Lue keskustelun säännöt.
Naiset valitsivat tutkimuksissa voimakkaan miehen miellyttävimmäksi joka kerta
19.03.2018 |
Kuinkahan monta kertaa tälläkin palstalla on yritetty naisten toimesta muuta uskotella ja höpöhöpöä on aina näemmä ollut. Vaikka ainahan mä sen itse olen tiennytkin. Salimaket saa naisia.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000005490555.html
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko miehet ulkonäkökeskeisempiä kuin naiset?
Onko miehelle siis tärkeämpää olla suuren naisjoukon mielestä "hyvännäköinen" kuin yhden naisen mielestä rakastettava? Mies haluaa joukkojen "ihailua" enemmän kuin henkilökohtaista kiintymystä? Vai mikä tässä on se peruspointti?
Tyypillinen mies haluaa useita naisia, jolloin on oltava massojen mielestä hyvännäköinen.
Tyypillinen mies haluaa jossain vaiheessa myös parisuhteen. Tällöin on eduksi olla monien mielestä hyvännäköinen, jotta potentiaalisten kumppanien joukko on isompi.
Kumma kyllä paljon enemmän eduksi olisi olla hauska, fiksu ja miellyttävä, mutta se ei tunnu ainakaan näitä voima on ihailtavaa-miehiä kiinnostavan juurikaan. Toki onhan se helpompaa ähistä penkissä painoja ylös kuin pumpata neuroneitaan.
Tässä on se ongelma, että miehet harvoin saavat vahvistusta sille, että neuroneilla olisi mitään tekoa naisten saamisen kanssa. Voihan se olla, että fiksu ja miellyttävä mies on naisten mieleen, mutta silti niin tutkimukset kuin tosielämä meille miehille kerta toisensa jälkeen näyttää, että kyllä se assertiivinen voimamies on kuumaa hottia ja muut menevät yksin kotiin.
Anteeksi nyt että kysyn, mutta missä ihmeen todellisuudessa sinä oletat miesten elävän, jos siellä pelkästään assertiiviset voimamiehet pariutuvat? Minä kun tässä omassa todellisuudessani näen päivittäin vaikka minkä näköisiä ja kokoisia miehiä ja naisia parisuhteissa. Riittää jo pelkästään se, että makaan tässä sohvalla ja mietin sukulaisiani, tuttaviani ja kaveripiiriäni, niin saan päivänselvää vahvistusta sille, että ulkonäöstä riippumatta, lähes jokainen aikuinen mies ja nainen on viimeistään kolmenkympin korvilla pariutunut ainakin kerran elämässään.
Onko tämä minun tuttavapiirini tosiaan hirmuisen poikkeuksellista porukkaa, kun siinä parisuhteessa on muitakin kuin assertiivisia voimamiehiä?Näinhän se menee. Assertiiviset voimamiehet panee ja seukkaa minkä kerkeää, pahnanpohjimmaiset kelpuutetaan kolmekymppisenä, taviksilla menee siinä välissä.
Toisin sanoen, sitä todellista elämää kun katsoo, saa runsaasti vahvistusta sille, että ei todellakaan tarvitse olla assertiivinen voimamies saadakseen naisen. Kuten itse sanoit, jopa miehistä ne pahnanpohjimmaiset löytävät useinmiten parin ja jopa niinkin nuorena kuin kolmekymppisenä.
Joten jospa siihen mitä todellisuus viestittää, kannattaisi luottaa sen sijaan, että miettii kuinka monen naisen silmää jotkut assertiiviset voimamiehet eniten miellyttävät. Todellisuudessa parinvalinta riippuu niin monista eri tekijöistä, joten miksi masentaa mieltään lukkiutumalla pohtimaan kahta yksittäistä ominaisuutta, joista kumpikaan ei ole edellytys parin löytämiselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se tutkimus, jossa oli haastateltu parikymppisiä Collegessa opiskelevia naisia? Artikkeli on maksumuurin takana, niin en pääse tarkistamaan. Keskusteluahan tästä on jo tällä palstalla käyty aiemminkin.
