Miksi ihmiset ostavat jatkuvasti jotain turhaa, vaatteita, sisustusjuttuja, koruja,

Mikä nyt sit elämäs on turhaa...

Suomalaiset ovat hyvin maltillisia ostoksissaan, koska ostovoima on niin pieni verrattuna normilänsimaihin. Mitään syytä syyllistää suomalaisia tästä asiasta ei mielestäni ole. Terveessä taloudessa ostoksia tehtäisiin monta kertaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt vähentää. Tosin esim matot, sohvatyynyt jne pitää meillä vaihtaa melko usein koirien takia, eli ei ole ns turhaa. Jotain juhlamekkoja ostelen turhaan, muuten vaatteet kuluu niin nopsasti (koirat, lapsi , metsälenkit tms) että pitää ostaa ihan tarpeeseen. Koriste-esineostelun lopetin vuosia sitten. Sitä ennen ostin kaikki edulliset Iittala ja Arabiat yms kirppiksiltä mitä vain löysin...No nuo sai onneksi myytyä helpolla pois.

Mäkin vaihtelen paljon. Mulla on mm jouluverhot, pääsiäisenä pääsiöiskoristeita jne. Itse asiassa olohuoneen ikkunoihin on 5 verhot ja tyynyjä on, en tiedä 15 ? 

Kaikki nämä ovat yhdessä kaapissa, järjestyksessä. Miesystävä ei edes huomaa, kun vaihtelen näitä. Mm jouluakin teen vähän kerralla. Ensiksi verhot, sitten kuusi ja lopulta tasot ja ulko-ovi.

Jouluna on koko vuoden edestä. Tapaninpäivänä on joulu kerätty pois. Aina silloin on pieni haikeus.

Mielihyvää omistamisesta

"Koska minä haluan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tylsää ostaa aina vaan ruokaa. En pidä vaatteita/sisustusesineitä/leffoja/kirjoja turhina koska saan niistä iloa. 

Kunhan et ikinä saa mitään sosiaalitukia. Juuri kaltaisesi kuluttavat kaikki rahat ja sitten kun rahaa tarvitsisi niin menet kelan luukulle.

Enemmistö normaaleista ihmisistä ei tosiaan elä tuilla, mistä tuollainen tuli edes mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma ei tule kestämään jatkuvaan talouskasvuun perustuvaa järjestelmää. Kuluttaminen tukee järjestelmää. Tukemalla talouden elpymistä tuette maapallon tuhoutumista.

Eli miksi osalle annetaan rahaa niin paljon, että voivat ostella vähän kaikenlaista?

Itse olemme rahamme ansainneet, ja itse käytämme. Hautaan ei saa mitään mukaan eikä saa mitään mitaliakaan siitä, että ei osta mitään. 

Mä inhoan shoppailua ja ksupoissa tai nettikaupoissa pyörimistä, mutta toisinaan tulee silti osteltua paljon. Miksi? Siksi, kun tarvitessani jotain en millään löydä kaupoista sopivaa. Esim. tulee kutsu juhliin. Ei ole juhlamekkoa. Etsin ja etsin kaupoista enkä löydä mieleistä. Lopulta aika loppuu ja on vaan pakko ostaa joku epäsopiva. Seuraavan kerran kun on taas edessä juhlat, haluaisin oikeasti löytää niihin sopivan mekon enkä lsittaa sitä viimeksi hankittua epäsopivaa. Sama toistuu, en löydä hyvää jne.

Toivon, että kerran löytäisin itselleni täydellisen sopivan ja ajattoman tyylikkään vaatteen. Pitäisin sitä sen jälkeen aina kaikissa tilaisuuksissa, joihin se sopii. Olisi ihanaa, kun ei enää koskaan tarvitsisi shopata! Enkä koe edes tarvetta seurata muotia tai uudistua. Kun csan löytyisi se ns. luottovaate. Mutta kun ei löydy. Sinänsä se on outoa, sillä en ole mitenkään poikkeuksellisen muotoinen tai kokoinen.

Miksi kaupat ovat täynnä epämääräisiä rytkyjä, mutta mitään kunnollista tuntuu olevan mahdoton löytää? No varmaan juuri siksi, että tämänkaltainen ostelukierre jatkuisi ikuisesti.

Näinpä, ensin haalitaan kaikkea turhaa ja sitten valitetaan, kun kaikki paikat täynnä ja voidaan huonosti. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuota aiheuttaa sisäinen tyhjyys ja paha olo. Nettikauppojen tarjonnan selaaminen rauhoittaa mua ja vähentää ahdistusta. En ostele vaatteita, sisustusjuttuja tai koruja vaan kosmetiikkaa laidasta laitaan, kuten hajuvesiä ja ihonhoitotuotteita vaikka kaikkea on jo kaapit pullollaan. Tosin varmaan shoppailisin vaikka mielenterveyteni olisikin paremmassa jamassa. Itse asiassa sehän on sama kuin tunnesyömisen kanssa: sekä iloon että suruun on osteltava - aina löytyy kyllä joku syy! (Joskus harvoin myös se, että oikeasti tarvitsee jotain.)

Aika sairaalta kuulostaa, tuo kosmetiikan osteleminen. 

Nytkin moni hankkinut vappupalloja, simaa, serpentiiniä ja vaikka mitä turhaa.

Sisäinen tyhjyys oli täälläkin syynä. Ostelin ennen jatkuvasti varsinkin vaatteita ja sisustustavaraa, velkaannuinkin vaikka olen hyvätuloinen. Koko ajan oli vain tarve saada uutta. Sitten kyllästyin koko touhuun ja menin terapiaan. Sitä kautta ymmärsin, että taustalla on vanhan trauman aiheuttama jatkuva epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne. Kun tämän solmun sai avattua ja vielä aloitin uudelleen rakkaan vanhan harrastuksen, hävisi shoppailuhalu kokonaan.

Pidän edelleen kauniista vaatteista ja tyylikkäästä sisustuksesta, mutta ei se vaadi jatkuvaa uuden hankkimista. Nykyään keräilen enää kirjoja ja taidetta, mutten ollenkaan samalla tavalla pakonomaisesti kuin aiemmin kaikkea mahdollista.