Lue keskustelun säännöt.
Kummasta on lapselle oikeasti pahempaa haittaa: siitä että tukistetaan kerran vai siitä, että laitetaan 10 kertaa yksinään jäähylle?
24.03.2018 |
Tukistus on muutaman sekunnin kestävä ikävä kokemus. 10 kertaa jäähylle laitettaessa lapsi taas kokee toistuvia ja pitkäaikaisia hylkäämisen ja kelpaamattomuuden tunteita.
Mistä johtuu, että näistä vain tukistus on lastensuojeluasia, vaikka todennäköisesti toistuvasta jäähytyksestä on lapselle myös merkittävää haittaa?
Kommentit (74)
Yksi lapsistani saa välillä raivokohtauksia, heittelee tavaroita, kiusaa/lyö sisaruksiaan, ei saa koskea, ei saa puhua, ei todellakaan pitää kiinni eikä kuuntele puhetta. Vien hänet omaan huoneeseen rauhoittumaan, koska jotenkin hänen on päästävä siitä "tilasta" pois eikä se ainakaan muiden avustuksella onnistu. Halia ja jutella voidaan kun tilanne on rauhoittunut.
Ehkä teen väärin, mutta onhan minun taattava myös muille lapsilleni fyysinen koskemattomuus. Mikään muu keino ei ole tähän lapseen toiminut, ehkä en vain osaa. Onneksi hän on vuosien varrella rauhoittunut eikä raivostu enää juuri koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele parempia kasvatusmetodeja. Kuten halaaminen ja puhuminen ja kertominen, mikä on oikein ja mikä väärin. Hyväksynnän antaminen, kun lapsi toimii oikein.
Kaikenlaisilla sitä lapsia onkin.
Noh yleensä jos lapsi juoksee ja potkii palloa sisällä niin että telkkari tippuu maahan eikä antaudu puhutteluun vaan juoksee karkuun niin ensimmäisenä tulee mieleen halaaminen.
Toivottavasti et lisäänny.
Lastensuojelun ammattilainen kysyisi, että miksi se lapsi potki palloa sisällä, eikö lapselle ole neuvottu, missä palloa potkitaan,eikö lasta ole valvottu, jotta potkiminen voitiin estää ja miksi lapsi oli yksin. Suurimmassa osassa perheitä palloa ei saa potkia siinä tilassa, jossa televisio on, joten ennen kuin lisääntyy, täytyy miettiä, miten lapsensa kasvattaa. Huomiotta jättäminen ei ole kasvatusta.
Lapselle on neuvottu missä palloa potkitaan. Lasta on kielletty potkimasta palloa sisällä.
Lapsi uhkaa tehdä tuhmuuksia jos ei saa palloaan eli sitä ei voi ottaa siltä pois.
Lasta on valvottu ja toistuvasti kielletty. Lapsi ei reagoi kieltoihin mitenkään.Lapsi tulee olohuoneeseen potkimaan sitä palloa missä teen töitäni.
En kehtaisi koko päivää viettää lastenhuoneessa. Luulisi että 10 tuntia leikkimistä olisi riittänyt.
Eli teillä lapsi hallitsee, ja sulla ei ole muuta keinoa hallita häntä kuin tukistus. Miten tilanne on päässyt siihen pisteeseesn, että lapsi saa päättää mennäänkö ulos vai ei? Miten tilanne voi olla se, että lapsi saa uhkailemalla tahtonsa läpi? Minkä ikäiseltä lapselta vaadit yksin leikkimistä lastenhuoneessa?
Kaikkien vanhempien joilla on räjähtelevä ja jumiutuva lapsi, jotka ei "usko millään", kannattaa lukea Tulistuva lapsi. Siinä konkreettiset neuvot miten auttaa lasta oppimaan ne puuttuvat taidot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistamalla on suomen sotaveteraanitkin kasvatettu.
Oikeita miehiä niistä tuli. Ei ole niinkuin tämä nykyajan vässykkäsukupolvi joita ei ole koskaan lapsuudessa kuritettu ja ovat saaneet riehua ja tehdä ihan mitä lystää.Minä tukistan lapsiani ja heistä kasvaa parempia kun teidän lapsistanne.
Aamen! Minä myös.
Mua ei oo kohdeltu kotona väkivaltaisesti. Olen noussut köyhistä oloista ns. paremmalle oksalle. Kaikki lapsuuden kaverit, joita on kuritettu fyysisesti, ovat alkkiksia, sarja-avioitujia, linnavenkuloita tai muuten hankalia, kettumaisia ja väkivaltaisia luonteita. Joiden lempilause on se että kyllä mäki sain selkään ja ohan hyvä tuli silti.