Kyllä on, vastaajat olivat yliopisto-opiskelijoita kahdesta eri yliopistosta. En ainakaan löytänyt aiempaa keskustelua aiheesta. Voitko laittaa linkin? Olisi kiva nähdä mitä on jo sanottu ja oliko keskustelu silloin asiallisempaa vai tätä samaa lassukka-huutelua.
Voin yrittää etsiä sitä aiempaa keskustelua, mutta en lupaa mitään, koska siitä on aikaa. Oli muistaakseni viime vuoden puolella. Tämän palstan haku on niin surkea, että jos en Googlen kautta löydä niin ei voi mitään.
Parikymppiset yliopisto-opiskelijatytöt ovat kyllä aika homogeeninen ryhmä silloin, jos puhutaan naisista yleisesti. Oma miesmakuni on näin nelikymppisenä muuttunut siitä, mitä se oli 20 vuotta sitten.
No joo, mutta minusta on ihan ymmärrettävää, että tutkitaan "pariutumisikäisten" mieltymyksiä, kun nelikymppisistä aika pirun iso osuus on joko naimisissa tai ei enää edes kumppania etsi eikä kaipaa. Lisäksi tutkimus on silloin helpompi toteuttaa.
Eihän tässä ole edes tutkittu pariutumiskriteereitä, joten miksi pitäisi valita vain "pariutumisikäisiä" naisia vastaamaan? Toki jos taka-ajatuksena onkin viestittää jotain naisten toiveista pariutumiseen liittyen, niin silloin tämä tukimus on niin luokattoman huono, ettei siitä kannata edes keskustella. Kukaan ei valitse kumppaniaan pelkän miehen keskivartalon perusteella.
Mutta koska kyseessä oli selvästi pelkästään vartalomieltymyksiä mittaava tutkimus, on kyselyyn vastanneiden joukko homogeeninen. Ulkonäkömieltymyksiä on muillakin naisilla kuin yliopistossa opiskelevilla parikymppisillä sellaisilla. Tutkimuksen teko tuskin olisi myöskään sanottavasti vaikeutunut siitä, että olisi valittu eri ikäisiä naisia vastaamaan. Niitä olisi varmaan löytynyt vaikka noiden kahden yliopiston professoreista ja henkilökunnasta, jos niin helpolla on tarkoitus päästä, ettei verkkoja yliopistokampusta laajemmalle heitetä.
Tuossa linkki siihen aiempaan keskusteluun. Onnea ja menestystä jos meinaat jaksaa lukea ;D
https://www.vauva.fi/keskustelu/3047274/naiset-valitsivat-tutkimuksissa…
.
Sen takia vain pariutumisikäisiä (tai lisääntymisikäisiä) naisia, koska vaihdevuodet ohittanut proffa on hormonitasoiltaan aivan eri tilanteessa.
"Sexually reproducing species, such as humans, typically have evolved mechanisms that function to discriminate between potential mates. These mechanisms evolved because they focused mating effort on targets that, ancestrally, increased the probability of having multiple healthy offspring. The criteria that these evolved mechanisms use reflect the ancestral reproductive consequences of mating with different individuals. This paper focuses on mate choice mechanisms in human females, specifically the visual assessment mechanisms that appraise the male body."
Hedelmällinen ikä on n. 12-49 vuotta. Joten edelleen kaksikymppiset ovat homogeeninen joukko.
Oliko noille naisille muuten tutkimuksessa kerrottu, että tarkoitus oli arvioida miesten ulkonäköä nimenomaan pariutumismielessä eikä muuten vaan?
Esimurrosikäisillä voi tosiaan olla eri mieltymykset, en tiedä. Mutta tässä oli yliopisto-opiskelijat kyseessä, joten en pidä ihan mahdottomana, että siellä hieman vanhempiakin naisia olisi ollut joukossa, vaikka keski-ikä hieman yli 20v. olikin. Ja kuten sanottua, kahden eri maan yliopistot oli kyseessä, ja yo:n opiskelijathan voivat olla mistä tahansa maasta ja kultturista kotoisin, joten tuo homogeeniseksi julistaminen ei nyt ihan näillä tiedoilla onnistu kovin vakuuttavasti.
