Mitä kummallista kirjassa tapahtuu?-peukutusketju

Uusioperheissä kaikki tuntuvat olevan yhtä suurta, iloista perhettä

= tosielämässä toisen lapset aiemmasta liitosta eivät aina ole näin ihania ja yhteinen arki tökkii

Juhlissa riittää väkeä ja kuuluu iloinen puheensorina

= tosielämässä puolet peruu tulonsa vuorokautta ennen juhlia ja keskustelu läsnäolijoiden kesken on vaivaantunutta

Parisuhteen vaikeat ajat ovat pientä kinastelua ja etäisyyden tunnetta

= tosielämässä toisella olisi jo vuoden ollut sivusuhde ja hän lähtisi uuden matkaan

kuka vielä lukee kirjoja? 

Mua ärsyttää, kun miehet kuulostavat kirjoissa niin täydellisiltä. Miehet suukottavat vaimoa töihin lähtiessään, huolehtivat esimerkillisesti lapsistaan ja hierovat vaimon hartiat päivän lopuksi. Missä ovat peliriippuvaiset, sohvalla makaavat miehet, jotka pyytävät tuomaan lisää kaljaa?

Ja kyllä, ottaisin mielelläni itselleni kirjojen unelmamiehen. :D

Yhden illan jutun jälkeen / jos ensitreffien jälkeen päädytään sänkyyn ei ole aamulla yhtään kiusallista tai todeta, että olipa järkky tyyppi. Tyyppi keittää kahvit ja tekee aamupalaa ja aamiaispöydässä puhutaan mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Yhden illan jutun jälkeen / jos ensitreffien jälkeen päädytään sänkyyn ei ole aamulla yhtään kiusallista tai todeta, että olipa järkky tyyppi. Tyyppi keittää kahvit ja tekee aamupalaa ja aamiaispöydässä puhutaan mukavia.

joo ja sitten huomataan että tämähän on se mun puuttuva palanen ja ollaan ikuisesti onnellisia.

Kun kaikille paljastuu yllättäen, että heillä on salainen sisarpuoli, ei kukaan ole uutisesta aivan shokissa. Uusi sisarus otetaan osaksi katrasta ja kukaan ei vihoittele vuosikausia perheenisälle, joka oli käynyt vieraissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on kauniit nimet, kukaan ei ole Kersti Rämä-Hourula.

Aina ei voi tietää onko kauniit nimet. Esim. Saramagon "Kertomus sokeudesta" ei puhutella ihmisiä nimillä vaan mm. "lääkärin vaimo", "tummalasinen tyttö", "ensimmäinen sokea" jne. Ei kovin tavanomaista tuokaan.

Melko paskoja kirjoja suurin osa teistä vaikuttaisi lukevan. Jotain romanttista hömppää ja valmiiksi pureskeltuja tusinadekkareita.

Ihmisillä on jännittävät ammatit ja työt, joissa sattuu ja tapahtuu. Kukaan ei tee tehtaassa tylsää liukuhihnatyötä kolmessa vuorossa.

Perhearki soljuu sivussa, vaikka päähenkilö juoksisi jatkuvasti töissä. Puoliso ottaa vastuuta ja parisuhde kukoistaa yhteisen ajan vähäisyydestä huolimatta.

Ala-asteikäinen porukka pitää ihan normaalina, että joukon toinen tyttö, Paula, haluaa kaikkien kutsuvan häntä Pauliksi. Sitten he juovat inkiväärilimsaa ja joutuvat seikkailuihin. Paulaa, tarkoitan Paulia, ei koskaan pelota vaan hän rohkeasti etenee lyhyt, takkuinen tukka pörröisenä.

Ainakin 3 sukupolvea asuu samassa isossa talossa. Isoäiti pitää lemmikkinään eksoottista papukaijaa, kaikkien hampaat välkkyvät kuunvalossa, yksi rakastuu siskopuoleensa eikä hänen nimensä ole Cersei ja yksi miniä vaihtaa toiseen poikaan.

Voi että mä tykkään tästä kirjasarjasta <3

Olettepa te lukeneet tylsiä kirjoja

Vierailija kirjoitti:

Tyttökirjoissa kirjan päähenkilö on aina se kauniimpi ja onnistuva, paras ystävä on se harmaampi peesailija.

Vaihtoehtoinen klisee on se, että vähän poikamainen, ei niin perinteinen kaunotar päähenkilönä onkin lopulta se kaikkien poikien unelmien kohde kauniin ja tyttömäisen ystävän sijaan. 

Poliisien vaimot mököttävät ja kiukkuilevat, kun mies soitetaan vaikka yöllä töihin.

Siis TÖIHIN, ei yökerhoon juhlimaan. Muutenkin ne vaimot vetävät hernettä nenään tuhkatiheään.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat korkeintaan vilkkaita ja energisiä. Kenelläkään ei tunnu olevan erityislasta, jonka kanssa arki meinaa saada hiukset tippumaan päästä. Isovanhemmat myös mielellään ryntäävät avuksi, kun vanhemmat kaipaavat lastenhoitoapua.

Anja Lampelan Lankarullatyttö kumoaa tämän väitteen

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteikäinen porukka pitää ihan normaalina, että joukon toinen tyttö, Paula, haluaa kaikkien kutsuvan häntä Pauliksi. Sitten he juovat inkiväärilimsaa ja joutuvat seikkailuihin. Paulaa, tarkoitan Paulia, ei koskaan pelota vaan hän rohkeasti etenee lyhyt, takkuinen tukka pörröisenä.

Olen joskus nähnyt sketsin, jossa alakouluikäinen porukka pyöräilee nummille - ja perässä ajaa rekka-auto täynnä ruokaa (limppuja, hedelmäkakkuja, säilykehedelmiä ja säilykekinkkua...)

Mikäli kirja on arvostettu historiallinen kuvaus naisnäkökulmasta, joku naispäähenkilöistä on aina raiskattava.

Elämässä sattuu ja tapahtuu, kenenkään elämä ei ole tuttua rutiinien toistamista vuodesta toiseen.

Yksi henkilö on paha ja laittaa kapuloita päähenkilön rattaisiin, kunnes hän jonkin juonenkäänteen kautta tajuaa tai muistaa päähenkilön kummin kaiman tehneen hänelle elämää suuremman palveluksen joskus 20 vuotta sitten. Tuloksena henkilö hylkää täysin oman ideologiansa ja kääntyy hyvien puolelle, ja parhaassa tapauksessa hänellä on vielä jotakin juonen etenemisen kannalta välttämätöntä informaatiota, jota ei olisi ilman hänen kääntymistään koskaan saatu.