Yllätyin hirveästi, kun työpaikamme siivooja asuukin uudehkolla omakotitalo alueella! :D

Vierailija kirjoitti:

Toki on vakituisessa työssä mutta palkkahan aivan surkea.

Miten yksin elävä 50v nainen voi asua omakotitalossa vieläpä tuollaisella uudella alueella?

Sulla menee tää siivoojafiksaatio vähän yli. Äsken olit firmassa "korkeessa asemassa". Ja juu, tietenkään et ole muita aloituksia tehnyt kuin tämän.

Meilläkin siivooja ajelee uudella Mersulla.

Ite tein opiskelujen ohella siivoushommia, kunnes vaihdon vaativampaan, toimisto/asiakaspalvelutyöhön. Palkka on nyt paljon huonompi, vaikka tuntimääräkin nyt suurempi, siivotessa kun tuli yö-, pyhä-, sunnuntai- ja päivystys-lisät.

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen aikaa 50+ ruuhkavuosissa. Nuorena sai töitä ja lisätöitä. Palkka saattoi olla hyvä. Lainaa sai helposti. Eli se sinkkukämppä kannatti ostaa ja siihen sai lainan. Siinä oli hyvä pohja perheasunnon hankkimiseen. Nuoret eivät vaatineet silloin kuin yhdet merkki housut ja puseron vuodessa. Se riitti pitämään sosiaalinen status yllä. Henkka Maukka oli silloin merkkivaate. Helsinki tuki kaikkia harrastuksia esim.jäämaksuja ja monet oli kokonaan ilmaisia. Jääkiekkokin oli siedettävän hintaista. Niin töitä oli, työttömyyttä ei tarvinnut hirveästi pelätä. Lapset oli halpoja ja lainaa sai.

Tuo on kuule ihan utopia kertomus 50+ ruuhkavuosista.

Lainaa ei saanut helpolla, korot oli 10-15%, en tunne yhtään ikäistäni, joka ei olisi ollut vähintään lomautettuna ruuhkavuosinaan, vuosia pystyi maksamaan vain korot asuntolainasta. Jos niin hyvin on sattunut, että on onnistunut ne muutamat lamat, jotka työelämän aikana kohdalle osunut elämään samassa parsuhteessa on nyt saanut asunnon maksettua. Lapset eivät ehkä tarvinneet niin paljon kun kaikilla oli yhtä kurjaa, muistan kun hain omia koulusta, yhtä ruostuneita Nissaneita oli joka perheellä jotka lapsia hakivat.

Nyt 65+ ehtivät maksaa aiks pitkälle asuntolainat ennen 90-luvun lamaa, mutta he eivät kyllä enää ole työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Toki on vakituisessa työssä mutta palkkahan aivan surkea.

Miten yksin elävä 50v nainen voi asua omakotitalossa vieläpä tuollaisella uudella alueella?

Aivan helposti. Minullakin on sekä velaton kerrostalokolmio kaupunkikeskustassa että puolet uudenveroisesta ok-talosta rauhallisella alueella keskustan tuntumassa. Ensimmäisen olen tienannut työelämässä oloni aikana, jälkimmäisen perinyt. Ja tulossa vielä neljännes samasta talosta.

Kaikki emme pistä pätäkkää kurkusta alas tai lentolippuihin.

Ap paljastaa itsestään aika ällöttäviä asioita. Siivoustyö on kunniallista työtä, ja ken sitä tekee, ei varmasti käytä aikaansa makaamalla sohvalla toisten veroillaan rahoittamilla asumis- ja toimeentulotuilla elätettävänä postaillen typeryyksiä vauva.fi:hin surkealla äidinkielen taidolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen aikaa 50+ ruuhkavuosissa. Nuorena sai töitä ja lisätöitä. Palkka saattoi olla hyvä. Lainaa sai helposti. Eli se sinkkukämppä kannatti ostaa ja siihen sai lainan. Siinä oli hyvä pohja perheasunnon hankkimiseen. Nuoret eivät vaatineet silloin kuin yhdet merkki housut ja puseron vuodessa. Se riitti pitämään sosiaalinen status yllä. Henkka Maukka oli silloin merkkivaate. Helsinki tuki kaikkia harrastuksia esim.jäämaksuja ja monet oli kokonaan ilmaisia. Jääkiekkokin oli siedettävän hintaista. Niin töitä oli, työttömyyttä ei tarvinnut hirveästi pelätä. Lapset oli halpoja ja lainaa sai.

Tuo on kuule ihan utopia kertomus 50+ ruuhkavuosista.

Lainaa ei saanut helpolla, korot oli 10-15%, en tunne yhtään ikäistäni, joka ei olisi ollut vähintään lomautettuna ruuhkavuosinaan, vuosia pystyi maksamaan vain korot asuntolainasta. Jos niin hyvin on sattunut, että on onnistunut ne muutamat lamat, jotka työelämän aikana kohdalle osunut elämään samassa parsuhteessa on nyt saanut asunnon maksettua. Lapset eivät ehkä tarvinneet niin paljon kun kaikilla oli yhtä kurjaa, muistan kun hain omia koulusta, yhtä ruostuneita Nissaneita oli joka perheellä jotka lapsia hakivat.