"Ihan muuten vaan", mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan. :D
Mitkä kaksi maata ovat kyseessä?
Yhdysvallat ja Australia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä se tutkimus, jossa oli haastateltu parikymppisiä Collegessa opiskelevia naisia? Artikkeli on maksumuurin takana, niin en pääse tarkistamaan. Keskusteluahan tästä on jo tällä palstalla käyty aiemminkin.
Kyllä on, vastaajat olivat yliopisto-opiskelijoita kahdesta eri yliopistosta. En ainakaan löytänyt aiempaa keskustelua aiheesta. Voitko laittaa linkin? Olisi kiva nähdä mitä on jo sanottu ja oliko keskustelu silloin asiallisempaa vai tätä samaa lassukka-huutelua.
Voin yrittää etsiä sitä aiempaa keskustelua, mutta en lupaa mitään, koska siitä on aikaa. Oli muistaakseni viime vuoden puolella. Tämän palstan haku on niin surkea, että jos en Googlen kautta löydä niin ei voi mitään.
Parikymppiset yliopisto-opiskelijatytöt ovat kyllä aika homogeeninen ryhmä silloin, jos puhutaan naisista yleisesti. Oma miesmakuni on näin nelikymppisenä muuttunut siitä, mitä se oli 20 vuotta sitten.
No joo, mutta minusta on ihan ymmärrettävää, että tutkitaan "pariutumisikäisten" mieltymyksiä, kun nelikymppisistä aika pirun iso osuus on joko naimisissa tai ei enää edes kumppania etsi eikä kaipaa. Lisäksi tutkimus on silloin helpompi toteuttaa.
Eihän tässä ole edes tutkittu pariutumiskriteereitä, joten miksi pitäisi valita vain "pariutumisikäisiä" naisia vastaamaan? Toki jos taka-ajatuksena onkin viestittää jotain naisten toiveista pariutumiseen liittyen, niin silloin tämä tukimus on niin luokattoman huono, ettei siitä kannata edes keskustella. Kukaan ei valitse kumppaniaan pelkän miehen keskivartalon perusteella.
Mutta koska kyseessä oli selvästi pelkästään vartalomieltymyksiä mittaava tutkimus, on kyselyyn vastanneiden joukko homogeeninen. Ulkonäkömieltymyksiä on muillakin naisilla kuin yliopistossa opiskelevilla parikymppisillä sellaisilla. Tutkimuksen teko tuskin olisi myöskään sanottavasti vaikeutunut siitä, että olisi valittu eri ikäisiä naisia vastaamaan. Niitä olisi varmaan löytynyt vaikka noiden kahden yliopiston professoreista ja henkilökunnasta, jos niin helpolla on tarkoitus päästä, ettei verkkoja yliopistokampusta laajemmalle heitetä.
Tuossa linkki siihen aiempaan keskusteluun. Onnea ja menestystä jos meinaat jaksaa lukea ;D
https://www.vauva.fi/keskustelu/3047274/naiset-valitsivat-tutkimuksissa…
.
Sen takia vain pariutumisikäisiä (tai lisääntymisikäisiä) naisia, koska vaihdevuodet ohittanut proffa on hormonitasoiltaan aivan eri tilanteessa.
"Sexually reproducing species, such as humans, typically have evolved mechanisms that function to discriminate between potential mates. These mechanisms evolved because they focused mating effort on targets that, ancestrally, increased the probability of having multiple healthy offspring. The criteria that these evolved mechanisms use reflect the ancestral reproductive consequences of mating with different individuals. This paper focuses on mate choice mechanisms in human females, specifically the visual assessment mechanisms that appraise the male body."
Hedelmällinen ikä on n. 12-49 vuotta. Joten edelleen kaksikymppiset ovat homogeeninen joukko.
Oliko noille naisille muuten tutkimuksessa kerrottu, että tarkoitus oli arvioida miesten ulkonäköä nimenomaan pariutumismielessä eikä muuten vaan?
