Koen että eämästäni puuttuu iso palanen
Olen jo yli parikymppinen ja minua harmittaa kun en kokenut nuoruudessa sitä mitä oisin halunnu kokea ja haluaisin yhä kokea niitä asioita, mutta koen että tässä iässä se ei ole enää sallittua vaan ne asiat olisi pitänyt kokea silloin nuoruudessa ja koen että tässä oässä pitäisi tehdä niitä tämän ikäisen juttuja kuten asettua aloilleen, rauhoittua, perustaa perhe ja keskittyä työuran luomiseen. Mutta en vain tahdo päästä elämässä eteenpäin, vaikka kuinka yritän.
Kommentit (23)
Mulla on auttanut omaa oloa, kun olen tarjonnut omille lapsille niitä juttuja joista itse jäin paitsi.
Mitä olisit siis halunnut kokea, konkreettisesti?
Ai parikymppisen pitäisi asettua aloilleen ja perustaa perhe? Itse elin tuolloin vielä aika huoletonta elämää yliopisto-opiskelijana. Elämän sisältä oli kaverit, opiskelu ja opiskelijabileet, festarit, matkustelu jne. Nyt olen 29 ja juuri saanut oman alan vakituisen työpaikan ja nyt vasta harkitsen omaa asuntoa, perhettä yms. Ei olisi tullut parikymppisenä mieleenkään.
Jäi nyt hieman epäselväksi, että mikä on sellainen asia, jota et nyt enää vanhempana saattaisi kokea. Toki sitä itseänikin toisinaan aattelutta ja pohdituttaa, että millaisia valintoja ja / tai mihin aikani olen tähän mennessä käyttänyt ja mitä se tarkoittaa tulevaisuudessa; odottaako itseäni esimerkiksi yksinäinen ("ikisinkku") elo lopun ikääni? Saanko ikinä "oikeita töitä"? Onko minulla mahd. hankkia omaa asuntoa, vai jurnutanko pienessä yksiössäni lopun ikääni? Miten pärjään vanhenevien vanhempieni kanssa? Jne.
Vierailija kirjoitti:
Ai parikymppisen pitäisi asettua aloilleen ja perustaa perhe? Itse elin tuolloin vielä aika huoletonta elämää yliopisto-opiskelijana. Elämän sisältä oli kaverit, opiskelu ja opiskelijabileet, festarit, matkustelu jne. Nyt olen 29 ja juuri saanut oman alan vakituisen työpaikan ja nyt vasta harkitsen omaa asuntoa, perhettä yms. Ei olisi tullut parikymppisenä mieleenkään.
Eiks festarit matkustelu ja bileet oo sellaisia asioita jotka koetaan teini-ikäisenä? Aika vanhana olet aikuistunut. Suomessa täysi-ikäisyyden raja 18 vuotta.
Kyllähän parikymppiset vielä menee. :D ??? Mikä on ongelma. Ei elettyä elämää voi muuttaa, mutta ihan hyvin voit reipastua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai parikymppisen pitäisi asettua aloilleen ja perustaa perhe? Itse elin tuolloin vielä aika huoletonta elämää yliopisto-opiskelijana. Elämän sisältä oli kaverit, opiskelu ja opiskelijabileet, festarit, matkustelu jne. Nyt olen 29 ja juuri saanut oman alan vakituisen työpaikan ja nyt vasta harkitsen omaa asuntoa, perhettä yms. Ei olisi tullut parikymppisenä mieleenkään.
Eiks festarit matkustelu ja bileet oo sellaisia asioita jotka koetaan teini-ikäisenä? Aika vanhana olet aikuistunut. Suomessa täysi-ikäisyyden raja 18 vuotta.
Aika moneen noista edellytetään 18 vuoden ikää.
Jäi auki että mitä aapeeltä on nyt jäänyt kokematta? Tosin menetettyä elämää ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Jäi auki että mitä aapeeltä on nyt jäänyt kokematta? Tosin menetettyä elämää ei saa takaisin.
Seksihurjastelut tyyppien kuten Axl Smith kanssa?
Itse koin niin paljon, että tavallinen elämä ei tunnu miltään. Että suo siellä ja vetelä täällä.
No viiskymppisenä voin sanoa että koskaan ei tiedä mitä elämä tuo.
Kannattaa elää hetkessä, eikä noudattaa jostain ulkoapäin tulevia ohjeita.
Omia suunnitelmia pitää toki tehdä sen mukaan mitä itse haluaa, mutta joutuu myös usein toteamaan, että omakin mieli muuttuu vuosien aikana ja usein elämä torppaa tietyt suunnitelmat. Pitää säilyttää joustavuutensa ja elää läpi raskaat ja ikävät vaiheet, mutta aina pyrkiä sille omalle tielleen välittämättä siitä minkä ikäinen, näköinen ja kokoinen on.
Jos on ollut nuoruudessa yksinäinen, ei voi koskaan enää päästä takaisin siihen junaan, missä normaalin nuoruuden eläneet ovat. Jää vaan kauemmas taakse joka vuosi. Valitettavasti minä koen näin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on ollut nuoruudessa yksinäinen, ei voi koskaan enää päästä takaisin siihen junaan, missä normaalin nuoruuden eläneet ovat. Jää vaan kauemmas taakse joka vuosi. Valitettavasti minä koen näin.
Sama. Kun juna menee ohi, ei sitä enää saa kiinni.
Uli uli uli, lopeta se ulina ja ole hiljaa. Et kelpaa siksi koska olet noin negatiivinen ja uliset.
En tiedä, mitä ap tarkoittaa, mutta itse aloitin seksielämän vasta 18-vuotiaana, kun aloin seurustella ensimmäisen kerran oikeasti. Se oli ainakin omalla kohdallani hyvä ratkaisu. Siksipä ajatus keskenkasvuisista harrastamassa seksiä tuntuu vähän väärältä.
Mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen
Minulle nuoruus oli tylsää ja merkityksetöntä. Menin muiden pillin mukaan, enkä tajunnut elää itselleni. Olin, mutta en elänyt, ja se jätti ison aukon omaan elämääni. Kannan tätä taakkaa lopun elämäni. Voin olla ajattelematta sitä, mutta en pääse siitä irti. Se sattuu, mutta en voi sille mitään. Sen kanssa on vain tultava toimeen, vaikka tuntuu että on sen takia ihmisenä vajaa ja ontto.
Raadollinen tosiasia on, ettei elämätöntä elämää saa takasin.