Mä oon ihan loppu! Tahdon lapseni laitokseen.
Tilanne siis se että ihana, rakas 7v tyttäreni ei tottele mitään! On yritetty jäähyä, on yritetty takavarikoida leluja, ollaan yritetty tv-kieltoa ja arestia. Mikään ei tehoa.
Aivan uhmaikäisestä ollut tällainen, kuvittelin että tilanne helpottaa kun lapsi kasvaa, wrong! Ei kiukuttele mutta on kuin pieni piru. Esimerkiksi jos rikkoo jotain, nauraa vaikka tietää että on kielletty. Nauraa kun pudottaa jotain. Nauraa kun sotkee ja kiusaa pikkuveljeään. Tietää tasan että kaikki ed.mainitut ovat kiellettyjä ja niistä seuraa rangaistus, ei vaikutusta.
(Eli ei, meillä ei vain uhkailla, jos jotakin uhataan se myös toteutuu.)
Palaa käpy tuohon mukulaan vaikka rakas onkin. Olemme yrittäneet kuukausikalenteriakin johon pistetään tarra iltaisin jos päivä on mennyt hyvin, jos ei niin menettää tarran ja jos tarroja ei ole vähintään 5 per vko koko kuukauden ajalta niin mitään kivaa ei tulekaan. Ei auta. Hymyilee vaan vaikka näkee että tarra lähti.
Onko jollakulla vielä mitään ideaa vai teenkö tytöstä lasun ja annan sijoittaa muualle? :(
Kommentit (287)
Ja mitäpä mieltä asioista on ollut lääkäri? Lapsiin erikoistunut psykologi?
Miksi tehdä lapsi, jos ei ole kykyjä kasvattamiseen?
Oletteko hakeneet ulkopuolista apua, perheneuvolaa tms. Jos ei, niin sinne nyt heti, mars. Tyttö on ilmeisesti koulussa, joten koulupsykologin kautta voi myös saada apua.
TUollainen kuukausikalenteri on ihan liian pitkä. Ottakaa päivä tavoitteeksi. jos päivä menee hyvin, palkinto heti. Muutoin yrität jättää huonon käytöksen huomioimatta. lapsi kertoo käytöksellään jotain. Vanhempana yritä saada selville mitä. Onko äiti liikaa ruudulla? tarvitseeko lapsi huomita?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä lapsi, jos ei ole kykyjä kasvattamiseen?
Kumma kyllä jos mulla ei kerran ole kykyjä kasvattaa niin veljensä on "normaali"... vaikka loogisesti ei pitäisi, kumpikaan ei saa mitään erityiskohtelua, kummatkin saavat ihan yhtä paljon huomiota, rakkautta ja rajoja... ap
Näinhän se on, vaikkei sitä oikein saisi nykyään sanoa: Jotkut lapset nyt vaan ovat luonnostaan pahoja.
Meillä oli tuollaista. Nyt vajaa 9-vuotiaana syö adhd-lääkkeitä ja tilanne selvästi parempi. Kävi psykologin luona testeissä ja sen jälkeen neurolla selviteltiin loput.
Törkeän rankkaa tuollainen. Hakekaa koulupsykologin kautta apua, koululääkäri voi tehdä lähetteen neurolle/psykalle. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Oletteko hakeneet ulkopuolista apua, perheneuvolaa tms. Jos ei, niin sinne nyt heti, mars. Tyttö on ilmeisesti koulussa, joten koulupsykologin kautta voi myös saada apua.
Olen yrittänyt, olen myös lasten psykiatriselta yrittänyt saada apua. Eivät löytäneet mitään erityistä. (Vaan kuinka lienee?)
Me tulemme tähän maailmaan erilaisin ominaisuuksin ja temperamentein, toiset ns haastavammilla ominaisuuksilla. Kasvatus on vain osa asiaa...
Ap, tarvitsette selvästi apua ja tukea, joten hakekaa sitä. Myötäntuntoni.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista. Nyt vajaa 9-vuotiaana syö adhd-lääkkeitä ja tilanne selvästi parempi. Kävi psykologin luona testeissä ja sen jälkeen neurolla selviteltiin loput.
Törkeän rankkaa tuollainen. Hakekaa koulupsykologin kautta apua, koululääkäri voi tehdä lähetteen neurolle/psykalle. Tsemppiä!
ADHD:ta ei tytöltä löydetty. :/ tai siis, se on hyvä, mutta toisaalta sitten olisi ehkä löytynyt syy.... ap
Vierailija kirjoitti:
TUollainen kuukausikalenteri on ihan liian pitkä. Ottakaa päivä tavoitteeksi. jos päivä menee hyvin, palkinto heti. Muutoin yrität jättää huonon käytöksen huomioimatta. lapsi kertoo käytöksellään jotain. Vanhempana yritä saada selville mitä. Onko äiti liikaa ruudulla? tarvitseeko lapsi huomita?
Joo, yritettiin sitäkin että päivä hyvin ja palkinto heti juttua, mutta niitä päiviä jolloin menee hyvin on viikossa oikeasti ehkä korkeintaan yksi joten luovuttiin koko kalenterista.... ei, en ole liikaa ruudulla, en edes ehdi kunnolla silloin kun lapset ovat hereillä/kotona. Lapsi saa huomiota todella paljon. Ehkä vähän liikaakin, mutta hänelle kelpaa se negatiivinenkin huomio (oikeastaan tuntuu juuri sitä hakevan) ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista. Nyt vajaa 9-vuotiaana syö adhd-lääkkeitä ja tilanne selvästi parempi. Kävi psykologin luona testeissä ja sen jälkeen neurolla selviteltiin loput.
