Lue keskustelun säännöt.
Rescuekoirien suuret pelastajat
20.03.2018 |
Eivät ymmärrä mikä kierre se on tarhoilla kun adoptoit koiran, teet vain tilaa uudelle.
Monet koirat ovat niissä tarhoissa vuosiakin, mikä ei todellakaan ole koiran elämää se.
Suomessakin on tarhoilla kotia kaipaavia koiria, heitä ei huolita koska ei ole muodikasta ottaa koiraa kotimaan tarhoilta kun ei päästä leijumaan että tämä onkin Espanjasta, tämä Virosta ja tämä Romaniasta etc.
Ovatko koirat mihinkään vähentyneet näiden maiden tarhoilta? Eivät.
Lisää tulee päivittäin. Ja aika karuja ne tarhat ovat. Pressuin suojattuja häkkejä.
Entäs taudit sitten tai niiden riskit?
Riski on aina olemassa. Kaikkialla.
Rescueihmiset sulkevat silmänsä ja korvansa heti, kun joku asiasta mainitseekin.
Kukaan ei kerro mitä niille koirille tapahtuu jos ja kun jokin tauti löydetään? Miksi niistä vaietaan?
Niistä vaikenevat myös rescuen ottaneet ihmiset. Miksi?
Rescuen omistaja näkee asian näin:
"Pelastan yhden koiran ja olen pelastanut koko koirapopulaation"
Mutta todellisuudessa asia menee näin:
"Pelastan yhden koiran ja teen vain tilaa uudelle joka ei ehkä koskaan tule valituksi kenenkään kotiin".
Kysymys.
Käyttekö siellä tarhalla valitsemassa koiran vai teettekö sen päätöksen nettiin tehdyn esittelyn perusteella?
Niitä esittelyjä lukeneena, niin aika ruusuisesti on kirjoitettu ja hollywood- nyyhkytarina muotoon....
Kommentit (283)
https://fifirock.com/2016/10/19/15-tapaa-kiehauttaa-rescueihmisten-maid…
Minulla itselläni ei ole koiraa. Mutta jos ottaisin koiran se olisi rescue-koira. En kuvittele pelastavani kaikkia maailman koiria, mutta sen yhden yksilön kyllä. Ja minusta yhdellä yksilöllä on myös väliä. Sairaita rotukoiria en halua, enkä muutenkaan välitä piirun vertaa siitä olisiko koirani jalo ja puhdasrotuinen. Niin ja kaikki tuossa artikkelissa mainitut kliseet on jo taidettu mainita täällä. Pisteet siitä teille, bingo, joita tämä koirien auttaminen ja pelastus niin kovin häiritsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös huomannut erään seikan. Myös rescueina otetut koirat ovat päätyneet kodinvaihtajiksi kun esim eivät ole sisäsiistejä, tuhoavat paikkoja, karkailevat ja hyväntekijä ei osaakaan kouluttaa. Ei ne rescuet ole valmiiksi koulutettuja koiria mitä tänne tuodaan. Ne pitää kouluttaa itse.
Paljon on kouluttamattomia koiria muitakin kuin rescuet, koira vie ja omistaja seuraa perässä.Eräs nainen sanoi mulle tässä että on vähän vasemmalla kädellä koulutettu hänen russelinsa kun ei ole kiinnostanut ja sehän on niin pienikin oli myös perusteena
Tämä on aivan totta! Rescue-koirilla hyvin tavallinen ongelma on sisäsiisteys. Tai siis sen puuttuminen. Omakin koirani edellisellä omistajallaan teki usein tarpeensa sisälle. Oli kuitenkin tiedossa, että koiran vatsa meni sekaisin, jos se stressaantui. Ymmärrän hyvin, ettei ole kiva tulla töistä kotiin, jos koko asunto on täynnä ripuliläjiä. Mä teen etätöitä, lapseni ovat jo aikuisia eikä mulla ole toista koiraakaan. Vain yhden kerran ensimmäisellä viikolla koirani teki tarpeensa sisälle. Ja sekin oikeastaan vain sen vuoksi, että en vielä osannut tulkita koiran käytöksestä, että sen pitäisi päästä ulos.
