Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?
25.03.2018 |
Tai eihän siis kaikki aina katsokaan, mutta mitä liikkuu sellaisen ihmisen päässä, jonka mielestä muilla ei saisi olla koskaan huono olla, eivätkä he saisi olla vihaisia, ettei sille ihmiselle itselleen tule paha mieli? Ja sitten kontrolloi läheisiään haukkumalla näiden käytöstä? Tunteistahan siinä vain on kysymys, ei mistään käytöstavoista.
Kommentit (738)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.
apNo äidiltähän se kannattaa tukea hakea....
No niinpä, mutta olin vasta 17-vuotias ja kaikenlisäksi sillä ystävällä oli hyvät välit äitiinsä (tai ainakin niin se kehui) ja se, että mulla oli huonommat oli sen ystävän mielestä selkeästi jotenkin vammaista. Niin ajattelin sitten luottaa äitiin kiltin tyttären tavoin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.
apNo äidiltähän se kannattaa tukea hakea....
No niinpä, mutta olin vasta 17-vuotias ja kaikenlisäksi sillä ystävällä oli hyvät välit äitiinsä (tai ainakin niin se kehui) ja se, että mulla oli huonommat oli sen ystävän mielestä selkeästi jotenkin vammaista. Niin ajattelin sitten luottaa äitiin kiltin tyttären tavoin.
ap
Ja toivoisin että oma tyttöni uskaltaisi hakea tukea minulta ja että siitä ois mitään tai enemmänkin apua.
ap
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Aloittajan olisi totisesti syytä hakeutua ammattiauttajan hoitoon.
Mutta en etsi enää sen ystävän kaltaista henkilöä, ei hän ollut mikään hyvä vaikuttaja elämässäni, pikemminkin päinvastoin. Ellei sitten hyväksi voida laskea sitä, että hän tavallaan käänsi elämäni suunnan. En kerro miten.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
No se on tosi väärin, jos vika ei ole lapsessa tai hän on jo mennyt itseensä. Tosi ikävä asenne sulla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.
apNo äidiltähän se kannattaa tukea hakea....
No niinpä, mutta olin vasta 17-vuotias ja kaikenlisäksi sillä ystävällä oli hyvät välit äitiinsä (tai ainakin niin se kehui) ja se, että mulla oli huonommat oli sen ystävän mielestä selkeästi jotenkin vammaista. Niin ajattelin sitten luottaa äitiin kiltin tyttären tavoin.
apJa toivoisin että oma tyttöni uskaltaisi hakea tukea minulta ja että siitä ois mitään tai enemmänkin apua.
ap
Miten se onnistuu, kun et suostu tapaamaan lastasi etkä vastaa puhelimeen kun hän soittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
ap
Vierailija kirjoitti:
Se johon otin itse etäisyyttä oli sellainen juttu, etten ois halunnut ottaa, mutta mun oli pakko. Mulla oli siinäkin ystävyssuhteessa tosi paha olo, koska en saanut hänelle sanottua asioista, joilla hän oli loukannut minua. Ja kun koitin hän ei osannut ottaa sitä kuten tarkoitin. Siis ei puhettakaan, että oisin saanut häntä tajuamaan, että hänen on muututtava, jos haluaa pitää ystäviään myös.
ap
En haluaisi olla ikävä ihmine, mutta sä et tule koskaan saamaan sellaisia ystäviä kuin haluaisit. Olet aivan liian itsekäs, rikkinäinen, ailahtelevainen, mustavalkoinen, ehdoton, rajaton ja välinpitämätön, jotta kukaan haluamasi kaltainen haluaisi ystävystyä kanssasi. Vaadit muita muuttumaan, mutta et ole valmis muuttumaan itse. Olet käsittääkseni jo nelikymppinen eli et enää mikään teini, jolta vielä voisi sietää em käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja äidiltä tietenkin kysyin tähän tukea ts. kerroin miltä minusta tuntuu, ja äitihän piti mua syyllisenä siihen, miten kaveri käyttäytyi.
apNo äidiltähän se kannattaa tukea hakea....
No niinpä, mutta olin vasta 17-vuotias ja kaikenlisäksi sillä ystävällä oli hyvät välit äitiinsä (tai ainakin niin se kehui) ja se, että mulla oli huonommat oli sen ystävän mielestä selkeästi jotenkin vammaista. Niin ajattelin sitten luottaa äitiin kiltin tyttären tavoin.
apJa toivoisin että oma tyttöni uskaltaisi hakea tukea minulta ja että siitä ois mitään tai enemmänkin apua.
apMiten se onnistuu, kun et suostu tapaamaan lastasi etkä vastaa puhelimeen kun hän soittaa?
