Tuntuu että olen ainoa, joka ei koskaan tule perimään yhtään mitään

Toi ois siis niin kauheeta. Mun ainoa tulevaisuuden toivoni on perintö. Että sillä saa elämän paremmaksi. Eihän se tietenkään mun ihmissuhdeongelmiani ratkaise, mutta on vanhuuden vara, turva, pahan päivän turva ja nostaa elinaikana elintasoa ilman, että tarvitsee itse tehdä mitään. Mulle kun se "itse tekeminen" ois elämän pilaamista stressillä työnteosta. Teen nytkin töitä, mutta se ei liikaa haitaa elämäniloani.

Eli ymmärrän hyvin surkeutesi asiassa. Ymmärrän kateutesi, jopa vihasi minunlaisiani kohtaan. Tämmöinen ON epäreilua.

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

En minäkään tule perimään yhtään mitään.

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Olen itsekin työelämässä, enkä saa mitään tukia, jos nyt siitä olet tässä v*ttuilemassa. 

Moni ei tule edes ajatelleeksi, että ei se perintö (vanhempien talo ja muu rahaksi muutettava varallisuus ja ehkä säästöt pankkitilillä) ole itse ansaittua. Ja että se ei ole mikään itsestäänselvyys kaikille. On meitä, jotka maksavat vanhempiensa hautajaiset ja jo ne vetää "perinnön" miinukselle. Siihen vielä päälle se, että omat vanhempani eivät olleet mitää hyviä sellaisia. Itse sitten työstää traumoja terapiassa ja yrittää pärjätä, eikä näköpiirissä ole mitään helpotusta. Ap

Miksi et voisi opiskella tai muuttaa toiselle alueelle?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en pärjää. En ole koskaan ollut hyvä koulussa, enkä hyvä opiskelija. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jeesus mitä uhriutumista. "Yhyy miksei muut tee töitä että minä saisin rahaa."

Kyllähän ne muut ovat voineet NAUTTIA tehdessään töitä, ja oli se raha nyt tullut vanhemmille millä tavalla tahansa, niin lapset sen sitten saavat. Jos sitä on. Onko tätä vaikea käsittää?

1

Ei sun auta muu kuin laittaa lottoa vetämään. Meillä on töissä porukalla useampi rivi viikottain kestona, maksaa euron/viikko/nuppi

Kyllähän sellainen parin sadan tuhannen euron arvoinen perintö aika hemmetisti helpottaa elämää. Siis ihan jo se että se tuo valtavasti turvaa. Itse en ole vielä mitään perintöjä "saanut". Toivon, vaikka se kamalalta kuulostaakin, että vahempani jättäisivät minulle edes jotain. Olen kamala.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en pärjää. En ole koskaan ollut hyvä koulussa, enkä hyvä opiskelija. Ap

Jospa vanhemmillasi on ollut sama ongelma? Perinnöthän yleensä siirtyvät sukupolvilta toisille vain silloin, kun perinnössä kiinni olevaa pääomaa ei tarvitse käyttää mihinkään kuten esim elinkustannuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sellainen parin sadan tuhannen euron arvoinen perintö aika hemmetisti helpottaa elämää. Siis ihan jo se että se tuo valtavasti turvaa. Itse en ole vielä mitään perintöjä "saanut". Toivon, vaikka se kamalalta kuulostaakin, että vahempani jättäisivät minulle edes jotain. Olen kamala.

Harva vanhempi varmaan valitsee kauheasti, jättääkö vai ei, eli toivomisesta ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Tuskinpa kukaan myy asuntonsa siksi, ettei siitä jäisi lapsille, mutta toisaalta tuskinpa monikaan ei myisi sitä, jos ei muuten selviä, että se jäisi lapsille. Vanhempi voi myös sairastua niin, että tahtomattaan omaisuus menee hoitokuluihin tai muuta vastaavaa voi tapahtua.

Ymmärrän pointin ap ja itse tulen perimään jotain mikäli elän pitempään kuin vanhempani, mutta nyt tuntuu joka puolelta mediassa huudeltavan perinnöstä ja helposti tulee kuva kaikkien perivän jotain.

