Mielenterveysongelmat ovat nuorilla jo yleisin sairauspäivärahan syy.

Vanhemmuus on ollut kateissa useita vuosikymmeniä. Suunnilleen vuodesta 1944. Silloin mummot ja tädit paikkasivat tilannetta, mutta viimeisten 60 vuoden ajan sukusiteet ovat hajonneet työn ja koulun perässä tapahtuvan muuttoliikkeen ja aina lusmummaksi käyvien siittäjien vuoksi. Ei voi edes käyttää nimitystä "isä", kun "isyys" on kymmenen minuutin sähläys ja vastuunpakoilu.

Minua surettaa että tästäkään aiheesta ei voi puhua ilman että tulee rahasta "riitaa". Minä aina inhosin sitä miten minun vanhempani puhuivat raha sitä ja raha tätä, mutta tässä minäkin olen - välikappale eri resurssien välissä. Jopa mt-potilaita pyritään saamaan työkuntoisiksi edes vajavaisella tavalla kuin että oikeasti pureuduttaisiin niihin ongelmiin. Ja julkisissa keskusteluissa aina puhutaan lusmuista ym.

Vierailija kirjoitti:

Stana mitä lusmuja, olen mäkin päästäni vialla ja silti töissä vaan käynyt.

Sulla ei varmaan ole krooniseen masennukseen liittyvää kroonista väsymystä? Fyysinen väsymys on niin kova, että viikko kokopäivätyötä niin ihan turha iltaisin tai viikonloppuisin tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Masennus myös hidastaa ajattelua ja liikkumista, jolloin työteho väkisin kärsii. Itse pärjään osa-aikatyössä, koska olen vain keskivaikeasti masentunut, en vaikeasti. Ps. Lääkkeet tai hoitajan kanssa keskustelu eivät auta minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo loogista. Ei viitsitä mennä töihin, mennään työterveyteen, valitetaan pahaa mieltä ja unettomuutta, saadaan masennusdiagnoosi ja 2 vko vapaata. Tälläkin palstalla neuvotaan, että jos ei saa lomaa haluamaansa aikaan, niin saikkulappua hakemaan ja helpointa se on mielenterveysongelmilla.

Sit ymmärrän miksi oikeita mielenterveyspotilaita ei uskota. Pelleilijät tuhoaa kaiken.

Olen työpaikassa, jossa on noin 150 työntekijää. Joka vuosi tehdään henkilöstötilinpäätös, jossa näkyvät sairauslomien määrät pääluokittain. Ihmettelemme usein, että kun meillä ei kukaan ole tiettävästi mielenterveysongelmainen, niin miten voi 16% sairauslomista tulla ko. syystä.

rekry toimii...

lisäksi ,jos ala vaatii aivoja..heikkolahjaiset varmaan saikuttaa enemmän

Itse asiassa juuri älykkäillä on useammin mielenterveysongelmia.

Eikös se vanha sananlaskukin mee niin että hullut on neroja.

Vierailija kirjoitti:

yksilöä korostava kulttuuri ja jatkuva epävarmuus kaikesta

Sekä kovuus ja kiusaaminen.

Nuorten olisi kyllä otettava itseään niskasta kiinni.

-Terttu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stana mitä lusmuja, olen mäkin päästäni vialla ja silti töissä vaan käynyt.

Sulla ei varmaan ole krooniseen masennukseen liittyvää kroonista väsymystä? Fyysinen väsymys on niin kova, että viikko kokopäivätyötä niin ihan turha iltaisin tai viikonloppuisin tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Masennus myös hidastaa ajattelua ja liikkumista, jolloin työteho väkisin kärsii. Itse pärjään osa-aikatyössä, koska olen vain keskivaikeasti masentunut, en vaikeasti. Ps. Lääkkeet tai hoitajan kanssa keskustelu eivät auta minua.

No en minä tiedä tollasista liibalaaboista, mutten myöskään töiden jälkeen tai viikonloppuna juuri kotini ulkopuolella jaksa käydä. Muttei se töiden tekemistä ole haitannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo loogista. Ei viitsitä mennä töihin, mennään työterveyteen, valitetaan pahaa mieltä ja unettomuutta, saadaan masennusdiagnoosi ja 2 vko vapaata. Tälläkin palstalla neuvotaan, että jos ei saa lomaa haluamaansa aikaan, niin saikkulappua hakemaan ja helpointa se on mielenterveysongelmilla.

