Miten voi nuorimies löytää suhteen?
Tuntuu mahdottomalta löytää tyttöystävää, näin nuorena suomalaisena, suomessa asuvana nuorena miehenä. Ei mulla ole mitään annettavaa ( taloudellisesti) kenelläkkään ikäiselleni (22 v), ainakaan vielä. Kaipaisin niin rinnalle ihmistä jota suukottaa ja helliä. Jotakuta, jolle jakaa elämäsä. Tehdä yhdessä asioita ja opetella elämän salaisuuksia. Rakastella, yhdessä elää sitä arkea. En voi itsestäni mitään " oikeaa kuvaa" antaa, mut luonteeltani oon iloinen ja spontaani, innostun uusista asioista sekä elämän iloista. Harrastan tanssia sekä uimista. Eipä ole koskaan tullut kiinostuneita ehdokkaita vastaan vaikka kuinka yritän jutella ja niinpoispäin. Kun katsoo hesan "parisuhdejakaumaa", ei tunnu kovin toiveikkaalta tulevaisuudelta. Ennen olin elämäniloisempi ja myönteidempi, mutta se valo alkaa sammumaan epätoivon pimeyteen.
Ainoa asia, mitä annettavaa mahdolliselle kumppanille olisi, on varmasti uskollinen, tasapuolinen suhde. Muttakun sekin on itsestäänselvyys. Tuntuu että tää hellyyden ja romantiikankaipuu alkaa häviämään, ei ole vastaanottajaa - enkä pysty enää millään uskomaan että tulisikaan :(
Rakastan elämäni naisia yli kaiken, siskoja ja muita suvun naisia. Kaipaan kuiten romanttista rakkautta. Mutta kun itse ei ole sen kohde, vaikka kovin toivoisi ja yrittää, en näe miksi tällämenolla enää kauan täällä elämän poluilla viihtyisin. Vuori on liian korkea. Kaikki vastaukset tervetulleita, mutta olisin iloinen jos täältä löytyisi "omanikäisiäkin" vastaajia.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisia kiinnosta hiljaiset ja ujot miehet, pitää kokoajan olla äänessä ja näyttää kuka paikan kingi ennenkuin kiinnostutaan.
Viestissä 221 kerroin kauniin kummityttöni poikaystävän olevan kiva mutta ujo nuori mies. Mutta ei, sinun pitää päästä jankuttamaan, että naisia ei kiinnosta hiljaiset ja ujot miehet. Ok, kummityttöni ei ehkä vielä ole nainen, mutta hän on juuri siinä iässä, jossa ne öyhöttäjät kiinnostaisivat, jos jankkaamisessasi olisi hitunenkin todellisuutta.
Ja kuten sanottu: sama historia omalla aikuisella lapsellaan ja hänen ystävillään. Kaikki ihan tavallisia, suht hyvin koulussa pärjääviä nuoria, joilla oli ensimmäiset seurustelukokemukset alle 18-vuotiaina ja jotka sittemmin vakiintuivat samanlaisten, tavallisten, kunnollisten nuorten kanssa kolmekymppisiksi mennessä.
Mutta ihan oikein, että sinä et koskaan tule saamaan naista. Ikinä. Tämä lauantai-ilta on vain yksi lukemattomista, jotka tulevaisuudessakin vietät tällä palstalla, kuten olet viettänyt tätä aiemmatkin. Jo vuosikausia.
P.o. Omalla aikuisella lapsellani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei naisia kiinnosta hiljaiset ja ujot miehet, pitää kokoajan olla äänessä ja näyttää kuka paikan kingi ennenkuin kiinnostutaan.
Viestissä 221 kerroin kauniin kummityttöni poikaystävän olevan kiva mutta ujo nuori mies. Mutta ei, sinun pitää päästä jankuttamaan, että naisia ei kiinnosta hiljaiset ja ujot miehet. Ok, kummityttöni ei ehkä vielä ole nainen, mutta hän on juuri siinä iässä, jossa ne öyhöttäjät kiinnostaisivat, jos jankkaamisessasi olisi hitunenkin todellisuutta.
Ja kuten sanottu: sama historia omalla aikuisella lapsellaan ja hänen ystävillään. Kaikki ihan tavallisia, suht hyvin koulussa pärjääviä nuoria, joilla oli ensimmäiset seurustelukokemukset alle 18-vuotiaina ja jotka sittemmin vakiintuivat samanlaisten, tavallisten, kunnollisten nuorten kanssa kolmekymppisiksi mennessä.