- Nro 35 -
Kiitos asiallisesta kommentista! Mielenkiintoista lukea kommenttejasi, kun kerrot rehellisesti hankaluuksista ja ongelmista, mutta kuitenkin ratkaisukeskeisesti. Otitko selville, kantaako koirasi antibioottiresistenttejä bakteereja?
Koirani on ollut mulla jo niin monta vuotta, että ei silloin vielä edes puhuttu rescue-koirien antibioottiresistenteistä bakteereista. Varmasti, jos nyt ottaisin rescue-koiran, haluaisin selvittää tuon asian ensin.
En suosittele rescue-koiran - tai yhtään minkään koiran - ottamista yhtään kenellekään, jos ei ole valmis vaikeuksista huolimatta sitoutumaan koiraan, sen kasvatukseen ja hyvinvointiin. Mulle kaikki lemmikkieläimeni (joita on vuosikymmenten varrella ollut useita) ovat jollain tavalla sama asia kuin lapseni: kun kerran päätin hankkia, kannan vastuuni loppuun asti, vaikka matkan varrella tulisi mitä ongelmia tahansa. Joko olen tehnyt jotain oikein tai sitten mulla on käynyt vain poskettoman hyvä tuuri, mutta kaikki lemmikkini ovat eläneet hyvinvoivina vuosia pidempään kuin mikä on ollut ko eläinlajin/rodun keskimääräinen elinikä.
Näistä sairaista rotukoirista tiedetään enemmän periytyvät sairaudet.
Mutta tiedetäänkö rescuesta aivan kaikkea kuitenkaan? Perinnöllisiä sairauksia on myös sekarotuisilla. Omalla sekarotuisella on suvussaan munuaisongelmia, luusyöpä jne. Nämä on minulle koiran kasvattaja kertonut ja toistaiseksi terve yksilö kun ell on tutkinut koiran useaan otteeseen.
Ei pidä sulkea silmiään että myös ne sairaudet periytyvät kun rodut yhdistyvät keskenään.
Ei voi varmaksi sanoa rescuestakaan että täysin terve on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueihmiset ovat kykenemättömiä vastaamaan asiallisesti kysymyksiin.
Lasten adoptointi on aivan eri asia kuin koiran.
Lasten adoptoinnissa on myös ero se että perheen taustat tutkitaan perusteellisesti ja on pitkä aikainen prosessi. Jopa vuosiakin perhettä seurataan.Tutkitaanko koirien tulevat kodit yhtä perusteellisesti kuin lasten?
Seuraako järjestöt koiran ottanutta perhettä lainkaan ettei kyseessä ole hetken mielijohde jne?Molempiin kysymyksiin vastaus on kyllä. Varmasti kuitenkin riippuu siitä, minkä järjestön kautta on koiran ottanut.
En ole vakuuttunut. YLE:n Spotlight-ohjelmassa 2 rescuefirmaa 22 ilmoitti antibioottiresistenttiydestä. Näin ollen voidaan vetää se johtopäätös, että pikkulapsikotejakaan ei informoida riskeistä.
Kuulostaa kamalalta, mutta itse en ottaisi rescuekoiraa. Niistä ei koskaan tiedä mikä niiden koko historia on enkä luottaisi paikallisten eläinlääkärien ammattitaitoon tarkistaa koira ja havaita kaikki sairaudet ja loiset. Miettikää nyt jotain Venäjää ja Romaniaa esim, tuskin on ell kauheasti kompetenssia ja lahjussysteemi toimii eli vähän ruplia ell taskuun niin kas tämä onkin terve koira, Suomeen vaan.