Törkeän rankkaa tuollainen. Hakekaa koulupsykologin kautta apua, koululääkäri voi tehdä lähetteen neurolle/psykalle. Tsemppiä!
ADHD:ta ei tytöltä löydetty. :/ tai siis, se on hyvä, mutta toisaalta sitten olisi ehkä löytynyt syy.... ap
Missä tutkittu?
Mun ystävän lapsella kokeilivat tällaista: purkissa kolme palkintoa (tarraa, karkkia ym) ja aina, kun käyttäytyi huonosti, niin yksi palkinto lähti. Olivat aiemmin yrittäneet palkita hyvän käytöksen, mutta vasta tämä metodi toimi.
Vaadit vaan perheneuvolan palveluja ja yksi mahdollisuus on tukiperhe missä lapsi viettää viikonloppuja välillä. Auttaa lähinnä teidän jaksamiseen tavallisessa arjessa.
Niistä tosin pulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaista. Nyt vajaa 9-vuotiaana syö adhd-lääkkeitä ja tilanne selvästi parempi. Kävi psykologin luona testeissä ja sen jälkeen neurolla selviteltiin loput.
Törkeän rankkaa tuollainen. Hakekaa koulupsykologin kautta apua, koululääkäri voi tehdä lähetteen neurolle/psykalle. Tsemppiä!
ADHD:ta ei tytöltä löydetty. :/ tai siis, se on hyvä, mutta toisaalta sitten olisi ehkä löytynyt syy.... ap
Missä tutkittu?
Tays:in Lastenpsykiatrian osasto. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUollainen kuukausikalenteri on ihan liian pitkä. Ottakaa päivä tavoitteeksi. jos päivä menee hyvin, palkinto heti. Muutoin yrität jättää huonon käytöksen huomioimatta. lapsi kertoo käytöksellään jotain. Vanhempana yritä saada selville mitä. Onko äiti liikaa ruudulla? tarvitseeko lapsi huomita?
Joo, yritettiin sitäkin että päivä hyvin ja palkinto heti juttua, mutta niitä päiviä jolloin menee hyvin on viikossa oikeasti ehkä korkeintaan yksi joten luovuttiin koko kalenterista.... ei, en ole liikaa ruudulla, en edes ehdi kunnolla silloin kun lapset ovat hereillä/kotona. Lapsi saa huomiota todella paljon. Ehkä vähän liikaakin, mutta hänelle kelpaa se negatiivinenkin huomio (oikeastaan tuntuu juuri sitä hakevan) ap
Sitten kannattaa kokeilla sitä huomiotta jättämistä, jos ei siis ole aikeissa satuttaa itseään tai veljeä. Jos esim hakkaa lelulla pöytään, ottaisin lelun pois sanaakaan sanomatta ja keskittyisin johonkin mukavaan tekemiseen veljen kanssa.
Valitse ne taistelut. Kaikkeen ränkkäilyyn ruoan tai vaatteitten kanssa ei tartte lähteä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän lapsella kokeilivat tällaista: purkissa kolme palkintoa (tarraa, karkkia ym) ja aina, kun käyttäytyi huonosti, niin yksi palkinto lähti. Olivat aiemmin yrittäneet palkita hyvän käytöksen, mutta vasta tämä metodi toimi.
Niin, meilläkin tuon tapainen ollut käytössä, mutta lapsi nauraa kaikelle. Ihan kuin ei ikinä tulisi paha mieli... ap
Lapsi hakee sinun huomiota. Jos rikkoo jotain niin saa silloin huomiosi.
Mitäpä jos viettäisin sen lapsen kanssa aikaa yhdessä ja kuuntelisit häntä?
Ette anna tarpeeksi hyvää huomiota. Vanhemman tehtävä on kertoa lapselle että hän on hyvä ja tärkeä.
Tässä APN tilanteessa lapsi uskoo jo olevansa vain paha ja ilkeä. Jos ei omat voimat riitä niin neuvolasta apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TUollainen kuukausikalenteri on ihan liian pitkä. Ottakaa päivä tavoitteeksi. jos päivä menee hyvin, palkinto heti. Muutoin yrität jättää huonon käytöksen huomioimatta. lapsi kertoo käytöksellään jotain. Vanhempana yritä saada selville mitä. Onko äiti liikaa ruudulla? tarvitseeko lapsi huomita?
Joo, yritettiin sitäkin että päivä hyvin ja palkinto heti juttua, mutta niitä päiviä jolloin menee hyvin on viikossa oikeasti ehkä korkeintaan yksi joten luovuttiin koko kalenterista.... ei, en ole liikaa ruudulla, en edes ehdi kunnolla silloin kun lapset ovat hereillä/kotona. Lapsi saa huomiota todella paljon. Ehkä vähän liikaakin, mutta hänelle kelpaa se negatiivinenkin huomio (oikeastaan tuntuu juuri sitä hakevan) ap
Sitten kannattaa kokeilla sitä huomiotta jättämistä, jos ei siis ole aikeissa satuttaa itseään tai veljeä. Jos esim hakkaa lelulla pöytään, ottaisin lelun pois sanaakaan sanomatta ja keskittyisin johonkin mukavaan tekemiseen veljen kanssa.
Valitse ne taistelut. Kaikkeen ränkkäilyyn ruoan tai vaatteitten kanssa ei tartte lähteä mukaan.
Tässähän on juuri se ongelma että jos vain jättää huomiotta niin hakee sitä yleensä satuttamalla veljeään. Esim lyö ja hihittää kuin olisi tosi hassua että veljeen sattuu. Ap
Kamala aloitus. Peikoista mauttomimpia. Mutta kai tämä taas joihinkin uppoaa. Vakioaihe