Lue keskustelun säännöt.
Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Väsynyt_äippä
23.03.2018 |
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hakee sinun huomiota. Jos rikkoo jotain niin saa silloin huomiosi.
Mitäpä jos viettäisin sen lapsen kanssa aikaa yhdessä ja kuuntelisit häntä?
Ette anna tarpeeksi hyvää huomiota. Vanhemman tehtävä on kertoa lapselle että hän on hyvä ja tärkeä.
Tässä APN tilanteessa lapsi uskoo jo olevansa vain paha ja ilkeä. Jos ei omat voimat riitä niin neuvolasta apua!
Huoh. Hyvää huomiota annan päivittäin niinä rauhallisina hetkinä. Kerromme että on rakas ja tärkeä (ei tosin tunnu kuuntelevan) vietän tytön kanssa aikaa, kuuntelenkin, silloin kun puhuu. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks kokeilemisen arvoinen juttu on viedä se eräkorpeen ja jättää sinne.
Millainen lapsi on näiden hetkien välillä? Mistä on kiinnostunut, missä hyvä, mistä pitää? Onko kavereita?
Jumalauta annas tytölle vähä piiskaa ni kyllä oppii, ulkoruokinta ois kans yks. Ja sano sille pojalles että saa lyödä takasin
Kuulostaa tutulta. Miehen lapsi käyttäytyy samantyylisesti. Ei tunnu olevan empatiakykyä. Ihan kuin olisi vain mielissään mitä enemmän saa kaaosta aikaan. Rangaistuksista ei ole moksiskaan. Sanoo vaan "ihan sama" yms. Tuntuu ettei mikään kosketa häntä. Vaikka yrittää kuinka hyvällä (omasta sydämestään puhuen) tai sitten kovemmin sanoen ja rangaistuksen antamalla. Mikään ei aiheuta liikahdusta hänessä. Isäänsä käskyttää ja haukkuu, mitä isä yrittääkin tehdä/ostaa hänelle ei ole ikinä hyvä. Voin sanoa, että monet itkut oon itkenyt.
T
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, lapsikin nauraa myös epävarmuuttaan ja hämmennystään. Lapsi ehkä hakee rajoja (ja turvaa) tuolla hillumisella. Olo on epävarma ja sietämätön (hallitsematon) ja lapsi yrittää saada hommaan jotain rotia. Ota lapsi tiukasti syliin ja pidä siinä, kunnes rauhoittuu. Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Noista voi tulla epämääräisen paha olo, jota lapsi purkaa riehumisena. Jos ADHD:ta ei ole niin minä vaatisin päästä toimintaterapeutin arvioon. Ja noille diagnoosista ilkkujille niin diagnoosi on usein väylä oikeaan terapíaan, josta usein on apua. Tsemppiä ap:lle. Löytyykö facesta esim joku tukiryhmä, missä on vanhempia, joiden lapsilla on jotain neurologisia ongelmia. Sieltä voisi saada oikeita vinkkejä jatkoon
Lähtekää johonkin matkalle koko perhe. Lapsi käyttäytyy varmaan ihan hyvin. Esim. Kokeilette vaikka viikonlopun kylpylässä tai kesällä muumimaassa. Jos automatka tylsä menkää junalla johonkin. Vai oletteko olleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen, lapsikin nauraa myös epävarmuuttaan ja hämmennystään. Lapsi ehkä hakee rajoja (ja turvaa) tuolla hillumisella. Olo on epävarma ja sietämätön (hallitsematon) ja lapsi yrittää saada hommaan jotain rotia. Ota lapsi tiukasti syliin ja pidä siinä, kunnes rauhoittuu. Onko lapsella aistiyliherkkyyttä? Noista voi tulla epämääräisen paha olo, jota lapsi purkaa riehumisena. Jos ADHD:ta ei ole niin minä vaatisin päästä toimintaterapeutin arvioon. Ja noille diagnoosista ilkkujille niin diagnoosi on usein väylä oikeaan terapíaan, josta usein on apua. Tsemppiä ap:lle. Löytyykö facesta esim joku tukiryhmä, missä on vanhempia, joiden lapsilla on jotain neurologisia ongelmia. Sieltä voisi saada oikeita vinkkejä jatkoon
Lapsi ei siis ole juuri edes vihainen tai huonolla tuulella, saattaa ohimennen läpsäistä veljeään/pudottaa jotain/särkeä ja nauraa päälle. Rajoja asetamme mutta ei niillä ole mitään vaikutusta (kauhulla odotan teini-ikää) aistiyliherkkyyttäkään ei todettu. Mulla tulee välillä mieleen onko tyttö psykopaatti ja musta on ihan hirveää joutua miettimään tuollaisia, mutta juuri tuo ettei tunne empatiaa eikä välitä muutenkaan mistään huolestuttaa...