On kuitenkin iso määrä vanhempia ettei heiltä jää kuin arvoton asunnon sisustus ja käyttötavarat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että ei saisi olla kateellinen, mutta olen silti. Ihmisille, joiden vanhemmilla on kesämökkejä joissa lapset ja lapsenlapset saa olla ja jotka myöhemmin sitten siirtyy sukupolvelta toiselle. Olen kateellinen ihmisille, joiden vanhemmat auttavat rahallisesti jo elinaikanaan, saati niille joille tuosta noin vain tupsahtaa muutaman kymmenen tai sata tuhatta euroa rahaa jossain vaiheessa elämää.

Omat vanhempani ovat ryypänneet omat perintönsä ja omaisuutensa, ovat ulosotossa ja asuvat vuokralla. Kumpikin vielä erikseen jonkun juopon puolison kanssa. Minulla itselläni ei ole mitään toivoa käydä kouluja ja edetä "uralla" niin, että voisin alkaa kerätä varallisuutta josta joskus voisin itse nauttia. Elämä on ja tulee ja olemaan kituuttamista kuukaudesta toiseen, ja joskus sitä miettii, että olisipa joku valopilkku tulossa tuolla jossain tulevaisuudessa, mutta ei. Asun vuokralla, rahat riittää juuri ja juuri kaikkeen tarpeelliseen. Ei ole mitään mökkiä minne mennä kesäisin, ei ulkomaanmatkoja eikä niitä kotimaankaan.

On ihan paska fiilis kaikesta tälläkin hetkellä. Kun pääsisi edes muuttamaan alueelle, jossa olisi enemmän luontoa ja vaikka joku lätäkkö lähellä missä uida kesäisin.

Mä ymmärrän muuten hyvin sun tuskan ja "harmituksen", mutta tuo tummennettu kohta on kyllä sun itsesi keksimä. Jos haluat, voit kyllä opiskella. Se on kiinni vain ja ainoastaa sinusta. Et tule saamaan mitään hopealautasella, mutta meistä moni muukin on hankkinut koulutuksen käymällä samalla töissä ja uhraamalla aikansa sen eteen, että saa hankittua itselleen hyvän ammatin. Jos tarkoituksesi on saadan paljon rahaa, niin valitset vain alan, jossa pääset hyville ansioille. Sun tähtäin pitää olla jossain 10-20 vuoden päässä, jos nyt harmittelet ensi kuun vuokrarahoja tai haaveilet kesälomareissusta, niin et tule koskaan saamaan sitä omaa mökkiä.

Ei tämä ole totta. Missä ammatissa tienaa niin, että varallisuus karttuu? Harvassa.

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en pärjää. En ole koskaan ollut hyvä koulussa, enkä hyvä opiskelija. Ap

Tuo on nyt sitten täysin eri asia. Jos olisit saanut muutaman tonnin rahaa vanhemmiltasi opiskeluun ja perisit kesämökin, niin ei sulla olisi nyt rahaa yhtään enempää. Se vanhempien tuki auttaa alkuun, mutta meistä jokainen ansaitsee itse omaan elämään tarkoitetut varat.

No oletetaanpa että isäni elää pitkän elämän ja kuolee 90-vuotiaana. Mä olisin tuolloin 60-v. Mitähän mä teen enää 60-vuotiaana jollain 100 000 e perinnöllä? En yhtään mitään. Sitä paitsi en edes halua elää 60-vuotiaaksi eli en usko minäkään mitään perintöä koskaan saavani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et voisi opiskella? Nykyisin on muitakin vaihtoehtoja kuin päiväkoulut. Mä opiskelin monimuoto-opiskeluna kahden lapsen kokopäivätyössä käyvänä yksinhuoltajana työn ohessa itselleni uuden ammatin. 

Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en pärjää. En ole koskaan ollut hyvä koulussa, enkä hyvä opiskelija. Ap

Tuo on nyt sitten täysin eri asia. Jos olisit saanut muutaman tonnin rahaa vanhemmiltasi opiskeluun ja perisit kesämökin, niin ei sulla olisi nyt rahaa yhtään enempää. Se vanhempien tuki auttaa alkuun, mutta meistä jokainen ansaitsee itse omaan elämään tarkoitetut varat.

Luitkohan sä nyt ollenkaan aloitusta :D

No et varmasti ole ainoa. Ja onhan se sairaan epäreilua, että jotkut saavat esim. asunnon perintönä. Puhumattakaan jostain osakesalkusta. Yhteiskunta jakautuu pikkuhiljaa niihin, jotka elävät perimänsä omaisuuden koroilla ja niihin, jotka palvelevat edellisiä aina vaan pienemmillä palkoilla.

Mitä on "perintö"? Mitä on "vanhemmat"?