Mikse se, että ihmisellä on paha olla tai on vihainen katsotaan huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Alunperin mielenkiintoisesta ketjusta tuli psyko kivikissa ketju. Harmi näinhän se usein käy täällä että mielenkiintoinen ketju pilataan jollain ihme paatoksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Ei siksi se juuri ei ole mielipideasia. Moraalikaan ei varsinaisesti perustu mielipiteisiin. Ennemminkin tunteisiin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

Mielipiteen sanoja voi kyllä olla väärässä, väärässä kasityksessä, jonka pohjalta perustaa mielipiteensä, mutta mielipiteenä se on niillä perustuksilla varmasti ihan oikea, eli looginen sanojalleen, oli se millainen tahansa. Siksi mielipiteillä ei ole paljoakaan väliä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

No sanopa sitten, onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Jos kerran on vain yksi absoluuttinen totuus eikä kyse voi olla mielipiteestä.

Mutta ne, jotka ovat väärässä, niiden logiikasta löytyy yleensä aina jokin pettävä kohta, minkä takia heidän muodpstamansa mielipide ei pidä paikkaansa ja on siis aivan samantekevä todellisuuden kannalta.

ap

Jos on koko ikänsä joutunut kuuntelemaan itsekkään ja manipuloivan vanhempansa vaatimuksia, voi mitta tulla täyteen kiltilläkin ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

No sanopa sitten, onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Jos kerran on vain yksi absoluuttinen totuus eikä kyse voi olla mielipiteestä.

En näe mielekkäänä määritellä sitä. Mitä siitä saa? Jokainen saa ajatella siitä niin kuin itsestä tuntuu.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

No sanopa sitten, onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Jos kerran on vain yksi absoluuttinen totuus eikä kyse voi olla mielipiteestä.

Se mikä ihmisissä ottaa pannuun, on , että heistä heidän mielipiteensä vastaa kaikkien todellisuutta. Siis akselilla kuka on paha.

ap

Tai ainakin äidistäni hänen ajatuksensa heti vastasivat munkin todellisuuttani.

ap

Eikä sinne jakeluun mennyt, että ei vastaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

No sanopa sitten, onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Jos kerran on vain yksi absoluuttinen totuus eikä kyse voi olla mielipiteestä.

En näe mielekkäänä määritellä sitä. Mitä siitä saa? Jokainen saa ajatella siitä niin kuin itsestä tuntuu.

ap

No juuri niin, jokaisen oma mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ei ole psykiatrialle ollut koskaan hoitokontaktia, yksityiseltä olen hakenut lausuntoihin näkemyksen kelaa varten. Ja olen käynyt joskus yksityisellä psykiatrilla, mutta heistä en ilmeisesti tarvitse hoitoa.

Nyt olen menossa psykiatrian tsekkaukseen omasta pyynnöstäni työterveyden kautta. En vain ole päässyt sinne koska ne antaa mulla aina ajan työvuoron päälle. Mutta menossa olen. Haluan apua siihen, miksi en voi asua lasteni kanssa.

ap

Hyvä! Muista suhtautua avoimin mielin, älä takerru liikaa menneisyyteen koska sitä ei voi muuttaa. Äläkä missään nimessä lopeta kesken vaikka tuntuisi että ei ole hyötyä heti.

Kuule mä tunnistan avun, kun näen sitä. Ei tartte pelätä, etten ottaisi auttavaa apua vastaan. Ja jos joku kuvittelee auttavansa, ilman, että se auttaa, niin turha kuvitella, että tuhlaisin kumpienkaan aikaa.

ap

Mistä sä sen tunnistat? Onko sulla siis jo mielessäsi jotain, mikä voisi auttaa? 

