Lue keskustelun säännöt.
Luulin, että en koskaan haluaisi lapsia.. Sitten
20.03.2018 |
Täytin 32 ja olen alkanut todella haluamaan lapsen. Olen alkanut nähdä unia, jossa pidän omaa lastani sylissä ja tunnen siitä ihan uudenlaista täyttymyksen tunnetta. Tunnen paniikkia ajatuksesta, etten saisi lasta ja että katuisin lopun elämääni lapsettomuutta. Kello tikittää.
Elämäni ei vain tunnu antavan myöten lasten hankinnalle. Olen vastikään aloittanut työn, josta pidän ja josta en ehti viitsisi tiputtautua äitiyslomalle. Mies ei halua lapsia. Asunto on ostettu, eikä sitä todellakaan ole valittu lapsi mielessä pitäen. Esteitä on liikaa. Ehkä mä hautaan haaveeni.
Kohtalotovereita?
Kommentit (25)
Olin itse ajatellut aina etten halua lapsia. Sitten tulin vahingossa raskaaksi 25 vuotiaana ja pidin lapsen. Elämäni paras ratkaisu, nyt kun tarkastelen elämääni niin voin sanoa ettei elämässäni olisi mitään ilman tuota ihanaa 10-vuotiasta lasta <3 en erityisemmin ole mijkään lapsirakas ihminen mutta oma lapsi on hienoin, rakkain ja täydellisin asia elämässäni ylivoimaisesti, enkä ole hetkeäkään asiaa katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tehdä lasta, vaan nauttia vapaudesta. Se on ihanaa.
Miten vanha olet?
Edessä on yksinäinen vanhuus.
44 ja minulla on puoliso ja ystäviä. Mitä helvettiä hourit yksinäisestä vanhuudesta? Hulluhan sinä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tehdä lasta, vaan nauttia vapaudesta. Se on ihanaa.
Miten vanha olet?
Edessä on yksinäinen vanhuus.
Asutko sinä edelleen vanhempiesi kanssa? Käytkö päivittäin katsomassa? Miten meinaat velvottaa omat lapsesi sellaiseen?
Jätä se sika ja hanki oikea mies!
Minulle ja miehelleni lapseton elämä olisi ollut painajainen ja sitä se melkein 2 vuotta olikin kun en tullut raskaaksi.
Me valitsimme siis ihan tieten tahtoen lapsiperhe-elämän ja se on MEILLE ihan parasta. Vauva-ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä. Teini-iässä kyllä on omat haasteensa.
Nyt esikoinen on jo aikuinen ja asuu omillaan mutta yhä vietämme aikaa yhdessä ja autamme tarvittaessa kaikessa. Poikaystäväkin kuuluu jo perheeseen. Ja ehkä joskus saamme lapsenlapsiakin :)