Sotaveteraanit on huono vertaus. Kyllä nämä nykysetkin retaleet kunnostautuis, jos niille olis tarjolla kunnon aktiviteettia kuten sota. Ja siihen päälle sosiaalinen arvonnousu veteraanina. Silti huonompia vanhempia kuin sotatraumaiset, puhumattomat juntturat tuskin löytyy mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistamalla on suomen sotaveteraanitkin kasvatettu.
Oikeita miehiä niistä tuli. Ei ole niinkuin tämä nykyajan vässykkäsukupolvi joita ei ole koskaan lapsuudessa kuritettu ja ovat saaneet riehua ja tehdä ihan mitä lystää.Minä tukistan lapsiani ja heistä kasvaa parempia kun teidän lapsistanne.
Aamen! Minä myös.
Mua ei oo kohdeltu kotona väkivaltaisesti. Olen noussut köyhistä oloista ns. paremmalle oksalle. Kaikki lapsuuden kaverit, joita on kuritettu fyysisesti, ovat alkkiksia, sarja-avioitujia, linnavenkuloita tai muuten hankalia, kettumaisia ja väkivaltaisia luonteita. Joiden lempilause on se että kyllä mäki sain selkään ja ohan hyvä tuli silti.
Sotaveteraanit on huono vertaus. Kyllä nämä nykysetkin retaleet kunnostautuis, jos niille olis tarjolla kunnon aktiviteettia kuten sota. Ja siihen päälle sosiaalinen arvonnousu veteraanina. Silti huonompia vanhempia kuin sotatraumaiset, puhumattomat juntturat tuskin löytyy mistään.
Ja jos ei kunnostautunut, ei oo päässyt veteraaniksi vaan ”sankarihautaan”. Sodan aikaan kyllä pidettiin huoli, että kuri säilyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota että halaus olisi muka jotenkin huono vaihtoehto reagoida, jos lapsi on tehnyt väärin. Ottamalla lapsen syliinsä paitsi estää häntä jatkamasta pahantekoa, saa hänen huomionsa ja tuo tilanteeseen sekä turvallisuuden tunnetta että sopivasti epämukavuutta, jos sylistä ei noin vain pääsekään pois ennen kuin asia on tullut selväksi. Voi samaan aikaan osoittaa lapselle sekä välittämistä, että rankaisua. Toimii miljoona kertaa paremmin kuin jotkut tukistukset ja jäähyt.
Tuo mitä kuvailet on nimeltään holding. Holding on monella tapaa kritisoitu menetelmä mm. siksi, koska lapsi kokee sen kiinnipitelyn ahdistavana ja toisaalta siksi, koska se on käytännössä vapaudenriisto. Esimerkiksi monissa kunnissa holdingin käyttö on päivähoidossa kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistamisenkin voi tehdä niin monella tapaa. Pieni nippaisu niskavilloista harkitusti ja vain tosi aiheesta ei mielestäni ole pahasta. Kivittäkää pois, mutta näin itse olen onnistunut kasvattamaan neljä fiksua lasta. Toki puhuminen ja asioista selittäminen ovat ne ykköskeinot, mutta joskus tulee tilanteita joissa yksin nämä keinot ei riitä.
Ihan oikeasti minä provosoidun. Eikö niitä lapsia riittäisi yksi tai kaksi, jos ei osaaminen riitä kasvattamiseen nippailematta.
Onhan minulla joskus ollut vain se yksi lapsi ja hänen kohdallaan toimin aivan samoin. Ja usko tai älä, ei sitä nippailua ole tarvinnut usein tehdä.
Tuo juuri oli pointtini. Jos ei yhden lapsen kanssa pärjää Suomen lain puitteissa, miksi kolme lisää?
Hyvin olen pärjännyt ja lapset menestyneet keskiarvoa paremmin. Enemmän lapset kärsivät siitä että rajoja ei kertakaikkiaan uskalleta vetää. Rajat ja rakkaus, muuta ei tarvi. Nykyään vaan ihmisiltä unohtuu ne rajat.
Miten määrittelet menestyksen? Ovatko lapsesi onnellisia, psyykkisesti terveitä? Onko heillä hyvä itsetunto ja omanarvontunto? Tunnistavatko omat rajansa ja kunnioittavat toisten? Onko heillä rohkeutta olla itselleen lojaaleja silloinkin kuin ympäristö vaatii muuta? Onko heillä kykyä ja taitoa kohdata ja näyttää tunteensa? Vai suorittavatko he kulissi pystyssä koska pettymyksen tuottamisesta seuraa kipua?