Nyt 65+ ehtivät maksaa aiks pitkälle asuntolainat ennen 90-luvun lamaa, mutta he eivät kyllä enää ole työelämässä.

Ai kyllä kertomus on omasta ja kavereideni elämästä. Kukaan ei hirveästi kärsinyt 90-luvulla. Kaikilla oli jo vakiintuneet paikat työelämässä. Vanhemmat lähti eläkkeelle ja nuoremmat työttömäksi. Itse ostin oman asunnon vasta 90-luvun lamassa. Sitä ennen oli työsuhdeasunto.

Vierailija kirjoitti:

Paperitehtaalla oli siivoojilla ennen tosi hyvät palkat. Palkka parempi kuin sairaanhoitajilla. Lieneekö samat edut edelleen?

Mutta siivoojalla voi olla kaksikin työpaikkaa. Kun työajat sopivat yhteen voi käydä hyvin kahdessa jopa kolmessa paikassa. Tunsin ennen yhden joka kävi kolmessa eri työpaikassa siivoojana.

Paperin siivous ulkoistettiin aikoja sitten.

En ymmärrä miten ihmiset edelleen sitkeästi kuvittelevat että siivous on paskaduunia paskalla palkalla. Itse kyseistä työtä 5 vuotta tehnyt ja rahaa on tullut ihan mukavasti, jää pakollisten menojen jälkeen sen verran käteen että sillä elättää yhden ihmisen mainiosti ja matkustaakin voi pienen säästön jälkeen.

Meillä oli aikoinaan juuri tuo tilanne, että olin siivojana aamut ja illat kaupan kassana ja miehellä tosi pieni palkka.

Rakensimme hulppean talon ja kyllä kaikki päivittelivät, että voi kauheeta sentään.

Nyt on lisäksi kesämökki ja sijoitusasunto yms. Kaikki ihan tavallisina duunareina säästäväisesti eläen saatu, mutta sehän on mammoille punainen vaate ja kateus sen kuin kasvaa.

Raha riittä siihen, mihin sen haluaa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

On toiminut varmaan aiemmin opettajana, opettamassa äidinkieltä? Voisi ehkä valaista sinuakin hieman äidinkielesi saloista :).

KYS?

Vierailija kirjoitti:

Meidän siivojalla on sellaiset ripsituuhennokset, hän on vanhempi nainen mutta tosi hoikka ja näin hänen päräyttävän työpaikkamme pihalta sellaisella isolla ja upouudella autolla.

Ajattelin vain että vau, hienoa! PEUKKU!

just tälleen pitäis ajatella! :D ihana piristys päivään :)

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyötä tekevillä siivoojilla on hyvä palkka. Sitten jos on vielä vakkari-vuorotyö, niin kyllähän sillä elää mukavasti. 

Ei tasan ole hyvä palkka.

Ehkä se on joku rahoitusalan downshiftaaja joka on kolmekymppisenä ekat 10 miljoonaa ansaittuaan matkustellut pari vuotta ja nyt sitten tekee vaatimattomamman palkan hommia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuorotyötä tekevillä siivoojilla on hyvä palkka. Sitten jos on vielä vakkari-vuorotyö, niin kyllähän sillä elää mukavasti. 

Ei tasan ole hyvä palkka.

Ehkä se on joku rahoitusalan downshiftaaja joka on kolmekymppisenä ekat 10 miljoonaa ansaittuaan matkustellut pari vuotta ja nyt sitten tekee vaatimattomamman palkan hommia. 

Riippuu paikasta. Minusta 2500-3000/kk on ihan hyvä palkka. Näin sairaalassa, muista paikoista ei kokemusta.

Mulla palkka siivoojana (laitoshuoltajana) kunnalla 2100€/kk ja lisiä saan 300€/kk (lähinnä sunnuntaitöistä). Vois sitä huonompaakin palkkaa saada. Ja kyllä, asun omakotitalossa ja mulla on ihan kiva auto.

"Omakotitalo alue".

Ehkä hän osaa kirjoittaa ja tienaa rahaa toimittajana?

Yhdys sana.........

Niin, ajatella, että kaikki siivoojat eivät asukaan rähjäisissä kaupungin vuokrataloissa. Otapa nyt ap se pussi pois päästäsi ja katsele hieman laajemmin ympärillesi.

Oletpa ap aloituksessaan perusteella masentavan oloinen tyyppi. Luokkaerot kunniaan, siivooja tietääköön paikkansa...No ei tosiaan sympatiaa tällaiselle tuuballe!

Päässyt rikkaisiin naimisiin.

Olen 33-vuotias kotisiivooja/kotiapulainen. Asun kalliilla alueella omakotitalossa. En ole perinyt mitään, saanut mitään tai elä kenenkään kustannuksella. Kulujen/verojen/jne. minulle jää käteen 32,20€/h.

Teen työni kunnolla. Minua suositellaan, mutta minulta ei yleensä vapaudu aikoja ellei joku asiakkaani siirry ajasta ikuisuuteen. Asiakkaani muistavat minua syntymäpäivänäni/jouluna/ym. kukin, lahjoin ja "kirjekuorin".

Viime jouluna kassaan kilahti lähes 3000€ joululahjarahaa sen palkan ja muun krääsän lisäksi.