Yhdessä syöminen, kuinka monella nykyään muka mahdollista?

Kyllä meillä pääsääntöisesti onnistuu. Yhtenä päivänä viikossa tyttären harrastuksen takia ei onnistu ja sitten tietysti voi olla satunnaisia menoja joskus, mutta melkein joka ilta syödään  yhdessä. En halua että joka illalle on jotain harrastuksissa juoksemista. Olen priorisoinut sen yhdessä rauhoittumisen ja syömisen. Minusta se on sen arvoista. 

Itseä on aina ihmetyttänyt noissa ohjelmissa ne perheet, jotka syö sohvalla. Eikö se ole hankalaakin, lautanen polvien päällä keikkuen ja joutuu roudaamaan kaiken olohuoneeseen ja takaisin.

Vuorotyö on muutenkin kamalaa. Itsekkin sitä joskus tehnyt, ja jos sellaisessa työssä edelleen olisin niin tekisin kaikkeni joka tapauksessa että löytäisin työn jossa on säännöliset työajat. Ei vuorotyö sovi yhteen yhtään minkään kanssa. Se sanelee elämän.

Yhdessä syöminen saattaa kuulostaa hienolta, mutta ei se aina onnistu. Muistan vuosikymmenten takaa, kun piti istua yhteisessä pöydässä ..ja kuunnella isän paasausta maatalouden tilanteesta. Ymmärrän että hänellä oli rankkaa, eivätkä asiat menneet hyvin. Olisi vain ollut kiva, jos vanhemmat edes joskus olisivat olleet kiinnostuneet minusta ja ajatuksistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruokailu ei onnistu 18.15 kun tulet aamuvuorosta kotiin tai yhteinen iltapala klo 21, sille perheelle joka harrasti.

Kyllä meillä ainakin onnistui, monta kertaa viikossa vaikka toinen vanhempi oli kolme vuorotyössä ja toinen usein työmatkoilla ja lapset harrasti, se vanhemmista joka oli kotona söi lasten kanssa, jos kumpikaan ei ollut, silloin isovanhemmat olivat syömässä, ehkä kerran kahdessa kuussa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja yhdessä syödään ainakin kerran viikossa.

Lapsilla on iltapala noin seitsemän aikaan, joten tuohon aikaan ei viitsi ruokaa syödä. Ja iltavuorosta onkin kotona vasta niin myöhään että lapset on nukkumassa. Itse ei vielä tuohon aikaan viitsi iltapalaa syödä kun lapset syö, mutta välillä ollaan siinä molemmat aikuiset touhuamassa iltapalajuttuja lapsille.

Ja meidän lapset vielä niin pieniä ettei ole omia harrastuksia heillä. Sitä vaan mietin että kun lapset kasvavat ja niitä omia menoja tulee niin melko mahdottomalta vaikuttaa.

Ap

Meillä menee ruokailu usein tuonne seiskaan. Ei se ole mikään ongelma edes pienten lasten kanssa. Sitten ei vain syödä iltapalaa. Ennen ruokaa voi ottaa jotain välipalaa. Sama määrä siinä tulee syötyä.

Ei meilläkään onnistu. Haen lapset kun pääsen töistä, kotona ollaan hieman ennen klo 17. Äkkiä ruoka lämpimäksi kun on kova nälkä tai sitten ruoan teko, jotain pientä lapsille siinä tapauksessa. Mies tulee vasta klo 18-18.30 kotiin ja syö sitten. Eikä meillä jutella mukavia pöydässä, yleensä joku kiukuttelee tai ronklaa ruoan kanssa. Iltapalan lapset syö yhdessä, me miehen kanssa klo 21 jälkeen kun lapset on laitettu nukkumaan. Viikonloppuisin ja viikonloppuaamuisin tosin syödään yhdessä.

Ei meillä ainakaan onnistu ihan joka päivä. Aamupala ei mitenkään, lounaallakin ollaan kaikki eri paikoissa, välipala ei, päivällisen aikaan olen aina itse töissä ja joku lapsista jossain harrastuksessa. Iltapalalla ollaan yleensä kaikki samaan aikaan paikalla, paitsi ei joka päivä silloinkaan.