Voivathan lapsesi olla hyvinkin onnellisia ja tasapainoisia "nippailustasi" huolimatta (kutsuisitko muuten sitä noin jos se olisi esim. aviomiehen vaimoon kohdistansa viestintää?), mutta tuskin sen ansiosta ja "menestys" kasvatuksen mittarina nostaa aina niskavillat pystyyn. Kokeilkaa onnellisuutta, hyvinvointia.
Noin 3/4:aa suomalaisista lienee nippailtu lapsena. Toisin sanoen he ovat:
- onnettomia ja mielisairaita
- vailla itsetuntoa ja omanarvontuntoa
- kykenemättömiä tunnistamaan omia ja muiden rajoja
- kykenemättömiä olemaan lojaaleja itselleen
- kyvyttömiä kohtaamaan ja näyttämään tunteitaan
- epäsairaita suorittajia joita koko ajan pelottaa fyysinen kipu
Suuri osa nuorista mt-tapauksista on minun mielestäni kylläkin näitä vapaan kasvatuksen lapsia, joilla ei ole mitään hahmotuskykyä siitä miten ihmisten välinen vuorovaikutus yhteiskunnassa oikeasti toimii. Joutuuhan aikuinenkin vankilaan jos pe*seilee vaikka kukaan ei ole selittämässä ja pitämässä kädestä kiinni, että soosoo ei noin saa tehdä siksi kuin...Tai jos avaa suunsa väärälle tyypille snägärin jonossa voi tulla turpiin. Ihan perusjuttuja, jotka pitää oppia ennemmin tai myöhemmin.
Sinun MIELESTÄSI. Eli yhtään kirjaa et ole lukenut, yhtään asiantuntijaa et ole kuunnellut. Ajattelet vaan maalaisjärjellä ja pidät arvostelukykyäsi erityisen erinomaisena. Tietämättä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tuota että halaus olisi muka jotenkin huono vaihtoehto reagoida, jos lapsi on tehnyt väärin. Ottamalla lapsen syliinsä paitsi estää häntä jatkamasta pahantekoa, saa hänen huomionsa ja tuo tilanteeseen sekä turvallisuuden tunnetta että sopivasti epämukavuutta, jos sylistä ei noin vain pääsekään pois ennen kuin asia on tullut selväksi. Voi samaan aikaan osoittaa lapselle sekä välittämistä, että rankaisua. Toimii miljoona kertaa paremmin kuin jotkut tukistukset ja jäähyt.
Tuo mitä kuvailet on nimeltään holding. Holding on monella tapaa kritisoitu menetelmä mm. siksi, koska lapsi kokee sen kiinnipitelyn ahdistavana ja toisaalta siksi, koska se on käytännössä vapaudenriisto. Esimerkiksi monissa kunnissa holdingin käyttö on päivähoidossa kielletty.
Aikalailla eri asia, tekeekö sen päiväkodin työntekijä vai oma vanhempi. Ihan mun mielestä hyvästä syystä on kielletty ammattilaisilta. Kotona eri asia, ja riippuu paljon siitä kuinka sen pitelemisen käytännössä tekee ja millaisin tuntein on tilanteessa. Jos on todella suuttunut, lapsi kokee tilanteen varmasti ahdistavampana kuin rennon äidin, josta välittyy lempeys siinä vähän pidemmässä halauksessakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistamisenkin voi tehdä niin monella tapaa. Pieni nippaisu niskavilloista harkitusti ja vain tosi aiheesta ei mielestäni ole pahasta. Kivittäkää pois, mutta näin itse olen onnistunut kasvattamaan neljä fiksua lasta. Toki puhuminen ja asioista selittäminen ovat ne ykköskeinot, mutta joskus tulee tilanteita joissa yksin nämä keinot ei riitä.
Ihan oikeasti minä provosoidun. Eikö niitä lapsia riittäisi yksi tai kaksi, jos ei osaaminen riitä kasvattamiseen nippailematta.
Onhan minulla joskus ollut vain se yksi lapsi ja hänen kohdallaan toimin aivan samoin. Ja usko tai älä, ei sitä nippailua ole tarvinnut usein tehdä.
Tuo juuri oli pointtini. Jos ei yhden lapsen kanssa pärjää Suomen lain puitteissa, miksi kolme lisää?
Hyvin olen pärjännyt ja lapset menestyneet keskiarvoa paremmin. Enemmän lapset kärsivät siitä että rajoja ei kertakaikkiaan uskalleta vetää. Rajat ja rakkaus, muuta ei tarvi. Nykyään vaan ihmisiltä unohtuu ne rajat.