Tunnistan siitä, että solmu sisälläni alkaa silloin aueta. Olo helpottuu, kevenee, olo paranee. En tiedä, miten siihen pääsee.

ap

Jatkan vielä, että tulee turvallinen olo, sellainen, että minusta välitetään. Sen toinen nimi on rakkaus. Sellainen inhimillisyys virallisissa kuvioissa tietenkin. Ja sen tajuaminen, missä myrskyssä mä olen pienenä äitini takia asunut. Ja mitä kätsinyt. Ja mitä siitä seurasi, joka ei ole pahuutta vaan pahoinvointia. Harva ammattilainenkaan tajuaa tätä.

ap

Osaatko kuvailla, millä tavalla tuo inhimillisyys on puuttunut virallisissa kuvioissa? Ja erityisesti terapioissa, joissa olet käynyt? Kukaan ei pysty tajuamaan toisen ihmisen kokemuksia paitsi sellainen, joka on kokenut samat asiat itsekin. Muut voivat vain yrittää ymmärtää, mistä on ollut kysymys. Ammattilaisten tehtävä on yrittää saada asiakas ymmärtämään, mitä hän voisi tehdä nyt ja tästä eteenpäin. 

No siis mulle ei ole vakuutettu, etten ole paha, vaan pahoinvoiva. Itseasiassa pahoinvoinnista ei ole puhunut mulle kukaan mitään. Varmaan kattelivat vaan, että tää on masentunut.

ap

Tuota noin....minusta kaikista jutuistasi päätellen nimenomaan olet pahoinvoiva. Voisiko olla niin, että terapeuttisi eivät ole ymmärtäneet, että tarvitsisit jotain vakuuttelua asiasta? Että he ovat olettaneet sinun itsekin tietävän, että olet pahoinvoiva?

Varmaan ovat olettaneet, mutta sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni. En näe tuollaisen äidin jälkeen itseäni hyvässä valossa vaan pahassa. Jos välillä näen lainkaan.

ap

Paha olohan on yleensä juuri se syy, miksi haetaan apua ja sen vuoksi terapeuttisi ovat varmaankin ajatelleet, ettei sitä tarvitse sulle erikseen sanoa vaan tiedät sanomattakin. Haetko sä siis terapeuteilta sitä, että he kertoisivat omia ajatuksiaan sinusta? Tuollainen ei nimittäin kuulu ammattitaitoisen terapeutin tehtäviin ollenkaan eikä ole edes suotavaa, että terapeutti alkaisi muodostaa omia mielipiteitä tai ajatuksia asiakkaistaan. Puhumattakaan, että sanoisi ne asiakkaalleen ääneen. Terapeutin tulee suhtautua asiakkaaseen objektiivisesti eikä subjektiivisesti eli työhön ei saa sotkea omia mielipiteitään tai ajatuksiaan.

Voi että kun säkin pidät mua tyhmästi ja puhut alentuvasti kuin tyhmälle. En hae sitä, että terapeutti kertoisi minusta omia ajatuksiaan, vaan että siihen terapiaprosessiin kuuluisi korvata ne äidin mieleeni minusta istuttamat pahat ajatukset sillä, että en ole paha, vaan mulla on paha olo. Pahoinvoiva ihminen tekee asioita, joissa on väärää, siitäkö nyt pitäisi käsitellä syyllisyyttäni, kun se on aivan epäoleellista mun ydinongelmani kannalta? Joka on ettei luota itseen jne. Jos tekee väärin siis niin siis ei pysty käsittelemään sitä jne.

ap

No sä kirjoitit itse, että: "sitä ois pitänyt nimenomaan käsitellä niin, että saan kuulla muiden ajatuksia itsestäni." Jos kyse ei ole terapeutin ajatuksista eikä sinun omista ajatuksistasi, niin kenen ajatuksista nyt on kyse?

No siis että onko se pahuutta kun on paha olo, vai ei. Jos silloin toimii väärin.

ap

Niin mutta KENEN mielestä? Sinun, terapeutin vai kenen? Keitä ovat nämä "muut", joiden ajatuksia itsestäsi haluaisit kuulla?