Sit ymmärrän miksi oikeita mielenterveyspotilaita ei uskota. Pelleilijät tuhoaa kaiken.

Olen työpaikassa, jossa on noin 150 työntekijää. Joka vuosi tehdään henkilöstötilinpäätös, jossa näkyvät sairauslomien määrät pääluokittain. Ihmettelemme usein, että kun meillä ei kukaan ole tiettävästi mielenterveysongelmainen, niin miten voi 16% sairauslomista tulla ko. syystä.

Masentuneet eivät varmaan mainosta sairauksiaan tai näytä päällepäin niin hullulta miksi kuvittelet masentuneiden olevan.

Masentuneen kuvittelisi olevan oikeasti sairas, ei silloin riitä 1-2 viikon sairauslomat.

Mielenterveysongelmilla on aina fyysinen syy, ja se on suolistossa vellova mikrobimassa, joka aiheuttaa tulehdusta, se välittyy aivoihin saakka, ja mikrobit tihkuvat myös suolistonseinämän läpi pieninä määrinä, aiheuttaen pieniä tulehduksia verisuonistoon ja kulkeutuvat myös aivokudokseen asti. Mikrobilääkkeet ovat ensijainen hoitomuoto, ja ravintolisät myös erittäin tärkeitä. Ahdistus liittyy kaikkein voimakkaimmin juuri IBS- ja IBD-suolistosairauksiin jo tutkimusten perusteellakin. Riippuu geeneistä miten immuunipuolustus elimistön mikrobeihin reagoi, ja joku IBS tuskin on mikrobikuormaltaan sen vähempi kuin vakavammat IBD-sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stana mitä lusmuja, olen mäkin päästäni vialla ja silti töissä vaan käynyt.

Sulla ei varmaan ole krooniseen masennukseen liittyvää kroonista väsymystä? Fyysinen väsymys on niin kova, että viikko kokopäivätyötä niin ihan turha iltaisin tai viikonloppuisin tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Masennus myös hidastaa ajattelua ja liikkumista, jolloin työteho väkisin kärsii. Itse pärjään osa-aikatyössä, koska olen vain keskivaikeasti masentunut, en vaikeasti. Ps. Lääkkeet tai hoitajan kanssa keskustelu eivät auta minua.

No en minä tiedä tollasista liibalaaboista, mutten myöskään töiden jälkeen tai viikonloppuna juuri kotini ulkopuolella jaksa käydä. Muttei se töiden tekemistä ole haitannut.

Eli et jaksa mitään kotitöitä, harrastuksia tai ihmissuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stana mitä lusmuja, olen mäkin päästäni vialla ja silti töissä vaan käynyt.

Sulla ei varmaan ole krooniseen masennukseen liittyvää kroonista väsymystä? Fyysinen väsymys on niin kova, että viikko kokopäivätyötä niin ihan turha iltaisin tai viikonloppuisin tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Masennus myös hidastaa ajattelua ja liikkumista, jolloin työteho väkisin kärsii. Itse pärjään osa-aikatyössä, koska olen vain keskivaikeasti masentunut, en vaikeasti. Ps. Lääkkeet tai hoitajan kanssa keskustelu eivät auta minua.

No en minä tiedä tollasista liibalaaboista, mutten myöskään töiden jälkeen tai viikonloppuna juuri kotini ulkopuolella jaksa käydä. Muttei se töiden tekemistä ole haitannut.

Eli et jaksa mitään kotitöitä, harrastuksia tai ihmissuhteita?

Ehkä kerran kuukaudessa saan siivottua jotenkuten, harrastukseni ovat täällä neljän seinän sisällä joten niiden suhteen ei ongelmia. Ihmisistä kyllä haluaisin kokonaan eroon, ainakin live-muodossa, ei hermo kestä.

http://www.tritolonen.fi/tietoa/ravitsemus-ja-mielenterveys

Voin kertoa, että minun psyyke ei kestänyt nuorten mielenterveysongelmaisten kanssa työskentelyä. Se oli niin surullista nähtävää. Kukaan niistä ei ollut huvikseen siinä tilassa ja itsestä tuntui, että liun samaan kuoppaan siellä heitä seuratessa.

