan pidät huolen jo olemassa olevista ystävyyssuhteistasi. 

No ne nyt on... Ei ne riitä.

ap

En mä niistä mun ystävistä mitenkään erityisemmin välitä. En siis vihaa tai mitään sellaistakaan, mutta en välitäkään kovasti.

ap

Ja siis mulla on ollut sellaisia ystäviä, jotka merkkaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mulla on ollut sellaisia ystäviä, jotka merkkaa.

ap

Missä he nyt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mulla on ollut sellaisia ystäviä, jotka merkkaa.

ap

Missä he nyt ovat?

Yksi on ulkomailla ja toinen otti itse etäisyyttä :( Siihen ulkomailla olevaan otin itse.

ap

Se johon otin itse etäisyyttä oli sellainen juttu, etten ois halunnut ottaa, mutta mun oli pakko. Mulla oli siinäkin ystävyssuhteessa tosi paha olo, koska en saanut hänelle sanottua asioista, joilla hän oli loukannut minua. Ja kun koitin hän ei osannut ottaa sitä kuten tarkoitin. Siis ei puhettakaan, että oisin saanut häntä tajuamaan, että hänen on muututtava, jos haluaa pitää ystäviään myös.

ap

Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.

ap

Ap! Oletko kasvanut kodissa jossa vihastuminen ,raivoaminen ja huutaminen on ollut arkipäivää. Tavallaan olet kasvanut ,turtunut siihen käytökseen niin, että se on ihan ok.

Osaatko ajatella, että toisen ihmisen huomiointi, hyvä ja tasapainoinen käytös vaikuttaa ihmisiin parhaiten.

Kontrollointi,manipulointi,

alistaminen, juoniminen, huonojen asioiden juoruaminen on huonoa

käytöstä. Se saa myös aikaan pahaa mieltä.

Jos taas on kiltti, ystävällinen ja armollinen. Niin se saa aikaan hyvää mieltä itselle ja toisille.

En ollut ainoa, joka häntä pakoili :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap! Oletko kasvanut kodissa jossa vihastuminen ,raivoaminen ja huutaminen on ollut arkipäivää. Tavallaan olet kasvanut ,turtunut siihen käytökseen niin, että se on ihan ok.

Osaatko ajatella, että toisen ihmisen huomiointi, hyvä ja tasapainoinen käytös vaikuttaa ihmisiin parhaiten.

Kontrollointi,manipulointi,

alistaminen, juoniminen, huonojen asioiden juoruaminen on huonoa

käytöstä. Se saa myös aikaan pahaa mieltä.

Jos taas on kiltti, ystävällinen ja armollinen. Niin se saa aikaan hyvää mieltä itselle ja toisille.

Olen. Ongelma vain on se, että mitä se mun kiltteys auttaa? Oon kiltti ja hyväntuulinen ja joku kuulee että en asu lasteni kanssa. Niin jos se on sille henkilölle ongelma se osoittaa sen mulle. No, tuleepa hyvä mieli. Eli ei. Se saa mut luovuttamaan samantien.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.

ap

No äidiltähän se kannattaa tukea hakea....

Ja siis mä en kontrolloi, manipuloi, alista enkä juoni. Aivan tyhmää olettakaan että jos et ole tuollainen löydät ystäviä.

ap