Miten määrittelet menestyksen? Ovatko lapsesi onnellisia, psyykkisesti terveitä? Onko heillä hyvä itsetunto ja omanarvontunto? Tunnistavatko omat rajansa ja kunnioittavat toisten? Onko heillä rohkeutta olla itselleen lojaaleja silloinkin kuin ympäristö vaatii muuta? Onko heillä kykyä ja taitoa kohdata ja näyttää tunteensa? Vai suorittavatko he kulissi pystyssä koska pettymyksen tuottamisesta seuraa kipua?
Voivathan lapsesi olla hyvinkin onnellisia ja tasapainoisia "nippailustasi" huolimatta (kutsuisitko muuten sitä noin jos se olisi esim. aviomiehen vaimoon kohdistansa viestintää?), mutta tuskin sen ansiosta ja "menestys" kasvatuksen mittarina nostaa aina niskavillat pystyyn. Kokeilkaa onnellisuutta, hyvinvointia.
Noin 3/4:aa suomalaisista lienee nippailtu lapsena. Toisin sanoen he ovat:
- onnettomia ja mielisairaita
- vailla itsetuntoa ja omanarvontuntoa
- kykenemättömiä tunnistamaan omia ja muiden rajoja
- kykenemättömiä olemaan lojaaleja itselleen
- kyvyttömiä kohtaamaan ja näyttämään tunteitaan
- epäsairaita suorittajia joita koko ajan pelottaa fyysinen kipu
Suuri osa nuorista mt-tapauksista on minun mielestäni kylläkin näitä vapaan kasvatuksen lapsia, joilla ei ole mitään hahmotuskykyä siitä miten ihmisten välinen vuorovaikutus yhteiskunnassa oikeasti toimii. Joutuuhan aikuinenkin vankilaan jos pe*seilee vaikka kukaan ei ole selittämässä ja pitämässä kädestä kiinni, että soosoo ei noin saa tehdä siksi kuin...Tai jos avaa suunsa väärälle tyypille snägärin jonossa voi tulla turpiin. Ihan perusjuttuja, jotka pitää oppia ennemmin tai myöhemmin.
Sinun MIELESTÄSI. Eli yhtään kirjaa et ole lukenut, yhtään asiantuntijaa et ole kuunnellut. Ajattelet vaan maalaisjärjellä ja pidät arvostelukykyäsi erityisen erinomaisena. Tietämättä mistään mitään.
Näitä ns. asiantuntijoita ei pidä uskoa sokeasti. Tyypillistä asiantuntijaa ei mm. kiinnosta lainkaan se miten kurinpito käytännössä hoidetaan, ainoa mitä tämä asiantuntija miettii on se, että aiheutuuko siitä ja siitä keinosta jotain haittaa lapselle vai ei. Eri keinojen positiiviset vaikutukset jäävät aivan huomiotta, kuten myös se, että eri lapsiin tepsivät erilaiset metodit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistamisenkin voi tehdä niin monella tapaa. Pieni nippaisu niskavilloista harkitusti ja vain tosi aiheesta ei mielestäni ole pahasta. Kivittäkää pois, mutta näin itse olen onnistunut kasvattamaan neljä fiksua lasta. Toki puhuminen ja asioista selittäminen ovat ne ykköskeinot, mutta joskus tulee tilanteita joissa yksin nämä keinot ei riitä.
Ihan oikeasti minä provosoidun. Eikö niitä lapsia riittäisi yksi tai kaksi, jos ei osaaminen riitä kasvattamiseen nippailematta.
Onhan minulla joskus ollut vain se yksi lapsi ja hänen kohdallaan toimin aivan samoin. Ja usko tai älä, ei sitä nippailua ole tarvinnut usein tehdä.
Tuo juuri oli pointtini. Jos ei yhden lapsen kanssa pärjää Suomen lain puitteissa, miksi kolme lisää?
Hyvin olen pärjännyt ja lapset menestyneet keskiarvoa paremmin. Enemmän lapset kärsivät siitä että rajoja ei kertakaikkiaan uskalleta vetää. Rajat ja rakkaus, muuta ei tarvi. Nykyään vaan ihmisiltä unohtuu ne rajat.
Miten määrittelet menestyksen? Ovatko lapsesi onnellisia, psyykkisesti terveitä? Onko heillä hyvä itsetunto ja omanarvontunto? Tunnistavatko omat rajansa ja kunnioittavat toisten? Onko heillä rohkeutta olla itselleen lojaaleja silloinkin kuin ympäristö vaatii muuta? Onko heillä kykyä ja taitoa kohdata ja näyttää tunteensa? Vai suorittavatko he kulissi pystyssä koska pettymyksen tuottamisesta seuraa kipua?
