Miksi joidenkin ihmisten reaktio KAIKKEEN on nauru?

Hehehe

:DDD

Sanoisin että ärsyttävyys riippuu ihan siitä minkälainen se nauru on.

Mä kävin kerran treffeillä naisen kanssa jolla oli ihan uskomattoman viehättävä nauru, sellainen suloinen ja herttainen, olisin voinut helposti kuvitella kuuntelevani sitä loppuelämäni ajan.

Esimerkiksi jos kovasti hermostuttaa, nauraa herkemmin.

Hehehe kirjoitti:

Hehehe

Arvasin, että eka vastaus on tällainen. Heh. ap

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi jos kovasti hermostuttaa, nauraa herkemmin.

Mutta aina...?

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että ärsyttävyys riippuu ihan siitä minkälainen se nauru on.

Mä kävin kerran treffeillä naisen kanssa jolla oli ihan uskomattoman viehättävä nauru, sellainen suloinen ja herttainen, olisin voinut helposti kuvitella kuuntelevani sitä loppuelämäni ajan.

:) Mutta voisi se joskus ärsyttää, jos yrität puhua vakavasti.

Hän väheksyykin. Muista että kiusaajalla on oikeus kiusata. Kiusaaminen on kiusaajan onnellisuuden kannalta tärkeää, eikä mikään saisi häiritä kiusaajan kiusaamisrauhaa, muuten voit joutua maksamaan siitä kalliisti kuten minä. Nyt olen oppinut, että kiusaamista pitää vain sietää ikään kuin itselle kuuluvana kohtalona. Älä ainakaan missään nimessä yritä katkoa välejäsi kiusaajan kanssa, sillä kosto on hirvittävä. Kiusaaja löytää sinut aina, vaikka sitten internetin keskustelupalstalta. Olen tämän joutunut oppimaan, että kiusaajalla on syntymäoikeus tuhoamiseen. Ja minä en voi muuta kuin tuhoutua. Kaikkea hyvää sinulle, ap. <3

Mun työkaveri on just tollanen! Todella ärsyttävää! Ihan mistä tahansa puhummekaan, keskustelu päättyy hänen naurahdukseensa. Tekis joskus mieli kysyä että mitä hassua?

Kerran teatterissa katsomossa oli yksi nainen joka hekotteli kovaan ääneen jopa raiskauskohtaukselle. En tiedä, ymmärsikö nainen edes mitä näyttämöllä esitettiin. Todella ärsyttävää.

Onneksi näitä ihmisiä on vähän.

Asiakaspalvelutyössä näihin tapanaurajiin törmää.

Joka lauseen jälkeen hehehee..

Pakko olla joku tic oire

Hehehe kirjoitti:

Hehehe

Eli tuo olin minä. Mutta vakavasti, mä nauran aika paljon. Siihen on kaksi syytä. Olen olevinaan tosi huumorintajuinen ja näen sellaisissa asioissa hauskaa missä muut ei sitä näe. Vaikka että kävelee kadulla niin odotan että on tulossa joku hassu kommellus tms. juttu. Saatan myös silloin ”nähdä” itseni kävelemässä ja miettimässä elämän hauskuutta tai muistan miten liukastuin kadulla kävellessäni, kauppakassien lentäessä voltilla hornaan, kirosin kuin piru ja just tuli joku vastaan kun täytyisi käyttäytyä kauniisti ja hillitysti.

Toinen syy on että joskus mulla on vaikeus ottaa vastaan vakavia asioita. En halua väkeksyä niitä mutta haluan yrittää ”nostaa” synkkää tunnelmaa. Usein myös mua kohtaan ”hyökätään” lyön asian ”leikiksi”, noin pintapuolisesti, pääsen silloin pakoon tilannetta, vaikkakin tiedostan asian oikean tolan. Naureskelu on siis suojamuuri mulle myös. Usein omissa vakavissakin tapahtumissani käytän paljon mustaa huumoria. Haluan myös suojella toista osapuolta, kun naureskelen, samalla kerron että ei muhun satu! Anna tulla vaan.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi näitä ihmisiä on vähän.

Asiakaspalvelutyössä näihin tapanaurajiin törmää.

Joka lauseen jälkeen hehehee..

Pakko olla joku tic oire

Mun eka reaktio oli taas hehehe :)

- Myyjä: sun koko on varmaan M

- Minä: hehehe (koko XXL)

-Myyjä: sopii hyvin sulle toi vaaleapunainen väri

- Minä: hehehe (possulle sopiva väri)

- Myyjä: haluatko maksaa käteisellä?

- Minä: hehehe (en tykkää maksasta)

-Mukavaa päivänjatkoa!

- Minä: hehehe (menossa hammaslääkärille)

Mutta yleensä yritän pitää turpani kiinni koska tiedän että kukaan ei pysty (onneksi) lukemaan mun daijjuja ajatuksia.