Rescuekoiran hankimisessa ei ole mitään hienoa -niin sydäntäsärkeviä kuin eläinten tarinat ovatkin- enkä itse uskaltaisi ottaa. Toivottavasti tämä ei loukkaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetus olisi armollisempaa kun tarhalla vuosia oleminen koiralle. Kyllä ne siitä jonkin verran kärsivät vaikka ravintoa saavatkin säännöllisemmin kuin kadulla.
millä tavalla? kaikki koirat kärsii, ja omasta mielestäni nää ylijalostetut koirarodut tulee aina kärsimään enemmän naamastaan ja vartalostaan johtuen enemmän kuin joku sekarotunen piski koiralaumassa jolla on tilaa / kaveri / ruokaa / vettä
Tutkitaanko myös perinnölliset sairaudet jotka voivat ilmetä vasta myöhemmälläkin iällä?
Tiedän ettei näitä saa käyttää jalostukseen mutta moni tuo esiin sairaat rotukoirat, erohan on siinä että ne sairaudet ja periytyvät ovat tiedossa, mutta miten on rescuen laita?
Mitä teet kun olet rescuen ottanut ja se sairastuu johonkin perinnölliseen sairauteen josta et mahdollisesti ole ollut tietoinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin koira napataan kiinni, teljetään häkkiin, pestään, piikitetään jne, teljetään häkkiin kotia odottamaan määräämättömäksi ajaksi, lennätetään hyvällä tuurilla Suomeen.
Veikkaanpa että aika stressaavaa katukoiralle joka on ajan x kaduilla viettänyt vapaana....
siis mieluummin olis nääntynyt kadulle...???
Tästähän vuosia kiistellystä ongelmasta selvitään sillä kun kielletään koirat kaikilta yksityishenkilöiltä. Koirat ainoastaan viranomaiskäyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetus olisi armollisempaa kun tarhalla vuosia oleminen koiralle. Kyllä ne siitä jonkin verran kärsivät vaikka ravintoa saavatkin säännöllisemmin kuin kadulla.
millä tavalla? kaikki koirat kärsii, ja omasta mielestäni nää ylijalostetut koirarodut tulee aina kärsimään enemmän naamastaan ja vartalostaan johtuen enemmän kuin joku sekarotunen piski koiralaumassa jolla on tilaa / kaveri / ruokaa / vettä
Kyllä niitä sairauksia on yhtä lailla sekarotuisissakin ja myös niitä rotukoirien ongelmia. Perinnöllisyys on yksi avain tekijä
"Tämä on sekarotuinen rescue ja se tekee siitä terveen"
😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin koira napataan kiinni, teljetään häkkiin, pestään, piikitetään jne, teljetään häkkiin kotia odottamaan määräämättömäksi ajaksi, lennätetään hyvällä tuurilla Suomeen.
Veikkaanpa että aika stressaavaa katukoiralle joka on ajan x kaduilla viettänyt vapaana....
siis mieluummin olis nääntynyt kadulle...???
Mitä sille vuosia ja vuosia tarhassa olevalle koiralle tapahtuu jota ei kukaan koskaan adoptoi?
Kuolee sinne häkkiin tai saa piikin joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Tutkitaanko myös perinnölliset sairaudet jotka voivat ilmetä vasta myöhemmälläkin iällä?
Tiedän ettei näitä saa käyttää jalostukseen mutta moni tuo esiin sairaat rotukoirat, erohan on siinä että ne sairaudet ja periytyvät ovat tiedossa, mutta miten on rescuen laita?
