Lapsettomat eivät kestäisi perheellisen elämää yhtään vuorokautta

Kyllä, niin, oliko tässä jokin ongelma?

Perheellisetkin olivat lapsettomia ennen kuin hankkivat lapsia.

Mikä järki sun kommentissasi on? Kaduttaako että hankit lapsia etkä pääse elämään kuten lapsettomat?

Mutta jokainen jolla on lapsia, on joskus ollut lapseton. Eli tarkoitatko ap, että ne perheellisetkään eivät kestä lapsiperheen arkea? 😂

Lapseton ei suinkaan ole sama asia kuin perheetön.

Ja miksi ei kestäisi? Minulla ei ole lapsia eikä tule olemaankaan, mutta ei johdu siitä ettenkö kestäisi lapsiperhe-elämää.

En minäkään kestäisi monen lapsiperheen elämää hetkeäkään. Omat lapset ovat hyvin kasvatettuja ja perheemme elämä pyörii muidenkin asioiden kuin lasten halujen ympärillä. En jaksaisi viettää kaikkia viikonloppuja Hoplopeissa ja raahata perässäni kiukuttelevaa lapsilaumaa.

Kyllähän sitä varmaan hukassa olisi jos yhtäkkiä heitettäisiin mukaan, mutta harjoitus tekee mestarin? Pitäisi päästä harjoittelemaan :)

M35

Päivän kestäisi vaikka mikä olisi. 

Jaa, että lapsiperheellisen elämä on yhtä "kestämistä" eli niin rankkaa ja ikävää, että jokaisesta päivästä selviäminen on "kestämistä"? Näinhän ap tarkoittaa? Miksi sitten haluat itsellesi tuollaista? Elämä on valintoja. Kyllä minuakin v''''ttaisi pyyhkiä räkäisiä naamoja, paskaisia perseitä, kuunnella itkua ja parkua, vastata typeriin kysymyksiin, paleltua jääkiekkokaukalon reunalle, suhata harrastuspaikkojen välillä. Joustaa ja joustaa ja tinkiä kaikesta omasta ja itsenäisestä toiminnasta. Mutta olenkin valinnut toisin ja tyytyväinen siihen. 

Ei ne perheen äidit ja isät mitään yli-ihmisiä ole joten tottakai myös lapseton ihminen tehtävästä selviytyisi. Tosin heidän ei tarvitse koska ovat valinneet toisin. Aika ihmeellinen aloitus kaikinpuolin.

Tämä on minua lapsetonta jonkun kerran aatteluttanut. Haluaisin lapsia, mutta olisiko minusta oikeasti kenellekään isäksi. En oikein usko, että lapsien saaminen tekisi minusta yhtään parempaa jos kohta  huonompaakaan miestä. Mutta aattelehdinkin nyt, että mistä ne, jotka ovat saaneet itselleen sen maagisen kestämisvoiman, joka heillä on lasten kanssa ja auttaa kestämään lapsien kanssa päivistä, korjaan kiireesti- -vuosista toisiin lasten kanssa. Mutta mikäli Ap:ta tulkitsen oikein, niin heillä ei moista kestämisvoimaa ei vielä ollut ennen laps(i)en saantia.   

Hyvin kestäisin, työskentelen lastenhoitajana. Ei ole mikään ongelma, olen useita kertoja hoitanut lasten kaikki aamutoimet heräämisestä alkaen ja iltatoimet nukuttamiseen asti. Ja toki kaikkea mahdollista päivällä näiden välillä. Ei vaan satu olemaan omia lapsia, ainakaan vielä.

Miksi ihmeessä pitäisikään kestää? Niitä huonoja oloja?

En kestäisikään. En kestä kuunnella edes kaupassa ä-pärän huutoa minuuttia kauempaa kun tekisi jo mieli kuristaa se. Uskomattomat hermot teillä vanhemmilla sitä en kiellä! Musta ei siihen olisi ikipäivänä.

No shit sherkokki, ehkäpä siinä syy miksi olen lapseton.

Voi vitsi, että mun on ikävä sitä lapsiperhe-elämää.

Kun lapset oli muuttaneet pois kotoa, eka vuosi oli ihana.

Nyt on jo 7 vuotta ollut harvinaisen tylsää. Okei, matkustan, käyn töissä, on ystäviä. Kotona on aina vaan niin boooring...

Se lapsiaika menee niin nopeesti muttei sitä ymmärrä silloin, odottaa vaan että koska ne lähtis ja pääsis lepäämään :)

Nyt odottelen, että tulisivat edes pääsiäisen pyhinä käymään; sais laittaa isommalle porukalle ruokaa ja ehkä jopa leipoa.

t. 58 v

Niin, kun se lapsiperheellisen elämä on kerta niin kamalaa että sitä pitää kestää. Miksi ihmeessä haluaisin sitä edes kokeilla?

Vierailija kirjoitti:

Voi vitsi, että mun on ikävä sitä lapsiperhe-elämää.

Kun lapset oli muuttaneet pois kotoa, eka vuosi oli ihana.

Nyt on jo 7 vuotta ollut harvinaisen tylsää. Okei, matkustan, käyn töissä, on ystäviä. Kotona on aina vaan niin boooring...

Se lapsiaika menee niin nopeesti muttei sitä ymmärrä silloin, odottaa vaan että koska ne lähtis ja pääsis lepäämään :)

Nyt odottelen, että tulisivat edes pääsiäisen pyhinä käymään; sais laittaa isommalle porukalle ruokaa ja ehkä jopa leipoa.

t. 58 v

Eli sulla ei ole omaa elämää ja olet vaan siinä ihan lehmänä asian kanssa? Mikset koita hankkia sisältöä sun omaan elämääsi?

t.äiti itsekin

Ihminen kestää ja jaksaa hämmästyttäviä asioita kun on pakko.

Siksi perhesurmiakin on niin vähän.

Mutta kun helvetti on ohi, ihminen ihmettelee, miten mä selvisin?

Lapsettomat tietenkin kauhistelevat lapsiperheiden elämää. He näkevät sen ulkopuolisena, todenmukaisena.

Ihmiset sinnittelevät taloushuolissa, sairauksissa, toivottomissa ihmissuhteissa, luonnonmullistusten, vaarojen ja äärimmäisem kurjuuden keskellä.

On pakko.

Kyllähän se riippuu ihan perheestä kuka siinä kestää ja kuka ei, ja tietysti siitä ihmisestä jonka sitä pitäisi kestää. En tiedä yhtään lapsiperhettä jonka elämä olisi niin kauheaa että sitä ei joku toinen kestäisi, mutta varmaan sellaisia on, esim. alkoholisti/parisuhdeväkivalta-perheitä.

Joissakin perheissä on paljon kersoja jotka huutaa koko ajan, ja joissakin perheissä on 1-2 lasta jotka on rauhallisia, nysvää huoneissaan leikkimässä ja pelaamassa. Joissain lapsiperheissä on vauva ja taapero, joissain fiksuja teinejä jotka tekevät osansa kotitöistä.

Mun perheessä on kaksi koululaista joita ei tarvi hoitaa, kunhan antaa ruokaa jos eivät osaa ite ottaa, ja illalla komentaa nukkumaan ja aamulla kouluun. Välillä tappelevat ja silloin pitää komentaa olemaan tappelematta ja hiljaa. Jos nyt joku lapseton ei tästä selviäisi, niin on muutenkin valmis johonkin laitokseen.