Mullakin oli. Olin sairaslomalla 20-23-vuotiaana masennuksen takia. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja olen ollut työelämässä. Nyt olen 34v.

Kiitos Arkadianmäen päättäjien!

Suomi on kylmä ja kova maa. Juuri tänään siinä äitipuolikeskustelussa uudet puolisot selittivät, kuinka toisen lapset ovat rasittavia, eivät kuulu perheeseen, ja kuinka heitä kohtaan ollaan täysin välinpitämättömiä, joskin asiallisia.

Siis jo pieniin lapsiin perhepiirissä suhtaudutaan noin :( Onko ihme että nuorilla on paha olla, kun yhteisöllisyys ja toisista huolehtiminen on tota tasoa tässä maassa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Stana mitä lusmuja, olen mäkin päästäni vialla ja silti töissä vaan käynyt.

Sulla ei varmaan ole krooniseen masennukseen liittyvää kroonista väsymystä? Fyysinen väsymys on niin kova, että viikko kokopäivätyötä niin ihan turha iltaisin tai viikonloppuisin tehdä mitään muuta kuin maata sängyssä. Masennus myös hidastaa ajattelua ja liikkumista, jolloin työteho väkisin kärsii. Itse pärjään osa-aikatyössä, koska olen vain keskivaikeasti masentunut, en vaikeasti. Ps. Lääkkeet tai hoitajan kanssa keskustelu eivät auta minua.

No en minä tiedä tollasista liibalaaboista, mutten myöskään töiden jälkeen tai viikonloppuna juuri kotini ulkopuolella jaksa käydä. Muttei se töiden tekemistä ole haitannut.

Eli et jaksa mitään kotitöitä, harrastuksia tai ihmissuhteita?

Ehkä kerran kuukaudessa saan siivottua jotenkuten, harrastukseni ovat täällä neljän seinän sisällä joten niiden suhteen ei ongelmia. Ihmisistä kyllä haluaisin kokonaan eroon, ainakin live-muodossa, ei hermo kestä.

Täällä vähän sama juttu, sosiaalisten tilanteiden pelon vuoksi mikään asiakaspalvelu tai esiintymistä vaativa työ ei sovi. Paniikkioireiden takia ei pysty esim.ajamaan autoa.

Olen työpaikassa, jossa on noin 150 työntekijää. Joka vuosi tehdään henkilöstötilinpäätös, jossa näkyvät sairauslomien määrät pääluokittain. Ihmettelemme usein, että kun meillä ei kukaan ole tiettävästi mielenterveysongelmainen, niin miten voi 16% sairauslomista tulla ko. syystä.[/quote]

Johtaminen taitaa olla kunnossa teillä.

Vierailija kirjoitti:

 

Olen työpaikassa, jossa on noin 150 työntekijää. Joka vuosi tehdään henkilöstötilinpäätös, jossa näkyvät sairauslomien määrät pääluokittain. Ihmettelemme usein, että kun meillä ei kukaan ole tiettävästi mielenterveysongelmainen, niin miten voi 16% sairauslomista tulla ko. syystä.

Johtaminen taitaa olla kunnossa teillä.

Kyllä, johtaminen on kunnossa. Barometrin mukaan olemme erittäin tyytyväisiä esimiehiin ja toimintaansa, työyhteisö on kannustava jne. ja ainoa miinus on palkkaus (kuka siihen olisi tyytyväinen koskaan?). Mutta meillä on melkoinen liuta nuorehkoa porukkaa, joka on pois töistä 1-2 vko kerrallaan, syytä me muut emme tietenkään kysele, mutta flunssa tms. eivät anna oikeutta noin pitkään poissaoloon. Jos on masentunut, niin mikäpä siinä, ku on näitä SuomiPop-risteilyjä ja muita kivoja juttuja, joihin on tarve päästä, vaikka ei ole lomaa.

Lapsille ja nuorille on sanottava, että ovat hyviä ihan sellaisenaan. Liki jokaisesta löytyy yksikin asia, joka on riittävän hyvä. Ei ole täydellistä ihmistä.