Esimurrosikäisillä voi tosiaan olla eri mieltymykset, en tiedä. Mutta tässä oli yliopisto-opiskelijat kyseessä, joten en pidä ihan mahdottomana, että siellä hieman vanhempiakin naisia olisi ollut joukossa, vaikka keski-ikä hieman yli 20v. olikin. Ja kuten sanottua, kahden eri maan yliopistot oli kyseessä, ja yo:n opiskelijathan voivat olla mistä tahansa maasta ja kultturista kotoisin, joten tuo homogeeniseksi julistaminen ei nyt ihan näillä tiedoilla onnistu kovin vakuuttavasti.
"Ihan muuten vaan", mitä ikinä tuo sitten tarkoittaakaan. :D
Mitkä kaksi maata ovat kyseessä?
Yhdysvallat ja Australia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Tai sitten on. Ko. tutkimuksesta:
"Indeed, evolutionary psychologists have shown that women’s mate choice mechanisms track many cues of men’s genetic quality and ability to invest resources in the woman and her offspring. One variable that predicted both a man’s genetic quality and his ability to invest is the man’s formidability (i.e. fighting ability or resource holding power/potential). Modern women, therefore, should have mate choice mechanisms that respond to ancestral cues of a man’s fighting ability."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai valitsevat, koska naisten seksuaalivalintaa ohjaa biologia. Tätä vain nämä mammapalstan wannabe-feministit eivät halua uskoa. Mutta hehän eivät olekaan oikeita naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Tai sitten on. Ko. tutkimuksesta:
"Indeed, evolutionary psychologists have shown that women’s mate choice mechanisms track many cues of men’s genetic quality and ability to invest resources in the woman and her offspring. One variable that predicted both a man’s genetic quality and his ability to invest is the man’s formidability (i.e. fighting ability or resource holding power/potential). Modern women, therefore, should have mate choice mechanisms that respond to ancestral cues of a man’s fighting ability."
Tutkimuksen naiset toimivat siis biologiansa ohjaamina, koska muita viitteitä miesten kelvollisuudesta kumppaniksi ei ollut saatavilla? Ei minusta mikään ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai valitsevat, koska naisten seksuaalivalintaa ohjaa biologia. Tätä vain nämä mammapalstan wannabe-feministit eivät halua uskoa. Mutta hehän eivät olekaan oikeita naisia.
Ja miesten. Biologia ei kosketa vain toista sukupuolta.
T: feministi
Ihanko oikeasti tää tulee porukalle yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No justiinsa niin! Itteppähä ette viitti tehä mitään ittenne eteen ruikuttajat t mies
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti tää tulee porukalle yllätyksenä?
No tuleehan se nyt vähän yllätyksenä, kun niin monet naiset väittävät diggailevansa laihoja, jopa siroja miehiä, mutta todellisuus onkin sitten toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä yliopisto, minkä tiedekuntien naiset? Vihervassarit hipsterit tykkää kukkakepeistä ja taiteellisista taivaanrannanmaalareista. 160 ei ole kummoinenkaan otos, jos aineisto on homogeeninen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Tai sitten on. Ko. tutkimuksesta:
"Indeed, evolutionary psychologists have shown that women’s mate choice mechanisms track many cues of men’s genetic quality and ability to invest resources in the woman and her offspring. One variable that predicted both a man’s genetic quality and his ability to invest is the man’s formidability (i.e. fighting ability or resource holding power/potential). Modern women, therefore, should have mate choice mechanisms that respond to ancestral cues of a man’s fighting ability."
Tutkimuksen naiset toimivat siis biologiansa ohjaamina, koska muita viitteitä miesten kelvollisuudesta kumppaniksi ei ollut saatavilla? Ei minusta mikään ihme.
