Oletko mennyt naimisiin vääristä syistä?

Menin. Ei ollut kiire perustaa perhe, se kun oli jo siinä valmiina. Idea oli kai virallistaa koko touhu, mutta siitä tuli mielestäni viimeinen niitti sopuisan yheiselon arkkuun. 

Jos olisin tiennyt kuinka lapsellisesti mieheni käyttäytyi välittömästi naimisiinmenon jälkeen, en olisi moista edes ehdottanut koskaan. Typerä käytös jatkuu.

Rakkaudesta menin avioon sielunkumppanini kanssa, joten tuskin tässä mitään "elämäni rakkautta" vastaan tulee. Lapsi tehtiin muutaman vuoden kuluttua avioitumisesta, ei mitään erityistä kiirettä siihen.

Joo, olen, nuorena ja huonoitsetuntoisena. Se mies kohteli huonosti (alkoholia, henkistä väkivaltaa), joten tunteet olivat jo kuolleet ja liitto lopuillaan, kun se oikea tuli vastaan. Erosin ja avioiduin hänen kanssaan. Toistakymmentä vuotta myöhemmin ollaan edelleen onnellisia.

Aikalailla noinhan se meni. Eli lapsentekoikä oli edennyt siihen vaiheeseen, että olin valmis ottamaan sen riittävän hyvän. Ei ole kaduttanut. Meillä on hienot lapset ja meidän yhteistyö sujuu hyvin.

Elämäni rakkauskin tuli vastaan. Oli hienoa oppia mitä se on. Mutta siitä ei tullut ongelmaa ja omassa perheessäni haluan pysyä. Toki minulla kävi tuuria siinä, että elämäni rakkaus ei ollut parisuhteeseen sopivaa tyyppiä, joten en edes joutunut minkään valintatilanteen eteen.

Jos pääsisin elämään elämääni uudelleen, niin voisin tehdä samat valinnat uudelleen. Onhan mieheni kuitenkin elämäni rakkaus siinä mielessä, että on antanut minulle sen toivomani perheen ja tämän elämän.