Mutta ihan oikein, että sinä et koskaan tule saamaan naista. Ikinä. Tämä lauantai-ilta on vain yksi lukemattomista, jotka tulevaisuudessakin vietät tällä palstalla, kuten olet viettänyt tätä aiemmatkin. Jo vuosikausia.
Minunkin tyttärellä eka poikaystävä oli se luokan lukutoukkapoika, ja nykyinen avomies myös ei-niin-muodikasta urheilua harrastava, lukion käynyt ja ei-niin-mediaseksikästä alaa opiskeleva kiltti ja kiva nuorimies.
Ne lihaksikkaat salikollit baarien naistennaurattajat olivat kyllä kovin kiinnostuneita tytöstä, kaunis kun on, mutta hän valitsi näin. Kuten lähes kaikki ystävänsäkin - nämä kiltit, ahkerasti opiskelevat, luonnollisen kauniit tytöt. Mutta he eivät ilmeiseti olekaan nuoria naisia, vain ne boostatut instabeibet ovat.
Hei. Ap tässä vielä. Tulin vielä lukemaan tänne kommemtteja. Oli tullut aika paljon sen jälkeen kun menin syömääm. Kiitos vielä kaikille vastaajille. Tsempit :) nyt kohta pesulle ja nukkumaan, on nimittäin aikainen herätys.
Vierailija kirjoitti:
Nuorimiehillä on nykyään kauhea kiire jonnekin. Herra 20 v ilmoittaa jo olevansa ikisinkku ja latelee synkeitä ja katkeria red pill -teesejä. Olen nainen ja harrastin seksiä aikanaan ensimmäistä kertaa 22-vuotiaana. Tiedostin että oon vähän myöhässä mutta en olettanut jääväni vanhaksipiiaksi saati että Suomen miehet olisivat syvältä.
Naisena tietysti tiesit, että kyse oli siitä että et itse kelpuuttanut. Miehenä ei kelpuuteta.
84 jatkaa vielä. Itse teen toisinaan myös rekrytointipäätöksiä työssäni. Se, että olen ikäni asunut yksin on häivyttänyt minusta viimeisetkin tunteenrippeet. En käytännössä koskaan palkkaa naisia. Lähes kaikki palkkaamani henkilöt ovat miehiä, vähän kaltaisiani. Tietysti en kerro tätä rekrytilanteessa.
M32
Vierailija kirjoitti:
Nuorimiehillä on nykyään kauhea kiire jonnekin. Herra 20 v ilmoittaa jo olevansa ikisinkku ja latelee synkeitä ja katkeria red pill -teesejä. Olen nainen ja harrastin seksiä aikanaan ensimmäistä kertaa 22-vuotiaana. Tiedostin että oon vähän myöhässä mutta en olettanut jääväni vanhaksipiiaksi saati että Suomen miehet olisivat syvältä.
Helppoahan se on selittää että ei ole mikään kiire ja kuinka itsekin olit niin ja niin vanha ennen ensimmäisiä kokemuksiasi. Se on yllättävän helppoa odottaa kun tarjolla on ehdokkaita jotka eivät kelpaa, odottaa vain että se kelpaava ehdokas tulee vastaan ja pariutuu. Kätevää. Miksi kaikki ei tee näin?
Minä, kohta 29 vuotias mies en ole ikinä ollut kenenkään kiinnostuksen kohde enkä ole koskaan kelvannut kenellekään. En ole koskaan päässyt edes treffeille asti. Parisuhdetta olen toivonut jostain n. 14-vuotiaasta asti, eli kohta on 15v kaipuuta takana. Tälläiset kokemukset käyvät aika helposti miehen psyykkeen päälle ja tämä onkin syy näihin netissä olevien ulinamiesten olemassaoloon. Tietenkään kaikki "yksinäiset" miehet eivät reagoi niin äärimmäisesti.
Pidän itseäni ihan henkisesti vakaana ja en ole samaa mieltä ulinamiesten kanssa kovinkaan monesta asiasta, mutta minäkin olen ihan oikeasti itkenyt kotona itsekseni kun on niin yksinäinen olo.