Voivathan lapsesi olla hyvinkin onnellisia ja tasapainoisia "nippailustasi" huolimatta (kutsuisitko muuten sitä noin jos se olisi esim. aviomiehen vaimoon kohdistansa viestintää?), mutta tuskin sen ansiosta ja "menestys" kasvatuksen mittarina nostaa aina niskavillat pystyyn. Kokeilkaa onnellisuutta, hyvinvointia.
Noin 3/4:aa suomalaisista lienee nippailtu lapsena. Toisin sanoen he ovat:
- onnettomia ja mielisairaita
- vailla itsetuntoa ja omanarvontuntoa
- kykenemättömiä tunnistamaan omia ja muiden rajoja
- kykenemättömiä olemaan lojaaleja itselleen
- kyvyttömiä kohtaamaan ja näyttämään tunteitaan
- epäsairaita suorittajia joita koko ajan pelottaa fyysinen kipu
Suuri osa nuorista mt-tapauksista on minun mielestäni kylläkin näitä vapaan kasvatuksen lapsia, joilla ei ole mitään hahmotuskykyä siitä miten ihmisten välinen vuorovaikutus yhteiskunnassa oikeasti toimii. Joutuuhan aikuinenkin vankilaan jos pe*seilee vaikka kukaan ei ole selittämässä ja pitämässä kädestä kiinni, että soosoo ei noin saa tehdä siksi kuin...Tai jos avaa suunsa väärälle tyypille snägärin jonossa voi tulla turpiin. Ihan perusjuttuja, jotka pitää oppia ennemmin tai myöhemmin.
Sinun MIELESTÄSI. Eli yhtään kirjaa et ole lukenut, yhtään asiantuntijaa et ole kuunnellut. Ajattelet vaan maalaisjärjellä ja pidät arvostelukykyäsi erityisen erinomaisena. Tietämättä mistään mitään.
Näitä ns. asiantuntijoita ei pidä uskoa sokeasti. Tyypillistä asiantuntijaa ei mm. kiinnosta lainkaan se miten kurinpito käytännössä hoidetaan, ainoa mitä tämä asiantuntija miettii on se, että aiheutuuko siitä ja siitä keinosta jotain haittaa lapselle vai ei. Eri keinojen positiiviset vaikutukset jäävät aivan huomiotta, kuten myös se, että eri lapsiin tepsivät erilaiset metodit.
Sä sekoitat nyt keskenään viranomaiset ja asiantuntijat. Viranomaiset toimii kuten kuvailet. Asiantuntijat taas ovat pitkään lasten kanssa työskennelleitä tutkijoita, jotka tuntevat alaan liittyvän tutkimustiedon, tilastot, yleiset lainalaisuudet ym. ja kirjoittavat siltä pohjalta muun muass oppaita erilaisten lasten kasvattamiseen liittyen huomioiden myös neurologisista ongelmista kärsivät lapset.
Miksi jäähy käsitetään aina lapsen eristämisenä? Meillä jäähyt istuttiin aina samassa huoneessa missä muutkin oli. Siinä vaan piti istua hetki paikoillaan, ei siinä mitään sen ihmeempää tapahtunut. Sinänsä sekin taisi olla turhaa. Samaan tulokseen on kuopuksen kohdalla päässyt pelkästään puhumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä, mikä voi olla sellainen asia/tapa, joka opetetaan lapselle tai kitketään pois lapsesta tuottamalla hänelle fyysistä kipua? Ei niin saa tehdä aikuisellekaan, siitä joutuu vastuuseen. Miksi siis lapselle saisi aiheuttaa kipua?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, mikä voi olla sellainen asia/tapa, joka opetetaan lapselle tai kitketään pois lapsesta tuottamalla hänelle fyysistä kipua? Ei niin saa tehdä aikuisellekaan, siitä joutuu vastuuseen. Miksi siis lapselle saisi aiheuttaa kipua?
Kyse on rangaistuksesta. Rangaistusten tarkoitus ei ole ainakaan sinällään minkään asian opettaminen vaan pelotteena toimiminen.
Aikuisiinkaan ei asiaa voi verrata, koska aikuisten ja lasten kanssa nyt vaan toimitaan eri tavalla. Saman tien voisi kysyä, että miksi aikuisen saa laittaa vankilaan kun lasta ei saa.
Tämä. Niin totta. Olisi esimerkiksi niin paljon helpompi suhtautua lasten kriiseihin rakentavasti jos niitä olisi yhdellä kerrallaan 🤔 Eikä silloin kun itsellä on kamala kiire, vessahätä tai nälkä.