Mitä teet kun olet rescuen ottanut ja se sairastuu johonkin perinnölliseen sairauteen josta et mahdollisesti ole ollut tietoinen?
varmaan samoin tavoin kuin sen puhdasrotusen omistaja joka sitä osasi ehkä odottaa mutta silti se puhkesi, niitä on tullut esiin. missä ihmeessä te elätte.... jos on sairas nii mennään eläinlääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli rescuekoirat sen takia, että kotimaiset kodinvaihtajat olivat metsästyskoiria/metsästysmixejä tai sitten palveluskoirarotuisia ja niiden mixejä. Suurin osa käytöshäiriöisiä tai jos kodinvaihdon syyksi ei ilmoitettukaan käytöshäiriötä, niin luopujaperheestä näki melkeinpä päälle päin että taidot tai mielenkiinto on koiran kanssa loppuneet. Pieniä seurakoiria ei Suomessa juuri kotia vaihda ja nekin monet menee tuttujen kautta, joten sellaisen haluajalle jää vaihtoehdoksi kallis rotukoira tai hyvin suurella todennäköisyydellä pentutehtaan pentu rotukoiran hinnalla.
Meidän kahdesta rescuekoirasta molemmat ovat tullessaan olleet arkoja, mutta nyt mitä ihanimpia seurakoiria. Toisen arkuus näkyy vielä siinä, että vieraita kohtaan ollaan hyvin epäileväisiä, mutta enää ei rähjätä ulko-ovella. Koulutusta nämä kaipaa siinä missä kotimaisetkin. Terveitäkin nämä ovat olleet, toisella yksi hampaanpoisto takana. Lapsiperheeseen en rescueta ottaisi paitsi jos lapset ovat jo isompia teini-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetus olisi armollisempaa kun tarhalla vuosia oleminen koiralle. Kyllä ne siitä jonkin verran kärsivät vaikka ravintoa saavatkin säännöllisemmin kuin kadulla.
millä tavalla? kaikki koirat kärsii, ja omasta mielestäni nää ylijalostetut koirarodut tulee aina kärsimään enemmän naamastaan ja vartalostaan johtuen enemmän kuin joku sekarotunen piski koiralaumassa jolla on tilaa / kaveri / ruokaa / vettä
Kyllä niitä sairauksia on yhtä lailla sekarotuisissakin ja myös niitä rotukoirien ongelmia. Perinnöllisyys on yksi avain tekijä
aivan joten mikä ero siinä on? sekarotusilla sentään voi olla lieventäviä rotuja jotka antaa sen elämää helpottavan 5 senttii pidemmän nokan, tai sillä voi olla kaikki rotujensa sairaudet. puhdasrotusella voi melko varmasti tulla olemaan ainakin yksi, ja se on niin paljon parempi vaikka sekin oltais voitu välttää valitsemalla vaan terveellisiä rodun edustajia.
tldr eläimillä voi olla vaikka mitä sairauksia joten loppupeleissä ei ole väliä onko koira kaduilta vai ei. miten se tieto siitä että se saattaa tapahtua auttaa ku koira sitten sairastuu?
En ymmärrä aloitusta; tottakai tarhalle tulee tilaa uusille koirille? Sehän niissä on tarkoitus?
Jos koiralta löytyy tauti jota ei voi hoitaa, se lopetetaan. En ymmärrä miten tätä muka salaillaan? On parempi että koira lopetetaan kuin se että se elelisi vain kadulla, tartuttaisi muita koiria ja saisi pentuja joilla olisi sama tauti.
Muutenkin rescue-tarhoja tärkeämpää on koirien sterilisointi. Nämä kyllä usein kulkee käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rescueihmiset ovat kykenemättömiä vastaamaan asiallisesti kysymyksiin.
Lasten adoptointi on aivan eri asia kuin koiran.
Lasten adoptoinnissa on myös ero se että perheen taustat tutkitaan perusteellisesti ja on pitkä aikainen prosessi. Jopa vuosiakin perhettä seurataan.Tutkitaanko koirien tulevat kodit yhtä perusteellisesti kuin lasten?
Seuraako järjestöt koiran ottanutta perhettä lainkaan ettei kyseessä ole hetken mielijohde jne?Molempiin kysymyksiin vastaus on kyllä. Varmasti kuitenkin riippuu siitä, minkä järjestön kautta on koiran ottanut.