Ihan sama mutta oma kokemus on että ujo ja hiljainen ei kelpaa, sama kaveruuksien suhteen vaikkei yhtä rajua hylkimistä mutta lopulta kumminkin. Ylä-aste, ammattikoulu, työelämä. vapaa-aika jne. Ole äänessä ja esillä niin kelpaat. Ja jos kerrankin sanot jotain niin muiden katseesta näkee että "mitä tuo taas selitttää", no empä sano enää sitten mitään, eipä tarvikaan kukaan ei halua kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat nykyään hirveän estyneitä, sekä miehet että naiset. Pihdataan tunteita ja piilotellaan motiiveja. Heittäytymistä ei enää osata samalla tavoin kuin edellinen sukupolvi, joten mikään homma ei etene. Voi tavata kivan miehen tai naisen, mutta suhteeseen ei uskalleta alkaa, kun aina voi löytyä parempi. Totuus kuitenkin on, että kun esim. ap:lla natsaa jonkun naisen kanssa, olisi fiksua keskittyä vain siihen yhteen naiseen ja nähdä hänen hyvät puolensa ja unohtaa muut naiset. Suomalainen nainen on maailman helpoin iskettävä, häneen tekee vaikutuksen jo pelkkä hyvä käytös ja kohteliaisuus.
Ei hemmetti :D luuletko, että tavallisella miehellä on muita naisia mihin keskittyä? Kun kiinnostuisi edes yksi nainen kenelle antaa kiinnostusta. Tuossa oli ap sitä naisen logiikkaa sulle. Joo tekee vaikutuksen kohteliaisuus..
No oma kokemus on tämä. Itse aloin suhteeseen parikymppisenä ulkomaalaisen miehen kanssa kun jo siihen ikään mennessä oli selvinnyt, että suomalaisia miehiä ei kiinnostanut. Olen sittemmin alkanut ajatella, että ehkä joitakin suomalaisiakin miehiä kiinnosti, mutta heiltä puuttui vaan taidot viedä suhdetta eteenpäin. Ne oli sellaisia jutustelijoita, jotka eivät halunneet ottaa ohjia ja sitoutua. Sitten kun vastaan tuli mies, joka tykkäsi minusta ja myös teki sen minulle selväksi eikä kärsinyt sitoutumiskammosta, valinta oli helppo. Ei sitä naisena uskalla edes kiinnostua, jos mies vaikuttaa vaan ajelehtivan ja on ihan perässävedettävä.
miten ap voi löytää ketään kun kaikki ulkomaisia kumppaneita tai muuttaa pois?
Nää on just näitä mikä nuoria miehiä ahdistaa. miten voi kilpailla heitä vastaan kun valinta on itsestäänselvyys? ei ihme et nuoret miehet masentuu
Ei se ulkomaalaisuus ole se juttu mikä miehissä vetoaa, vaan käytöstavat ja kiinnostuneisuus. Ihan varmasti 99% ulkomaalaisen valinneista naisista sanoo, että suomalainen olisi käynyt yhtä hyvin, jos vaan olisi löytynyt kohtelias ja kiinnostunut suomalaismies. Niitä vaan ei kasva joka oksalla.
Vierailija kirjoitti:
84 jatkaa vielä. Itse teen toisinaan myös rekrytointipäätöksiä työssäni. Se, että olen ikäni asunut yksin on häivyttänyt minusta viimeisetkin tunteenrippeet. En käytännössä koskaan palkkaa naisia. Lähes kaikki palkkaamani henkilöt ovat miehiä, vähän kaltaisiani. Tietysti en kerro tätä rekrytilanteessa.
M32
Voi toista. Kun ei piparia irtoa, kostaa kaikille naisille. Oikea ulien märkä uni. 0/5
Mun mielestä on jotenkin liikuttavaa, lapsellista ja säälittävää, miten näissä kumppaninpuuteketjuissa uskotaan, että se oma elämä taianomaisesti muuttuisi paremmaksi kunhan sen kumppanin/piparia saisi. Näinhän se ei tietenkään ole. Ihmisenä olisitte tämänkin jälkeen ihan samanlaisia kuin nytkin, olosuhteenne olisivat samat kuin nytkin plus sen naisen mukana tulisi hyvien puolien lisäksi setti uusia vastuksia ja ongelmia. Nainen ei ole mikään Fleshlight tai halinalle, jota käytetään silloin kuin siltä tuntuu, vaan suhde vaatii jatkuvaa työtä, huomiota, huolenpitoa , kompromisseja ja panostusta. Jos et tätä jaksa, ilo suhteesta on lyhytaikainen ja tämä kumppani jättää ja etsii toisen. Ja taas ollaan hylättynä, kelpaamattomana ja katkeranpana lähtöruudussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
84 jatkaa vielä. Itse teen toisinaan myös rekrytointipäätöksiä työssäni. Se, että olen ikäni asunut yksin on häivyttänyt minusta viimeisetkin tunteenrippeet. En käytännössä koskaan palkkaa naisia. Lähes kaikki palkkaamani henkilöt ovat miehiä, vähän kaltaisiani. Tietysti en kerro tätä rekrytilanteessa.