Kaikki hekottelu ei ole ilkeilyä tai kiusaamista. Toiset vaan ovat sellaisia karjalaisia ilolintuja.

Sitten on jotain siltä ja väliltä, missä nauru on jotain sijaistoimintaa. Mun äiti nauraa outoa epäaitoa, korkeaa, hahaha naurua silloin kun mun lapsi epäonnistuu jossain. Äiti perustelee että mokaavalle itselleen täytyy oppia nauramaan. Mutta eihän se itse siinä epäonnistunut vaan lapsi. Tämä on vähän siinä rajoilla että onko se hyvä juttu vai outo vaan. Se on varmaan osittain vanhan ajan tapa karaista lasta ja opettaa että ”eihän se yhtään sattunut”. Toisaalta olen oppinut nauramaan itselleni kun kämmään, ehkä se sitten on auttanut. Itsellenikin on tarttunut huono tapa naurahdella kun taapero kompuroi. En mä kyllä ilkeyksissäni sitä tee, ja jos ei mitään satu, kun näyttää vaan niin söpölle. Äiti kun joskus vihjaa mulle jotain pikkuilkeää niin päälle tuo hehehe. Ei uskalla suoraan sanoa niin sitten kai laimentaa sanomaa.

Siltä hehettäjältä varmaan kannattaa kysyä mikä naurattaa. Voihan se olla jokin opittu reaktio, niinkuin piste toisen jutulle. Eli tarkoittaa että vastapuoli on kuullut mitä sanoo, toiset vastaa joo toiset ehkä hehehe :)

Naurun analyysiä kirjoitti:

Hehehe kirjoitti:

Hehehe

Eli tuo olin minä. Mutta vakavasti, mä nauran aika paljon. Siihen on kaksi syytä. Olen olevinaan tosi huumorintajuinen ja näen sellaisissa asioissa hauskaa missä muut ei sitä näe. Vaikka että kävelee kadulla niin odotan että on tulossa joku hassu kommellus tms. juttu. Saatan myös silloin ”nähdä” itseni kävelemässä ja miettimässä elämän hauskuutta tai muistan miten liukastuin kadulla kävellessäni, kauppakassien lentäessä voltilla hornaan, kirosin kuin piru ja just tuli joku vastaan kun täytyisi käyttäytyä kauniisti ja hillitysti.

Toinen syy on että joskus mulla on vaikeus ottaa vastaan vakavia asioita. En halua väkeksyä niitä mutta haluan yrittää ”nostaa” synkkää tunnelmaa. Usein myös mua kohtaan ”hyökätään” lyön asian ”leikiksi”, noin pintapuolisesti, pääsen silloin pakoon tilannetta, vaikkakin tiedostan asian oikean tolan. Naureskelu on siis suojamuuri mulle myös. Usein omissa vakavissakin tapahtumissani käytän paljon mustaa huumoria. Haluan myös suojella toista osapuolta, kun naureskelen, samalla kerron että ei muhun satu! Anna tulla vaan.

Jos aina torjuu toisen naurahtelemalla, ei toinen osapuoli ehkä lopulta halua kertoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Siltä hehettäjältä varmaan kannattaa kysyä mikä naurattaa. Voihan se olla jokin opittu reaktio, niinkuin piste toisen jutulle. Eli tarkoittaa että vastapuoli on kuullut mitä sanoo, toiset vastaa joo toiset ehkä hehehe :)

Minä olen kysynyt. Vastaus oli: "Hehehe." Ei mitään muuta selitystä.

Mun työkaveri nauraa aina niin ihmeellisissä tilanteissa että jään monttu auki välillä ihan tuijottamaan. Mietin kiivaasti että mikä oli hulvattoman hauskaa. En ole ainut joka on tämän huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Mun työkaveri nauraa aina niin ihmeellisissä tilanteissa että jään monttu auki välillä ihan tuijottamaan. Mietin kiivaasti että mikä oli hulvattoman hauskaa. En ole ainut joka on tämän huomannut.

Monesti tällainen on hermostunutta käytöstä ja puolustusmekanismi. Reagoidaan nauramalla, kun ei oikein muuten tiedä miten tulisi reagoida. Ehkä ajattelee, että se nauru pehmentää tunnelmaa ja aina hymyilemällä/naurahtelemalla sinut nähdään hyvässä valossa. Jos taas vakavasti teet tai sanot jotain, niin sinut saatetaan tuomita. Ehkä on joutunut tällaisiin tilanteisiin, että kun sanoo mielipiteensä tai on vakavana, niin siitä on huomautettu negatiivisesti.

Kevyessä keskustelussa voi naurahtaakin, ei haittaa. Naurajat ovat usein hiukan ujoja ja ikään kuin itse mitätöivät kaiken sanomansa.  Tunsin kerran erään joka itki aina pienimmästäkin yllykkeestä. Aihe saattoi olla mitä tahansa.  Kai sillä oli jokin erityisherkkyys. Oli kyllä vaivaannuttavaa.