Miksi se on muuten aina se ruoka, joka pitäis tehdä ja syödä yhdessä. Miksi se perheen yhteinen hetki ei vois olla vaikka pyykkihuoltoa? Esim viikataan kaikki yhdessä pyykit ja jokainen vie siitä omansa kaappiin? Jotenkin kummallista, että kaiken pitäisi pyöriä yhteisen ruoan ympärillä, sitä pitäisi suunnitella yhdessä, tehdä yhdessä ja syödä yhdessä. Mikä ihmeen palvonna kohde se ruoka oikein on kun niin pyhää tuntuu olevan? Sehän on lopulta vaan polttoainetankkausta.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ainakaan onnistu ihan joka päivä. Aamupala ei mitenkään, lounaallakin ollaan kaikki eri paikoissa, välipala ei, päivällisen aikaan olen aina itse töissä ja joku lapsista jossain harrastuksessa. Iltapalalla ollaan yleensä kaikki samaan aikaan paikalla, paitsi ei joka päivä silloinkaan.

Miksi se on muuten aina se ruoka, joka pitäis tehdä ja syödä yhdessä. Miksi se perheen yhteinen hetki ei vois olla vaikka pyykkihuoltoa? Esim viikataan kaikki yhdessä pyykit ja jokainen vie siitä omansa kaappiin? Jotenkin kummallista, että kaiken pitäisi pyöriä yhteisen ruoan ympärillä, sitä pitäisi suunnitella yhdessä, tehdä yhdessä ja syödä yhdessä. Mikä ihmeen palvonna kohde se ruoka oikein on kun niin pyhää tuntuu olevan? Sehän on lopulta vaan polttoainetankkausta.

Tämä on juuri se mitä itsekin vähän hain. Kun siitä yhteisesti syömisestä tehdään niin iso juttu monesti. Muuten kyllä touhutaan, ulkoillaan, leikitään ja pelataan yhdessä kun mahdollista, mutta aivan varmasti päivittäin. Nuo syömiset menee vaan sen mukaan, että lapsilla olisi suht säännöllisesti ruoka-ajat ja me vanhemmat syödään kun ehditään ja ollaan nälkäisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyö on muutenkin kamalaa. Itsekkin sitä joskus tehnyt, ja jos sellaisessa työssä edelleen olisin niin tekisin kaikkeni joka tapauksessa että löytäisin työn jossa on säännöliset työajat. Ei vuorotyö sovi yhteen yhtään minkään kanssa. Se sanelee elämän.

Olenkin kyllä yrittänyt töihin palattuani hakea uutta työtä, ikävä kyllä vielä ei ole tärpännyt sellaista missä olisi yhtään järkevämpää työaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyö on muutenkin kamalaa. Itsekkin sitä joskus tehnyt, ja jos sellaisessa työssä edelleen olisin niin tekisin kaikkeni joka tapauksessa että löytäisin työn jossa on säännöliset työajat. Ei vuorotyö sovi yhteen yhtään minkään kanssa. Se sanelee elämän.

Olenkin kyllä yrittänyt töihin palattuani hakea uutta työtä, ikävä kyllä vielä ei ole tärpännyt sellaista missä olisi yhtään järkevämpää työaikaa.

Tämä siis Ap:n kommentti.

VAnhemat useimmiten käy töissä 8-16, ja lapset koulussa jollain tuolla välillä. Miksi ei onnistuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnistuu käytännössä joka päivä :)

2+1, vanhemmilla päivätyö liukuvilla työajoilla, lapsi ei kulje harrastuksiin itsenäisesti.

Ainoa rajoite on yhtenä päivänä viikossa kun töistä tulon ja harrastuskuskauksen jälkeen ei ehdi alusta asti tehdä ruokaa. Silloin lämmitetään edellisen päivän jämiä tai keitetään 4min makaronia ja tehdään soosi valmiiseen tomaattikastiketölkkiin.

Ja pianhan tuo lapsi tekee tuona päivänä meille vanhemmille ruuan valmiiksi :)

Tuo kuulostaa mahtavalta! Itseä oikein harmittaa kun aikaa ei moiseen ole. Itsellä vuorotyö missä aamuvuorokin loppuu vasta hieman ennen kuutta, viikonloppuisinkin usein töitä. Miehellä sentään päivätyö, joka helpottaa arkea. Kun lapset kasvaa ja tulee heillekin omia menoja niin senkään vertaa ei ehdi syödä yhdessä. Olisihan se mukavaa.

Ap

meillä on 11, 15 ja 16-vuotiaat lapset. Yhdessä syöminen ei onnistu joka päivä, mutta useamman kerran viikossa kumminkin. Syömme päivällistä vasta klo 19-19.30 aikaan, jolloin kaikki ovat kotona paitsi ehkä mies, jos on iltavuorossa. Kerran-pari viikossa mieskin on kotona päivällisaikaan. Meillä panostetaan sunnuntaiaamuisin yhteiseen pitkän kaavan aamiaiseen.