M32Voi toista. Kun ei piparia irtoa, kostaa kaikille naisille. Oikea ulien märkä uni. 0/5
Niinpä. Ja tietysti tässä voi odotella sitä ensimmäistä oikeusjuttua, kun joku tietääkin valitun meriitit ja vetää yhtiön oikeuteen syrjinnästä. Aika kivoja korvauksia han niistä näkyy saavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt oikeasti "nuoret naiset sitä ja tätä", menkääpä itseenne hetkeksi. Juuri täällä on itketty topikkitolkulla Louhimiiiehen naisinhoa nuoria tyttöjä kohtaan, mutta samaa tekee mammat täällä huulet pitkänään.
Oma tyttäreni on nyt 18. Ei ole koskaan meikannut kokeilua kummempaa, ei värjää hiuksiaan, ja on aina seurustellut mukavien "naapurienpoikien" kanssa. Tyttäreni on nätti kuin nukke, sopusuhtainen, vaikke harrasta saliperseilyä, eikä instatörröttelyä. Hän joutuu elää tässä paskamaailmassateidän kaltaisten nuorten naisten dissaajien kanssa. Sen vielä ymmärtää että joku parikymppinen märkäkorvapoika itkee kun ei saa kuuminta salikissaa, mutta että kuorossa toitotetaan että parikymppiset nuoret naiset ovat järjestään itsestään liikojaluulevia lihaskimppujen perässä juoksijoita, joita kiinnostaa vain oma naama, perse, a miehen somestatus, niin se menee nyt pahasti yli. Kuinka kaksinaamaista porukka täälläkin oikeasti VOI olla??!?
Minun kummityttöni on 16. Todella kaunis, meikkaa hillitysti, värjää hiuksiaan, on kiinnostunut muodista, on sosiaalinen, sporttinen, on instassa (ei prsekuvia). Toinen "vakava" seurustelusuhde menossa; poika on lukion toisella luokalla, ujo, hyvä oppilas, tosi kivan näköinen mutta ei todellakaan sellainen, joka kääntäisi naisten päät. Kummityttöni edellinen poikaystävä oli samanlainen; pienehkö, rauhallinen, "perhepoika" eli hänenkin vanhempansa halusivat tavata kummityttöni ennen kuin antoivat nuorten hengailla yhdessä.
Kun lisäksi tiedän oman nyt jo aikuisen lapseni parisuhdehistorian ja siinä sivussa muutaman hänen ystävänsäkin, niin tämä palstamiesten alfa-beta-jankutus on aivan toisesta maailmasta. Ei yksikään tervepäinen ihminen varmasti usko noin harhaisiin juttuihin.
Kunhan tyttö varttuu baari-ikään, niin muuttuu ääni kellossa. Silloin hän huomaa markkina-arvonsa ja pääsee siihen alfaralliin. Tytön tämän hetkinen poikkis taas samassa iässä huomaa, että baarissa menekki on nolla . Tässä on se vedenjakaja mikä tulee erottamaan sukupuolten ikäkausikokemukset toisistaan. Alfoille ja naisille se näyttäytyy kiihkeänä aikana. Betoille selibaattina.
Heh, eli nyt se menee jo niin, että edes fiksu, kiva nuori mies, jolla on 18-vuotiaana kaunis, nuori tyttöystävä (ja erittäin todennäköisesti seksiä hänen kanssaan, ei kuulu minulle joten en ole kysellyt), ei yhtäkkiä enää pari vuotta myöhemmin kelpaa hänelle eikä kenellekään muullekaan. Voi luoja te ulit olette pimeitä päästänne!
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mutta oma kokemus on että ujo ja hiljainen ei kelpaa, sama kaveruuksien suhteen vaikkei yhtä rajua hylkimistä mutta lopulta kumminkin. Ylä-aste, ammattikoulu, työelämä. vapaa-aika jne. Ole äänessä ja esillä niin kelpaat. Ja jos kerrankin sanot jotain niin muiden katseesta näkee että "mitä tuo taas selitttää", no empä sano enää sitten mitään, eipä tarvikaan kukaan ei halua kuunnella.