Onko lapsella mitään harrastuksia? Jos on "tekemisen puutetta" ja siksi villi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsella mitään harrastuksia? Jos on "tekemisen puutetta" ja siksi villi.
Ei ole, ei halua harrastaa mitään koska "muut lapset on tyhmiä" leikkii kyllä ulkona itsekseen muuten. Ap
Se kokee että sä kiusaat sitä.
Etkö koskaan tajua että nuo sun toimenpiteet eivät auta?
Eli mahtavat konstisi ovat vääriä.
Tuleeko mieleen että uhmaa ei voi kitkeä jos on uhmaikä?
Sun typerät rangaistukset kun aiheuttavat uhmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi koulussa/päiväkodissa, miten siellä käyttäytyy? Jotain apua on saatava, ja se ei ole teidän vanhempien oikeus, vaan lapsen oikeus, joten viime kädessä soittaisin lastensuojeluun ja kertoisin ettette ole saaneet apua hänelle (tosin sijoituksesta muualle tuskin tulee ihan pian edes puhetta).
Lisäksi näkeehän tuon että se on huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin tuollainen, kun mulla olI joku aivolisäkkeen turvotus tms. Se pisti pään ihan sekaisin ja päänsärkyä oli myös, mutta siitä en osannut lapsena kertoa.
Luonteeni muuttui kiltistä yhtäkkiä ihan piruksi sen takia. Se huomattiin sitten, kun aloin oksennella aamuisin. Murrosikä alkoi sitten oireilla kun olin 8, ekat karvat jne. Veisin varmaan neurolle lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Millainen lapsi on näiden hetkien välillä? Mistä on kiinnostunut, missä hyvä, mistä pitää? Onko kavereita?
Ei tietääkseni ole koulussa kuin yksi kaveri. Tyttö tykkää piirrellä ja leikkiä itsekseen (rikkoo aina osan leluistaan, sitten yrittääkin veljen huoneeseen rikkomaan veljensä leluja.)
Nauru voi olla myös lapsen tapa vetäytyä pois vaikeasta tilanteesta. Ei uskalla kohdata sitä pettymystä ja huijaa itseään tuollaisella sijaistoiminnolla.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi koulussa/päiväkodissa, miten siellä käyttäytyy? Jotain apua on saatava, ja se ei ole teidän vanhempien oikeus, vaan lapsen oikeus, joten viime kädessä soittaisin lastensuojeluun ja kertoisin ettette ole saaneet apua hänelle (tosin sijoituksesta muualle tuskin tulee ihan pian edes puhetta).
Koulussa käyttäytyy yllättävänkin hyvin, siihen asti kunnes asiat eivät menekään hänen mielen mukaan.. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsella kokeilivat tällaista: purkissa kolme palkintoa (tarraa, karkkia ym) ja aina, kun käyttäytyi huonosti, niin yksi palkinto lähti. Olivat aiemmin yrittäneet palkita hyvän käytöksen, mutta vasta tämä metodi toimi.
Niin, meilläkin tuon tapainen ollut käytössä, mutta lapsi nauraa kaikelle. Ihan kuin ei ikinä tulisi paha mieli... ap
Sehän se onkin tärkeintä, että sun lapselles tulisi paha mieli. Voi että käy pientä tyttöäsi sääliksi! Et osaa opettaa itse asioita lapsellesi, vaan odotat kiimaisena, että sille tulee paha mieli, eikä sun tartte tehdä mitään. Paha mieli kyllä kasvattaa, eiks niin?
Tuntuu ihmeelliseltä, että taysissa ei ole tähän reagoitu. Millaisia tutkimuksia tehty, miten he ovat lapsesta tietoa keränneet? Oletko päässyt kertomaan huolistasi kunnolla?
Tee ihmeessä lasu. Saatte apua, esim perhetyötä kotiin tueksi lapsen kanssa. Voimia! Älä odota enää, lapsi tarvitsee apua.