Miten paljon 12-vuotiaan elämällä on suunta vai onko sitä vielä?

Haluan vielä tarkentaa mitä tarkoitan tuolla eteenpäin menemisellä. Eli poika suhtautuu kaikkiin velvollisuuksiinsa aina yhtä välinpitämättömästi. Se että lapset ovat välinpitämättömiä on täysin luonnollista, mutta jossain vaiheessahan täytyy sanoa että et vain voi enää tuon ikäisenä suhtautua noin.

Kaikkein pahinta on se miten uusia taitoja ja tietoja on mahdotonta opettaa. Ei vain suostu ottamaan mitään vastaan. Ei suostu ymmärtämään että jotkut asiat on vain yksinkertaisesti pakko osata tai tietää. Ja kun tällä saralla ei ole tapahtunut muutosta 3.5 vuodessa, niin miksi ei pitäisi olla huolissaan?

Mainitsin nuo herkut siitä syystä että nyt on ollut jo huolestuttavan kauan ilmeistä että hän täyttää elämäänsä niillä. Tiedänhän minä miten lapset pitävät niin makeasta kuin suolaisestakin, mutta on silti valtavia eroja miten herkkuihin saattaa niin lapsi kuin aikuinenkin suhtautua. Ja tämä poika on löytänyt niistä mielihyvää joka ei petä. Eihän elämässä vain yksinkertaisesti voi saada mitään hyvää itselleen jos jokaisen päivän paras mahdollinen juttu on herkut.

On musertavaa mikäli kavereiden vähyys on pysyvää. Pojan itsensä kannalta tuon tyhjiön täyttäminen herkuilla luulisi vain pahentavan ongelmaa. Minusta asioille voisi edes yrittää tehdä jotain mutta kyllä se hankalaa on jos lapsi suhtautuu kaikkeen muutokseen hyvin välinpitämättömästi. Harrastukset olisi paras tapa hankkia kavereita. Mutta kuten sanoin, poika toivoo että maailma muuttuisi kun hän ei itse halua muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Haluan vielä tarkentaa mitä tarkoitan tuolla eteenpäin menemisellä. Eli poika suhtautuu kaikkiin velvollisuuksiinsa aina yhtä välinpitämättömästi. Se että lapset ovat välinpitämättömiä on täysin luonnollista, mutta jossain vaiheessahan täytyy sanoa että et vain voi enää tuon ikäisenä suhtautua noin.

Kaikkein pahinta on se miten uusia taitoja ja tietoja on mahdotonta opettaa. Ei vain suostu ottamaan mitään vastaan. Ei suostu ymmärtämään että jotkut asiat on vain yksinkertaisesti pakko osata tai tietää. Ja kun tällä saralla ei ole tapahtunut muutosta 3.5 vuodessa, niin miksi ei pitäisi olla huolissaan?

Mitä asioista mahdat konkreettisesti tarkoittaa? Kyllä meillä 9- ja 12-vuotias ovat yhtä lailla lapsia. 

12-vuotiaiden kavereiden kanssa hengailu on ihan yleisesti paljon vähäisempää kuin joskus nuoruudessamme. Tai siis kyllä ne hengailee mutta ei missään ulkona vaan somessa. Kenen kanssa se poika pelaa niitä livepelejä? Ehkä juuri kavereiden kanssa?

Tunnetko muita 12-vuotiaita poikia? Mun mielestä tuo teidän tapaus kuulostaa hyvin tyypilliseltä ikäiseltään. Ei tuonikäiset ota itse vastuuta omasta herkuttelustaan ja pelaamisestaan, kyllä se on vanhempien tehtävä rajoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä asioista mahdat konkreettisesti tarkoittaa? Kyllä meillä 9- ja 12-vuotias ovat yhtä lailla lapsia. 

Jos vaikka haava vuotaa verta ja selitän mitä toimenpiteitä aiheuttaa ja kuinka tärkeää on pitää huolta hygieniasta ettei haava tulehdu tms. Ei vain suostu uskomaan että ihan tosissaan näin on toimittava. Kokee että hänen kohdallaan näin ei tarvitse toimia.

Sitten koulujutuissa kun auttanut läksyissä niin ei ole tippaakaan kiinnostunut korjaamaan ja oppimaan esim jotain kielioppiasiaa mikä tulee vastaan koulussa ja elämässä joka tapauksessa. Inttää vain ettei ole hänen kohdallaan väliä. Kun aivan kaiken pitäisi olla niin helppoa ja vaivatonta kuin mahdollista.

Sama asenne melkein kaikessa. Eihän tämä voi jatkua loputtomiin näin..

Ihan tosi tavalliselta 12-vuotiaalta kuulostaa. Jos hän olisi 22-vuotias ja edelleen äidissä kiinni ja sipsipussissa olisi syytä huoleen. Erolapsilla on turvattomuuden kokemus ja näkyy usein taantumisena ja takertumisena. Ja kyllä voi jatkua juuri noin seuraavat 10 vuotta. Sinä perheen ulkopuolisena ihmisenä voisit hyväksyä tilanteen.