Kyllä se yhdessä syöminen onnistuu, vaikka ei tietenkään joka päivä. Mutta muutama kerta viikossa on milestäni jo ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruokailu ei onnistu 18.15 kun tulet aamuvuorosta kotiin tai yhteinen iltapala klo 21, sille perheelle joka harrasti.

Kyllä meillä ainakin onnistui, monta kertaa viikossa vaikka toinen vanhempi oli kolme vuorotyössä ja toinen usein työmatkoilla ja lapset harrasti, se vanhemmista joka oli kotona söi lasten kanssa, jos kumpikaan ei ollut, silloin isovanhemmat olivat syömässä, ehkä kerran kahdessa kuussa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja yhdessä syödään ainakin kerran viikossa.

Lapsilla on iltapala noin seitsemän aikaan, joten tuohon aikaan ei viitsi ruokaa syödä. Ja iltavuorosta onkin kotona vasta niin myöhään että lapset on nukkumassa. Itse ei vielä tuohon aikaan viitsi iltapalaa syödä kun lapset syö, mutta välillä ollaan siinä molemmat aikuiset touhuamassa iltapalajuttuja lapsille.

Ja meidän lapset vielä niin pieniä ettei ole omia harrastuksia heillä. Sitä vaan mietin että kun lapset kasvavat ja niitä omia menoja tulee niin melko mahdottomalta vaikuttaa.

Ap

isompien lasten kanssa voi syödä yhdessä joko myöhemmin päivällistä tai iltapalaa, koska he eivät mene niin aikaisin nukkumaan.

No meillä se onnistuu, vaikka teen epäsäännöllistä vuorotyötä. Kotona olevat syöväy kumminkin yhdessä, ja me kaikki noin kuutena päivänä viikosta.

Avainasia on, että ruoka-aika hiukan joustaa. Yleensä syömme iltaruuan välillä 17-19. Hiukan aiemmin maanantaisin, jolloin minä ja mies käymme ranskan tunnilla ja torstaisin, jolloin esikoisella on kuudelta kuvataidekoulu. Hiukan myöhemmin keskiviikkoisin, kun miehellä on bodybalance.

Miksi kaiken ylipäätään pitäisi tapahtua joka päivä sekunnilleen samaan aikaan?

Meillä tykätään ruuanlaitosta, ruokailu on nautinto eikä tankkaamista. Siksi vaivattominta on tietysti syödä yhdessä, eikä lämmitellä jämäannoksia eri aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruokailu ei onnistu 18.15 kun tulet aamuvuorosta kotiin tai yhteinen iltapala klo 21, sille perheelle joka harrasti.

Kyllä meillä ainakin onnistui, monta kertaa viikossa vaikka toinen vanhempi oli kolme vuorotyössä ja toinen usein työmatkoilla ja lapset harrasti, se vanhemmista joka oli kotona söi lasten kanssa, jos kumpikaan ei ollut, silloin isovanhemmat olivat syömässä, ehkä kerran kahdessa kuussa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja yhdessä syödään ainakin kerran viikossa.

Lapsilla on iltapala noin seitsemän aikaan, joten tuohon aikaan ei viitsi ruokaa syödä. Ja iltavuorosta onkin kotona vasta niin myöhään että lapset on nukkumassa. Itse ei vielä tuohon aikaan viitsi iltapalaa syödä kun lapset syö, mutta välillä ollaan siinä molemmat aikuiset touhuamassa iltapalajuttuja lapsille.

Ja meidän lapset vielä niin pieniä ettei ole omia harrastuksia heillä. Sitä vaan mietin että kun lapset kasvavat ja niitä omia menoja tulee niin melko mahdottomalta vaikuttaa.

Ap

Ehtisittehän te syödä yhdessä aamupalan ennen iltavuoroasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruokailu ei onnistu 18.15 kun tulet aamuvuorosta kotiin tai yhteinen iltapala klo 21, sille perheelle joka harrasti.

Kyllä meillä ainakin onnistui, monta kertaa viikossa vaikka toinen vanhempi oli kolme vuorotyössä ja toinen usein työmatkoilla ja lapset harrasti, se vanhemmista joka oli kotona söi lasten kanssa, jos kumpikaan ei ollut, silloin isovanhemmat olivat syömässä, ehkä kerran kahdessa kuussa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja yhdessä syödään ainakin kerran viikossa.