Katse pois sieltä omasta navasta. Suurimmalle osalle ihmisistä on täysin sama millainen olet ja mitä sanot ja teet. Kukaan ei oikeasti välitä, eikä keskity juuri sinun dissaamiseen. Jokainen kaivelee omaa napaansa ja keskittyy asioihin omalta kannaltaan. Todennäköisesti mainitsemasi katseet johtuvat siitä, että toiset yllättyivät siitä, että puhut jos kerran olet yleensä hiljaa. Koko maailma ei pyöri just sun navan ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
84 jatkaa vielä. Itse teen toisinaan myös rekrytointipäätöksiä työssäni. Se, että olen ikäni asunut yksin on häivyttänyt minusta viimeisetkin tunteenrippeet. En käytännössä koskaan palkkaa naisia. Lähes kaikki palkkaamani henkilöt ovat miehiä, vähän kaltaisiani. Tietysti en kerro tätä rekrytilanteessa.
M32
Katso tuossa se sinun todellinen ongelmasi on, et osaa nähdä naisia ihmisinä ja yksilöinä. Ei mikään ihme ettei lykästä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu mahdottomalta löytää tyttöystävää, näin nuorena suomalaisena, suomessa asuvana nuorena miehenä. Ei mulla ole mitään annettavaa ( taloudellisesti) kenelläkkään ikäiselleni (22 v), ainakaan vielä. Kaipaisin niin rinnalle ihmistä jota suukottaa ja helliä. Jotakuta, jolle jakaa elämäsä. Tehdä yhdessä asioita ja opetella elämän salaisuuksia. Rakastella, yhdessä elää sitä arkea. En voi itsestäni mitään " oikeaa kuvaa" antaa, mut luonteeltani oon iloinen ja spontaani, innostun uusista asioista sekä elämän iloista. Harrastan tanssia sekä uimista. Eipä ole koskaan tullut kiinostuneita ehdokkaita vastaan vaikka kuinka yritän jutella ja niinpoispäin. Kun katsoo hesan "parisuhdejakaumaa", ei tunnu kovin toiveikkaalta tulevaisuudelta. Ennen olin elämäniloisempi ja myönteidempi, mutta se valo alkaa sammumaan epätoivon pimeyteen.
Ainoa asia, mitä annettavaa mahdolliselle kumppanille olisi, on varmasti uskollinen, tasapuolinen suhde. Muttakun sekin on itsestäänselvyys. Tuntuu että tää hellyyden ja romantiikankaipuu alkaa häviämään, ei ole vastaanottajaa - enkä pysty enää millään uskomaan että tulisikaan :(
Rakastan elämäni naisia yli kaiken, siskoja ja muita suvun naisia. Kaipaan kuiten romanttista rakkautta. Mutta kun itse ei ole sen kohde, vaikka kovin toivoisi ja yrittää, en näe miksi tällämenolla enää kauan täällä elämän poluilla viihtyisin. Vuori on liian korkea. Kaikki vastaukset tervetulleita, mutta olisin iloinen jos täältä löytyisi "omanikäisiäkin" vastaajia.
Vaikutat ihanalta ihmiseltä. Nuoriin naisiin saa yhteyden ihan juttelemalla arkipäiväisistä asioista. Harva odottaa, että nuori ja rikas mies tulee ja kosii ruusu hampaissaan. Sehän olisi lähinnä pelottavaa.
Kannattaa huomioida myös hiljaisempia ja vaatimattomampia nuoria naisia eikä juosta sen 5% perässä, jonka perään melkein kaikki pojat ja miehet kuolaavat.
Viestissä 221 kerroin kauniin kummityttöni poikaystävän olevan kiva mutta ujo nuori mies. Mutta ei, sinun pitää päästä jankuttamaan, että naisia ei kiinnosta hiljaiset ja ujot miehet. Ok, kummityttöni ei ehkä vielä ole nainen, mutta hän on juuri siinä iässä, jossa ne öyhöttäjät kiinnostaisivat, jos jankkaamisessasi olisi hitunenkin todellisuutta.
Ja kuten sanottu: sama historia omalla aikuisella lapsellaan ja hänen ystävillään. Kaikki ihan tavallisia, suht hyvin koulussa pärjääviä nuoria, joilla oli ensimmäiset seurustelukokemukset alle 18-vuotiaina ja jotka sittemmin vakiintuivat samanlaisten, tavallisten, kunnollisten nuorten kanssa kolmekymppisiksi mennessä.
Mutta ihan oikein, että sinä et koskaan tule saamaan naista. Ikinä. Tämä lauantai-ilta on vain yksi lukemattomista, jotka tulevaisuudessakin vietät tällä palstalla, kuten olet viettänyt tätä aiemmatkin. Jo vuosikausia.