Ai kenen mielestä? Onko se mielipideasia?

ap

Tottakai se on mielipideasia. Sehän riippuu täysin siitä, kenelle teet väärin ja miten teet väärin. Jotkut ihmiset ovat pitkäpinnaisempia ja antavat kohdella itseään huonommin kuin toiset. 

Ei ole mielipideasia. Se on joko tai. Jos sellainen ihminen ei ole paha, niin se, joka niin väittää on sitten vain tyhmä ja väärässä ajatellessaan niin.

ap

Kyllä vaan on mielipideasia, koska se riippuu täysin tekemästäsi väärästä teosta. Toisen ihmisen tappamalla olet paha, mutta keskisormea näyttämällä olet lähinnä vain v**mainen.

Ja siis jonkun psykopaatin sarjamurhaajan mielestä et olisi paha edes tappaessasi jonkun.

Siksi se ei olekaan mielipideasia.

ap

Ei vaan just siksi se on mielipideasia, että joidenkin mielestä toisen ihmisen tappava on paha ja toisen mielestä ei ole paha. Toki on olemassa yleisiä moraalisääntöjä, joiden rikkojia suurin osa ihmisistä pitää pahoina. Silti on olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä näiden moraalisääntöjen rikkojia pahoina. 

Tuohan juuri jättää asian oikeellisuuden hetteiselle pohjalle, jos pitää sitä mielipideasiana. Koska mielipide ei varsinaisesti voi olla väärä.

ap

No sanopa sitten, onko toisen ihmisen tappava ihminen paha? Jos kerran on vain yksi absoluuttinen totuus eikä kyse voi olla mielipiteestä.

En näe mielekkäänä määritellä sitä. Mitä siitä saa? Jokainen saa ajatella siitä niin kuin itsestä tuntuu.

ap

No juuri niin, jokaisen oma mielipide. 

Mutta ei tottus.

ap

Eli aivan hyödytön s mielipide, jos se ei ole totuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Eli aivan hyödytön s mielipide, jos se ei ole totuus.

ap

No tuo on sun mielipiteesi.

No minun mielipiteeni mukaan äiti, joka hylkää lapsensa jotka tarvitsevat häntä nyt, on paha. Kun tekee sen ihan tietoisesti, kun omien vanhojen asioiden kääntely on tärkeämpää kun omien lasten elämä.

Juuri nää mielipiteillään oikeassa olijat, joilla on mielestään oikeus määritellä muita ovat ihmisistä alhaisimpia. En viitsis ikinä olla kaveri sellaisille. Se sulkee aika paljon ihmisiä pois.

ap

Vierailija kirjoitti:

No minun mielipiteeni mukaan äiti, joka hylkää lapsensa jotka tarvitsevat häntä nyt, on paha. Kun tekee sen ihan tietoisesti, kun omien vanhojen asioiden kääntely on tärkeämpää kun omien lasten elämä.

Aivan sama tuo sun mielipiteesi, koska se ei perustu todellisuuteen MINUSTA. Jos olet tuota mieltä MINUSTA. Jos yleisesti, niin on silti älyllisesti epärehellistä väittää, että tietäisit tilanteisiin johtaneet syyt ja sen, millainen tragedia ne ovat kantajalleen saadaksesi haukkua heitä ja lisätä pahaa oloaan ja tuntea siitä vielä itsesi jotenkin hyväksi ihmiseksi!

ap

Vierailija kirjoitti:

Mua ei ainakaan kiinnosta ihmisten typerät mielipiteet. Ei ne ole mikään totuus, eikä kukaan tajua mitään siitä, mitä mä olen kokenut. Ei todellakaan ttuakaan kiinnosta, mitä mieltä joku pillupirkko sitten on minusta, mutta pillupirkkopaska itse kuvittelee olevansa "oikeassa".

ap

No miksi sitten kyselet, joka päivä moneen kertaan, kun vastaus ei kerran kiinnosta? Pillupirkoksi nimittely on rumaa käytöstä, sinun rumaa käytöstäsi. Ei äitisi, ei kenenkään muun.