Lapsilla on iltapala noin seitsemän aikaan, joten tuohon aikaan ei viitsi ruokaa syödä. Ja iltavuorosta onkin kotona vasta niin myöhään että lapset on nukkumassa. Itse ei vielä tuohon aikaan viitsi iltapalaa syödä kun lapset syö, mutta välillä ollaan siinä molemmat aikuiset touhuamassa iltapalajuttuja lapsille.

Ja meidän lapset vielä niin pieniä ettei ole omia harrastuksia heillä. Sitä vaan mietin että kun lapset kasvavat ja niitä omia menoja tulee niin melko mahdottomalta vaikuttaa.

Ap

Ehtisittehän te syödä yhdessä aamupalan ennen iltavuoroasi.

Syödäänkin tottakai lasten kanssa, mutta mies menee jo viiteen töihin, joten porukalla ei onnistu. Yleensä kyllä herään miehen kanssa että ehditään edes jonkin verran päivässä olemaan yhdessäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ruokailu ei onnistu 18.15 kun tulet aamuvuorosta kotiin tai yhteinen iltapala klo 21, sille perheelle joka harrasti.

Kyllä meillä ainakin onnistui, monta kertaa viikossa vaikka toinen vanhempi oli kolme vuorotyössä ja toinen usein työmatkoilla ja lapset harrasti, se vanhemmista joka oli kotona söi lasten kanssa, jos kumpikaan ei ollut, silloin isovanhemmat olivat syömässä, ehkä kerran kahdessa kuussa.

Nyt lapset ovat aikuisia ja yhdessä syödään ainakin kerran viikossa.

Lapsilla on iltapala noin seitsemän aikaan, joten tuohon aikaan ei viitsi ruokaa syödä. Ja iltavuorosta onkin kotona vasta niin myöhään että lapset on nukkumassa. Itse ei vielä tuohon aikaan viitsi iltapalaa syödä kun lapset syö, mutta välillä ollaan siinä molemmat aikuiset touhuamassa iltapalajuttuja lapsille.

Ja meidän lapset vielä niin pieniä ettei ole omia harrastuksia heillä. Sitä vaan mietin että kun lapset kasvavat ja niitä omia menoja tulee niin melko mahdottomalta vaikuttaa.

Ap

isompien lasten kanssa voi syödä yhdessä joko myöhemmin päivällistä tai iltapalaa, koska he eivät mene niin aikaisin nukkumaan.

Tuo on tietenkin totta, kuinkahan en sitä osannut ajatella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

VAnhemat useimmiten käy töissä 8-16, ja lapset koulussa jollain tuolla välillä. Miksi ei onnistuisi?

Kyllä meillä ainakin lähipiirissä on yleisempää että ainakin toinen vanhemmista tekee vuorotyötä. Tuossa sinun kuvailemassa tilanteessa ei tietenkään olisi ongelmaa.

Ap

Meillä syödään yleensä päivällinen yhdessä, usein myös iltapala. Ajattelen yhdessä ruokailun olevan parasta ravitsemuskasvatusta. Tutkimusten mukaan lapset ovat laihempia niissä perheissä missä syödään yhdessä eli se ehkäisee ylipainon syntymistä ja tukee hyvien ruokailutapojen omaksumista.

Meillä syödään. 1 vanhempi ja 1 teini. Olen viimeistään puoli seitsemältä kotona, yleensä aikaisemmin ja valmistuksen jälkeen syödään yhdessä. Maksullisiin harrastuksiin ei ole varaa, joten nekään eivät yhteistä ruokailuhetkeä haittaa.

Syödään tosin yleensä tv:n ääressä, meillä ei ole ruokapöytääkään. Yhdessä kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

VAnhemat useimmiten käy töissä 8-16, ja lapset koulussa jollain tuolla välillä. Miksi ei onnistuisi?

Niin, ehkä useimmiten, mutta mä voin kertoa sulle yhden asian, joka saattaa nyt tulla sulle yllätyksenä; koko yhteiskunta ei pyöri ma-pe 8-16 työtätekevien aikataulun mukaan. On iso joukko epäsäännöllistä ja epätyypillistä työaikaa tekeviä. Onko mun nyt pakko listata tähän ammatteja ja aloja, joilla ollaan töissä muulloin kuin ma-pe 8-16 vai riittikö tämä määrä rautalankaa?