Ihme oli se, että joka ikinen nainen oli kiinnostunut niistä vahvemmista miehistä, vaikka naiset täälläkin aina niin kivenkovaan yrittävät väittää, että heidän miesmakunsa olisi laaja kuin Tyynimeri. Minusta tulos oli nuo puheet huomioon ottaen pienoinen ihme. Ehkä Red Pill -yhteisön jutuissa on jotain perää sittenkin. "Listen to her actions, not her words."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Tai sitten on. Ko. tutkimuksesta:
"Indeed, evolutionary psychologists have shown that women’s mate choice mechanisms track many cues of men’s genetic quality and ability to invest resources in the woman and her offspring. One variable that predicted both a man’s genetic quality and his ability to invest is the man’s formidability (i.e. fighting ability or resource holding power/potential). Modern women, therefore, should have mate choice mechanisms that respond to ancestral cues of a man’s fighting ability."
Tutkimuksen naiset toimivat siis biologiansa ohjaamina, koska muita viitteitä miesten kelvollisuudesta kumppaniksi ei ollut saatavilla? Ei minusta mikään ihme.
Ihme oli se, että joka ikinen nainen oli kiinnostunut niistä vahvemmista miehistä, vaikka naiset täälläkin aina niin kivenkovaan yrittävät väittää, että heidän miesmakunsa olisi laaja kuin Tyynimeri. Minusta tulos oli nuo puheet huomioon ottaen pienoinen ihme. Ehkä Red Pill -yhteisön jutuissa on jotain perää sittenkin. "Listen to her actions, not her words."
No oletko nyt idiootti. IHANNE on eri kuin IRL. Olisi kyllä 90% paiutuneista naisista vailla sitä parisuhdetta, jos sitä täydellistä IHANNETTA jäisi odottelemaan. Sama miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Pidän ulkoisesti maskuliinisista miehistä. Luonteen sen sijaan täytyy olla riittävän pehmeä, oikeudenmukainen, empaattinen ja tasa-arvoinen.
Minusta maskuliinisuus on nimenomaan oikeudenmukaisuutta, empaattisuutta, tasa-arvoa ja tietyllä tapaa pehmeyttä, kun puhutaan naisen tai lapsen kanssa (pehmeys ei ole lässyttämistä vaan sellaista miehekästä kohteliaisuutta, btw!). Tarkoitan, etten sanoisi ”sen sijaan”, koska maskuliininen mies on sellainen, joka on tarpeeksi miehekäs hyväksymään naiset naisina. Eihän naisellisuuskaan ole mitään tekoripsien ja mekkojen käyttämistä vaan tapaa kantaa itseään naisena ja hyväksymään itsensä naisena, eli vahva muista riippumaton, mutta samaan aikaan tarpeeksi pehmeä ja lempeä, hoivaava.
Kiroilu, huutaminen, ja muutenkin sekoaminen ei nyt ole maskuliinista eikö feminiinistä vaan puhtaasti white trashina olemista.
Näin varmasti, mutta toisaalta pitää alistaa tai ainakin pystyä alistamaan muut miehet. Sitähän tämä pituuden, lihasten ja assertiivisuuden vaatiminen viime kädessä on.
Tai sitten sillä ei ole mitään tekemistä muiden miesten kanssa. Vähintäänkin erikoista tämä tasoteoreetikkojen jatkuva muiden miesten miettiminen. Jos palataan jälleen Desmond Morrisiin, niin hänen mukaansa (The Human Animal ja The Human Sexes) keskivertoheteroa viehättävät vastakkaisessa sukupuolessa juurikin ne ominaisuudet, joita omassa ei ole, ja näitä eroja pyritään vielä korostamaan kulttuurisidonnaisilla käytöksellä ja koristautumisella?
Mä olen sitten poikkeus Morriksen sääntöön. Olen heteronainen, mutta olen aina ollut kiinnostunut juuri itseni tyyppisistä/näköisistä/kaltaisista miehistä. Parikymppisenä kävin homobaarissa nauttimassa silmilläni näistä viehättävistä pojista. Olisin mielelläni ottanut jonkun heistä. Tai ollut itse samanlainen. Ja ihan hetero olen ollut koko ikäni, ei ole tullut mieleen ruveta transmieheksi, eikä naiset kiinnosta 'silleen' yhtään.
Nykyiset homopojat ei kiinnosta. En juurikaan meikkaa tai koristaudu. En korosta naiseuttani mitenkään.
Mitkä kaksi maata ovat kyseessä?