En ole vakuuttunut. YLE:n Spotlight-ohjelmassa 2 rescuefirmaa 22 ilmoitti antibioottiresistenttiydestä. Näin ollen voidaan vetää se johtopäätös, että pikkulapsikotejakaan ei informoida riskeistä.
No tähän mun täytyy nyt heti sanoa, että viimeisin rescue-eläimeni on tullut mulle vuonna 2013 ja silloin ei vielä puhuttu tästä antibioottiresistenttiydestä yhtään mitään. Ensimmäinen rescue-kissani tuli mulle HESYn kautta vuonna 1985 ja jo silloin kyllä kartoitettiin hyvin tarkkaan, millaiseen kotiin kissaa ollaan antamassa. Ensimmäisen koirani otin vuonna 1996 ja vaikka kyse oli ihan suomalaisesta kennelistä ja puhdasrotuisesta alaskanmalamuutista, myös silloin kasvattaja halusi ensin tavata minut ja vasta sitten päätti, myykö minulle pennun vai ei. Ostajia kun oli enemmän kuin mitä siihen aikaan oli malamuutin pentuja. Tämän nykyisen alunperin Venäjältä tulleen koiran kohdalla oli myös aika tarkka syyni. Missä asun, miten suuri asunto, onko lapsia ja jos on, minkä ikäisiä, kuinka paljon koira joutuisi olemaan päivittäin yksin, kuinka usein koira pääsee päivittäin lenkille jne jne.
Mutta tuossa olet kyllä ihan oikeassa, että adoptiokotia katsotaan ensisijaisesti koiran näkökulmasta eikä uuden omistajan näkökulmasta. Vaikka olen kyllä huomannut, että aika usein kerrotaan, jos koiralla/kissalla on jokin sairaus, joka aiheuttaa lisäkustannnuksia. Olisin hiljattain ottanut itselleni kaksi rescue-kissaa, joilla on eräs kissojen tarttuva tauti, mutta koska mulla on jo kaksi ihan tervettä kissaa, en voinut ottaa niitä. Jos mulla ei olisi ollut kissoja ennestään, olisin adoptoinut nuo kaksi kissaa.
Koska mulla ei ole seuraavan 8-10 vuoden aikana aietta ottaa koiraa, en ole kovin hyvin perillä tästä antibioottiresistenssiasiasta. En siis ole seurannut noita ohjelmia enkä tiedä, onko siis yhdistykset salanneet uusilta omistajilta tiedon vai onko antibioottiresistenssi jätetty luovutettavilta koirilta kokonaan tutkimatta. Uskoisin, että tämä kuitenkin tulee olemaan asia, josta tullaan vaatimaan, että asia on tutkittu ja siitä pitää olla myös luovutettavan koiran mukana todistus, että koira ei kanna antibioottiresistenssejä bakteereita.
Tää on vähän lapsellinen kannanotto kun sulta unohtu nyt mainita se rescue-yhdistysten päätyö, eli steriloinnit. Koirien adoptointihan on vaan sivuosassa :)
Suomalaiset rotukoirat käyvät ulkomailla näyttelyissä ja metsästysharjoituksissa ( myös Venäjällä). Ne tallustelevat metsissä ja kulkevat kadulla. Ehkä jopa asuvatkin vähän aikaa ulkomailla. Toisin sanoen ne altistuvat ihan niille samoille madoille, bakteereille , viruksille ja eksoottisille taudinaiheuttajille kuin sieltä joskus tulleet koiratkin.
Suomeen myös ostetaan rotukoiria ulkomailta. Voiko myyjään luottaa sataprosenttisesti koiran historiasta?
Molempiin kysymyksiin vastaus on kyllä. Varmasti kuitenkin riippuu siitä, minkä järjestön kautta on koiran ottanut.