No sillä, että tavatan tai hän soittaa vaikka mulle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se johon otin itse etäisyyttä oli sellainen juttu, etten ois halunnut ottaa, mutta mun oli pakko. Mulla oli siinäkin ystävyssuhteessa tosi paha olo, koska en saanut hänelle sanottua asioista, joilla hän oli loukannut minua. Ja kun koitin hän ei osannut ottaa sitä kuten tarkoitin. Siis ei puhettakaan, että oisin saanut häntä tajuamaan, että hänen on muututtava, jos haluaa pitää ystäviään myös.
apEn haluaisi olla ikävä ihmine, mutta sä et tule koskaan saamaan sellaisia ystäviä kuin haluaisit. Olet aivan liian itsekäs, rikkinäinen, ailahtelevainen, mustavalkoinen, ehdoton, rajaton ja välinpitämätön, jotta kukaan haluamasi kaltainen haluaisi ystävystyä kanssasi. Vaadit muita muuttumaan, mutta et ole valmis muuttumaan itse. Olet käsittääkseni jo nelikymppinen eli et enää mikään teini, jolta vielä voisi sietää em käytöstä.
Höpö höpö, en ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
ap
Omat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä.
Ja siis ehjät, kokonaiset ihmiset nimenomaan haluavat ystävystyä mun kanssa. Sitten kun mä haluan antaa jotain itsestäni. Mihin mennee vielä jokunen vuosi. Keskeneräiset, äitini kaltaiset arvostelijat skippaan kokonaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
apOmat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä.
Mistä mä oisin tiennyt, mikä oli oikein? Mua alistettiin, mutta en tiennyt onko se niin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
apOmat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä.
Ihan itsekö sä keksit kaikenmaailman moraalit ja mikä on oikein, mikä on väärin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
apOmat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä.
Mistä mä oisin tiennyt, mikä oli oikein? Mua alistettiin, mutta en tiennyt onko se niin.
ap
Ja siis katson, että voisimme ehkä olla edelleen ystäviä, jos oisin saanut laitettua stopin sille alistamiselle. En ollut ainoa, joka lopulta vaan pakoili kyseistä ihmistä. Mutta en osannut ja äidistäni mä tein kaiken väärin vaan. Tietämättä, mitä mä tein.
ap
Mutta ehkä se ystävyys ois ollut ikuisesti siihen törmäävää, että hän tykkäsi alistaa ja mä loukkaannuin tai pahoitan mieleni aika herkästi, joten varmaan parempi näin.
ap
Kuvittele nyt se äitisi kuolleena. Onko olosi vapautunut vai tunnetko olevasi vankilassa loppuikäsi, koska vihankohteesi vaihtoi hiippakuntaa ilman lupaasi ja asiat keskeneräisinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tuosta ystävyyden katkeamisesta on lähes 30 vuotta? Luulin, että tässä puhutaan jostain äitiytesi aikaisesta ystävästä.
Kyllä minunkin äitini aina asettui poikaystävieni puolelle ja antoi ymmärtää, että minä olen se kamala. Ei sitä pidä liian tosissaan ottaa. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan menemään itseensä.
Mistäs se lapsi sitten saa apua, jos vika ei ole hänessä?
apOmat aivot on keksitty. Sinä ja äitisi olette kaksi erillistä yksilöä.
Ihan itsekö sä keksit kaikenmaailman moraalit ja mikä on oikein, mikä on väärin?
ap
Kyllä. Murrosiässä ihminen irtautuu vanhemmistaan ja kyseenalaistaa saamansa opit ja pitää ne, jotka hyväksyy ja kokee omiksi tai muodostaa kokonaan oman koodistonsa. Ihan viimeistään tämän pitäisi tapahtua, kun muuttaa pois kotoa.
Alue: Aihe vapaa
Ne lapset on pieniä lyhyen aikaa, ehdit vielä märehtiä heppalehtiä ja huoneen väriä vaikka olisit heille hyvä äiti ne muutamat vuodet jotka he sinua tarvitsevat. Etkä keskittyisi vaan itseesi.
Kun sinua ei kiinnosta muu kun oma hyöty, niin sanotaan sama asia niin että ymmärrät: on myös sinun etusi pitää lapsiisi hyvät välit, kiinnostua heidän edustaan. Vai haluatko että omat lapsesi vihaavat sinua siten kuten itse vihaat äitiäsi?